Abien suuri päivä - penkkarit

"Me ollaan nuoriso, me ollaan tulevaisuus" lauletaan esikoisen huoneessa. Siellä ei ole kuin kaksi abia haalareissaan - juovat olutta ja soittavat musaa. Laulavat aika äänekkäästi...

No nyt ne tanssii makarenaa.... Jytinä vain kuuluu... Lapsi on siellä seurana. Liekö hyvä. Vaikea sanoa.

Annan heidän juhlia huoneessa penkkaripäivän kunniaksi. Tulivat jo neljän paikkeilla kotiin, olivat sitä ennen palelleet kuulemma ihan sikana auton lavalla kaksi tuntia - eli sen ajan kun abeja pakkaskelissä ajelutettiin ja he jaksoivat auton lavalla riehua - yli 20 asteen pakkasessa jossa tuulikin kävi aika raikkaana. Karkit olivat kuulemma loppuneet jo alkumetreillä.

Harmi, kun en päässyt penkkareita katsomaan. Vielä aamulla luulin, että olisin voinut luikahtaa töistä - mutta kun siihen olisi mennyt vähintäin 3 tuntia matkoineen ja töitä on tosiaan paljon tällä hetkellä, en mitenkään päässyt lähtemään.

Eipä ole kuvia nyt sitten penkkareista. Harmi sekin.Toivottavasti kaverit ottivat toisistaan, muistoksi.Kuvioon kuuluu kuitenkin, että siideriä ja olutta juodaan aika reippaasti. En kyllä tykkää moisesta - mutta yritän olla olematta tiukkapipo.Ainakaan liikaa...

Ovat lähdössä parin tunnin päästä muiden kavereiden luo bilettämään...Penkkaripäivä on erityinen päivä ihmisen elämässä - omanikin muistan sellaisena. Riehukoot siis, toivottavasti lukevat sitten tämän jälkeen niin, että tulee edes jonkinmoinen todistus. Muuten ei pääse mihinkään mieluiseen paikkaan opiskelemaan.

Vaikea uskoa mihinkään suurensuureen lukuintoon. Mutta uskonpa taas kerran, että asiat menevät niin hyvin kuin niiden on tarkoituskin mennä!


Ei ehkä näytä kovin herkulliselta - mutta hyvin toimii

Toinen perheen abi on laivalla, abi-risteilyllä. Sai sinne paljon rahaa - ylipäätään nyt tuntuu olevan aika jolloin mikään raha ei triitä alkua pidemmälle. Miten ne voivatkin maksaa noin paljon, lapset ja kaikki mihin heidän on IHAN PAKKO saada rahaa??? Omat rahat on olleet ihan loppu jo pitkään. Lasten isä lähetti jonkin verran rahaa tuossa jokunen aika sitten. Maksoin niillä yo-kirjoituksia, abi-haalaria, abi-risteilyä, abi-ruokailua - ja mitä vielä? Sairaalalaskuja, tietenkin. Kahdelta lapselta. Sitten se kaikkein älyttömin: Esikoinen kertoi koulun laskeneen väärin hänen kurssiensa määrän. Pitääkin vielä ottaa kaksi kurssia. Hän ilmnoittautuu ja alkaa käydä kursseilla. Sitten tulee minun luokseni sanomaan: "Äiti, mie tarviin 40 euroo kahteen kurssikirjaan." Kysyn, että milloin ne pitää hankkia - milloin hän ajatteli lukea kirjat ja milloin niistä on koe/tentti. Tähän arvon abi kertoo, että hänellä ei ole aikomustakaan lukea sanaakaan kummastakaan kirjaasta. "Mutta ne on ihan pakko olla, ope ei päästä muuten kurssista läpi. Ei niitä tarvii lukee, riittää ku ne on mukana tunnilla ja ope näkee, että ne on hankittu."

Näin kehtää jo aikuisiän saavuttanut lapsi kertoa äidilleen jolta on rahat täydellisen lopussa. 40 euroa on melkein kahden viikon ruoka meidän perheelle. Ja nyt se raha piti laittaa kirjoihin joita tyypin ei ole mitään aikomustakaan lukea. Että ottaa päähän! Sitten lapset vielä tietävät, että isä on lähettänyt rahaa - ja luulevat, että haudon jotain jätti-isoa rahatukkua jossain enkä anna ilkeuttäni heille sitä käyttöön...

Mitä tulee ruokaostoksiin niin on kyllä eletty tosi halvalla täällä meillä! Alkuviikosta ostin sikanauta-jauhelihaa vanhalla päiväyksellä spagettikaastikkeeseen jota syötiin kaksi päivää. Utse en syönyt, olen antanut kaiken lämpimän ruuan lapsille. Enkä itse tykkää kamalasti sianlihasta, täytyy myöntää... Sen haju etoi kun paistoin sitä, en halunnut edes maistaa sitä. Ei se huonoa ole, siis vanhan hajuista. Sianlihalta vaan haisi. Ruoka-annoksen hinnaksi tuli alle 40 senttiä - kun makaronit oli omasta kaapista ja kallein osuus oli maitolasilliset lapsille. Eilen ja toissapäivänä syötiin jauhelihapihvejä - itse tehtyjä niin ikään alennuslihasta ja kotona olleista mausteista, perunamuussista jota tein ison määrän. Maito taaskin kallein aine.

Kaksi pullaa hillolla, loput mantelilla

Herkuteltiin jokunen päivä sitten laskiaispullilla - tein niitä sekä hillo- että mantelimassasisuksella. Mantelimassaa on tuotu aikaa sitten Ruotsista 2 kiloa. Se riittaa pulliin vielä kuukausiksi. Hyviä ovat - laskiaiseen toki on vielä aikaa, mutta jospa leipoisin ensi viikolla äidin luona jotain hyvää. Pitää keksiä halpoja huveja - äiti onneksi arvostaa leivontaherkkuja. Kaurakeksejä, pullaa ja vaikka lusikkaleipiä voisi tehdä. Ruispuuroa ja jotain hyvää ja edullista ruokaa.

Yritän hetkittäin muistaa, että yhdellä hyvällä kaverilla oli kouluaikaan melkein joka pävä samaa ruokaa kotona. Maitokaalia. Joinain päivinä heillä oli perunaa ja ruskeaa kastiketta - kastike valmistettu jauhoista, suolasta ja vedestä. Ehkä ihan pieni ripaus maustepippuria mukana, mutta se on epävarmaa. Maitoperuna oli sitten kolmas ruoka jota söivät. Leipää ei ollut joka päivä. Piimä jatkettiin vedellä. Juhlapyhinä heillä oli mahtavan hyviä pikkuleipiä ja kaikki pullat, leivät ja kakut joita äiti paistoi suuressa leivinuunissa olivat superhyviä - en ole itse päässyt lähellekään niitä makuja omissa leipomisissa. Muistan, että pullat pensselöitiin heillä hyvin makealla kahvilla - ei siis kananmunalla.

Ei ollut kaikilla helppoa ennen, ei ole nytkään. Mutta nyt on kuitenkin monessa suhteessa paremmin, perheillä. Mutta ihmiset juovat ja käyttävät kaiken maailman lääkkeitä ja tajuntaa laajentavia aineita niin paljon - siitä tulee kamalasti surua monelle - lapset eniten surettavat. Jos joku itsensä haluaa mömmöillä sumentaa niin se on yksi juttu. Lasten ja muiden perheenjäsenten, läheisten taakka on kohtuuton.

Heippa vaan. Nyt kohta siis ruokaa lapselle. Tortellinia. Riittää kahdeksi päiväksi, toivottavasti. Tai sitten ei. Miinus 30 prosenttia hintaan ostettu vajaa viikko sitten. Tuleekohan meikäläisestä pian vainoharhainen hintojen vahtimisen kanssa?

Abit eivät varmaan mitään halua. Lupasin ajaa heidät asemalle kohta..