Hajuja ja tuoksuja - ruokapaikan fiiliksiä

Kahvilassa kerran: tuoksuvia ja maistuvia herkkuja.

Ruokatunnilla kanttiinin tunnelmissa
Menin ruokatunnilla omaan ei-niin-kovin-laadukkaaseen ruokalaan - kanttiiniin. Jo oven ulkopuolelle keittiön tiskilinjastopuolelta leijaili etova ikäänkuin hautuneen likatiskiveden haju - sellainen makean ja happaman välinen haju joka on todellakin saa oksennuksen kurkkuun. Itse ruokalinjastojen yllä haju leijui niinikään vahvana. Miespuolinen työntekijä luuttusi lattiaa tiskilinjaston takana, putsasi niitä osia linjastosta jotka oli jo yhden kieppeillä suljettu.

Keräsin tarjottimelle ruokaa - valittavana linssikeitto (kasvisruoka), homejuustokinkku-pasta (osin kuivahtanut ja jäähtynyt suurten ruokalaarien reunoille - koviksi kuivahteiden pennemakaroonien välistä pilkottavat juustonriekaleet ja vaalenapunainen kinkku eivät saaneet ruokanystyröitä hyrräämään). Pizzapalasen olisi voinut myös ottaa - mutta koska sen kanssa joutuu jälkiruuasta maksamaan ylimääräistä, en sitä koskaan ota. Pizzapala ei todellakaan ole suuren suuri ja siinä on samanlaisia teollisia päällisiä kuin yleensäkin suomalaisissa pizzoissa - ja se on kalliimpaa kuin muu ruoka. Outoa - mutta Suomessa monet pitävät perus-pizzaa erikoisherkkuna. Niin myös Amica, näemmä. Kuusi euroa on pannupizzan palasta paljon - toki oheen saa leipää, ruokasalaatin ja lasin maitoa, piimää tai kotikaljaa. Mutta silti - kuusi euroa on liikaa.

Vielä oli valittavana neljäs ruoka: paneerattu kala. Otin sen ja kolme pientä kuorittua perunaa ja kermaviiliä kastikkeeksi. Kalassa oli kuorrutteeen osuus varmasti yli puolet massasta - mutta sillä toki annoksen saa suuremmaksi. Kalaa oli keskellä jonkun verran. Plääh. Jälkiruuaksi mehumaista mustikkakeittoa. Kuusi euroa tästäkin. Maha tuli täyteen. Ja ruuasta jälleen viisi kiloa ilmaa vatsaan - niinkuin siellä aina käy. Kemiallinen reaktio, luulenpa.

Ruoka pitää saada halvalla - kun raha tarvitaan tärkeimpiin asioihin
Suomessa valitetaan yleisesti koulujen ja sairaalaoiden ja vanhainkotien ruuan laadusta. Aika kamalaa se usein onkin, silloin kun olen sitä nähnyt ja maistanut. Mutta on se aika ajoin ihan hyvääkin. Huonoa on se, että kaikki keitetään mössöksi ja mausteita ei käytetä. Suomessa on meneillään omituinen ilmiö myös siltä osin, että täysin kemiallisia rasvasekotuksia suositaan voin kustannuksella - ihmiset uskovat ihan oikeasti, että voi on epäterveellistä ja margariini terveellistä! Suolakin on monen mielestä ihan myrkkyä - mausteet taas eivät muuten vain maistu.

Työpaikkaruoka oli vielä vuosi sitten huomattavasti parempi ja palvelu kaikin puolin laadukkaampi mutta tilalle haluttiin  sellainen catering-firma joka susotuu tekemään ruuan halvemmalla. Kustannukset siirrettiin kaikki syöjille - firma ei halunnut enää maksaa annoksesta sitä osaa jonka se oli aikaisemmin maksanut. Tästä oli seurauksena, että ruuan hinta meille syöjille nousi, ruuan laatu laski ja vaihtoehdot pienenivät - koska työnatajan osuus putosi nollaan.  Ja niin me nyt syömme suomalaisen catering-firman ruokaa joka on halvalla tehtyä - eikä siinä keittiössä todellakaan öljyissä ja rasvassa säästetä. Ja hajun saa kaupan päälle - ihan aamusta lähtien.

Ruoka ei saa kouluissa maksaa juuri mitään - silti lapset pitää ruokkia. Puuropäiviä on viikoittain, samaten leipä on aina näkkileipää ja sen pöäälle saa Floraa tai vastaavaa. Maito on aina rasvatonta, piimää ei ole. Toisaalta pitää olla iloinen, että koulussa saa ruokaa - näin ei kaikissa Euroopankaan maassa ole. Työpaikalla ruuasta maksetaan - mutta koska catering-firman pitää saada katetta ja saada homma kannattavaksi, tehdään mahdollisimman halvalla - eikä laatuun satsata. Ainakaan paikoissa joissa ei ole kilpailua. Jos on iso työpaikkakompleksi jossa paljon porukkaa - työtätekevä miehiä - eikä muita ruokaloita inhimillisen matkan päässä - näin käy. Tarjotaann mautonta mössöä josta takuulla jää katetta omistajalle.

Haju vie asiakkaat - vai viekö?
Toinen paikka missä haisee - yhtä yllättävästi kuin ruokalassa. Se on oma lähi-supermaketimme. Siellä on liha- ja kalatiski jotka ovat aina olleet paikkakunnan parhaat. Nyt, viime kuukausina on tapahtunut jotain. Haju liha- ja kalatiskin ympäristössä on useimmiten ihan kaamea. Vielä kirpakampai kuin työpaikan kanttiinissa ja jotenkin hallin kala-aluetta muistuttava - mutta ikäänkuin vielä "jalostuneempi". Vahva ja pistävä. Etova - jopa kuvottava. Olen meinannut siitä kysyä henkilökunnalta - mutta en sitten ole viitsinyt. Kyllä ne sen tuntevat itsekin! Ovat vain kuin eivät mitään huomaisi! Siellä on ehkä joku viemäröintiongelma. Tuoretiskissä myydään myös valmisannoksia ja grillilihoja - kanaa, grillikylkeä yms. Ruuat näyttävät hyviltä - mutta se yleishaju! Jääköhän pesuvesi jossa on kalaa ja lihanroikaleita jonnekin seisomaan ja muhimaan? Ei yhtään tee mieli ostaa ruokia siitä nykyään. Tosin en paljon osta siitä muutenkaan - syynä hinta ja se, että teen ruuat itse.


Köyhiä ritareita pannulla.
Tuoksuu ja maistuu hyvälle.
Nautitaan kerman ja hillon kera.



Aistit ovat tärkeitä - kaikki aistit. Hajuaisti on itselle aina ollut iso juttu - haistan monia asioita helposti, ja haistelen. Havujen tuoksua, kosteaa maata, kaupassa villalangan tai nahkan tuoksua - tai pellavan, silkin vahvaa tuoksua. Iihmisten ominaistuoksu tuntuu jokaisesta - ei aina kiva juttu - ja sitten kaikenlaiset ympärillä leijuvat tuoksut pakokaasusta piereksiviin ihmisiin. Sitä tehdään muuten paljon:YÄK!! Hajujen ja tuoksujen maailma on kiintoisa - pahalta tuntuvat hajut ovat joskus melkein kestämättömiä. Kaatopaikka, sellutehdas - niitä saa silloin tällöin haistella. Hyh vaan! Kaljatehdas taas tuksuu hyvältä, maltaalta. Kahvipaahtimosta tulee kotoisan hyvä tuoksu. Kissanlaatikko, marsujen häkki: ei hyvä. Mutta lehmä ja hevonen tuoksuvat lämpimiltä ja kotoisilta. Vanha viina ja tupakka: kaikki tietävät tämän!

Tänään maistoin ja haistoin hammaslääkärin  tuolista mitä moninaisimpia hajuja. Kumin olemus ja haju eivät todentotta ole kivoja. Puudutusaine maistuu kamalalle - mutta ei haise miltään. Nyt meillä kotona tuoksuu musta tee ja murot lautasella. Kurkku tuoksuu raikkaalta, samoin omena jonka otan iltapalaksi pian.

Akku loppuu koneesta. Hei vaan siis!

Haistelemisiin, maistelemisiin!