Mummi mielessä, syntymäpäivänään



Sukka kaksinkertaisesta langasta. Löytöjä lankakorista!



Eilen oli mummin syntymäpäivä. Mummi on kuollut jo pitkän aikaa sitten, mutta hänen muistonsa on monella  vielä mielessä. Ei ehkä hänen elämänsä sinällään - hän eli sen itse ja mitä hän mielessään mietti ja mitä elämässä arvosti - ja mitä ehkä kaipasi, ne asiat ovat hänen omiaan aina olleet. Ne asiat jotka useimmilla meillä ovat ihan ikiomia. Lähelläkin elävät näkevät vain osan elämästä - ja tulkitsevat sen kuka mitenkin. Paljon olen mummin elämän käänteitä mettinyt, mennytt aikaa jota en itse kokenut - mutta joka jotenkin on itseenikin vaikuttanut.Muistan asioita mummin koulutiestä, hänen matkustamisestaan suureen kaupunkiin töihin, siellä kouluttautumisestaan. Kihlajaisista ja niistä perheistä joissa hän oli töissä. Koristereunaisia mustavalko-valokuvia nuoruusvuosilta ja aikuisiältä on paljon jäljellä. Niissä on viehättävä tunnelma - ajan kulku näkyy mutta myös se, että samat asiat ovat ilonaiheita aina olleet.

Mummi eli rankan lapsuuden ja menetti lapsuusiässä monen monta sisarusta. Hänen äitinsä menetti tasapainonsa jatkuviin raskauksiin, puutteeseen ja lapsivuoteiden rankkuuteen ja kuolleita vauvojaan surren. Näin luulemme äidin kanssa. Mummi ei halunnut oman lapsuuden ikävistä asioista puhua, minullekaan vaikka kertoili pitkiä tarinoita muuten keinutuolissa istuessaan, samalla käsitöitä tehden. Ne mummin sisarukset jotka selvisivät aikuisikään olivat hänelle läheisiä koko iän. Heidän nimiään kantavat nyt omat lapseni.

Mummi oli minulle hyvin rakas, valtavan tärkeä. Lapsena ja nuorena - ja hänen muistonsa koko iän. Vietin mummilassa paljon aikaa - siellä oli mukavaa ja kotoista; sain mummin ja vaarin huomion ja opin hedän kauttaan paljon asioita jotka ovat kantaneet läpi elämän. Kurkistin vanhoihin aikoihin heidän tarinoidensa kautta jotka ovat saaneet raamit vanhempana kun olen lukenut Suomen historiaa.

Lauantain ajanvietettä

Äiti sanoo minussa olevan paljon mummia, hänen omaa äitiään. Ehkä - osa ehkä verenperintöä, osa opittua. Samaa sukua, samoja piirteitä; eihän se ihme ole. Saimme ensimmäisen lapsen saman ikäisinä. Hän menetti seuraavan lapsen kun minä sain kolme tervettä lasta. Samoja asioita voi luetella paljon meistä: pidän samoista väreistä kuin mummi; lilan/violetin/kretuliinin eri sävyt ihan vaaleasta tummimpaan ovat mieleisiä. Ja eritoten kaikki oranssin sävyt hennosta persikasta vahvaan appelsiinin-oranssiin. Voi ihania krasseja esimerkiksi! Mutta onko väriä josta en pidä? No - vaalenasininen on aneeminen ja mitäänsanomaton vaatteissa- mutta taivaalla se on ihana väri! Samoin lemmikissä - josa oranssi "silmä" sitä piristää!. Pidän kukista ja puutarhasta. Pidän ruuasta ja sen tarjoilusta kauniisti katetun pöydän ääressä. Pidän lukemisesta. Ja ennenkaikkea pidän käsitöistä - mummi opetti minut neulomaan ja virkkaamaan aikoinaan. Ja opetti, että käsityön kanssa voi istua ja rauhoittua, ajatella hetken omia asioitaan - ja taas jatkaa puuhua.  Ja hän teki koulun käsitöihin lapasen valmiiksi minulle kun en itse osannut tehdä peukalokiilaa enkä kärkikavennusta - opettaja ei pitänyt minusta ja itse pelkäsin häntä. Mummi auttoi vaikka äidin mielestä lapsen olis itse pitänyt tehdä käsityö valmiiksi. Mutta olen koulun jälkeen tehnyt lapasia ja sukkia enemmän kuin kuvitella saattaisi. Ne ovat saman oloisia kuin mummin tekemät, kuulemma. Hassun hauskaa! 

Äiti on eilen käynyt mummin haudalla, syntymäpäivänä. Vienyt sinne kukkia, pakkaslumeen. Lähdemme tänään oman lapseni mummin luon. Viettämään muutaman päivän omassa minun omassa lapsuuskodissa, lapsen mummilassa.


Nämä valmistuivat jo viime viikolla. Varsista tykkään erityisesti!

Toivoisin, että omalle lapselle jäisi yhtä hyvä muistoa ja mieli omasta mummista kuin minulla on omastani. Se kantaa elämässä valtavan pitkälle.



Se mikä on mielessä ja muistoissa on valtavan tärkeää. Se on osa meitä, hyvin iso ja tärkeä osa.