Tämä eläin ei halua itseään kuvattavan - vaikka on söpö. Aina heilahtaa! |
Laskin chinchillan häkistään juoksemaan. Se on ollut kovin matalalla mielellä viime päivinä. En tiedä miksi - kävin netissä katsomassa sanotaanko siellä mitään chinchillan masentuneisuudesta - ja olihan siellä kaikenlaista. Se voi tuntea itsensä yksinäiseksi - kaipaa kumppania. Tai sitten masentuu muuten vain virikkeiden puutteesta.
Ymmärrän pientä eläintä paremmin kuin hyvin. yritän joka päivä silitella ja rapsiutella sitä, jutella ja annan sille erilaisia sille sopivia herkkuja, syötävää. Se on nirso - oikein mikään ei kelpaa.
Kuivatut omenanlastut tuntuvat olevan parasta mitä se tietää - ja annan sen myös jyrsiä omenaa aika ajoin. Hapankorppu ja näkkilipä myös maistuvat. Mutta varsinaiset chinchillan herkut maisatuvat vain aika ajoin. Ja sellaiset jyrsittävät herkkutangot joista se ennen tylläsi, eivät nyt mene ollenkaan. Omenapuun oksat niin ikään eivät oiken mene - vaikka ennen niitä jyrsittiin vauhdikkaasti.
Kumppania en sille halua kuitenkaan ottaa - tuo ei ole ihan helpoin lemmikki hoitaa. Ja sitten vielä toinen. Tämä uros on myös jo sen verran vanha ja omapäinen, että kaverilla olisi varmasti hankaluuksia sopeutua - toisen kotiin.
Kuivatut omenanlastut tuntuvat olevan parasta mitä se tietää - ja annan sen myös jyrsiä omenaa aika ajoin. Hapankorppu ja näkkilipä myös maistuvat. Mutta varsinaiset chinchillan herkut maisatuvat vain aika ajoin. Ja sellaiset jyrsittävät herkkutangot joista se ennen tylläsi, eivät nyt mene ollenkaan. Omenapuun oksat niin ikään eivät oiken mene - vaikka ennen niitä jyrsittiin vauhdikkaasti.
Kumppania en sille halua kuitenkaan ottaa - tuo ei ole ihan helpoin lemmikki hoitaa. Ja sitten vielä toinen. Tämä uros on myös jo sen verran vanha ja omapäinen, että kaverilla olisi varmasti hankaluuksia sopeutua - toisen kotiin.
Onkohan se tuloissa vanhaksi? Ei juiokse eikä riehu niin paljon kuin aikaisemmin. Sekin voi toki johtua siitä, että ei huvita. Eilen se tuli hakemaan keittiöstä naposteltavaa, pitkästä aikaa. Tuntui hyvältä. Jospa se vielä tuosta tokenee.
Eilen satoi paljon lunta - nollakelissä jurnutettiin |
Mieli on täällä maassa muillakin, täytyy sanoa. Rahapula korpeaa, se syö.Pahasti syökin.. Juttelin pankin kanssa, selitin tilanteen. Se on niin nöyryyttävää - anteeksi pyydellen ja nöyristellen on pyydettävä lisäaikaa maksuille - ihan kamala tunne. Se ei tuo lisärahaa kukkaroon laskujen maksuun nyt, tai ruokaa pöytään - mutta kun lainoille saa hiukan lisäaikaa, voi siitä hetkellisesti vapautuvalla rahalla maksaa kuun vaihteessa jo langenneita maksuja, kuten esim. hammaslääkärin. Siihenkin pitää muuten pyytää lisäaikaa. Huoh...
Lasten isä laittoi sähköpostin jossa kertoi, kuinka paljon onkaan saanut maksaa "minulle" rahaa.Olin nöyrtynyt pyytämään häneltä apua - en ylimääräistä rahaa, vain lasten maksuihin muutama päivä etuajassa. Hän huokailee dramaattisesti. Mikään ei kuulemma riitä. Hitto. Miehen joka tienaa tosi paljon - moninkertaisesti minuun verrattuna, ja joka on saanut investoitua rahaa eri kohteisiin ulkomaille ja matkustelee eri maissa parin kuukauden välein uuden vaimon ja tyttären kanssa on helppo sanoa exälleen kuinka pitäisi elää ja kuinka pitäisi lapsia kasvattaa, kuinka ei... Lapsia, joiden vanhempi hänkin on.
On kammottavaa huomata, mikä valta rahalla onkaan... Kun sitä ei ole, on häpeällinen ja nihkeä olo, kuin olisi rikollinen - ja tavallaanhan sitä onkin kun ei itse pysty selviämään, ilman apua. Ja se, jolla rahaa on, istuu korkealla ja voi heittää setelin köyhälle ja kertoa, että tämän on nyt riitettävä. "Opettele huolehtimaan asioistasi paremmin".
On kammottavaa huomata, mikä valta rahalla onkaan... Kun sitä ei ole, on häpeällinen ja nihkeä olo, kuin olisi rikollinen - ja tavallaanhan sitä onkin kun ei itse pysty selviämään, ilman apua. Ja se, jolla rahaa on, istuu korkealla ja voi heittää setelin köyhälle ja kertoa, että tämän on nyt riitettävä. "Opettele huolehtimaan asioistasi paremmin".
Nuolen haavojani tässä. Rankaisen itseäni syömällä vain ihan vähän, juomalla vettä... Jospa nyt laihtuisin edes. Ei läski voi köyhä olla...Vai menikö se toisin päin: ei köyhä voi olla lihava.
Lupasin ex-miehelle, että kohta nämä pyynnöt loppuvat. Tuntuu, että tekisin mitä vain, että ei tarvitsisi pyytää.. Nyt yritän pitää siitä kiinni, totisesti yritän.
Ottaa se niin luonnolle, tuntuu se niin kaamean nöyryyttävältä, alentavalta. Ja aina sieltä se jonkinlainen opetus tulee - "Nyt olet saanut jo kolmesataa joulun jälkeen. Toivottavasti TÄMÄ edes riittää". Rahat menevät kuitenkin ihan suoraan ja kokonaan lasten laskuihin, ylioppilastutkintomaksu on ihan pakko huomenna maksaa, samoin lääkäri. Ja vähän ruokaa - siitä en itse syö ollenkaan. Ihan periaatteeessa, vaikka kukaan ei huomaisikaan..Teen puuroa itselleni. Ja olen alkanut syödä leseitä - ne eivät maksa paljon mitään! Nyt niitä on kotona kaksi pussia. Jaan ne marsujen kanssa!
Illalla näin hienon kuunsirpin taivaalla. Se vinkkasi silmää, selvästi. Jospa tämä pian tästä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti