 |
| Aito kuppila jossa hyvä ruoka - värikäs ja persoonallinen |
 |
| Äisin vanhat ja uskolliset puusukset ja bambusauvat. Hyvin toimivat vieläkin! |
Nyt sitten sain lähdettyä - ja olipa tosi kivaa! Suksi luisti kivasti - lähdin vasta iltapäivän siniseöllä hetkellä ja tulin takaisin illan jo pimennyttyä - mutta kun hiihtää valkoisella järven jäällä, valmiilla ladulla kirkkaan taivaan alla, ei eksymisestä ole huolta ja luonto on luonto aina - vuorokaudenajasta huolimatta. Aina hieno, aina aito.
Keli oli mainio - ladulla ei ollut yhden yhtä ihmistä, ei eläintä. Yksin sain suihkia ja nauttia hiljaisuudesta. Takaisinpäin hiihtäessä katselin kaupungin valoja ulkoapäin. Saaret olivat pimeitä vuoria matkan varrella - kuvittelin sinne kaikenlaista ohi hiihtäessä. Autioita ne ovat- ehkä jou kettu tai jänis sieltä yksinäistä hiihtäjää katseli. Tai pöllö - varmasti katselikin; hauska ajatus sinänsä!
Päivällä kävimme Iisakin kuppilassa syömässä torstain kunniaksi hernekeittoa - hyvää ja paksua ihan oikeata rokkaa jossa on paljon lihaaa - vähempikin meikäläiselle piisaisi. Jälkiruuaksi letut - paksut ja rapsakat isot letut, yksi kullekin mansikkahillon kera. Kahvia vielä päälle Olimme täysiä kuin Turusen pyssyt koko loppupäivän ja illankin vielä sen syömisen jälkeen. Burp!Äiti puhuu paljon menneistä ajoista, lapsuudesta ja nuoruudesta, avioliitosta ja elämän käännekohdista. än käy läpi elämäänsä - miettii ja postii asioita. joskus se tuntuu raskaalta - tuntuu, että ei haluaisi ihan kaikkea kuulla ja tietää. Mutta tämäkin kuuluu elämään - elämän pohdinta ja mietiskely, aiken koetun läpikäynti. Mitä jää käteen - mikä tuntuu oikealta ja mikä olisi pitänyt toisin tehdä. Ja mit viel on jäljellä - miksi elän kun ystvät ja rakkaat ovat melkein kaikki jo poissa.
 |
| Kello näyttää aikaa - vanhaa ja uutta |
Raskasta - vaikka luonnollista. Näin elämässä on.
Tuntuu, että aina on joku käännekohta elämässä meneillään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti