Kevätjuhlien aika on koittanut! Istuin reilun tunnin oman nuorimmaisen koulun juhla/jumppasalissa joka oli pimennetty verhoilla pilkkosen pimeäksi. Lavalla häärivät oppilaat - vastuu ohjelmasta oli heillä. Opettajat istuivat luokkiensa kanssa penkkiriveillä.
Ohjelam aloitti kuudesluokkalaisen puhe. Hienosti kertoi tyttö miltä tuntui ekaluokkalaisena tulla tähän kouluun, miten aika on hurahtanut nopeasti ja nyt on aika siirtyä paljon suurempaan yläkouluun toiselle puolelle keskustaa. Haikeaa, jännittävää. "Siellä olemme jälleen pieniä, täällä olimme suuria, kaikkein vanhimpia tänä vuonna."
Rehtori tuli pitämään puheen kesken nelosluokkalaisten näytelmää - kertoen... niin, mitä rehtori kertoikaan? Hmm - jotain tutkimusta kävi läpi hyvästä suomalaisesta koulusta ja kuinka meillä osataankaan opettaa lapsia oikein tässä maassa. Suomessa juoksee delegaatioita toisensa perään katsomassa ja tutkimassa Suomen hienoa ja hyvin rakennettua koulusysteemiä, kuulemma.
Rehtorin puhen oli kuiva ja tylsä, pakko sanoa. Keskittyi kehumaan opetusta - ei kertomaan mitään mielenkiintoista koulun ja oppilaiden asioista. Ei jaettu stipendejä... Pakko myös joka kerta erikseen ihmetellä. miten opettaja joka esiintyy päivät pitkät luokan edessä ja joka on saanut opettaja- ja siihen liittyen pedagikista koulutusta, voi olla niin onneton puhuja ja asiasa esille saava? jokaisessa tapahtumassa asia tulee mieleen - kuinka on mahdollista, että puheen runko on niin vaikea tehdä, kertoa selkeästi asiasta jonka pitäisi olla tuttua tutmpi opettajalle, rehtorille?
En tiedä. Vastausta ei ole. Kellään. Olisi kiva, jos olisi jaettu stipendejä, kerrottu vuoden mittaan tapahtuneista asioista...
Mutta oppilaat olivat hyviä- innostuneita ja hiukan hermostuneita - mutta esiityivät NIIN hyvin. Oli laulua ja soittoa, ja oli mitä hulppein ja upein näytelmä jossa osallstuivat kaikki nelosen oppilaat eri rooleissa. Toisilla oli montakin roolia - ja näytelmän katkaisi tasasin väliajoin mainoskatko johon oppilaat olivat hauskasti huumorilla höystettynä filmanneet omia keksittyjä mainospätkiään. Aivan superhieno juttu!
Kun ohjelma oli lopussa, kehotti yksi juontajana toiminut opilas, että kaikki noisevat nyt seisomaan. "Nyt seuraa suvivirsi. Ja sen myötä toivotamme kaikille hyvä kesää!".
Ja niin lauloimme suvivirrestä monen monta säkeistöä - hienosti se raikui suuressa salissa vaikka sanoja ei heijastettu seinälle! kesä voi alkaa - pian! Koulua on vielä pari päivää jäljellä. Todistukset jaetaan lauantaina - mutta silloin meillä on ylioppilasjuhlapäivä.
Jo joutui armas aika, ja suvi suloinen...
Vesille venosen mieli - ja ihmisen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti