Töitä ja töitä lisää - ei työ tekemällä lopu

Kas niin, tulipa tehtyä kunnon rupeama hommia tänään. 13 tuntia poissa kotoa - aamulla vein lapsen ensin bussille  jolla hän sitten matkusti 22 muun lapsen kanssa kesäleirille luonnon helmaan. Kolmas leiri tänä kesänä lapsella nyt meneillään - hän kyllä pitää leireilystä mutta aina uudet kaverit, uudet asiat - kyllä ne väsyttävät lastakin. Ei hän ole valittanut - kyselee vain, "milloin äiti voidaan olla yhdessä? Milloin siun loma alkaa?" Tai "Pääsenkö töihin tällä viikolla?" Olen ottanut hänet työpaikalle mukaan yhtenä päivänä kesällä ja yhtenä hiihtoloman tai pääsiäisen aikoihin; silloin työpaikalla on vähän hiljaisempaa ja hän saa sitten nähdä minkälaista on "oikeissa töissä"! Ensi viikolla hän voi tulla maanataina tai tiistaina töihin mukaan. Käydään yhdessä ruokalassa ja hän voi puuhailla omiaan jonkun lomalla olevan pöydän ääressä. Avokonttorissa moinen on helppo hoitaa.

Jylhiä mutta silti leppeän kotoisia maisemia.
Juhannuspäivän tuoksuva Suomi-maisema!

Äidillä on huono omatunto - melkein aina!
Huonon omantunnon kanssa painiskellessa olen ajatellut, että leirillä olo on parempi vaihtoehto kuin ihan yksin kotosalla olo - varsinkin kun minulla on näin valtavasti hommia ja päivät venyvät. Mutta enpä tiedä mikä paras ratkaisu olisi. Jos elämä menisi kuin toivoo, olisi lapsella toinen vanhempi jakamassa aikaa hänen kanssaan, puuhaliemassa jne. Mutta nyt on näin - ja hyvähän meillä ihan on olla näin. Tiukka talous mutta oma tupa ja oma lupa...

Uusien asioiden oppiminen on mukavaa niin lapselle kuin aikuisellekin - mutta lapselle on äidin ja perheen kanssa lomailu myös tärkeää. Ensi viikolla on pakko kyllä jo päästä lomalle;  lähtö tuntuu vain joka vuosi venyvän työsuman takia. Ja heinäkuun alusta astuu yleensä aina uusi organisaatio voimaan - se on enempi sääntö kuin poikkeus. Kun vuosi vaihtuu ja kun puolet vuodesta on kulunut - silloin muututaan! Esimiehet siirtelevät ihmisiä ja tiimejä kuin pelinappuloita laudalla - nuo tuonne, nämä tänne. "Jos sä saat Virtasen ni mä voisin ottaa Gustafssonin; ne toimii paremmin noissa tiimeissä. Ja ota sä Marttinen; sä osaat paremmin hanskata tossa porukassa sen ongelman ja mulle tulee Väätäinen ens kuussa takasin äitiyslomalta kuitenkin..."


Työnteon ihanuudesta
Tänään siis olin 11 tuntia töissä. Kävin kyllä ruokatuauolla enkä paahtanut koko päivää ihan pää punaisena; juttelinkin pari kertaa ihmisten kanssa. Silti. Välillä kyrsii ainainen työnteko. Kun nousin kahdeksalta työpöydän ääreltä - olin pienessä neuvotteluhuoneessa jossa on känkkärät tuolit ja tosi matala pöytä - en saanut selkää suoraksi hetkeen ja vihlovat viivat vetivät päätä ja selkää kasaan. Auts!

Sekin ärsyttää, että mitään ylityökorvauksia ei tietenkään toimihenkilöille ole keksitty. Sukulaiset vinoilevat kuinka pitäisi saada sitä ja tätä prosenttia palkanlisää ja ylityötunteja iltatyöstä - niin saavat esim valtion virkamiehet - paljon paremmilla palkoilla kuin meikäläinen.

No, pois valitus! Hyvä kun on töitä! Olisi kamalaa, jos ei olisi - sitä hoen itselleni kun tuntuu rankalta ja ottaa pahasti kupoliin tällainen.

Miehen iloja - kiva kertoa ex-vaimolle!

Ex-mies naureskeli taannoin "surkealle" palkalleni. Ja äitinsä kertoi kuinka paljon poika ansaitseekaan "ei tiedä mihin kaikki rahat laittaisi..." Juu, onpa toisilla hauskoja ongelmia.Nyt ex-mies perheineen on matkustelemassa jossain Euroopassa, muistaakseni Berliinissä. Sieltä menevät kuukaudeksi Aasiaan. En ole kateellinen, en. Miksi olisin? Täh? Tietenkin olen iloinen hänen puolestaan  grrrrrr

Keskikesän kukat
Tänään on ollut aurinkoinen päivä. Eilen huomasin, kuinka jasmikkeet ja pionit kukkivat; joissakin pioneissa on ihana tuoksu ja jasmikkeiden tuoksuhan on tosi hieno! Liljat alkavat myös kukkia puutarhoissa, samoin ruusut. Mustialan vaalenapunainen, ihana kerrotuu ja tuosksuva ruusu on isoilla nupuilla. Sade tuhoaa ne - toivottavasti ei tänä vuonna.

Äiti karkasi kaljalla ja lukemaan!
Eilen iltapäivällä livistin reiluksi tunniksi omille teilleni polkupyörällä, kirja ja kamemera pyöräkorissa. Pyöräilin vajaan tunnin, ostin oluttuopillisen mukavasta kuppilasta ja menin tuopin ja kirjan kanssa rauhaisaan paikkaan mihin aurinko porotti: rantaan vieville rappusille. Siellä ei kukaan kulkenut häiritsemässä! Nautin täysin siemauksian kun istuin puurappusilla ja lueskelin, kuuntelin lintuja ja puiden huminaa - nautin kylmän tuopillisen kuumassa paahteessa ja tunsin itseni onnelliseksi siinä vain ollessani!

Ihanaa! Luin kirjastosta lainaamaani kirjaa jossa on 12 afrikkalaista rakkausnovellia. Ihan kiva lukea - vaikka jotkut tarinoista ovatkin kuin suoraan jonkun ruotsalaisen viikkolehden tarinoista. Sellaiset aviisit kuin Hemmets veckotidning, Hemmets journal, Ica kuriren tai Allers tai vastaava julkaisevat tarinoita lukijoiden elämästä - näitä luin aika ajoin menneessä elämässäni mökillä takan ääressä: oi niitä aikoja! Ica kurirenia olen tilannutkin joskus. Käsitöitä, puutarhanhoitovinkkejä ja reseptejä sivukaupalla. Värikkäitä kuvia tavallisista ihmisistä askareissaan ja kotiensa ylpeydenaiheiden äärellä.

Yhä joskus sorrun, kuin menneitä muistellen, niitä vieläkin lukemaan - ovat samanlaisia kuin ennenkin; kotoisen suloisia kakku- ja ruokaresepteineen,  lukijoiden tarinoineen ja puhtoisine maailmoineen ja kiltteine, suloisine elämänohjeineen. Olisiko sellainen kivaa elämää - vai kävisikö tylsäksi?

Tiijäpä häntä!