lauantai 4. kesäkuuta 2011

Puunausta ennen SUURTA PÄIVÄÄ – tänään painetaan lakit päähän

Pieni tekstonen tässä vielä aamutuimaan. Lohipiirakka on uunissa ja huusholli siivottu ja kaiken pitäisi olla tiptop. Kaksi asiaa jännittää: onko tilillä katetta maksun maksamiseen iltapäivällä kun juhlat paikallisessa kotoisassa ravintolassa on ohi ja toine jota jännitän on lasten isän tulo vaimoineen. Ex-anoppi tulee myös; hänet on mukava tavata, oli aina mukava ja ystävällinen – ei ollenkaan ilkeä eikä kurja anoppi – mutta lopetti kyllä eron tullen kontaktin minuun täysin, niin kuin niin moni muukin. Joulukortitkin loppuivat, ihan kaikki. Se kyllä sattui, ja pahasti sattuikin. Minuun tuli spitaali… itse lähettelin joulukortteja mutta sitten lopulta vain lasten nimellä. Ei minun nimeä niihin haluttu, selvää selvempi juttu se oli.

Niinhän se menee, elämä. Ei siinä syyllisiä kysellä, ei kaivatakaan. Jokainen oman sukunsa edustajan puolella – veri on vettä sakeampaa. Ja ex-mies kielsi ehdottomasti olemasta missään tekemisissä hänen sukuunsa koskaan…

Yli 10 vuotta on siitä kun heidät olen nähnyt. Sitten on se uusi nuori vaimo ja lapsensa joka nyt on molempien yhteinen. Lapsenkaan tapaamista en jännitä; tätä teiniä joka ei Suomea ollenkaan tunne. On kuulemma ihan mukava.

Hei söpö!

Äiti on siskon luona, tulevat kimpassa sieltä aamupäivällä, toivottavasti ajoissa ja sopivasti että ehditään koululle. Kun on kaksi ylioppilasta jotka valmistuvat eri kouluista, on homma aika haasteellista hoitaa kasaan.

Olin töissä eilen – aika hiljaista oli toimistossa. Lippu oli puolitangossa – oli pari päivää sittren kuollut joku työpaikalla; en saanut tietää kuka se oli. Sain kaiken valmiiksi – luulen – silti. Vai otanko nyt liian rennosti tämän homman? Sukujuhlahan tämä tietenkin on; itse äitinä jonkinlainen ärjestäjä ja emäntä olen toki. Veljeä pyysin sanomaan pari sanaa kaikille siinä jossain vaiheessa- ei mitän puhetta mutta jotain. isä ei sitä varmasti tee – ja itsekään en mikään puhuja ole.

Eikähän kaikki mene hyvin. Näin uskon – ja haluan uskoa.

Mukavaa juhlapäivä kaikille! Onnea kaikille ylioppilaille: juhlitaan tänään – juhlikaa tänään! Mutta ei liian rankasti, sanoo Janika-täti!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti