Lapsi kesäleirillä, itse töissä, oma äiti heikossa kunnossa

Palaveripöytä iltaseitsemän maissa

Lapsi on kesäleirillä. Ajelin melkein 600 kilometriä että sain hänet sinne viime viikonloppuna. tulevana sitten taas ajellaan sama reitti. pitkä matka mutta viikko on ollut mukava. Leiri on päiväleiri ja lapsi on saanut viettää aikaa pikkuserkun kanssa maaseudun ja järvenrannan elämää tukimalla, uimalla ja nauttimalla kesästä oikein kunnolla. Sää on ollut helteisen kuuma - järvivesikin jo yli 20 asteista. Kelpaa siinä polskia!

Auton lämpömittari näytti 26 astetta ulkolämpötilaksi vielä puoli yhdeksältä illalla!

Muut lapset eli ylioppilaat ovat molemmat eri tilanteissa: toinen jatkaa töitään pesulassa - hän ollut siellä kohta kaksi kuukautta. Homma on raskasta ja siellä on usein ylitöitä - mutta pesulatyöläisemme on tyytyväinen työhönsä ja on selvästi uinut sisään sen maailmaan - puhuu jo työpaikastaan kuin olisi ollut siellä vaikka kuinka pitkään! Nousee aamulla kuudelta - perjantaina viideltä - syö aamupalan, tekee eväät ja lahtee bussilla töihin. Kotona hän on sitten illalla - joskus tulee kavereiden kautta vasta myöhään, usein suoraan töistä ja on sitten kotona kuuden tietämissä, nälkäisenä kuin susi. Tulee siihen aika työrupeama, pitkä päivä. Palkka on vajaata puolitoistatuhatta kuussa. Kun ei tarvitse asuntoa eikä muuta itse maksaa, on palkka ruhtinaallinen ihmiselle jolla ei ole aikaisemmin ollut muuta tienestiä kun se mitä vanhemmilta on saanut.

Se yksi kaamea asunto jäi onneksi saamatta mutta nyt menemme katsomaan maanantaina toista jonka saisi vuokrata yhdeltä minun työkaveriltani joka muuttaa kahdeksi vuodeksi ulkomaille. Kalustettu kaksio hyvällä paikalla: tosi hienolta kuulostaa! Menemme katsomaan asuntoa maantaina töitten jälkeen.

Kolli kesäsäässä

Toinen ylioppilas on työtön ja viettää aikansa puuhaillen omia juttujaan ja olemalla kavereiden kanssa - ja hän myös seurustelee. Ovat yhdessä aika paljon aikaa.

Tänään olisi nuorimman leirillä ollut mahdollisuus mennä kuulemaan konserttia. Mummi oli aikeissa mennä sinne mutta sitten aamulla häntä puristi pahasti rinnasta - nyt ensimmäistä kertaa molemmilta puolilta, hän kertoi. Tähän mennessä puristus on ollut vain toispuoleista. Kipu meni pois nitrolla joka todistaa, että sydnkipu se oli jälleen. Koko päivän sitten on väsyttänyt tosi paljon, ollut heikko olo. Näitä nitron ottamisia on äidillä viikoittain. Se huolestuttaa minua - ymmärrän tietenkin tosiasiat - mutta en niitä haluaisi hyväksyä.toivon ja tukoilen, että äiti saisi olla meidän kanssamme vielä - vaikka hän sanoo jo olevansa valmis kaiken jättämään. Mutta vuosi vielä - tai kaksi... minä niin toivon, itsekkäästi.

Mieleen on tullut kovin usein äidin ystävä joka kuoli vuosi sitten juhannuksena. Hän soitti juhannusaattona äidille ja kuulosti kovin humaltuneelta.  Hän  oli alkanut juoda jo vuosia sitten - ensin ikäänkuin huomaamatta ja salaa, hiljalleen entistä näkyvämmin. Ei toki missään julkisesti esiintynyt humalassa, tämä entinen opettaja ja monella tapaa "näkyvä"  ja aika tunnettu henkilö - hyvin tarkka maineestan myös. Mutta koska hän soitti äidille viikoittain, jopa monta kertaa varsinkin kun oli juonut, oli asia tietenkin tiedossa meille ja monelle muulle lähipiirin ihmiselle. Hän joi viiniä ja erilaisia makeita liköörejä - tyypillisä juomia alkoholisoituneille, sanoi sisko kerran. "Kuka muu juo halpaa ja makeaa kahvilikööriä?" Tjaa - en tiedä!

Aattona ystävä oli tavallistakin sopertavampi. Äidistä oli hankala jutella hänen kanssaan, niin sammaltava hän oli. Toivottivat sitten hyvää juhannusta ja laittoivat puhelimen kiini. Sitten ei hänest kuulunut mitään viikkoihin. Äiti ajatteli hänen viettävän aikaa lastensa ja lasten perheiden kanssa - vaikka tiesi heidän völiensä olevan kylmät ja toimimattomat. Kesä oli kuuma ja helle piinasi vanhempia ihmisiä - nuorempiakin. Mökillä järven rannalla kesää viettävä kaveri elelee sillä mukavasti, ajattelimme kun kävimme vastakkaisella rannalla mutta emme nähneet ystävän rannalle. Sillä ei näkyny koskaan mitään liikettä - mutta eipä hän leskeksi tultuaan juuri uinut eikä saunonut, ei soudellut eikä muutenkaan viihtynyt ulkosalla.Lueskeli lehtiä ja katsoi televisiota, joi. Oli aika yksinäinen kun välit sukulaisiin ja lapsiin olivat niin huonot.

Pikkukisu tutustuu maailmaan

Heinäkuun loppupuolella ystävän lapsi sitten soitti ja kertoi äidin kuolleen. Viimeinen puhelu oli äidin kanssa soitettu. Kuolema oli tapahtunut jo viikkoja aikaisemmin; tytär löysi äitinsä kuumasta kesämökistä laittialta, monen viikon jälkeen. Mahtaa olla ollut aivan hirveä löytö!

Lopputulemana saimme sitten myöhemmin lukea hautakirjoituksesta lehdestä, että kuolinaikaa oli siirretty kolmisen viikkoa eteenpäin - ilmeisesti siksi, että ei haluttu aiheuttaa skandaalia siitä, että äiti makasi yksin viikkoja omalla mökillään, kenenkään häntä kaipaamatta.

Kaamea kohtalo. Kaikin puolin surullinen juttu. Monesti tulee tämä asia mieleen, jostain syystä.

Tämä asia ei mitenkään liity aiheeseen - tuli taas vain mieleen. Poukkoileva mieli.Toisaalta - mikä olikaan jutun aihe? Ei sitä kai ole ollenkaan!

Oma äiti on heikkona. Tapaan hänet huomenna ja toivon, että saamme viettää hyvän viikonlopun. Velikin tulee käymään - hän menee kaverinsa synttärijuhliin. Itsekin mietin sinne menoa - maalla kaikki tuntevat kaikki! Mutta en nyt ole varma menenkö loppujen lopuksi.Rahatkin ihan loppu - pitäisi antaa rahaa lahjaksi miehelle; niin hän on toivonut että pääsee matkoille.

Aivot ovat ihan seis. Olin kahdeksaan palaveripöydän ääressä - kyllä alkoi jo nukuttaa!

Huomenna, ennen maalle lähtöä, yritän saada ylioppilasjuhlajutun kirjoitettua.