Päivät kuin unta vaan...

Onpa onni, että lapsi on kesäleirillä tämän viikon ja isot lapset päivät omissa menoissaan ja tekemisisssään. Itse teen nyt töitä yli ympäri kellon  - kvartaalin loppu ja kesäloma häämöttävät joten urakkaa on enemmän kuin millään pystyy tekemään. Yritettävä on silti!

Uutiset ovat jääneet seuraamatta, lehdet lukematta ja kodinhoito on hunningolla. Oi voi.

Maahan on saatu uusi hallitus - sen olen onnistunut huomaamaan! Oppositio hioo kynsiään; varmasti herkkupaloja on heille nyt tarjolla oikein kunnolla. Samoin haukkana seuraavalle medialle.

Eivätköhän poliitikot kohta pakene viettämään kesälomia - hyvin ansaittujako? No, omasta mielestään varmasti; hallituksen rakentaminen kesti iät ja ajat ja homma vei mehut poliitikoista! Huomasin eilen, että edellinen päämisteri, rouva Mari Kiviniemi, sanoi voivansa palvella maata myös oppositiosta. Niinpä niin. Ikäänkuin maailman napoja olisivat hallituksen jäsenet tässä maassa; vain sieltä voi arvokasta työtä tehdä. Kiviniemeen sattuu vallan menetys kovasti, se on ilmeistä. Me työtätekevät muurahaiset, palvelemmeko me maatamme mitenkään - poliitikkojen mielestä? Tuskin, pieniä mitään ymmärtämättömiä otuksia olemme, meille pitää takoa peruasioita päähän sieltä taholta koko ajan - toistaen samoja sanoja ja asioita loppumattomasti, koko ajan - emmehän me hölmöt muuten tiedä mitään, opi edes perusasioita!

Vanhin lapsi tekee myös pitkää päivää - eilen hänen piti herätä jo viideltä että ehtii kuudeksi aamulla töihin. Kotiin tuli sitten kuuden jälkeen illalla - väsyneenä kuin hakattu mato! Selkä oli silloin tosi kipeä - joku laite oli rasvaamaton ja hän kiskoi sitä, riuhtoen samalla selkänsä säpäleiksi. Nyt ei pääse kumartumaan maahan ollenkaan.

Tämä samainen nuori aikuinen on saanut äitinsä avustuksella itselleen asunnon hankittua. Näin hyvää säkää asunnon kanssa ei monella olekaan; työkaverin kautta tuli melkenpä lottopotti kun asunto - siisti, mukava ja hyvällä paikalla - löytyi. Vuokraan menee toki melkein koko palkka kuukausi; pieni harmillinen  yksityiskohta moinen! Kas kun äiti ei voi makksaa eikä isä suostu, on tilanne kuitenkin aika haastava. Yritetään selvitä, yhteisvoimin.

Toinen tämän kevään ylioppilaani on saanut syksyksi opiskelupaikan. Kolmas lapsi on vielä pieni eikä tee muuta kuin kaikkea kivaa - niinkuin pitääkin! Ui, juoksee ja on kavereiden kanssa, leikkii kissan kanssa ja käy kesäleireillä.

Lukeminen
kannattaa aina.

Juhannus on ihan nurkan takana - näköpiirissä on töitä hiukan aattona ja mitä sitten - enpä tiedä! Jos sataa, siivoan. Jos ei sada - ehkä mennään kotiseudulle koivujen katveeseen! Mitään hauskoja hulinoita ei ole näköpiirissä. Valitettavasti. Jospa jonkun taian saisi lausuttua - uisiko joku onni vierehen silloin?

Helluntaikin meni heilatta - niin taitaa mennä aika tämän jälkeenkin. Mitä ei ole, ei kannata surra. Tekopyhää sanoa noin, onko? Enpä asialle mitään osaa tehdäkään - ei työpöydän ääressä oikein heiloja metsästellä.

Kirjoittelen tänne nyt vähemmän työsuman takia - ja koska ajattelin kirjoitella hiukan muita tarinoita - oikeita tarinoita.