Ylppärijuhlat mietityttävät

Parin viikn päästä ylioppilasjuhlat on ohi ja vietetty, kukat jo hiukan nuutuneet ja elämän arki taas juhlan jälkeen saavutettu. Onko silloin erilaista - ylioppilailla? Toivottavati juhlat, se muutaman tunnin humaus elämässä joka maksaa paljon ja jota hurjan paljon suunnitellaan, ovat onnistuneet ja kaikki tyytyäisiä!

Itseäni hiukan mietittyttää... Ex-puoliso on ollut niin tiukkana, että sen takia hermostuttaa, lähinnä. Muutoinhan asia ja koko juhla on mukava juttu, ihan pelkästään, mutta tosiaan exän hahmo kummittelee mielessä ja peklkään, että hän on hyvin tyytymätön siihen sun tähän ja on sitä mieltä että kaikki on kallista jne. Mitä jos se huutaa? Nälvii? Itkettää meikäläistä - se on helppoa! Tai miten hänen uusi ja nuori vaimonsa sitten? Heidän tyttärensä on kuulemma ihan ok; ex-mies on hänet adoptoinut eli hän on meidän lastemme sisko, ainakin juridisesti.

No - pitää vain tehdä niinkuin parhaalta tuntuu ja unohtaa muu. Enempää ei voi tehdä, kuin parhaansa. Sanoi jo mummi aikoinaan! Jos mies ei suostu maksamaan mitään tai vain vähän lasten kustannuksista, yritän lainata sitten äidiltä vaikka kustannusten kattamiseen. Kyllä me selvitään - kyllä minäkin selviän! Yksin kun siinä lasten kanssa seison ja mies tulee äitinsä, lapsensa ja vainmonsa kanssa tervehtimään - luulen että suhtautuu minuun kuin ilmaan. Olen sitten taas samanlainen ulkopulinen kuin aina ennenkin hänelle. Paitsi nyt vielä enemmän!

Upea, ihana kukka. 
Katson ja katson ruusua pöydällä, vedän sen enrgiaa itseeni!

Tänään kävin ostamassa paripitkävartista  ruusua ja otin niistä ja lakeista kutsukortteja varten muutaman kuvan. Vanhimman lapsen kummi toivoi virallisia kutsuja joten onhan ne nyt sitten pusattava! Tein pienet kutsut kuvista, Wordilla kun en muuta osaa. Printtaan ne huomenna töissä ja vien postiin sitten, ostan kauniit kuoret ja postimerkit ja laitan ne postin kautta jakoon. Jää sitten muisto niille jotka sellaisa säästävät.

Lempiväreistä toinen. Violetti, lila, sinipunainen.

Ostin kaksi ruusua, molemmille yhden - symbolisesti. Ruusuja oli vaikka minkä värisiä; yritin niistä pomia melkein mitä vain paitsi oranssia - mutta oranssit sitten ostin kuitenkin.En voinut sille mitään - ne vain olivat kauneimmat, uhkeimmat, ihanimmat!

Olen aivan hulluna tuohon väriin - en tiedä miksi se vetää puoleensa. Jo 18 vuotta olen ollut oranssin lumoissa. Vastustamattomasti. Se on upea, ihana! Kuin tuli, tulen leimuava liekki. Niin energinen, niin loistavan upea!!! Uritin poimia punaisia tai valkoisia ruusuja kuvaa varten: Ei onnistunut! Keltaisen: Ei, ei!

Oranssi ja kultaa - hiilellä

Mikähän väreissä oikein on; joku puhuttelee ja toinen taas ei. Oranssin vastaväri - onko se violetti? Sekin on minulle mieleinen väri.

Kynnetkin on minulla usein oranssit! Nyt on oranssia ja kultaa - ihan juhlia ajatellen tällainen väritys tällä kertaa!

Oranssi oli inhokki väreistä kun olin pieni - ehkä 7 tai 8 - ja vanhempi. Muistan, kun kerroin jollekin kaverille, että tykkään kaikista muista väreistä paitsi oranssista! Se on jäänyt mieleen. Oranssia sanoivat monet ennen punakeltaiseksi tai keltapunaiseksi. Niitä kahta vesiväriä sekoittamalla saikin oranssia kivasti aikaan. Violetti eli sinipunainen oli myös lapsena väri jota oli kiva vesiväreillä sekoitella.

Ei muuta tänään. Lapset ja heidän ajankäyttönsä mietityttävät aika paljon. Keskimmäinen on paljon poissa kotoa - löysin hänen huoneestaan kaapin hyllyltä aivan vahingossa kaksi vajaata alkoholipulloa kun hain yo-lakkia kuvattavaksi. Nyt on kamala olo. Juoko se? Paljonkin? Mitä pitäisi tehdä?