maanantai 12. syyskuuta 2011

Konsertista ja laihdutuksesta - vastoinkäymisiä voitettavana

Hopealehti, tänään hankittu
T-paitoja, tyynyliinoja, farkkuja, mekkoja, pyjamia..... kaksi tuntia pyykinsilittämistä. Huokaus... Sen siitä saa kun antaa silitetävien pinon kasva pesu toisensa perään! Pyykkiä tulee paljon, silittäminen on homman mälsin vaihe - kestää ja kestää.

Tänään on New Yorkin kaksoistornien tuhon 10-vuotispäivä. Aihe on kovasti esillä joka paikassa. Kaamea tapahtuma - jonka syistä, seurauksista ja ennenkaikkea tekijöistä ja heidän taustajoukoistaan jaksetaan puhua... silti,  näin uskon, julkiseen tietoon eivät oikeat syyt ja taustajoukot koskaan joudu. Niin paljon spekulaatita syistä ja syyllisistä löytyy lehdistä ja netistä ja kuuntelemalla ihmisten ajatuksia ja pohdintoja. Oliko se islamistien hyökkäs vai tekikö USA sen itse, saadaksen syyn hyökätä Iraqiin? Tällaisestakin puhutaan paljon; tarve käydä sotaa aina jossain pään maailmaa on USA:lle tärkeää.

Maailma on kova paikka ja likainen peli jyllää ja vaikuttaa ihmisten elämään eri puolilla maailmaa, tavalla tai toisella. Valtapeli on peli jota pelataan pienimmistä yhteisöistä suurimpaan maailmanmahtiin. Näin on aina ollut, näin on oleva. Isojen peliä jossa pienet kärsivät eniten.

Pieni maailman hiekkalaatikon hiekanjyvänen kuten tämä täti tässä, täällä omassa pikkumaailmassaan voi silti elellä ja puuhailla omiaan, rakennella omia ajatuskudelmiaan ja mietiskellä. Se ei ketään haittaa, ei kiusaa. No, ei toki autakaan.
Junat kulkevat nyky-Suomessa vähän milloin sattuu

Siirrytäänpä toisiin sfääreihin - kaukomailta kotinurkille. Viime viikko oli työläs, aika rankkakin. Töissä ei ole kovin kivaa nyt. Ei ollenkaan. Paljon hommia, ihmisten mieli askartelee YT-neuvotteluissa ja tulevissa irtisanomisissa. Pomoilla pinna kireänä. Itselläni on paljon hommia, saan vain osan tehtyä mutta ei voi mitän. Sanovat sitten irti minutkin jos ei riitä.

Perjantaina lähdin kaverin kanssa Lahteen jossa on meneillään Sibelius-festivaali. Tarkoitus oli sinne junalla matkata - mutta kas, VR:llä oli sähkövika rataverkkonsa jossain paikassa ja junat olivat reippaasti myöhässä. VR ei kuitenkaan kertonut kuinka paljon junat myöhästelevät - junien saapumisaikaa vain siirrettiin infotauluilla 10-15 minuuttia kerrallaan eteenpäin. Asema oli kiinni joten odoteltiin pienessä tihkusaateessa laiturilla junien lähtöä.

Sirkuslaisia
keskuudessamme
Kun lähtöaika alkoi olla jo ihan kriittinen ja riski myöhästyä konsertista näytti jo todennäköiseltä alkoi kaveri näyttää huolestuneelta ja totesi, että nyt mennään autolla. Hän ei itse aja autoa joten ei siinä muuta vaihtoehtoa ollut tarjolla: mentiin parkkipaikalle, astuttiin minun autooni ja polkaisin auton tielle.

Lahteen siis - jota kaupunkia en ollenkaan tunne ja jossa en ole käynyt kun joskus lukiolaisena noin sata vuotta sitten. Onhan teissä viitat ja niinpä suuntasin auton moottoritielle ja painoin kaaasun pohjaan.

Ärsytti. Junalippu oli maksettu, nyt menin tankkaamaan bensaa ja "sain" ajaa autolla sen sijaan, että olisin istunut mukavasti junassa ja katsonut kuinka maisemat vilistävät silmien editse.... Olin oikeasti odottanut junamatakaa! Nyt mentiin autolla kamalalla stressillä nopeusrajoituksia hipoena, hitaampia ohitellen Lahteen - jonne saavuimme 9 minuuttia ennen konsertin alkua! Puh ja huh. Perillä päästin kaverin autosta ulos, pyysin menemään sisään ja vaikka ihan omlle paikalleen - parempi jos edes yksi pääsee sisään kuin että molemmat jäävät salin ulkopuolelle. Itse läksin etsimään autopaikkaa. Onneksi se löytyi suht nopsaan ja ehdin vielä nopeasti vessaankin ennenkuin kello kilkatti ja kutsui sisään saliin.

Tekisi mieli vaatia VR:ltä maksetut mutta käyttämättä jääneet liput takaisin. Siitä tuskin mitään kostuu; ei valtion virasto moista maksa, sanoo varmasti vaan, että olisitte lähteneet matkaan aikaisemmin.

Voisihan sitä yrittää tietenkin.
Kukkalaatikko syksyn tunnelmin.
Onpa hieno konserttitalo muuten! Suuri - mutta kotoisan ja lämpimän oloinen!  Istuttiin kakkosparvella täydessä salisa ja nähtiin hienosti alas lavalle jossa orkesteri soitti. Sibeliusta -tietenkin.Sinfonia nro 3 C-duuri op 52 ja tauon jälkeen sinfonia nro 4 a-molli op 63. Ja niiden välissä se herkku jota oikeasti tultiin suuremmin kuulemaan ja kokemaan, nauttimaan täysillä: Sibeliuksen viulukonsertto, Elina Vähälän soittamana. Okko Kamu johti ja Lahden sinfonikot soittivat.

Hieno se oli taas kuulla, tämä iki-ihana viulukonsertto. Elina Vähälä soittaa sen hienosti, tietenkin. Jostain syystä se ei kuitenkaan suonut niin mahtavia fiiliksiä kuin monasti muutoin. Syynä voi olla oma olotila kiireen ja hösellyksen jälkeen. Hieno se oli ilman muuta - kakkososassa tulvahtivat kyyneleet silmiin. (Outo näkymä omasta kuolinvuoteesta tupsahti silmien eteen! Kuka ymmärtäisi näitä juttuja...)

Kolmas sinfis sai myös liikuttumaan; tuli jännä tunne... Vasket eivät tuntuneet oikein mukavilta tässä tämänkertaisessa viulukonsertossa - kuin ampianen olisi tullut surisemaan vasempaan korvaan; se ei tuntutunut ihan kivalta. Mikähän niissä - tuon tason orkesteri? Kaverikin siitä mainitsi - surina ei ollut vain omassa korvassa!
Asteri asuu nyt meillä - syyskukat viimein istutettu
Kotona takaisin vasta puoliltaöin. Siinä välissä käytiin yhdellä lasillisella lähipubissa- siitä onkin aikaa kun viimeksi!!! Lasi viiniä minulle vain, kiitos. Autokin piti ajaa kotiin.

Kehäkukkia kaipaan! Huomasin sen, kun näin jossain kehäkukkia ja muistin, että en ollut laittanut keväällä ostamiani siemeniä maahan ollenkaan tänä uonna.Olen laittanut niitä aina "salaa" pihalle - taloyhtiö ja varsinkin täällä asuva eräs rouva joka vartio piha-alueiden istutuksia ja roskiskatosta kuin omiaan, on ne kieltänyt. Siitä huoölimatta olen laittanut sitä ja tätä kasvamaan pihaan - muuten siellä kasvaa vain saviheinää, ohdaketta, nokkosta  ja muuta rikkaruohoa kun taloyhtiöllä ei ole ollut varaa laittaa pihaistutksia. Huoh. Nyt jäivär syyskesän ilahduttajat, oranssit krassit ja kehäkukat laittamatta. Harmi!

Tänään tein ruokaa kaikille kolmelle lapselle - sian sisäfilettä, keitettyä kukkakaalia, keitettyjä perunoita ja hyvää kreikkalaistyyppistä salaattia. Jälkiruuaksi suklaavanukasta ja kermavaahtoa. Mukava, kun kaikki olivat paikalla - vaikka keskimmäinen lapsonen oli kiiressä kaverinsa luo - hän oli aamupäivän töissä kioskissa, samoin eilisen iltapäivän ja illan. Nyt oli kiire kaverin kainaloon! Åikkukissakin on taas meillä, jää viikoksi oljamiin.

Ruuasta vielä loppuun sen verran, että Herbalife dieetti ottaa hiukan lujille. Minulla ei ole koskaan ollut ruuansulatusongelmia; käyn vessassa normaalisti useamman kerrran päivässä ja vatsa on aina toiminut "kuin junan vessa" Nyt - varsinkin viime torstain jälkeen jolloin otin käyttöön extra-kuitutabletit (joita pitää syödä kolmasti päivässä) ja yrttijuoman niin ikään ahkerasti juotavaksi, maha ei meinaa toimia ollenkaan. Aivan merkillistä; syön extra-kuituja ja maha tekee tenän, ummetus on todellinen ja tuntuu kurjalta! Olen varmaan erityistapaus, tai siten tabletit ovat jotenkin omituisia, tai tuotteet kaiken  kaikkiaan. Juon paljon vettä ja yrttiteetä, silti on oma systeemi ihan jumissa.... Ei kai ihminen voi laihtua jos laihdutusvalmisteet joiden pitäisi puhdistaa keho ja aikaansaada suolen puhdistus ja tyhjentyminen, saakin aivan täysin päinvastaisen reaktion aikaiseksi!

Jatkan Herbalife-kokeilua vielä viikon-kaksi. Sitten teen päätöksen mitä teen tämän kalliin ja kovasti markkinoidun tuotteen ja kokonaisuuden kanssa. Jos nyt en turpoa muodottomaksi näiden ilmavaivojen ja ummetuksen seurauksena ennen sitä! Tähän mennessä en ole laihtunut juuri ollenkaan. Mutta en ole tietenkään syönyt heidän tuotteitaan kuin reilun viikon vasta, toissa perjantaista. Ei ehkä pitäisi hötkyillä näin.

Täysikuun aika. Susien ulvontaa ei vain kuulu...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti