Uudet verhot ja käsitöitä tekemään



Kataloogikuva - tätä verhoa ja ehkä liinaakin himoitsen omaan keittiöön!
Yritin tilata mutta en onnistunut.



Kun ulkomaailmassa tuiverteleepi kylmät tuulet ja elämä tuntuu rankalta, tekee mieli käpertyä kodin seinien sisään - ja tehdä jotain käsillä. Tekee mieli kaunistaa kotia, puuhata kuin entisajan emäntä ja luoda kotiin mukava ja kotoisa henki...

Se, että koti on paikka josta vaikeuksien tullen joutuu nykymaailmassa aika pian pois, ei ole ajatus jota haluaa ajatella… Jos olisi oma talo ja tontti, oma piha niin olisi oma lupakin siinä olla ja elellä, vaikka vähän köyhempänäkin. Niin oli ennen, maalla. Se oli toinen maailma - nyt koti voi nimellisesti kuulua omalle itselle mutta kun pankilta on iso laina kuukausittain lyhennettävänä ja taloyhtiölle pitää maksaa satasia joka kuukausi erilaisina vastikkeina, ei oma ole oma sillä lailla ollenkaan. Kun rahantulo hiipuu, häviää oikeus kotona asumiseenkin. Pois, pois vain.

No – emme ole vielä tuossa kohdassa tarinaa. Vielä täällä asutaan ja vielä on sähköt ja vesi käytössä, kotona on lämmin ja turvaisan oloista!

On syksy joten haluan vaihtaa keittiön ikkunaan syksyiset, lämpimän väriset verhot. Minulla on kahdetkin verhot jotka sopivat vaihdettavaksi - toiset viininpunaruudulliset ja toiset syksyn punervat joissa leijailee kultaisia painettuja syksyn lehtiä. Ihan hyviä verhoja ja niistä tykkään - alle 10 vuotta molemmat olleet minulla. Siniruudulliset puuvillaverhot joissa kappa ovat olleet ikkunoissa keväästä alkaen - ne voisi laittaa jo odottamaan uutta kevättä kaappiin.

Kävin katselemassa verhoja ja ikkunalamppuja netistä eilen. Suomessa ei ole käsitettä ikkunalamppu; kävin niitä etsimässä Anttilasta ja Prismasta - siellä ei moisista ole koskaan kuultukaan. Eikä valikoimaan kuulu ollenkaan sellaisia pieniä lamppuja joita voisi ripustaa ikkunaan tuomaan tunnelmaa. Kyselin myös kukkalamppuja – mutta eipä sellaisiakaan heillä ole. Höh!

Tällaiset lamput olisi kiva
saada ikkunaan

Siispä menin ruotsalaislle nettisivuille. Löytyihän niitä sitten heti. Paljon ja kivoja. Yritin tilata Jotexilta pari lamppua - mutta sieltä ei sitten toimitetakaan tavaraa Suomeen. Voi kökkö. Laitoin viestin yöllä asiakaspalautuksiin - mutta vielä ei ole vastausta kuulunut.

Täytyy tästä varmasti päästä risteilemään Tukholmaan niin voi käydä vaikka Åhlensilta hankkimassa pari kivaa ikkunalamppua! Tai jostain muusta kivasta kaupasta Drottiningatanilta, muualta keskustasta. Ahh, olisipa kiva päästä Tukholmaan!

Sitten tämä tarve saada neuloa - ihan höhlää, oikeastaan. Käsillä puuhaileminen on vain kivaa - ja varmaan se on myös terapeuttista - mutta eipä sitä haluaisi tehdä sellaista mitä ei kukaan tarvitse. Neulon pipoja ja lapasia, sukkia ja villatakkeja. Kyllähän ne yleensä käyttöön tulevat - paitsi kaikki pipot; niitä on paljon - koska niihin on hauska opetella uusia neule- ja virkkaustekniikoita, tyylejä ja värejä. Kohta aloitan taas uuden pipon, maanantaina sain yhden tehtyä! Uuteen ajattelin kokeilla terrierien kuvion neulomista, vanhasta lasten neuleesta otan kuvion mallin. Minulla on ennestään jäljellä silkkisekoitelankoja joista ajattelin pipon neuloa... Nyt minulla on tekeillä silkkisekoitelapaset viininpunaisella ja tummalla beigellä – sellaisella kamelin värisellä langalla; porot neulon selkäpuolelle. Lapsi haluaa sellaiset mutta villasta ja sinivalkoiset. Saamansa pitää. Pipoa hän ei halua – harmi kyllä!

Leipomisen ja ruuanlaiton olen joutunut vähentämään minimiin kun kukaan ei syö kakkuja, pipareita tai pullaa - ei piirakoita eikä erinäisiä perinneruokia kuten kaalikääryleitä jne... Kaikkea tuollaista olisi kiva tehdä yhdessä - mutta meikäläisen arvopohja ja maailma taitaa olla niin vanhanaikainen, että hävettää! Kenen kanssa täällä leipoisin ja puuhailisinkaan? Joskus olen leiponut riisipiirakoita, sultsinoita ja muuta karjalaista hyvää kaverin kanssa – ai että tuli herkullista syötävää!

Tänään on 11.11.vuonna 11. Monet menevät naimisiin kun numerosarja on noin otollinen! On myös täysikuun aika. Tuplaonni siitä varmasti sukeutuu noihin uusiin liittoihin!

Hieno on kuu taivaalla ollutkin, kirkkaana mollottanut.

Horoskoopin mukaan tämän ajan pitäisi olla minulle antoisa - odottelin hiukan salaa, että saisin tiedon tai ainakin jotakin haastattelukutsuja uuteen työhön. Ei ole näkynyt. Eikä ole näkynyt sitä sitä miestäkään johon oli mahdollisuus rakastua...

Mies ja uusi työ - siinä on kaksi isoa toivetta elämälle. Maailman tavallisimmat toiveet - niitä minäkin elättelen ja toivoskelen! Ihan oikeasti toivon aivan KAMALASTI että onnistuisin – molemmissa tai toisessa toiveessa. Nämä toiveet ovat ollet korkealla ajatuksissa jo kauan – ja olen yrittänyt uutta työtä myös kovin hakea. Miestä en tiedä mistä etsisin; jospa tuo vastaan tulisi vaikka!

Nyt toivon kuitenkin ylitse kaiken muun lapsen parantumista. 38.9 kuumetta vieläkin. Luulisi, että 11-vuotiaan kroppa kärsii kovasta kuumeesta jo hiljalleen. Mykoplasma - sitäkö se on? Lääkäritkään eivät tienneet ja täällä sitä nyt vain odotetaan paranemista.

Kestääkö lapsen sydän? Entä keuhkot yskimistä? Voi - auta sinä kaiken valtias lastani, meitä!