torstai 5. huhtikuuta 2012

Kiirastorstaina

Lunta tuli oikein kunnolla.
Hiljainen viikko on ollut valkoinen viikko
Kiirastorstain ilta. Tässäpä istun, kissojen kanssa. Kisailevat ympärillä, mouruavat. Tyttö ja poika, nuori ja vanha.

On tulossa kylmä yö - pakkasta luvassa oikein kunnolla. Takatalvi pääsiäiseksi. Mutta kauniita kevättalven kelejä on luvassa, sininen taivas ja valkoiset hanget koettavissa.

Meidän pitäisi olla kohta mummilassa mutta eipä olla. Aamulla vasta lähdetään. Reissuun lähtö myöhästyi niinkuin usein.Olisin mieluusti lähtenyt jo tänään töiden jälkeen mutta mennäänpä sitten huomenna, pitkänäperjantaina.

Viikko ei ole ollut hiljainen; pitkät päivät töissä ja olo kuin tapetulla madolla iltaisin. Olisi kiva jo istahtaa ja olla vaan - mutta perheen muut jäsenet eivät ole samassa tilanteessa; heitä ei väsytä eivätkä he halua levätä.

Moni työkaveri on saanut ilmoituksen töiden loppumisesta. Sen takia omat työt venyvät - teen nyt yhden eilen irtisanisesta eilen kuulleen työkaverin hommat - tai ainakin ne jotkut hommat jotka olivat kaikkein kriittisimmät ja liittyvät asiakkaiden hoitoon. Häneltä itseltä tippuivat hanskat samantien kun irtisanomismeili tuli - ihan samantien hän ilmoitti, että ei tule enää mukaan, ei hoida sovittuja asioita. Tuli muita kiireitä. Hän saa toki vielä pitkään palkkaa mutta näinhän ihminen usein toimii.

Hoidin hänen kokouksensa tänään, keskiviikkona menen hoitamaan hänen sopimansa homman Latvian Riikaan. Ihan kiva oikeastaan, minultakin nämä asiakashommat ovat jo lopuillaan - tämä viikko toki meni niiden parissa ihan täysiä; ajattelin niiden olleen viimeiset mutta tuli tämä mahdollisuus vielä. Sen otan vastaan mielellään - sain jo matkustusluvan. Olen hoitanut saman työn siellä, Riiassa, jo useampana vuonna joten mielellään sinne menen ja osaan homman hoitaa.

Edellisestä työmatkastakin on kulunut jo kuukausia.

Kaksi kissaa riehuu ympärillä. Ilta pimenee. Voisin lukea tänään tulleen Suomen Kuvalehden ja mennä sitten nukkumaan. Katsotaan, pelaisiko lapsi muistipelin tai erän tammea äiskän kanssa. Esimurrosikä on jo näkyvissä ja elämä on muuttumassa erilaiseksi. Kiukkua, äksyilyä ja vastaansanomista on jo aika lailla paljon. Joka päivä.

Näin elämä menee...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti