Kevättä kohti pystypäin

Kaneliomenan oksa kukkii maljakossa

Katsoin kuinka varis söi lunta omakotitalon takapihalla iltapäivällä. Mustarastas soittteli huiluaan korkealla koivun latvassa.

Kävelin kauas ja pois, katsoin taivaanrannan kirkkaan oranssia ja punaisen kirjavaa auringonlaskua - kuin tulessa.

Lumi sulaa kohisten - mutta yöllä on taas pakkasta ja alkuviikolla sataa lisää lunta.

Vanha, vuosikymmenten takainen ystävä soitteli ja pyysi tapaamista, oluselle mentäisiin. Kerroin työtilanteesta - sovittiin, että ollaan yhteydessä viikolla. "Hyvin sinulle käy, varmasti" vakuutteli.

Uutisissa puhutaan Norjan Breivikistä joka murhasi kesällä 77 ihmistä. Ja puhutaan Helsingin keskustan perjantaisesta perhesurmasta - isä murhasi kaksi- ja nelivuotiaaat tyttärensä, vaimonsa ja lopulta ajoi tahallaan kolarin rekan kanssa ja kuoli siinä. Perhesurmia on on ollut paljon viime vuosina Suomessa. Useimmiten mies/isä surmaa lapsensa ja vaimonsa... En voi, en pysty ymmärtämään tuollaista. En haluakaan.

Kävelin vanhan saunan ohi. Kivijalan vieressä istui rusakko
joka katosi omenapuiden taa

Luin pitkähkön jutun Kiinan vallasta maailmassa. Kiina käytännössä rahoittaa maailmantaloutta USA:sta Eurooppaan, Afrikkaan - kiinalaisilta pyydetään avustusta siihen ja tuohon maailmantalouden kriisikohtaa. Luin, että kuten narkomaani tarvitsee huumeruiskeensa, niin tarvitsee USA säännöllisen raharuiskeensa Kiinasta, olipa se kuinka häpeällistä ja kiusallista hyvänsä... Ilman sitä se ei pysy enää jaloillaan.

Jo vuosia, pari vuosikymmentä on maailman taloutta siirretty "edulliseen" Kiinaan ja kohta sillä on kaikki valttikortit käsissään - halpoihin tuotantohintoihin ihastuneet yritysjohtajat ovat siirtäneet valmistuksen, tutkimuksen, kaiken telemisen ja osaamisen Kiinaan. Kohta on paha itkeä kun omissa maissa ei enää osata eikä pystytä tekemään mitään itse. Mitä sitten tehdään, miten suu pannaan jos/kun maailmantilanne muuttuu ja Kiina alkaa oikeasti käyttää valtaansa?

Tai entä, jos kiinalaiset itse alkavat vaatia demokraattisia oikeuksia kuten tapahtui Pohjois-Afrikan muslimimaissa? Jos syntyy arabikevään tapainen "Kiinan kevät"...?
-----
Omassa elämässäni voi sanoa, että, Janikan kevät haluaa vapautusta oman elämän ikeestä - kohta voisi alkaa heiluttaa lippua, ottaa valta omasta elämästä omiin käsiin sen sijaan, että tässä pelkää ja kiemurtelee kuin mato koukussa, omaa tuhoaan odotellen.... Voi elämän kevät... Höh!

Uusi viikko alkaa. Maanantain Jalon päivästä perjantain Lauhan päivään aletaan kulkea. Pelottaa.

Pelottaa niin, että mahaan koskee - pysynkö kasassa kun pitää tiistaina istua kuuntelemassa irtisanomisen perusteita tänne merten takaa varta vasten lentäneeltä esimieheltä joka ei minua tunne ollenkaan? Tiedän sanatarkasti mitä hän tulee sanomaan - hän tekee asian kuten esimeihiä neuvotaan tekemään. Häntä on neuvottu myös olemaan empaattinen, ymmärtämään irtisanottavan tuska. Hänellä on myös turvallisuusmiehen numero käden ulottuvilla siltä varalta, että joku irtisanottavista alkaisi riehua agressiivisesti. Voi olla, että häenllä on mukanaan joku suomalainen henkilöstöosaston edustaja. Miten osaan olla koknaisen tunnin siinä hänen edessään - toivottavasti en ala itkeä! Olisi hyvä jos voisin vain sanoa, että "I understand the message. I leave now, you can return to more important things. Have a nice day. Bye" 

Mutta pystypäin eletään läpi tuleva viikko. Yritetään olla luhistumatta. Rahaa kukkarossa nolla euroa, maksukortit käyttökiellossa - elämä on hankalassa vaiheessa nyt, pakko tunnustaa.

Perjantaina on uusi kuu - silloin alkaa valoisampi aika! Näin uskon. Valoisin mielin eteenpäin, optimisesti askel kerrallaan! Kyllä se tästä vielä iloksi muuttuu, elämä!