Elämän suuntaa etsimässä



Matkalla - eteenpäin. Mitä on mutkan takana?
Lumi sulaa, kohta puhkeavat hiirenkorvat puihin ja pensaisiin.

 Muutama päivä irtisanomisen jälkeen on mennyt toisaalta sumussa, toisaalta töitä tehden.... Muut irtisanotut joiden kanssa olen jutellut, lopettivat työt siihen paikkaan kun uutisen kuulivat. Minä (hullu?) teen hommiani; kolme projektia on vielä kesken. Ne haluaisin saada valmiiksi ennen lopullista ovien sulkeutumista. Eihän siitä mitään lisäkiitosta (!!!) heru, mutta ihan oman itseni takia sen teen - haluan hoitaa hommat loppuun omalta osaltani vaikka tilanne on mikä on. He, keille työt teen, eivät tiedä että olen irtisanottu. Ajattelin tehdä hommat ja aina kun yksi on valmis, kerron että tämä ole meidän viimeinen yhteinen hommamme. Goodbye!

Olen hakenut töitä. Paljon töitä.

Olen ollut enemmän ja vähemmän poissa tolaltani - mutta yritän elää päivä kerrallaan, muuten sekoan. Vielä saan kuitenkin palkkaa jonkin aikaa ja aikaa selvitellä asioita on, vielä.

Oma orkidea puhkesi
kukkaan perjantaina

Heti tiistaina kun sain irtisanomisilmoituksen, laitoin kolme työnhakuilmoitusta. Istuin pienessä neuvotteluhuoneessa ja hotitelin hommia. En halunnut näyttäytyä kellekään - tuntui, että olin saanut sangollisen sontaa päälleni; hävetti, nolotti ja itkettikin... Itse irtisanomistilanteessa en itkenyt - katsoin vain kun minulle luettiin paperista virallinen irtisanomisilmoitus - viitattiin uuteen firman strategiaan ja korkeisiin kuluihin joita pitää vähentää. Sikis minun on mentävä. Kännykkä ja tietokone pitää luovuttaa tiettynä päivänä, tiettyyn päivään mennessä pitää myös ilmoittaa hyväksyykö irtisanomisen vai ei.

Yhden hakemani työpaikan, tiistain viimeisen, löysin netistä juuri ennen nukkumaanmenoa ja tein nopeasti hakemuksen ja laitoin sen eteenpäin puolenyön jälkeen. Naps - sitten valot pois ja nukkumaan. Ilmoitus oli julkistettu samana päivänä.

Aamulla minulle tuli heti samaiseen työhön liittyen haastattelupyyntö - suostuin tietenkin. Hakuaika päättyy vasta ensi viikon lopulla. Päätimme haastatteluajaksi perjantain klo 17. Haastattelu sovittiin puhelinhaastatteluksi koska haastattelija asuu ja vaikuttaa Etelä-Amerikassa.

Kuinka sitten kävikään - olin puhelinpalaverissa yksin - kukaan ei tullut paikalle. Ei vaikuta kovin hyvältä, ei. Saa nähdä, kuulenko tuolta mitään enää!
-----
Olen ajatellut alkaa liikkumisen ja terveemmät elämäntavat pian. Kävellä tai lenkkeillä useamman kerran viikossa. Hakea töitä innokkaasti, käydä työvoimatoimistossa ja kaikin tavoin ottaa uuden elämän etsimisen tosissaan. En halua odottaa niin kauan, että olen oikeasti jo työttömyyden leimaama.

Haen kuntiin, kaupunkien hommiin, valtiolle ja yksityisiin yrityksiin. Mitään kaihtamatta!

Lapsille kerron asiasta jossain vaiheessa, ehkä viikon päästä. Vappuviikonloppuna. Nyt kerroin äidille ensimmäisenä - ja hän emni aivan "pähkinöiksi" Se on niin rankkaa, että täytyy säännellä kuinka asian kertoo eteenpäin. Täytyy yrittää saada homma siihen tilaan, että voi pian kertoa, että minulla on työtä - älkää huolehtiko, kyllä minä saan teidän hoidettua ja asiani järjestettyä ilman, että kenenkään pitää auttaa! Ymmärrän, että jokaisella on omat huolensa!


Vanha hella on jo vaarallinen

 Viikonloppuna äidin luona paistoin äidille sämpylöitä - ja huomasin, että uunin viereinen kaappi tuli tulikuumaksi kun uuni lämpeni. HUI! Uuni fuskaa, onhan se jo 30 vuotta vanha. Menimme sitten sunnuntaina, tänään, heti kahdentoista jälkeen kauppaan ja tilasimme äidille uuden - se tulee ja asennetaan ensi viikon lopulla paikoilleen, vanha viedään pois. Hyvä kuns aatiin tuollainen käytännön asia hoidettua!
----
Elän elämää varmasti aika lailla keinulautamaisesti tulevat viikot. Ylös - alas. Kaikki poukkoilee kuin tämä teksti. Niin menee mieli nyt. Välillä masentaa, itkettää - tuntuu, että en onnistu missään elämäni jutussa oikein mitenkään - kaikki asiat tökkivät. Sitten välillä tuntuu, että kyllä tämä tästä sutviutuu ja elämä kääntyy parhain päin.

Muutos on mahdollisuus. Osaanko käyttää sen ja tehdä jotain oikein? Mielessä kaikii ex-miehen tuttu lause "Et sinä osaa tehdä mitään oikein. Teet luonnostaan aina kaiken väärin" Jospa saisin tuon vihdoin todistettua vääräksi - itselleni.