Kalenterikirja ja uusin Remes ilahduttavat!

Voi kun tulisi lunta! Tällä viikolla on ollut pakkasta jo, pikku-hiljaa mennään ehkä kohti talvea! Lumenkaipuu on iso. Luonto sitä tarvitsee eniten, tällainen lumeton syksy ei ole kiva luonnolle eikä eläimillekään.

Viikonloppu meni perheen parissa joten
nyt vasta luen uuden Remeksen loppuun.
Koukuttavan hyvää ajanvietettä.

Olen lukenut Remeksen kirjaa ja täyttänyt uutta kalenteria. Nyt kun työt taas joksikin aikaa(???) loppuivat, yritän täyttää pävät  jotenkin edes "puoli-järevästi".Ostin viime viikolla ihan kunnon vuosikalenterin, sellaisen kirjan kokoisen mustan jossa on irtokannet. Ei mahdu kunnolla käsilaukkuun! Siihen voi ostaa ensi vuonna uuden sisuksen, jos asia vielä silloin innostaa!

Uusi ihana kalenteri - time manager

Kalenterin aukeamalle mahtuu yksi viikko maanantaista sunnuntaihin. Onnistuin löytämään kalenterin, joka alkoi jo marraskuusta ja olen nyt täytellyt sivuja tekemisisllä ja to do-listoilla innolla.  Yliviivaan tai pukitan aina suoritetut tehtävät. Tuntuu lapselliselta, mutta nautin moisesta! Kirjaan sinne esimerkiksi haettavat työt, tapaamiset sun muut asiat - ihan kuin  ennen, kun kaikilla oli kannettavat kalenterit kansien sisällä. Ennen, silloin kun olin kunnon kuukausipalkkaisessa työssä. Hmm.

Vitamiinia tiukassa kuoressa.
Ennen haastattelua nautittavaksi!

Nythän useimmilla on - minullakin - sähköinen kalenteri joka on linkattu sähköpotiin. Se sitten aina hihkaisee piippaamalla, kun täytyy  muistaa joku tehtävä tai tapaaminen. Hyvä systeemi sekin Mutta on tuo oikea kirja kuitenkin kiva! Siinä oli mukana kynä - mutta sehän olikin vain kuori, huomasin kotona. Kynästä oli sisäosa pudonnut pois jo kirjakaupassa. Onneksi kotona on laatikossa iso kasa kyniä joten ei haitanne moinen vaikka vähän asia harmittikin. Ohutteräinen lyijynä on siinä. pitäisi myös olla pöikku kumi päässä mutta tässä ei tietenkään ollut sitäkään!

Videohaastattelu - miten sellainen tehdään hyvin?

Nyt kalenteriin kirjataan puheluita ja käyntejä työkkärin henkilökunnan ja oman liiton uravalmentajan kanssa. Ja on siellä kaksi videohaastatteluakin kirjattuna - yksi viime viikolla ja toinen parin päivän päästä. Miten niihin saisi sellaisen fiiliksen ja olotilan, että pääsisi videon jälkeen vielä jatkoon? Omasta mielestä olen aina jäykkä ja vanhan haahkan näköinen vaikka kuinka yritän panostaa... Kysymykset on helppoja eikä niitä ole yleensä kuin kolme-neljä - silti tuntuuu, että pystyy möhlimään kunnolla. Ja olemaan aika kökn oloinen vaikka hymyilisi, olisi olevinaan luonteva  ja positiivinen? Voi, miten??

Kukkakaupan tarjontaa. Kivan näköistä!

Käsi kipsissä - kotihommat tökkii

Siivota pitäisi kotona, Pestä pyykkiä. Nyt vain on niin mälsästi, että kaaduin reilu viikko sitten ja sain ranteeseen murtuman. Käsi on kipsissä ja aika ajoin tosi kipeä vaikka särkylääkkeitä otankin siihen. Jomottaa ja juilii enkä saa oikein mitään kunnolla tehtyä. Käsi on kömpelö ja tönkkö - tiskaaminen, suihkussa käynti ja tuhat muuta asiaa on hankalaa kun toinen kävi on pitkälti pois pelistä. Neulominen ei ole hyvä juttu - siitä ranne innostuu vihlomaan tosi ankarasti. Kokeiltu on. Huokaus.

Lukea voi silti ilman ongelmia. Viiden viikon sairasloma tuntuu aika höhlältä kun ei ole palkkatyötä, josta olla sairaslomalla. Työnhakua, vapaaehtoistyötä tai normaalia päivittäistä elämää ei sairasloma tietenkään koske - puhumattakaan videohaastattelua. Ttässä sitä pällistellään menemään! Kättä voi haastattelussa pitää pöydän alla - eihän se mitenkään liity tulevaan työhön. silloin jos - KUN - saan työn, on käsi taas kunnossa. Eiks niin?

Tämän haluaiain neuloa. Kivasta langasta.

Kävin kirjastossa ja lainasin sieltä vuoden vanhan neulelehden, ennen viime joulua ilmestyneen. Ai että tekisi mieli neuloa tuo kivan perinteinen villapaita jossa on kivan kirjavaa harmaata pohja ja tähtikuviota yläosassa.  Novitan ohje, Nalle-langasta mutta ajattelin, että se olisi kivempi vähän pehmeämmästä langasta, että ei kaulasta ja ranteista kutita. Tutkailen asiaa! Onhan minulla kyllä parikin keskeneräistä neuletta odottelemassa ja ranne kipeä ja kipsissä mutta.... Niin mitä mutta? Neuloosi on tällaista; tauti vailla parannusta, kai!

Paavalinkukka, Saint Paulia. Kukkii nätisti