Kävelin metsässä pidemmän reitin sunnuntain kunniaksi eilen. Siellä on aina hyvä kulkea, metsän huminaa kuunnella. Yksi tikka puuhaili omia puuhiaan, orava naksuttteli toisessa paikassa.
Mutta märkää siellä on! Huomasin, että vasemmassa saappaassa on reikä; sukka kastui.
Eilen oli isänpäivä. Ensimmäistä kertaa ikinä en siihen mitenkään reagoinut. Oma isä on ollut pitkään poissa ja hauta on liian pitkällä käydä viemässä sinne kukka. Muistelin kyllä, samoi vaaria. Hyviä miehiä olivat, kasvattivat aikakautensa ukaisesti. Aika ankarasti, turhia puhumatta, mutta niinhäs aikoinaan tehtiin.
Isänpäivän lippu salossa liehuu. Onne kaikille hyville isille! |
Lasten isä-asia on toisenlainen. Omaa elämää ja omia asioita uusperheessä on hyvä elää; en halua hermostuttaa turhilla yhteydenotoilla.
Iltakahvit kuopuksen kanssa juotiin. |
Syksyn värejä, harmaan kirkastajia |
Kirjan sai kahden viikon lainaan joten luenpa sen nyt aikas heti - paksu tiiliskivihän se on, kuten yleensä. 430 sivua. Yleensä ovat nopealukuisia. Katsotaan, minkälaisia kohtaloita siinä suomelle kehitellään!
Ei muuta kuin mukavaa syksyn jatkoa! Kynttilöitä voi poltella ja laittaa villasukat jalkaan - ihan kiva tämäkin vuodenaika on!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti