Joulu lähenee, joulukorttimaisema jo täällä!

Tänään avattiin joulukalenterin seitsemäs luukku. Sieltä tuli punainen kirja, tontun kädessä. Jouluun on enää pari viikkoa ja rapiat päälle. Lapsi tekee joulupukille toivelistaa - kyseli eilen, vieläkö sen ehtii lähettää joulupukiklle. Sanoin, että hyvin ehtii vielä. Ja niin lapsi kirkoitteli pukille, kiitellen viime vuoden lahjoista ja toivoen, ettei pukki rasita itseään liikaa. Suloista!

Finnairin lakko on kummallinen. Lehtiä lukiessa vaikuttaa, että tällä porukalla on tosi upeat edut ja lyhyt työaika – paljon vapaata aikaa varsinaisten työrupeamien väleissä lepoon – ei kaikenlaiseen mukavaan lentokohteissa. Työmatkalla oleva lentomatkustaja näkee usein emojen työn rutiinit ja ihmettelee ihan oikeasti, miten se voi niin kamalan raskaalta tuntua! Kai siinä työssä on paljon mitä ei ulkopuolisena ymmärrä kun noin hyvät edut eivät millään riitä ja nyt jo muut ammattiliitotkin lähtevät tukilakkoihin, että emojen ja muun kabiinihenkilöstön edut saadaan paremmiksi. Solidaarisuutta! Joskus mietin miksi monet työntekijäliitot haluavat ehdoin tahdoin työntekijöiden ehdot niin hienoiksi ja suuriksi, että työnantajilla ei ole varaa niit' maksaa. Niin sitten työ siirtyy muualle ja ne, jotka tekevät homman paljon halvemmalla saavat sen tehtäväkseen - suomalaiset hulppeita etuja pyytäneet jäävät sitten lopulta ilman työtä kun työ siirtyy vaikkapa aasialasten tehtäväksi.

Kun en itse ole koskaan lakkoillut enkä toisaalta kyllä saanut isoja palkankorostuksiakaan, olen varmasti väärä ihminen tätä asiaa kommentoimaan mitenkään. Liian nössö olen kun en ole koskaan etujeni eteen taistellut – tehnyt vaan hommia sillä mitä maksettu on, työtunteja laskematta! Mutta silti olen sitä mieltä, että hyvät edut heillä on! Mää vaan ihmettelen kyl ihan kauhiast…

Viikonlopun viettoa sukulaisten kanssa

Olin kutsunut sukulaiset – pienen tusinan henkilön lähisukumme – viettämään lauantai-iltaa ja sunnuntai-aamupäivää kanssamme. Tarjosin ruokaa ja juomaa ja olin pyytänyt Tiernapojat esiintymään! Oli mukavaa – veli perheineen tuli ensimmäisenä lauantaina iltapäivällä ja äiti ja toinen veli lähtivät viimeisenä sunnuntaina iltapäivällä. Oli mukavaa – ja ruoka onnistui ihan kivasti. Pari kertaa vuodessa tapaamme näin täällä meillä – kesällä tapaamme myös kaikki yhdessä maalla. Muulloin olemme yhteyksissä aika lailla harvakseltaan paitsi äidin kanssa. Hyvä näin.

Itsenäisyyspäivä

Eilen aamulla heräsimme varhain vaikka oli vapaapäivä; oli meno sankarihaudoille ja Karjalaan jääneiden muistokivelle jossa oli lipunnosto ja seppeleen lasku. Partiolaiset ovat veteraanien ja kunnanisien kanssa itseoikeutettuja osallistujia tapahtumaan. Lunta oli paljon ja taivaalta satoi koko ajan lisää – talvinen maisema oli kaunis – ja vaikeakulkuinen! Nytpä olisi hevosen vetämällä reellä ollut metka matkustaa!

Rauhaisa ja leppoisa itsenäisyyspäivä. Tein töitä pari tuntia, korkeintaan – kiireellinen projekti ei antanut olla aivan rauhassa – Suomen itsenäisyyspäivä on vapaapäivä ja juhla vain meillä joten tein siis hiukan hommia. Kotihommat rajoitin parin pyykkikoneellisen pesuun ja silittämiseen ja – tietenkin – ruuanlaittoon. Ruuanlaitto tökkii joskus kyllä niin pahasti – tekisi mieli alkaa syömälakkoon. Kyllästyttää oiken kunnolla! Mutta sitten tulee nälkä ja sotkuinen koti ei ole kiva. Siinä sitä sitten taas tekee ruokaa, tiskaa, siivoaa ja noukkii tavaraa lattioilta, pöydiltä ym.Että hoh hoijaa vaan. Kuulemma tällaisia rutiineja kaipaa kaikkein eniten jos jostain syystä vaikka joutuu sairaalaan tai muuten pois normaalipäiväjärjestyksestä.

Katsoin nuorimmaisen kanssa Tuntemattoman sotilaan itsenäisyyspäivän kunniaksi - sen Edvin Laineen alkuperäisen version. 10-vuotias pitää itsenäisyyspäivää tärkeänä ja on jo ilmoittanut menevänsä armeijaan ja haluavansa sotilaaksi! Tämä halu ei tullut elokuvasta - se on hänellä ollutjo jonkin aikaa. Vanhemmat lapset eivät moista ole puhuneet; keskimmäinen harkitsee asiaa, tosin.  

Illalla poltettiin ikkunoissa kynttilöitä. Suomi täytti 93 vuotta – ja presidentin linnassa oli pukujuhlat. Joskus tuntuu, että linnan juhlat ja sinne kutsuttujen naisten iltapuvut ovat Suomen tärkein asia ja kutsujen isännöinti presidentin kaikkein tärkein tehtävä…

Lunta piisaa!

Lumimassat teillä ovat tällä hetkellä massiiviset – itsenäisyyspäivän maisema oli kuin suoraan joulukortista. Linnuilla on hankaluuksia saada ruokaa hankien alta - mitenkähän metsän eläimilä menee?

Auto meinasi eilen aamulla juuttua hankeen monastikin kun kuljetin lasta partiolaisten lipun nostoon; aamulla ei lumitöitä oltu tehty ja lunta oli tullut koko yön – melkein koko päivän sitä tuli siten vielä lisää.

Käsitöitä

Lapasia, lapasia… Niitä syntyy! Kiva tehdä, tulee nopeasti valmiiksi! Eilen sain yhden parin valmiiksi ja aloitin jälleen seuraavan. Olen ihastunut tähän perinteiseen suomalaiseen malliin jossa ei ole edes peukalokiilaa – nätti, lämmin ja nopsa neuloa. Listalla odottaa yhden kaulaliinan, yksien sukkien, kaulurin ja pipon teko. Ajatuksia uusista töistä syntyy nopeammin kuin entisiä saa alta pois…

Fantasiaa tänään: balettiin!

Menen yhden lapsukaisen kanssa tänään katsomaan Pähkinänsärkijä ja hiirikuningas -balettia! Siinä baletissa on paljon sitä musiikkia jota on Disneyn ensimmäisessä piirretyssä elokuvassa, Fantasiassa. Se on omille lapsille klassikkojen klassikko; se VHS kasetti jonka mummi antoi lahjaksi jo aikoja sitten, katsottiin uudestaan ja uudestaan, kymmeniä jollei satoja kertoja läpi, on nyt jo ihan puhki kulunut ja käyttökelvoton… Ei meillä kyllä ole enää videonauhuriakaan – DVD pitäisi saada hankittua jostain. En ole sitä vielä mistään löytänyt; täytyy siis jatkaa etsintää! Se on hyvä; vie lapset ihanalla tavalla fantasian maailmaan, ihanan musiikin säestämänä!!! Suosittelen; toimii vieläkin, kymmenien vuosien jälkeen – Mikki Hiiri ja moni muu Ankkalinnan tuttu siellä tanssahtelee ihanan klassisen musiikin tahtiin – monet kappaleet tosiaan Tsaikovskia.

Talvitervehdys ja hoosiannan kaipuu

Tietokone huollettu ja kaikki hyvin? Ei aivan niinkään - omat valokuvat hävisivät, monet ohjelmat samoin.. Siksi täälläkään ei ole uusia kuvia vaikka kamera on niitä pullollaan; en saa niitä työstettyä.. Kone kaatuu vähästäkin ja koska tämän läppärin takuuaika on jo umpeutunut mutta raha on tiukassa, täytyy konetta käsitellä silkkihansikkain - ja tallentaa kaikki säästämisen arvoinen ulkoiselle kovalevylle.

Edellisen sivupäivityksen jälkeen on uutisia valunut kaikkien tietoisuuteen paljon. Tanssikisa on loppunut, Iralnnin pankkikriisi käy meidän kaikkien kukkarolla koska "haluamme pelastaa suomalaisen palkansaajan ja asuntovelallisen" sanoi joku poliitikko tänään. Kiitos kovasti. Olen molempia joten kiitollisuuteni on siis suuri. Uutisia saadaa lukea niin ikään Paperiliiton ison pampun erottamisesta ja Finnairin tänään alkaneesta lakosta. Molemmat ay-uutiset olivat jotenkin tahmean inhottania. Ammattiyhdistys on monessa hyvä asia - mutta välillä todella alkaa ihmetellä, ketä varten ne ovatkaan olemassa? Ei todellakaan aina omien jäsentensä etujen takia, eimitenkään...! Eikö ammattiyhdistysihmisten pitäisi toimia työntekijöiden ja heidän työantajansa yhteiseksi hyväksi eikä aina änkyröidä ja olla hankala? Monesti tulee mieleen, että ay-aktiivit hankaloittavat töitä ja aiheuttavat aivan turhaa kitkaa työntekijöiden ja työnantajien välille. Tämän voin aivan rauhassa sano, itsekin liiton jäsen ja palkollinen työntekijä. Ja hyviä etuja omaan laarinsa saava pomo näköjään menee sikariportaaseen ja unohtaa edustamansa uhmiset myös paperiliitossa. Uskomatonta!!!

Nyt on kylmä sää - pakkasta viistoista astetta ja lumi narskuu jalkojen alla. Ilman pipoa ei ulkona tarkene!Pihalintuja syötetään pikkuisen kanssa urakalla - orava ne taitaa mahaansa napsia suurimmalta osin. Talitintit saavat sitten loput, mustarastaskin toki aika hyvin pitää puolensa.

Ensimmäinen adventti meni.Olisi ollut kiva käydä laulamassa ja kuuntelemassa Hoosiannaa - mutta se ihanuus saa jäädä odottamaan aikaa kun minullaei enää ole koululaisia kotona. Koulut ja kaikki mahdolliset lasten harrastukset laittavat adventtiviikonlopun täyteen pakko-ohjelmaa koulun joulumyykjäisistä (joihin äidin tietenkin odotetaan leipovan kakkuja ym myytäväksi luokan kassan hyväksi) partioleiriin, uimaleireistä ratsastustapahtumiin. Luistelunäytöksiä ja koululasten suloisia konsertteja on niin ikään ohjelmassa runsain mitoin. Pois se, että adventtina saisi levätä ja laittaa kotia kuntoon -tai muuten vain nauttia päivästä. Monenan, monena vuotena olen joutunut sanomaan EI KIITOS vanhan tädin kutsulle mennä adventtiruokailemaan hänen kotinsa lähellä olevaan kouluun; tapa joka meillä aina ennen oli, kun mummokin vielä eli. Mutta nyt lasten harrastukset pitävät medät kiireisinä! Hoosianna saa odottaa...

Adventtikynttilät ja tähdet koristavat meillä nyt kotia. Kaikki on mukavaa ja rauhaisaa - jos osaa katsoa palavaa kynttilää tai rauhaisasti pienessä vedossa liikkuvaa tuohitähteä ikkunassa. Täytyisi yrittää osata!

Yritän saada kivoja kuvoia taas esiin pian. Joulunaikaan niitä on kiva ottaa. Toivottavasti kone kestää ne!

Lumimyrsky ja liukkaat tiet

Ikkunan takana meri aivan lyjynharmaa
- sohjolumen ja puuskien keskellä

Tulihan se sieltä - oikein kunnon lumituisku joka sekoitti liikenteen ja sai rekat jymähtämään paikoilleen... Sinne jäi sitten meikäläinenkin, kahden rekan väliin josta oli hauska rittää pois, vastakkaisen kaistan kautta johon tuli vauhdilla autoja omaa kaistaansa pitkin... Rekat vain seisoivat kun eivät muuta voineet. Niitä oli risteyksissä, tien poskissa ja keskellä tietä - jopa niin, että ei tajunnut niiden siihen jymähtäneen; jäi vain odottamaan taakse, että rekka lähtisi liikkeelle. Sitten hiljalleen vasta tajusi, että ei se lhdekään.

Myöhästyin yhdestä palaverista kun jymähdin lumisohjoiseen liikenteeseen...

Illalla tiet olivat jo ihan kivasti auratut; aamupäivällä kaupungilla sai ajaa kuin ruskeassa puurossa; auton maha otti kiinni sohjoon ja pyörät heittivät miten heittivät käänteissä - onneksi en itse jymähtänyt mihinkään!

Lunta on nyt jo paljon - lumitöitä pitäisi tehdä. Sain kaksi lapsista teemään hiukan lumitöitä sillä aikaa kun tein ruokaa - tulin kotiin seitsemän jälkeen ja olin aivan rätti; tein soseutettua maa-artisokkakeittoa ja köyhiä ritareita mansikkahillolla ja kermavaahdolla. Nam! Sen jälkeen olisi lumityöt tai pitkä kävely ollut tarpeen - mutta eipä auttanut; huomenna on asiakastilaisuus ja tämä läppäri pitää sen lisäksi antaa huoltoon - pakko tehdä töitä tässä vielä. Koska kone menee huoltoon ja joudun luopumaan kuvankäsittelystä, teen vielä yhden jutun tänne. Saa nähdä, toimivatko nämä jutut huomenna sitten enää. Omia juttuja ei tietenkään kovin hyvällä silmässä katsota - mutta eihän blogin pitäminen vaati lisäohjelmia, joten eiköhän se onnistu vielä jatkossakin!

Kaktus mamman ikkunalla

Kaktus omalla ikkunalla kukkii näihin aikoihin - niin nytkin. Kiva huomata; kaktuksesta putosi toinen puoli kesällä pois, näytti kuihtuvan. Äiti otti sen talteen ja sai juurtumaan. Täytyy muistaa kysyä, kukkiiko se jo hänellä. Melkein valkoinen tämä on, kivan näköinen. otin kerran noita kaksi työpaikalta, noin 6 vuotta sitten ehkä, kun muutimme yhdestä talosta toiseen ja kukat olivat menossa roskalavalle. Sen jälkeen ne povat meillä kukkineet pari kertaa vuodessa. Kannatti pelastaa! Toinen kuoli viime vuonna - mutta toisesta puolikas on jo siis saanut uuden ja hyvän kodin!

Siinä ne ovat, villalapaset.
Talvisää taustalla sanoo: lämpimästi päälle!

Lapaset sain valmiiksi yöllä. Alotin samalla uuden neuleen - harmaalla ja punaisella. Mihin näitä tarvitaan, voi kysyä? No, terapiaahan tämä neulominen on. Sen akaa kun neulon, pitöisi nukkua. Kärsin kaameasta univajeesta ja olen aina karsena väsynyt. Silti saatan valvoa yöllä vain neuloakseni. Lukea en enää jaksa, telkkua en katso, mitään ylipäätään en harrasta kodinhoidon ja töiden ohessa - paitsi tätä neulomista. Jotenkin se on melkein pakonomaista - on ihan pakko saada tehdä jotakin ihan omaa! Kaikki muu tekeminen menee aina joidenkin muiden hyväksi - neulominen on omaa iloa! Niistä ei kukaan moiti, ei kiirehdi, ei sano mitään, ylipäätään. Äiti sanoo, että mene nukkumaan - jos tietää. Muut ei välitä. Käsittlä tekeminen on jonkinasteista terapiaa... Joskus olen niin väsynyt, että en jaksa edes musiikkia kuunnella, ihan hiljaisessa huoneessa istun ja neulon vaan... Kuin zombi!

Tänään en neulo. Huomenna on tiukka päivä.

Sanon hyvää yötä.

Koreat kahakoivat

Lintuseni musta, mitä etsit lumesta?

Pohjois-Korea laittoi aseellisen uhon päälle. Kolme ainakin kuollut. Uusi rakas johtaja on ilmeisesti nousemassa valtaan ja se tapahtuu parhaiten näyttämällä hänen urhoollisuutensa taistelussa. Propaganda on hyvä ase monessa paikassa; totalitäärisen valtion propaganda tuntuu kornin utopistisen hölmöltä, kun sitä katsoo kaukaa - ja toki vain sivusta, tosiasioita sen kummemmin tuntematta. Ehkä jopa toisen propagandan suodattamna. Propagandaan totumme kaikki, missä ikinä olemmekin; sillä lailla saadaan ihmiset omalle puolelle. Pelottava asia. Se, kuinka tieto syötetään ihmisille, on todellista ja isoa vallankäyttöä.

Kaikenlasita taphtuu taas, isoja asioita pienten lomassa. Uutisa lukemalla on saanut tietää kuinka Tampereella kuoli kolme ihmistä tuhopoltossa jonka syytä ei vielä tiedetä. Poliittinen? Kosto muuten vain??? Laajasalossa Helsingissä sortui silta kun nosturi rikkoi sen - alle jäi mies autoonsa, kuoli saman tien. Irlanti pyytää apua rahaongelmiinsa. Ja EU-maat maksavat. Muuta ei voi, kuulemma.

Uskotaan, uskotaan. Kaikki uskotaan mitä valtiovalta kertoo. Hehän tietävät asiat ja kuinka ne hoidetaan. Eikö? Propagandaa? Ehei, ei kai nyt Suomessa, hyvänen aika nyt sentään!

Lumimyräkkä on tulossa yön tunteina meille, kuulemma. Aamulla on luultavasti liikenne sitten ihan sekaisin... Saksassa, Tanskassa ja Ruotsissa on jo tuiskunnut; työkavei Munchenistä kertoi, että lunta on sielläkin jo näkynyt! Katsotaan, kuinka aamulla päästään liikkeelle. Junat luultavasti eivät kulje kunnolla... Minulla on hammaslääkäri päivällä. Ja pari kokousta joihin olisi syytä päästä mukaan.... Hmmm??

Molemmat isot lapset seurustelevat... Saman nimiset kumppanit molemmilla, sentään eri ihmiset, kuitenkin!! Mutta aika koheltamista on nyt kaikki täällä kotikentällä... Menevät ja tulevat entistä enemmän niin kuin mieli kuljettaa... Ja täällä ei ole enää mistään suunnitelmista apua, kotona. Lapsella oli konsertti tänään, pari viikkoa on keskimmäisen vastaavasta. Kivasti soittavat molemmat, se on hienoa! Ja tuntuvat tykkäävän joka on tärkeää!

Haluaisin kuunnella Sibeliuksen viulukisaa - se alkoi eilen. Oliko se eilen? Vähän jos kuuntelisin, neuloisin lapasen samalla loppuun. Joo!

Neulomalla marraskuun harmaus huitsin nevadaan!

Neulominen, Hesari ja kukkia pöydällä
+ musiikki, lasi viiniä ja kynttilä pöydälle: ONNI!

Marraskuu on nyt tosiaan nimensä mukainen: harmaa, kalsea ja välillä loskainen, välillä pakkas-liukas ja iljanteinen.

Tänään aamusella lähdin työmatkalle kahdeksan asteen pikku-pakkasessa. Tuntui kylmältä kun näihin säihin ei vielä ole oikein tottunut.

Tällaista tämä nyt vain on, ei voi mitään...

Harmaa sää ja lyhyt päivän valoisa aika tuntuu raskaalta; senkin lyhyen ajan kun yleensä viettää jossain pienessä kopissa neuvottelussa. Moneen päivään ei useinkaan näe muuta kuin sähkövalolla valaistua maailmaa.

Viikonloppuna piristi lintulaudan elämä keittiön ikunan ulkopulella - ainakin meikäläistä ja eläinrakasta lastani. Orava käy putsaamassa lintumökin päivittäin, mutta eilen sinne ehti ruokailemaan myös muita nälkäisiä ruokaa hakemassa; siivekkäitä kävi ainakin talitintti, joku muu tiainen (sinitiainen?) ja mustarastas. Harakka vieraili myös - mutta ei onneksi mahtunut laudalle ja putsasikin sitten vain maahan pudoneet siemenet isoon nokkaaansa.

Yöllä pihalla oli käynyt jänis; jäljet paljastivat pupun helposti! Viime viikolla näin siperianhernepensaassa punatulkkuja ja aikaisemmin muutaman tilhen; ne vasta hienoja olivat komeine mahoineen ja kirjan´vine höyhenineen. Pikkulintuja on kiva seurailla ikkunasta - en tiedä, lasketaanko mustarastas tähän kategoriaan; se vaikuttaa tinttien rinnalla isolta mutta on aika kivan näköinen veijari siinä pyöriessään.

Kiva, kun voi seurata pientä luonto-ohjelmaa ikkunasta! Kissa seuraa lintulaidan elämää myös kiinnostuneena. Toivottavasti antaa niiden olla rauhassa - kolli ei tosin ulos pääsekään kuin illalla ja silloin linnut jo nukkuvat. Kesällä se on isompi metsästäjä kuin talvella, muutenkin. Kisu on tottunut kotona jyrsijöihin; chinchillan kanssa se ottelee pieniä matseja silloin kun hapsuhäntä lasketaan juoksemaan. Sitä tapahtuu muutaman kerran viikossa - ja chinchilla-uros menee voimansa tunnossa ärsyttämään kissaa mm nuuhkimalla sitä, potkimalla kissan kylkiä, merkkaamalla kakkimalla kissan kupin - ja muutenkin maistelemalla (!!) kissan ruokia. Höhlä chinchu ei tajua, että sille voi käydä kalpaten - saan kieltää kisua koko ajan. Eilen "löysin" nämä kaksi makuuhuoneen nurkasta niin, että kisu seisoi chinchillan yläpuolella ja ropelikorva nuuhki sen jalkoja... Kissan ilme oli aika yllättynyt kun ne siitä tapasin... Mitä lie oli miettinytkään - tai mitä eläimet nyt voivat miettiä; sitä itse pohdin silloin tällöin!

Viikonlopun paras asia on - kun siihen pääsee - laiskottelu! Laiskottelu lukemalla lehteä ja neulomalla tai virkkaamalla on IHANAA! Siitä tulee tietenkin huono omatunti; pitäisi tehdä silittämistä, mankelointia, siivousta ja ruuanlaittoa - mutta välillä sitä haluaa istahtaa ihan vain nauttimaan lehdestä ja/tai neuleesta vaikka kuinka perhe haluaisia palvelua... Neuloskelin yhden lapasen ja toisesta puolikkaan; kiva ja helppo kuvioneule saa haluamaan neuletta valmiiksi; kerros kierrokselta sitä ajattelee, että lopetan seuraavan kerroksen jaälkeen - ei kun vasta seuraavan... Ja kohta saakin lopettaa kuvion ja aloittaa kärkikavennukset -eikä silloin voi enää kesken jättää!

Nyt on kuintekin tehtävä töitä! Hei vaan...

Lunta! Voi kun ihanaa, hui kun kamalaa

Nyt sitä lunta sitten tuli! Märkää - paljon! Sohjoksi teille mutta kaunistukseksi puiden päälle, valoksi metsiin ja maisemaan. Ja iloksi lapsille1

Ihanaa, sanoi lapsi aamulla. Kaunista sanoi äiti - ja meni harjaamaan rappuja ja pihakäytävää! Harja ei riittänyt, otettiin lapio. Tuli hiki - hyvää liikuntaa, ajatteli äiti nyt. Kissa livisti ulos, teki kauniita kissanjälkiä lumeen. Äiti vei pari kourallista maapähkinöitä lintulaudalle, jatkoi lumitöitä ja meni sitten aamuteelle. Kello oli sentään vasta varttia yli seitsemän. "Äiti, katopa ikkunasta ulos" sanoi lapsi joka ei saanut aamupalaansa syötyä, ihaili maisemaa ikkunasta ja kaikkea sitä ihanaa lunta joka valaisi maisemaa.

Mitä Kurre meinaakaan?

Oravahan se siellä puuhaili. Tuo samainen kurre joka meille kovin tuttu on - kaveri joka käy aamupäivisin aina tutkimassa paikat; kaikki siement, jyvät ja oravalle sopivat herkut menevät tämän hapsuhännän mukana orava-jemmoihin. Sillä oli jo talviturkki peittonaan, selkä harmaana se tuossa puuhaili. Talitintit eivät meillä juuri ruokaa saa, jos orava jatkaa samaa ahnehtimistaan. Linnut seurasivatkin kurren touhuja hiukan kauempaa, menivät nokkimaan sen pudottamia roposia maasta.

Aurinko nousee.
Pilvipeitto kuin meren pinta.

Eilen olin Tukholmassa. Lunta oli sielläkin. Ihan hullu päivä - matkustamiseen meni tunteja; lähdin aamulla ennen kuutta ja olin kotona kymmenen jälkeen illalla. Paljon aikaa meni takseissa, lentokoneessa ja lentokentällä. Loppuaika - normaalin työpäivän mittainen - meni eri neuvotteluhuoneissa... Silti ihan hyödyllinen matka ja mukavaakin oli; sain puhua ruotsiakin joka on aina hauskaa! Työsiat menivät eteenpäin - se toki oli matkan tarkoituskin! Mutta kyllä on tänään väsyttänyt. Edellisyön vajaa neljä tuntia unta, viime yön vajaa kuusi - se ei ihan riitä; vaikea keskittyä kun nukuttaa koko ajan. Matkustaminen väsyttää - vaikka noin pieni matka onkin kyseessä. Nyt on pää taas jomottavassa vaiheessa.

Tänään lumisohjo hidastutti liikennettä, ymmärrettävästi. Tein pikkuisen lumitöitä - mutta toki vain pienen rupeaman. Viikonloppuna olisi kiva ehtiä kävelylle talvimaisemaan. Tänään en ehtinyt.

Lapsista teinit ovat olleet pulkkamäessä! Pienin oli kaverin kanssa pizzalla ja katsomassa jotain elokuvaa kaverin tädin luona ihan tuossa vieressä. Lapsella on vieläkin yskä, vaikka syö lääkkeitä. Sitkeä flunssa, tämä.

Katselin potkukelkan kuvia lehden mainoksessa. Oi, tuollaisen haluaisin, ajattelin. ilmoitus olikin Itä-Suomalaisen päivälehden sivulla - ja kauppakin siellä. Olisipa hauskaa potkukelkalla posotella!

Joulukuuset ovat jo ilmestyneet katujen ja torien varsille, liikenneympyröihin ja kaupunkien paraatipaikoille. Lumi tekee niistä kauniit ja loistavat. Mukava olo tulee, valot ja lumi loistavat pimeydessä.

Euro kriisissä, kuninkaalliset puuhakkaina ja lapsi vain yskii

Euro on kriisissä, Irlanti ja Portugali kiemurtelevat vaikeuksissa, Kreikka sanoin. Muiden EU-maiden pitäisi auttaa maksamalla miljardeja heikoimmille jäsenilleen - kaikkia ei moinen innosta. Tuhlaajapojat saavat apua vaikeuksiinsa jäseniltä jotka eivät niin hienoissa kantimissa ole itsekään.

Muita uutisia maailmalta - Euroopan kuninkaalliset luovat lööppejä: Englannin prinssi William on kihlautunut Katensa kanssa. Kuningatar Silvia taas on paennut kuninkaansa seksitöppäilujen aikaansaamaa kohua Belgiaan.

Pienin lapsi on yhä yskässä joka tuntuu vain pahenevan. Hänelle määrättiin Redol comp.yskänlääkettä ja hengitystieinfektioon Azithromycin STADA-lääkettä. Lääkäri tiesi lasta näkemättä, mikä tauti on kyseessä ja kuinka se taltuteaan, soitti lääkereseptit apteekkiin ja nyt syödään näitä ja toivotaan että yskä loppuu ja olo paranee. Itse yritän syödä lääkkeitä mahdollisimman vähän, samoin lapset ovat aina olleet vähällä lääkityksellä - luonto parantaa, elämä kantaa. Nyt tuo kamala yskä joka piti lapsen valveilla yökaudet ja kuulostaa jo ihan kamalalta sai meikäläisen vihdoin reagoimaan. Yli kuukausi on yskiessä jo mennyt.

Lääkäri on vanha ja kokenut, pakko luottaa hänen sanaansa! Toisaalta - tuollaiset yskät meillä on ennen podettu ihan ilman lääkettä mutta puoli vuottakin kestäneet yskät saivat hengittämisen ja elämän kaiken kaikkiaan hankalaksi; nykyään kun ei voi oikein sairastaakaan, aina on oltava valmina tekemään hommansa ja täyttämään lupauksensa, olipa lapsi tai aikuinen.

Töissä on kiire, kiire ja taas kiire. Stressaava tilanne. Stressi sai muuten työkaverin loppuvuodeksi sairaslomalle. Sydänkohtaus, keski-ikänen mies - kovat paineet ja stressi sen luultavasti aikaansaivat, pari viikkoa sitten, kuun vaihteessa. Paha juttu. Nyt painetaan samoja asoita toisen, nuoremman kaverin kanssa eteenpäin, yhtä hullulla tempolla. Työthän eivät mihinkään katoa jos yksi putoaa... Näin se on. Itse pitää osata hiljentää, kukaan sitä ei toisen puolesta voi tehdä. Paineet ovat vaan pahat kun tulosta on tehtävä. Vaikea siinä on alkaa lepäill kun hommia on rivissä!

Huomenna Tukholmaan. Vaan ei Finskillä joka kohta taas aikoo lakkoilla.. No, huomenna kulkee Finnairkin ihan normaalisti; lakko uhkaa vasta parin viikon päästä lentoemoja ja stuertteja. Ilman heitä ei lennetä.

Viime viiikonlopun lottorivi ei tuonut jättipottia, ei muutakaan pottia tosin - harmi kyllä. Olisi joskus kiva voittaa, vaikka tonni! Sain ässäarvasta kolme euroa - sen ostin ajatuksella, että tuosta voisi voittaa!

Voiton kunniaksi kuva kioskista joka möi minulle kolmen euron voiton tuoneen kupongin: kiitos!!!