Jo joutui armas aika

Kevätjuhlien aika on koittanut! Istuin reilun tunnin oman nuorimmaisen koulun juhla/jumppasalissa joka  oli pimennetty verhoilla pilkkosen pimeäksi. Lavalla häärivät oppilaat - vastuu ohjelmasta oli heillä. Opettajat istuivat luokkiensa kanssa penkkiriveillä.

Ohjelam aloitti kuudesluokkalaisen puhe. Hienosti kertoi tyttö miltä tuntui ekaluokkalaisena tulla tähän kouluun, miten aika on hurahtanut nopeasti ja nyt on aika siirtyä paljon suurempaan yläkouluun toiselle puolelle keskustaa. Haikeaa, jännittävää. "Siellä olemme jälleen pieniä, täällä olimme suuria, kaikkein vanhimpia tänä vuonna."

Rehtori tuli pitämään puheen kesken nelosluokkalaisten näytelmää - kertoen... niin, mitä rehtori kertoikaan? Hmm - jotain tutkimusta kävi läpi hyvästä suomalaisesta koulusta ja kuinka meillä osataankaan opettaa lapsia oikein tässä maassa. Suomessa juoksee delegaatioita toisensa perään katsomassa ja tutkimassa Suomen hienoa ja hyvin rakennettua koulusysteemiä, kuulemma.

Rehtorin puhen oli kuiva ja tylsä, pakko sanoa. Keskittyi kehumaan opetusta - ei kertomaan mitään mielenkiintoista koulun ja oppilaiden asioista. Ei jaettu stipendejä... Pakko myös joka kerta erikseen ihmetellä. miten opettaja joka esiintyy päivät pitkät luokan edessä ja joka on saanut opettaja- ja siihen liittyen pedagikista koulutusta, voi olla niin onneton puhuja ja asiasa esille saava? jokaisessa tapahtumassa asia tulee mieleen - kuinka on mahdollista, että puheen runko on niin vaikea tehdä, kertoa selkeästi asiasta jonka pitäisi olla tuttua tutmpi opettajalle, rehtorille?

En tiedä. Vastausta ei ole. Kellään. Olisi kiva, jos olisi jaettu stipendejä, kerrottu vuoden mittaan tapahtuneista asioista...

Mutta oppilaat olivat hyviä- innostuneita ja hiukan hermostuneita - mutta esiityivät NIIN hyvin. Oli laulua ja soittoa, ja oli mitä hulppein ja upein näytelmä jossa osallstuivat kaikki nelosen oppilaat eri rooleissa. Toisilla oli montakin roolia - ja näytelmän katkaisi tasasin väliajoin mainoskatko johon oppilaat olivat hauskasti huumorilla höystettynä filmanneet omia keksittyjä mainospätkiään. Aivan superhieno juttu!

Kun ohjelma oli lopussa, kehotti yksi juontajana toiminut opilas, että kaikki noisevat nyt seisomaan. "Nyt seuraa suvivirsi. Ja sen myötä toivotamme kaikille hyvä kesää!".

Ja niin lauloimme suvivirrestä monen monta säkeistöä - hienosti se raikui suuressa salissa vaikka sanoja ei heijastettu seinälle! kesä voi alkaa - pian! Koulua on vielä pari päivää jäljellä. Todistukset jaetaan lauantaina - mutta silloin meillä on ylioppilasjuhlapäivä.

Jo joutui armas aika, ja suvi suloinen...

Vesille venosen mieli - ja ihmisen!

Keväästä kesään

Kohta on jo selvästi kesä - sen tuntee ulkona liikkueessa vaikka ei kalenteriin katsoisikaan. Sireenit alkavat jo olla kukassa, unikot ovat kukkineet jo pari viikkoa ja terveyskeskuksen sairasosatolle olivat vapaaehtoset tuoneet lupiineja ja koiranputkia kukkavasaseihin. Tuomi on jo kukkinut, kielokin pian.Puut ovat vehreitä ja vihreys muutoinkin täyttänyt maiseman, kimalaiset surisevat Siperian hernepensaassa joka on täynnä keltaisia kukkia. Elämä kihisee ympärillä!

Oma elämä tuntuu menevän mitään huomaamatta; päivät kuluvat kuin sumussa; väsymys dominoi totaalisesti kaikkea tekemistä ja olemista. Silmät ovat punaiset, turvonneet ja kirvelevät, pää jomottaa ja olkapää on todella kipeä - kohta en saa oikealla kädellä mitään nostettua ja vaatteiden pukeminen on tosi hankalaa. ärsyttä vähän joka asia! Kokouksissa on vaikea pysyä hereillä ja haaveilen koko ajan ajasta jolloin saan nukkua.

Aina väsyttää
Jatkuva väsyneenä ja nukahtamaisillaan oleminen on rankkaa - on vaikea pysyä valveilla jos joutuu olemaan vähänkin pidempään paikoillaan istumassa. Ja sitähän tässä joutuu olemaan koko ajan!

Tulostavoitteet työssä kasvavat
Olin kolme päivää kokouksessa jossa tehtiin seuraavan vuosipuolikkaan suunnitelmaa ja käytiin monenmoisia asioita ja yksityiskohtia loppuvuodesta läpi. Paljon pitäisi aikaansaada, myyntiä lisätä reippaasti ja kannattavuutta parantaa vielä enemmän. Huonoja kauppoja ei pitäisi tehdä ollenkaan - mutta niitä vain syntyy kun asiakkaat ovat tottuneet saamaan sitä ja tätä kylkiäisinä - ja kilpailijat antavat todella paljon "free of charge". Työ lisääntyy, vaatimukset kasvavat mutta henkilökuntaa vähennetään - tai jos joku lähtee pois niin uutta ihmistä ei palkata tilallevaan homma jaetaan jäljellä olevien kesken. palkankorotuksia ei ole luvasa. ja budjetit ovat jälleen leikkausuhan alla - paljon pitää tehdä mutta mikään ei saa maksaa mitään.

Huolehdi itsestäsi - että jaksat paremmin!
Kävimme myös läpi jaksamista. Kuinka jaksaa henkisesti ja ruumiillisesti ja kiskoa itsestä kaiken tarvittavan energian? Meitä ohjeistettiin huolehtimaan terveydestä - pitöisi nukkua 7-8 tuntia joka yö. Joka päivä olisi hyvä kävellä ja liikkua niin, että aivoissa liikkuu muutkin asiat kuin työ. 10000 askelta päivässä pitäisi ottaa - jo kunnon takia. Olisi hyvä harrastaa jotain liikuntaa - mitä se ikinä onkaan. Pitäisi syöd kunnon aamiainen ja lounas - pitäisi ehtiä ruokatunnille joka päivä, ei vain juoda toimistokahvia työn ohessa. Pitäisi harrastaa jotain ystävien, läheisten ja perheen kanssa. Olisi hyvä lukea kirjoja, lehtiä. Syödä hyvin ja terveellisesti.

Pitäisi siis huolehtia itsestään! Selvä se. Oma selitykseni omalle superhuonolle kunnolle ja täydelliselle omasta elämästä huolehtimattomuudelle on se, että en ehdi. Mutta itsekin tiedän, että niin ei voi eikä saa ajatella. Pitää elää niin, että ehtii! Täytyy priorisoida. Joo joo.

Hautakummun kukkaloistoa.
Upeita kukikia - outo olo haudalla nuoren jota en koskaan tavannut

No. Meille jaettiin askelmittarit. Ne pitäisi ottaa heti käyttöön. Niin yritinkin, mutta kun en taaskaan tiedä painnoani eikä ilman sitä tietoa laite lähde käyntiin joten menen maanataina vaikka jonnekin kuntosalille punnitsemaan itseni. Hmm - mietin kovasti paljonko voin painaa... 60 kg? Varmasti enemmän - 65? perästi 70 tai jopa 75g? Voinko painaa senkin yli? Voin varmasti. Ennen raskauksia painoin noin 55 kg mutta siitähän on aikaa jo miljoona vuotta. 10 kg lisää per raskaus? No ei nyt kai sentään.

Jotain pitää tehdä jos aikoo vielä nähdä nuorimman lapsensa päättävän koulun, se on selvä.

Vuodeosastolla kevätjuhla
Tänään näin terveyskeskuksen vuodeosastolla ihmisiä jotka olivat jo menossa rajan tuolle puolen. heillä ei ollet enää paljoa terveyttä eikä energiaa jäljellä - olivat jo rulleet lähelle viimeistä pysäkkiä. itse en ole siellä vielä, luultavasti. ikäeroakin on toki paljon heihin nähden. Kannattaa varmasti yrittää satsata vielä kun elämää on veilä näköpiirissä vuosia; pitä osata ne elää, kunnioittaa elämää siinä mielessä. Jotain pitää nyt keksiä, ohan oikeasti.

Olin nuorimmaiseni kanssa terveyskeskuksessa koska siellä pidettiin kevätjuhlat ja lapset ja nuoret käyvät siellä aina soittamassa ja laulamassa vanhuksille. Tämä on vuosittainen perinne - ja kannatan tällaista itse kovasti. Jos lasten laulu ja soitto heitä ilahduttaa jotka ovat sänkyihinsä ja sairauteensa kahlittuja, on se hieno asia.

Hidas tietokone
Valokuvien lataaminen koneelle kamerasta ja tänne sivulle albumista on nyt tosi työlästä. Kuvine työstäminen on niin hidasta, että sen melkein jättää tekemättä mieluummin kun odottelee ja kuuntelee koneen huminaa. Tekisi mieli ostaa oma, ihan oma, kone - mutta odottelen sitä lottovoittoa niin sitten!

Tämä tietokone on siinä kunnossa, että mikään ei liiku hitaata nopeammin. Muisti on ylitäyusi, yhtään kuvaa ei saa liikuteltua. Koko blogipäiväkirjan pito on alkanut olla haastavaa - mietin vakvasti, että kun kohta vuosi on tämän aloittamisesta kulunut, panostan kirjoittamiseen muulla tavalla. Tässä blogihommeliinissa menee hitauden takia hermot!

Jos saan kuvia ladattua tänne, laitan kuvan vuodeosaston kukkakimpuista jossa on lupiineja. Ja toisen kuvan Marian hautakummusta. Kävin kuvaamassa kukkameren haudalla tytön isän toivomuksesta, muistoksi tilaisuudesta kun kukaan ei hautajaisissa kuulemma ottanut kuvia.

Kolmannen kuvan laitan ehkä vuodeosaston kevätjuhlasta - jossa soitettiin ja laulettiin tuttuja ja vähän tuntemattomiakin kappaleita. Monesta asiasta on tullut haikea olo viime aikoina. Hautakumpu ja vuodeosaton potilaat vuoteissaan ja rollaattoreineen on tehnyt mietteliääksi, monella tavalla. Äiti on matalalla mielellä - en ole ehtinyt sinne aikoihin.

Meillä on uusi kissa talossa. Kerron siitä joskus myöhemmin, otan kuviakin. Se on ihana - villi ja suloinen, pieni ja laiha raidallinen tyttökissa.

Nyt laitan tietokoneen ja radion kiinni ja menen nukkumaan.

Ylppärijuhlat mietityttävät

Parin viikn päästä ylioppilasjuhlat on ohi ja vietetty, kukat jo hiukan nuutuneet ja elämän arki taas juhlan jälkeen saavutettu. Onko silloin erilaista - ylioppilailla? Toivottavati juhlat, se muutaman tunnin humaus elämässä joka maksaa paljon ja jota hurjan paljon suunnitellaan, ovat onnistuneet ja kaikki tyytyäisiä!

Itseäni hiukan mietittyttää... Ex-puoliso on ollut niin tiukkana, että sen takia hermostuttaa, lähinnä. Muutoinhan asia ja koko juhla on mukava juttu, ihan pelkästään, mutta tosiaan exän hahmo kummittelee mielessä ja peklkään, että hän on hyvin tyytymätön siihen sun tähän ja on sitä mieltä että kaikki on kallista jne. Mitä jos se huutaa? Nälvii? Itkettää meikäläistä - se on helppoa! Tai miten hänen uusi ja nuori vaimonsa sitten? Heidän tyttärensä on kuulemma ihan ok; ex-mies on hänet adoptoinut eli hän on meidän lastemme sisko, ainakin juridisesti.

No - pitää vain tehdä niinkuin parhaalta tuntuu ja unohtaa muu. Enempää ei voi tehdä, kuin parhaansa. Sanoi jo mummi aikoinaan! Jos mies ei suostu maksamaan mitään tai vain vähän lasten kustannuksista, yritän lainata sitten äidiltä vaikka kustannusten kattamiseen. Kyllä me selvitään - kyllä minäkin selviän! Yksin kun siinä lasten kanssa seison ja mies tulee äitinsä, lapsensa ja vainmonsa kanssa tervehtimään - luulen että suhtautuu minuun kuin ilmaan. Olen sitten taas samanlainen ulkopulinen kuin aina ennenkin hänelle. Paitsi nyt vielä enemmän!

Upea, ihana kukka. 
Katson ja katson ruusua pöydällä, vedän sen enrgiaa itseeni!

Tänään kävin ostamassa paripitkävartista  ruusua ja otin niistä ja lakeista kutsukortteja varten muutaman kuvan. Vanhimman lapsen kummi toivoi virallisia kutsuja joten onhan ne nyt sitten pusattava! Tein pienet kutsut kuvista, Wordilla kun en muuta osaa. Printtaan ne huomenna töissä ja vien postiin sitten, ostan kauniit kuoret ja postimerkit ja laitan ne postin kautta jakoon. Jää sitten muisto niille jotka sellaisa säästävät.

Lempiväreistä toinen. Violetti, lila, sinipunainen.

Ostin kaksi ruusua, molemmille yhden - symbolisesti. Ruusuja oli vaikka minkä värisiä; yritin niistä pomia melkein mitä vain paitsi oranssia - mutta oranssit sitten ostin kuitenkin.En voinut sille mitään - ne vain olivat kauneimmat, uhkeimmat, ihanimmat!

Olen aivan hulluna tuohon väriin - en tiedä miksi se vetää puoleensa. Jo 18 vuotta olen ollut oranssin lumoissa. Vastustamattomasti. Se on upea, ihana! Kuin tuli, tulen leimuava liekki. Niin energinen, niin loistavan upea!!! Uritin poimia punaisia tai valkoisia ruusuja kuvaa varten: Ei onnistunut! Keltaisen: Ei, ei!

Oranssi ja kultaa - hiilellä

Mikähän väreissä oikein on; joku puhuttelee ja toinen taas ei. Oranssin vastaväri - onko se violetti? Sekin on minulle mieleinen väri.

Kynnetkin on minulla usein oranssit! Nyt on oranssia ja kultaa - ihan juhlia ajatellen tällainen väritys tällä kertaa!

Oranssi oli inhokki väreistä kun olin pieni - ehkä 7 tai 8 - ja vanhempi. Muistan, kun kerroin jollekin kaverille, että tykkään kaikista muista väreistä paitsi oranssista! Se on jäänyt mieleen. Oranssia sanoivat monet ennen punakeltaiseksi tai keltapunaiseksi. Niitä kahta vesiväriä sekoittamalla saikin oranssia kivasti aikaan. Violetti eli sinipunainen oli myös lapsena väri jota oli kiva vesiväreillä sekoitella.

Ei muuta tänään. Lapset ja heidän ajankäyttönsä mietityttävät aika paljon. Keskimmäinen on paljon poissa kotoa - löysin hänen huoneestaan kaapin hyllyltä aivan vahingossa kaksi vajaata alkoholipulloa kun hain yo-lakkia kuvattavaksi. Nyt on kamala olo. Juoko se? Paljonkin? Mitä pitäisi tehdä?

Parkkisakko ja muuta ärsyttävää.

Loppuviikkoa sävytti superärsyttävä parkkisakko. 40 euroa häviää kukkarosta kuin tuhkana taivaalle - mitään niin turhaa ja harmittavaa kuin sakon maksu en voi tällä hetkellä kuvitella. Maksettava on tämkin ilo ja vielä ajallaan - muuten tulee vielä isompi kiusa ja rasite asiasta. Suomessa - niinkuin muuallakin - on lakeja ja säntöjä jotka ovat täysin järjettömän tuntuisia - -niitä on silti toteltava, olivatpa ne kuinka typeriä hyvänsä.

Tällainen oli oma tapaukseni: Parkkeerasin auton autiolle takapihalle kun menin opiston iltakurssille. Takapiha oli parkkipaikka talon takana, nuoriso skeittaili siellä ja aidan vierustalla seisoi romuauto jonka ikkunat oli lyötty sisään ja autoa oli pahjoinpideltuy ja moukaroitu selvästi jo pidemmän aikaan. Parkissa oli suurella alueella puolisen tusinaa autoja iltakuuden paikkeilla. Mietin, uskallanko jättää auton tänne - romuauton ja melskaavan nuorison takia syntyi moinen ajatus päähän. Putsasin kaiken näkyvän autosta takapaksiin ja menin kurssille.

Kun tulin takaisin illemmalla, puoli yhdeksän tietämillä, katselin nyt täysin autiota parkkipaikkaa, omaa autoani ja romu-Volvoa lukuunottamatta kenttä oli siltä puolen aluetta tyhjä. Koristepensaat kukkivat ja alue oli autio, melkein pelottavan oloinen.

Istahdin autoon ja mitä näinkään: tuulilasiin oli sujautettu muovipussi - parkkisakko! Hain lappusen ikkunasta ja toden totta - olin saanut parkkisakon sen takia, että en ollut laittanu parkkikiekkoa ikkunaan.

Kyllä otti päähän! Ensinnäkin - en ollut todellakaan huomannut, että alueella oli parkkikiekko-pakko. En ollut nähnyt siihen kehottavaa liikennemerkkiä missään. Nyt tietenkin kävin katsomassa - ja kas, sieltä puun siimeksestä sellainen läytyikin.

Näin saan kunnin maksaa kaupungin pohjattomaan kassaan 40 euroa. Maksuaikaa kaksi viikkoa, muuten tulee reilu korotus maksuun ja hiljalleen maksu menee ulosottoon.

Tuntuu autoilijan kannalta järjettömältä, että tyhjä ja autio parkkipaikka tekee tuollaista - romuautossa ei sakkolappua ollut ja se on varmasti majaillut siellä viikkoja jollei kuukausia. Mutta syy näille yksityisille parkkimaksuttajille on toki muu kuin liikenneturvallisuus tms - se on rahan kerääminen jollekin tietylle taholle. Ja sekäs nyt sapettaa. Varsinkin kun sen kiekon olisi niin perin helposti voinut auton ovitaskusta ikkunaan laittaa. GGRRRR.

Vuokra-asuntoa katsomassa
Loppuviikosta kävin myös katsomassa vuokraa-asuntoa pesulassa työssä olevan abi-lapsen pyynnöstä. Hänellä on kova hinku muuttaa omilleen mutta ei itse päässyt töiden takia aamupäivällä olleeseen näyttöön. 20-luvulla rakennetussa kerrostalossa on pieni ja todella kälyinen yksiö vuokrattavana huonokuntoisessa ja remontoimattomassa talossa. Parvellinen 20 nelioömetrin yksiön vuokra on 540 euroa kuukaudessa. Huone on likainen ja huonosa kunnossa. Nuhjuinen se on ja pimeä - ite en sinne millään haluaisi muuttaa. Muovimatto repsottaa joka puolelta, seinät, ikkunalaudat ja asunnon nurkat - kynnyksistä ja seinänvierustoista pihumattakaan - ovat aivan järkyttäväsän likaiset ja luultavasti vuosikymmenine töhkää täynnä. Verhonkaihtimen naru oli niin tahmea että se jäi käteen kiinni. Asunto on ankea. Ikkuna on kadulle ja alakerrassa on kapakka. Kulman takana on pari hierontapaikkaa ja tatuointistudio. Bussit jyräävät ohi aamusta iltaan, myöhään yöhön.

Ruokakomero



Vessa ja suihku on yhdistetty pieneksi tilaksi; vessassa voi käydä samalla kun on suihkussa. Kätevää... Vessa on muita tiloja puhtoisampi, kokonaan kaakeloitu.. Mitään vaatteenpesupaikkaa ei ole talossa missään. Talossa on vain pieniä asuntoja ja se on todellakin vanha - kahden vähän paremman näköisen kerrostalon puristuksessa.

Mitään kaappeja ei vessassa ole - asunnossa on muutoin vanha vaatekaappi jossa vanerihyllyt ja ikkuna vieressä mielenkintoinen pikkukaappi ikäänkuin seinän sisässä - se on kuulemma ruokakomero. Pysyy kylmänä koska se on ulkoseinää vasten. Pieni jääkaappi löytyy myös.

Otin kuvia asunosta ja kerroin asuntoa etsivälle nuorelle siitä illalla. Hänpä suuttui kun moitin sitä ja sanoin, että tuommoiseen ei kannata rahaansa laittaa.
Hänen mielestään asunto on hyvä! Näin sanoo vaikka ei siis ole sitä edes nähnyt. Haluaa sen! Hän haluaa muuttaa sinne, mahdollisimman pian - kissan kanssa. "Kaikki kaverit jotka muuttaa kotoa, joutuu johonkin läävään. Ei kukaan asu missään hienosti". 

Eteisen ja huoneen välinen
kynnys ja seinä vuokrakämpässä



Niin. Juu. olen itsekin ollut nuori vaikka omat lapset toki sitä epäilevät, vahvasti. "Äiti huijaa aina." Olen asunut läävässä ja kironnut muovimattoja ja kaikkea likaa ja muitten vanhaa moskaa paikoissa. (Vanhat kokolattiamatot ovat kyllä vielä kamalampia.) Silti tuo näkemäni kämppä oli kamalin näkemäni missään. Jopa pahempi kuin se kämppä missä asuin Genevessä reilun kuukauden hamassa menneisyydessä - siellä oli torakoita ja vaikka mitä, kokolaittamatot olivat kokenee kakkea muuta paitsi pesua vuosien saatossa. Aivan kamala paikka - piti torakoitten takia nukkua valot päällä ja silti niitä tuli sänkyyn. Yäk yäk...

Nyt jään katsomaan mitä asunnon hakija itse tekee. Itse en millään halua tukea noin karmaisevan kämpän hankintaa - mutta en kyllä jaksa sen enempiä asiasta meuhkatakaan. Jos halu asua noin - ja maksaa iso osa kuukausituloistaan moiseen, ei voi mitään. Anti olla vaan!

Viime viikolla kerrottiin taas, että Suomessa johtaja tienaa huimasti enemmän kuin alaisensa ja työntekijät. 21 kertaa enemmän oli jossain joku vertaus. Riippuu tietenkin alasta ja johtajasta - tuntuu tosi kovalta erolta. Toki tiedän itsekin, että ne pomot joille itse töitä teen elävät ihan eri maailmassa kuin missä itse elän - he eivät minun tapaani varmasti edes ymmärrä. Tiedän minkälaisissa kodeissa he asuvat kotirouva-vaimoineen ja kaksine lapsineen, kaksine autoineen ja kesäasuntoineen. Tiedän heidän käyvän perheen kanssa kaukomailla useamman kerran vuodessa, viikonloppumatkoilla piristymässä Pariisissa, Amsterdamissa jne. Yritän olla sitä ajattelematta koska haluan tehdä työni ja tienata sen mitä tienaan. Työttömänä en tienaisi mitään.

Oman lapsen tienestit puolitoista tonnia brutto kuussa, täydellä työajalla. Se ei ole paljon - mutta silti hämmästyttävän vähän enemmän saa äiti joka kuitenkin on töitä tehnyt neljännesvuosisadan ja hankkinut korkeakoulututkinnon. Johtajaksi olisi pitänyt pyrkiä, jos raha mielessä. Sen puute ainakin on asia josta saa päivittäin kärsiä.

Oma lapsi on ollut työpaikassaan vasta kuukauden ja työ on vain lyhytaikainen - ei vakituinen, koeaika kestää 4 kuukautta. Olen tietenkin tosi iloinen, että hänellä on työ. Ja toivon, että hän pääsee opiskelemaan!.

Tässä kun kärvistelee taas kamalassa rahapulassa ja yrittää järjestää ylioppilasjuhlia kahdelle lapselleen - ja ex-mies, lasten isä ei halua maksaa "turhaan", tulee mieleen jonkinlaista vallankumnousajattelua meikäläisellekin. Lasten isä kuuluu ilman muuta tähän "tienaa paljon enemmän kuin keskiverto" kategoriaan mutta myös siihen osaan ihmiskuntaa, joka ei millään halua maksaa mistään, mielellään ei ollenkaan. Elatusmaksut ovat olleet minumi-määrää ja nekin kuulemma "ihan liikaa", menee kuulemma vain törsäilyyn. Ja niitähän ei aina millään jaksaisi maksaakaan sitten. Ylioppilasjuhlien kuluista hän harkitsee maksavansa puolet minulle, jos esitän laskut ja kustannus-.yhteenvedon. Toetenkin teen juhlat itse, hänen ei tarvitse tehdä muuta kun paikalle tulla.

Nolottaa tosi paljon taas koko tämä homma! En haluaisi mitän häneltä pyytää, mutta kun on välillä pakko. Se on niin nöyryyttävää! Luulen, että hän nauttii siitä kun saa minut nöyrtymään ja pyytämään - panttaa sitten lähettämistään jopa pari viikkoa ja kertoo kohta toisessa lauseesa, että tllaiset pikkusummat eivät tietenkään hänellä missään näy...

Kuulemma ylioppilasjuhlat on viimeinen mitä hän maksaa - noin isojen ihmisten kuin hänen omat lapsensa ovat pitää selvitä ilman vanhempien avustusta. Joopa joo. Muistan kuinka hän itse sai kuukausittain isältään rahaa koko opiskeluaikansa; olimme silloin jo tiiviisti yhdessä...

Elämä ja oleminen kyrsii hetkellisesti oikein kunnolla.

Kiekkokrapulan jälkeen koittaa arki

Oma Väiski: pihapupu käy ruokailemassa lähietäisyydellä.
Tmä rusakko ei ihan pieni olekaan - jättikoivilla loikkii

Tulisipa tavallinen arki jälleen! Näin on alkanut ajatella monikin kun on kiekkoilijoiden toilailuista lukenut lehdistä – sitä raportoitavaa riittää! Nyt on kuulemma kulta-pokaalikin jo rikki. Ja netin suosituimpia videoita ovat ne, joissa kiekkoilijoiden humalassa koheltamista, rapuilta tippumisia ja kaatuilua on kuvattu. Kivaa! Hyvä Suomi!

Porukka on ryypännyt olan takaa ja aihe on tietenkin Suomessa ja suomalaisille omituisen pyhä. Ryyppääminen on joka miehen oikeus, älköön kukaan siihen puuttuko. Kun kulttuuriministeri Stefan Wallin uskalsi mennä julkisesti arvostelemaan – ja aika ymmärtävästi ja miedosti vielä - kiekkoilijoiden ja koko joukkuejohdon älytöntä julkista kännäämistä ja sekoilua, tuli, kuten arvata saattaa, takaisin kommentteja jotka pitävät pikkusieluisuutena sitä, että ei anneta jätkien juhlia kun on juhlan aika. Ylipäätään ollaan sitä mieltä että kyseinen ruotsinkielinen "kukkahattusetä"-ministeri saisi pysyä siellä ihan ikiomissa rantaruottalaisten piirileikeissä ja jättää pikkumaiset huomauttelut tekemättä. On kuulemma ministerikin joskus varmasti juhlinut ja viinaksia juonut. ”Ei pidä mennä muiden juomisia arvostelemaan”.

Jotenkin tylsää. Käyn itsekin keskustelupalstoilla niitä lukemassa ja tekstejä kommentoimassa mutta tuntuu, että nimettömyyden - ja joskus nimen - takaa huudellaan alta kaiken arvostelun olevaa matalaa tekstiä entistä härskimmin ja entistä enemmän. Sitä ei mitenkään jaksaisi lukea. Onko ylipäätään järkeä yrittää keskustella asiallisesti kun sellainen ei tunnu ketään kiinnostavan?

Miksi ylipäätään pitää aina haukkua muita? Keskustelupalstat ovat usein toisten ajatusten ja mielipiteiden mollaamista, hyvin rasistisia ja kaiken kaikkiaan perusnegatiivista tekstitystä. En tiedä miksi sellaista on, ja noin paljon. Tuntuu usein, kuin kirjoittajat haluaisivat nostaa korkeuksiin kaikkea sitä mitä ns. sivistys on aikoinaan sisällään pitänyt.

Takaisin puuhun! Eläköön barbaariset elämäntavat ja jokaisen oikeus tehdä ihan mitä vaan!

Monasti ihan hyvät blogitekstit vaikkapa Iltalehden tai Suomen kuvalehden sivuilla saavat vastaukseksi pelkkää törkyä ja asiattomia viestejä - jotka eivät usein edes mitenkään liity asiaan josta on kirjoitettu - vaan esimerkiksi kirjoittajan ulkonäköön, seksuaaliseen suuntaukseen, johonkin poliittiseen tai henkilöön liittyvän piirteeseen. Ja se mikä outoa on, näitä tekstejä ei mitenkään sensuroida. Jotenkin tuntuu, että niihin on turha oikeastaan mennä enää vastailemaankaan jollei halua kirjoittaa niin kuin kaikki muutkin - alapää-termejä viljellen, tai haukkua vaikkapa homot tai lesbot, ulkomaalaiset, tai aina suomalaisille yhtä kiitollinen vihan kohde: ruotsalaiset. Ketkä näistä keskusteluista oikein nauttivat, ketkä lukevat - ja ketkä heittävät noita törkykommentteja?

Kuuntelin eilen, kun Aki Kaurismäki jossain haastattelussa - hänhän on nyt Cannesin filmijuhlilla uuden Le Havre -elokuvansa takia - kertoi sanovansa olevansa kotoisin Irlannista jos joku joka ei tiedä häntä suomalaiseksi kysyy.. Häntä kammottaa suomalaisten nykymeno. Aika huomattava maininta suomalaisuutta kuvaavalta ja hyvin perussuomalaiselta (ei poliittinen ilmaus) mieheltä vaikuttavalta henkilöltä. Itse olen aika lailla samaa mieltä. Alaspäin on jotakin täällä mennyt, pahasti.

Unessa

Jossain netin lehtijutussa vastikään kerrottiin, että jollain keikalla jonne on ollut pääsy myös lapsilla, oli rock-henkisen konsertin kanssa lavalla ollut samaan aikaan pornotähdet esittämässä - ja läpi viemässä - seksiaktia. Tästä kun journalisti kirjoitti muistaakseni hiukan siihen tyyliin, että tämä ei ole oikein asiallista, niin jopa tuli paljon palautetta, että seksi on ihan normaalia ja mitäs pahaa siinä on jos lavalla esitetään kahden ihmisen vapaasta tahdosta harrastamaa seksiä???

Niinpä.

Vapaa seksi missä vain on siis ihan ok – koska ei vahingoita ketään. Juominen ja kännääminen on ok koska se on jokaisen oma juttu.

Anarkia on ilmeisesti seuraava asia joka tulee vallitsevaksi. Kaikki saavat tehdä mitä vain, millään ei ole mitään väliä. Kaikki jotka ovat eri mieltä, ovat tylsiä kukkahattutätejä ja -setiä ja joutavat muuttamaan Suomesta.

Pitää kyllä harkitakin. Ahdistavaa on täällä nyt. Onko tämä fiilis vain krapulaa jääkiekkokullan takia? Ei tullut juotua kulaustakaan muuta kuin kahvia ja piimää, mutta häpeä on kuin liimautunut kiinni ihoon, itselläkin. En pidä tästä enää ollenkaan. Kävin lukemassa oman kotiseudun lehden nettiversiota eilen – sama kiroilu ja mollaus vallitsivat sielläkin – jopa enemmän ruotsalaisten ja ulkomaalaisten pilkkaa oli siellä. Miksi, miksi? Vain siksi, että hävisivät jääkiekossa?

Ihanissa esikoissa pörrää kimalaisia

Katse kukkiin ja luontoon, eläimiin ja taivaan pilviin
Katselen kukkia pihalla. Omat liljat tallataan kohta matalaksi pihalla: olen laittanut muutaman liljan taimen pihamultaan, paikkaan jota kukaan ei ole 10 vuoteen hoitanut mitenkään. Naapurilla kasvaa ohdakkeita, voikukkia ja elämänlankaa omalla alueellaan. Taloyhtiön keski-ikäinen äiti-ihminen joka vahtii kaikkien roskien lajittelua ja talossa elämistä, on kieltänyt kukkien istuttamisen talon pihamaalle. Olen sinne kuitenkin heitellyt joka vuosi joitain siemeniä; meidän kohdalta mullassa onkin kasvanut liljoja, kaikenlaisia pieniä sipulikukkia kuten krookuksia, helmihyasintteja, skilloja, narsisseja ja tulppaaneja. Sitten ovat tulleet mullasta esiin orvokit ja unikot - niitä on ollut kymmeniä jo monena kesänä. Toissa kesänä kun olin lomalla, joku oli kaivanut kaikki orvokit ylös maasta ja vienyt roskiin. Multa vain oli jäljellä. Itku tuli, ihan oikeasti. Kaikki monenkirjavat orvokit oli revitty viimeistä myöten juurineen maasta.

Tähän tulee kohta rakennusteline.
Pois kaikki oksat ja pensaat!

Nyt kun suuret liljat ovat lisääntyneet - neljästä on tullut ainakin 35 tai yli - tulee paikalle seinäremontti ja kaikki kukat murskataan alle. Yritän nostaa kukat johonkin laatikoihin ja istuttaa ne toisaalle.

Remontti tulee meidän asunnon kohdalle muuten juuri kun meillä on ylioppilasjuhlat. Kyselin talon asioista päättäviltä miehiltä, eikö remonttia voi aloittaa muualta tai siirtää parilla päivällä koska meillä on isot juhlat. No ei tietenkään voi. Remonttimiehet on tilattu tulemaan juuri silloin, vaikka on helatorstai-viikko eivätkä he ehdi muuta tehdä kuin laittaa telineet paikoilleen ja repiä seinäpaneelit alas. Siis kun meillä on juhlat, on juuri meidän seinä revitty alas.

Harmittaa älyttömästi. Joku sanoi, että jos minulla olisi mies. ei tällaista tehtäisi. Miestä kuunnellaan. Nainen, tällainen yksinhuoltaja varsinkin., on aika ylikäveltävä tapaus.

Ihanaa leijonat ihanaa! Hei, mä näin ne leijonat!

Siis kun mä tulin sielt Foorumist ku mä olin ostanut ne kevätjuhlavaatteet mun skidille ni vähäks oli kansaa siin kadulla. Mansku oli ihan tyhjä, siis se katu. Kaikki liikennevalot louskutti oranssii, ainakii kaks helikopeterii pörräs taivaalla siin ihan yläpuolella ja se koko katu oli jotenkii niinku ihan erilainen. Jotenkii outo fiilis! Ei siis yhtää autoo ajanu mut sellanen kumma fiilis tosiaan tuli niinku pintaa. Ilta-aurinko siin paisteli - kello oli jotain vähä vaille kasin. Mä sit menin siihen kadun vartee, niinku lähemmäks ja meinasin just astuu niille valkosille viivoille, niiku suojatielle siis, mut sit mä huomasin sen moottoripyöräpoliisin. Se ajo niiku tosi hitaasti ja siniset valot räpsy vaan siin prätkän keulassa. Siinä se ajeli, ihan rauhallisesti jätti-iso valkone kypärä päässä ja käänty kattomaa taaksepäin. Prätkän perässä ajo valkone poliisiauto.

Ja sit - Jumankekka, mä näin ne! Tai sen. Siis sen sellasen bussin jos ei oo kattoo - sellane kirkkaan vaaleenvihree tiäx, joku turisti-dösa. Tai jotain. Ja, Herranjestas, siin oli NE LEIJONAT hei. Tajuutsä, ihan oikeesti? Mä oon nähny ne, ihan ite. Siis ei nyt mitään eläimii tietenkää, hölmö, ei mitää isoja kissoja. Ne KIEKKOLEIJONAT, tajuuutsä? Nehä voitti kultaa eile Suomelle. Listi ruotsalaiset. Kaikkihan sen tietää. Ruotsalaiset ainakii - heh.

Ne tuli siin ihan vaa tosta noin, matkusti siellä dösan katolla! Hyvä tsägä meitsillä, olin vaa siinä tulossa vähä porttikongista ni siinähä on yhtäkkiä lauma leijonii. Siis Suomen leijonamaajoukkue. "Moi vaan jellonat. Kiitti kun pelasitte kultaa. Moi taas, jatkoja, jatkoja!" Noi mä olisin voinu veistellä niille. Mut ei tullu siin tilantees mielee veistellä. Mä vaan tuijotin. Se pokaali matkusti siin ihan keulassa ylhäällä, joku kundeista piti siitä kiinni. Kai piti tiukasti - ois pikkasen noloo jos se siitä lipeis katuun! Bussi vaa ajeli ihan rauhallisesti ja poliiseja oli ihan sikana ympärillä. Poliisiautoissa ja moottoripyörillä. Ja taivaalla pörräs jotai kopteripoliiseja, en mä siis oo sellasista ennen kuullukkaa. Mut siellä ne pöris, taivaalla ja niit oli ainakii kaks lastillista ku mä näin kaks samaa aikaa ihan siinä Stockan yläpuolella!

Meitsi siin sit vaa napsutteli kuvia kameralla ja siis ihan tajutonta - meikä ite vilkutti niille ja huus et hyvä leijonat! Vähä tietty tuntu hölmöltä huutaa joillekii nuorille kundeille, meikäläine, mut ei kai siin mitää.. Kaikki muutkii huus ihan käheenä ja heilutteli lippuja.

Tosi mageeta ku meil on tollasia sankarimiehiä! Omii leijonii, oikeet Suomen leijonat. Ne on nyt kotona Suomessa ja jumankekka - mä oon siis niin ylpee niistä!

Koko stadi on ihan sinivalkone! Aika tajutonta!

Tää on hieno homma oikeesti!

Viisuvoitto meni sivu suun. Lätkämatsi meneillään

Tänään oli vohvelipäivä. 14 kappaletta tuli!

Näin vuosi toisensa jälkeen: Suomen lehdistö hehkuttaa Suomen "varmaa voittoa" vuosi toisensa jälkeen aina samalla lailla, niin euroviisuissa kuin kiekon MM-kisoissakin: asiantuntijoiden mukaan Suomi on vedonlyöjien suosikki ja mitä kaikkea - filmataan ihmisiä jotka kokoontuvat seuraamaan viisuja mihin vain koteihin, baareihin, työväentaloille... Sitten lauletaan laulut ja alkaa pisteiden lasku. Miksi kukaan ei äänestä Suomea???

Hoh hoijaa. Tänä vuonna Suomen sijoitus oli "yllättäen vasta 21" Neljä maata sentään jäi meidän jälkeemme. Huokaus.

Miksi kukaan ei kysy median hehkutuskirjoittelijoilta, miksi sama kuvio aina ja aina vaan? Niin - ehkä tuollainen liioittelu myy...



Suomalaisia tomaatteja,
Närpiöstä

 Lätkän kanssa on sama sävel. "Torilla tavataan" kerrotaan joka paikassa. Kun kulta meille nyt tulee, niin lähdetään juhlimaan Helsingin keskustaan. Just joo. Nyt on kakkoserää jäljellä reilut 6 minuuttia ja Ruotsi johtaa 1-0. Voih...

Mitäpä noista. Seuraan peliä tässä kirjoittaessa; kyllä se tosi jännä on! Yhden lapsen kanssa katselen, hänen joka aamulla varhain menee taas pesulaan töihin. Lukee samalla filosofian oppikirjojaan. Toinen abi on kaverin luona katsomassa matsia.

Huomenna ja ensi viikolla lehdissä käydään näitä molempia kisoja läpi oikein olan takaa.

Ja sitten saadaan mediasta myös seurata Portugalin paketin etenemistä; sen koko onkin yli tuplaantunut lyhyessä ajassa ja Suomi on nyt siihen sitten sitoutunut. Oliko se 17 miljardia? Muistaakseni. Huh. Myös seurataan hallitusmuodosteluja. SDP tulee vielä tekemään jotain uutta ja yllättävää, luulen vahvasti. Valtapeli on kiihkeää nyt kulisseissa.

Tällaista siis Suomessa nyt.

Tuon tyylistä mekkoa
etsiskelin. Turhaan.
Kuva lainattu webistä.

Meillä alkaa ylioppilasjuhlien sun muiden kevään juttujen kanssa pitää kiirettä. Asut ylioppilaille on kohta kaikki hankittu. Pikkuiselle ei vielä - ja omat vaatevalinnat menivät näin: kävin katsomassa vaatteita useassa kaupassa lauantaina. Mikään ei tuntunut kivalta mitä näin; ajatuksissa oli yksivärinen kotelomekko pienin hihoin - mahdollismman yksinkertainen, tykäistuva, hyvästä kankaasta oleva mekko johon sopivat kengät. Liikaa toivottu, ihan selvästi. Englannin pääministerin vaimolla oli kaunis puku Englannin kuninkaallisissa häissä taannoin! Jotain sellaista, please. Enää ei ehdi ompelemaankaan. tulee liian kiire, hermo palaa jos aloittaa nyt!

HAH! Ei löydy, ei ole mitään edes etäisesti tuollaista muistuttavaa, missään. Yhtä kivaa ja kaunista mekkoa eli leninkiä sovitin - lehmuksenvihreää pitsiä, amerikkaista tekoa. Aivan tyköistuva, juuri polven yläpuolelle loppuva. Kaunis vaikka väri ehkä hiukan pliisu. Mutta hinta: 700 euroa!! En voi sellaista maksaa, en. Varasin mekon kaupasta - ikäänkuin ajatuksella, että jospa saan voiton lotosta niin haen mekon. Ei tullut voittoa. Tein muuten myös ravivedon. Sitä en ole vielä tarkistanut. Ehkä sittenkin...!

Ihaniia kenkiä löytyy kaupoista. Korot ovat tosi korkeita - jopa 14-15 cm

Muistin pukukopissa, että minulla oli kiva mekko 15 vuotta sitten! Ruskea jossa kultakoristeita, silkkiä. Missähän se on... Olin silloin vielä naimisissa ja vasta kahden lapsen äiti. Puku ei varmasti enää sovi päälle, mietin. Koko 36 tai 38. Ja varmasti se on jo vanhanaikainenkin.

Kotkansiipi vielä kiharalla

Illalla kotona kaivoin mekon esiin. Ihan ehjä ja sileä mekko, roikkunut tangossa vaatekaapin sisäseinän vieressä kaikki nämä vuodet, siis vuodesta 1996 - eron ja muuton jälkeen tänne nykykotiin siirretty. Painava kokonaisuus - se on aivan täyteenkirjailtu pienillä ja väähän isommilla kultaisilla helmillä. Ihan hyvältä se omiin silmiin näyttää.Ujuttauduin mekkoon sisään. Meni päälle mutta on tiukka, tosi tiukka! Vetoketjun kanssa hiukan hankaluuksia - läjinnä kyllä siksi, että oikea olkapää on jäykkä hiirikäden liikakäytön takia - koko selän mittainen ketju on lapaluiden kohdalta hankala vetää kiinni itse - ei meinaa käsi selkään venyä. Täytyy pyytää lapsia auttamaan! Mekko on todella tyköistuva! Oliko se aikoinaan näin tiukka...hmm. No ei tietenkään - kroppa oli paremmassa kuosissa ennen viimeisintä synnytystä ja 15 elettyä vuotta!

Sen muistan (tietenkin), että sain se päällä paljon huomiota - kaukana Aasiassa, hirveän kauan sitten, olinhan nuorempi ja mekko ihan uusi ja muodikas. "Oh Madame, you are so beautiful". Sanoi eräs tuttu mieshenkilö ja katsoi hyvin arvostavasti edustamaani kokonaisuutta ;-).

Nyt eivät tule herrat kehumaan. Näin käy naiselle kun ikää tulee... Mihinpä heihin toisaalta törmäisinkään - työkavereita ei lasketa, siellä heitä toki on paljon! Mahaa pitää vetää sisään, täytyy pitää kontrollia yllä! Laihdutus alkoi heti eilen, entistä innokkaammin! Mahaliikkeiden teko aktiiviseksi saman tien, ettei ole ihan makkaran kuoreen ahtautuneen näköinen...100 sit upsia päivässä, parikymmentä punnerrusta niin ikään.

Onko se vanhanaikainen? En osaa sanoa. Luultavasti on. Lasten mielestä se on ihan ok. Eivät he jaksa äidin asuista kiinnostua! "On se ihan hyvä. Laita vaan se" sanoivat hiukan kiusaantuneina, kuin yhdestä suusta, kun kyselin asiaa kesken tietokonejuttujensa. Kaivoin myös 6 vuotta sitten Halosen alennusmyynnistä ostetut mokka-avokkaat esiin. Otan ne. Siinä meikäläisen asu! Nyt sitten vaan laihduttamaan pois maha pömpöttämästä!

Mitä siitä, jos äidillä on vanha mekko - lasten juhlathan nämä ovat! Pääasia, että olen ok siisti ja sellainen, että eivät liikoja häpeä äitiään. Isäkin tulee sinne uuden, nuoren vaimonsa ja lapsensa kanssa. Ja farmor jota en häntäkään ole nähnyt eron jälkeen...

Se pitsimekko olisi ollut kiva - mutta, mutta.. Vähän vielä kaivertaa, pakko myöntää. Vaikka tiedänkin, että kaikkea ei voi saada..

Kimppu ei ole kaksinen. Korjaillaan aamulla.

Kevät on kaunis - ja kuiva. Vettä pitäisi pian sataa; maa on rutikuivaa! Kävin keräämässä pikkukimpun kieloja ja valkovuokkoja, maustettuna mustikanvarvulla jossa kukat. Maa oli kuin pölyä, paikkapaikoin. Kielotkin pieniä ja aika kituliaita.

Noin vuosi sitten aloittelin tämän blogin - silloin oli kieloja, samasta paikasta keräsin kuin nyt.. Saa nähdä, kuinka kauan tätä jaksaa kirjoitella. Toisaalta tosi kivaa - toisaalta voisi ajan käytää sen pitemmän tarinan kirjoittamiseen. Tunti joka päivä kirjoittamista - jossain vaiheessa voisi saada valmiin tarinan eteenpäin lähetettäväksi.

Hei - kun tässä lopettelen tämän sekotekstini, on matsi 3-1: SUOMELLE!!!!! Heijaa, ehkä oikeasti tällä kertaa onnistuu. Mutta peliaikaa jäljellä vielä 13 minuuttia.

Mertarannan moottoriturpajauhaa kyllä uskomatonta tekstiä, täytyy sanoa!

Loppukaneetyti: Suomi voitti, 6-1. Kunnolla tuli upea mestaruus Suomelle! Ruotsi hävisi Suomi on sii maailmanmestari!

Heija Finland! Nu ska vi fira! IHANAA LEIJONAT IHANAA!

Loppukaneettina: voitin 25 senttiä lotosta lauantaina. Jihuu!