Janikan pikkupullat - kuvaneuvokki 5

Nyt sitä saa - mehukasta mantelimassapullaa! Olkaa hyvä ja ottakaa - niin paljon kuin jaksatte!

Tänään leivotaan pullaa! Sitä pyytävät lapset ja sitä tekee mieli omaankin suuhun laittaa!

Pullaa on joskus kutsuttu pakkopullaksi - toisaalta meillä on keskuudessamme pullahiiriä jotka rakastavat tätä maanmainiota suomalaista herkkua jota jo sukupolvet ennen meitä ovat herkkuhetkiinsä leiponeet! Kotien työnjaossa oli vielä muutama kymmenen vuotta sitten - ainakin omassa lapsuudessani ja äidin ja mummin puheissa myös heidän lapsuudessaan - tapana pitää lauantai siivouspäivänä ja valmistaa siivouksen ohella ruoka uunissa. Ensin leivottiin ja paistettiin leipä - kuumassa uunissa ensin leivät, sitten pulla ja lopuksi laitettiin ruoka hautumaan uuniin. Ruoka syötiin neljän-viiden tietämissä. Saunan jälkeen illemmalla juotiin saunakahvit ja nautittiin pullaa.

Vanhasta pullasta tehtiin jälkiruokia kuten köyhiä ritareita ja erilaisia vanukkaita maidon ja hillojen kanssa. Nam.

Pulla on suomalainen kahvipöytien herkku joka lyö laudalta  monet kauppojen ja kahviloiden makeat leivonnaiset mennen tullen. Kotona tehty tuoksuva leivonnainen ei ole ollenkaan niin lihottava ja epäterveellinen kuin usein väitetään. Itse kun tekee niin tietää mitä siinä on!

Pullantuoksuinen äiti on toisille kauhistuttavan vanhanaikainen ja tylsään elämäänsä kietoutunut äiti-ihminen joka ei osaa satsata älykkäämpään elämänmuotoon... No; ihmisiä voi mollata monin tavoin. Tämä äiti-ihminen joka tekee liian pitkää päivää töissä mutta haluaa olla myös pullantuoksuinen ja joskus jopa kodin hengetär, kertoo nyt oman pullareseptin. Tehdään tänään pikkupullia, makealla täytteellä.

Janikan pikkupullat mantelimassatäytteellä

Näillä aineilla syntyy hyvä suomalainen pulla. Kanamuna tarvitaan vain voiteluun.

Näitä tarvitset:

5 dl maitoa
reilut 150 g sulatettua voita tai leivontamargariinia
50 grammaa hiivaa
1 tl suolaa
1 rkl kardemummaa
vajaat 2 dl sokeria
n. 1.5 l vehnäjauhoja

Täyte:
200 g mantelimassaa
200 g voita
1-2 rkl kardemummaa

Pinnalle:
kananmuna tai sokerilla makeutettua kahvia
raesokeria ja/tai mantelilastuja

Laitetaan taikina nousemaan
ja kasvamaan

Aloita sulattamalla rasva kattilassa. Murenna hiiva taikinakulhoon, lisää suola, kardemumma ja sokeri. Sekoita. Kaada maito kattilaan rasvan joukkoon ja kaada sitten seos taikinakulhoon. Sekoita. Aloita jauhojen sekoitus taikinaan käyttäen puuhaarukkaa tai vispilää, sekoita ja vatkaa mahdollisimman hyvin. Kun taikina alkaa olla paksua ja sekoitus vispilällä hankaloituu, laita sekoitin pois ja jatka käsin. Sekoita loput jauhot käsin ja vaivaa taikinaa kunnes se on kiinteää ja irtoaa kulhon reunoista.

Tunnin päästä taikina on kasvanut
suureksi ja pulleaksi

Peitä taikinakulho leivinliinalla ja aseta kulho lämpimään ja vedottomaan paikkaan kohoamaan.

Anna taikinan kohtoa kaksinkertaiseksi, puolesta tunnista tuntiin.

Taikinan kohotessa valmista täyte: raasta mantelimassa raastinraudalla ja pilko sekaan pehmeä voi ja kardemumma. Sekoita aineet pehmeäksi massaksi.

Valmistetaan sisus mantelimassasta, voista ja kardemummasta.



Kaulitaan ja levitetään täyte

 Kaada taikina tämän jälkeen puhtaalle pöydälle ja leikkaa siitä noin kolmannes - peitä loput jälleen liinalla ettei taikina kuivu tai saa vetoa.

Kauli taikinalevy jonka voitelet tekemälläsi täytteellä. Kierrä levy rullaksi ja leikkaa kolmen-neljän sentin pituisiksi palasiksi jotka asetat paperivuokiin. Vaihtoehtoisesti voit tehdä tavallisia korvapuusteja kolmionmallisista palasista. Paperivuoissa sisus pysyy paikoillaan, pellillä irrallisina paistetut korvampuustit levittävät aina sisustaan jonkin verran pellille - hukkaan.



Rullataan tasaiseksi pötköksi, leikataan palasiksi...



... tai korvapuusteiksi

Laita pullat pellille ja muista, että ne kohoavat vielä lisää. Jätä pullien väliin tilaa. Anna pullien levätä ja kohota vielä hetki pellillä ennenkuin voitelet ne ja laitat uuniin.

Voitele pullat munalla ja ripottele päälle joko raesokeria tai mantelilastuja. Hienoa sokeria voi toki myös sirotella pullien päälle.

Paista pullat noin 225 asteen lämmössä uunin keskiosassa kauniin ruskeiksi noin 10 minuuttia.

Nautitaan mieluiten lämpiminä ja tuoreina kylmän maidon tai tuoreen kahvin kera. Kutsutaan lapset pöydän ääreen ja annetaan syödä niin paljon kuin jaksavat!

Lasketaan ääniä; jännää!

Menossa äänestämään. Koulun pihalla äänestäjiä oli jonoksi asti.

Yksi on varmaa - sosiaalidemokraattinen presidenttikausi Suomessa kolmen presidentin ja viiden kauden jälkeen päättyy pian! Paavo Lipponen ei onnistunut kampanjassaan - ja ehkä sosiaalidemokraattien aika tosiaan on ohi myös ideologiana. 30 vuotta sosiaalidemokraattien presidenttikautta - aika vaihtaa siis!

Eilen erosi Ruotsin demareiden puheenjohtaja Juholt - ei sielläkään ole pitkään tällä puolueella hienosti mennyt.

No ei ole vaikea löytää äänestyspaikkaa!

Kävin äänestämässä ennen puoltapäivää toisen täysi-ikäisen lapsen kanssa. Vasta kopissa lopullisesti päätin minkä numeron lappuun kirjoitan.  En sitten taktikoinut. Kuutosen kirjoitin lappuun.
Mukana olleella lapsella oli myös vielä koppiin mennessä kaksi ehdokasta. Toisen täysi-ikäisen lapsen kanssa kävin äänestämässä ihan tuossa illalla seitsemän jälkeen - vein hänelle kissansa kotiin joka oli taas ollut meillä oljamissa reilun viikon. Ei olisi mennyt yksin äänestämään joten kävimme hänen äänestyspaikallaan käväisemässä ja tuli sekin kansalaisääni merkatuksi kirjoihin!

Nyt tätä kirjoittaessa on laskettu ennakkoäänet ja Väyrynen on kakkosena, Haavisto kolmantena. Nämä kaksi herraa voivat hyvinkin vaihtaa paikkaa loppuiltaan tultaessa; se on jopa todennäköistä. Meni miten vain, tulee kakkoskierroksen kampanjasta jännä. Hmm, tai siis toivottavasti tulee! Jos Väyrynen pääsee kilpasille, on hauska nähdä osaako hän tehdä erilaisen kampanjan kuin tämän ensimmäisen "vitsiniekka-Vätyrys"kampanjan. Vitsailu ei toimi enää toisella kierroksella, silloin pitää puhua tiukkaa asiaa eikä pureutua menneisiin asioihin. Väyrysellä on myös tapana alkaa kaivaa vanhoja ja antaa niistä omintakeisia tulkintoja; ei aina ihan rehellisesti.

Mutta onko politiikka rehellistä ylipäätään; kuka vastaa?

Kopissa päätös on vihdoin tehtävä

Täällä kotikonnuilla oli paljon äänestäjiä liikkeellä sunnuntaina; en ole ennen nähnyt sellaista massaa kävelemässä kohti paikallista ala-astetta sunnuntai-aamupäivänä kuin tänään! Hyvä, jos äänestämässä on käynyt paljon ihmisiä; presidentinvaalit kiinnostavat ihmisiä. Olisipa hienoa, jos äänestysprosentti nousisi liki 80 prosenttiin. Tai ehkä jopa yli; liekö moinen edes teoriassa mahdollista?

Tulee sekavaa tekstiä kun seuraan kirjoittaessa äänten laskentaa. Lopettelen tältä erää siis skriivailun tähän. Keskityn seuraamaan äänten laskentaa - perästä kuuluu.

Viikonloppu - ihanaa!

Posliiniesineitä omasta menneisyydestä. Pesin ja järjestin ne kaapin uumenista.

Olipa tuo mennyt viikko rankka! Töitä kymmenisen tuntia joka päivä ja sen lisäksi pari tuntia aika hurjassa liikenteessä matkalla töihin tai töistä pois. Venäjän tunnit iovat alkaneet - tunneille meno syö myös rutkasti aikaa ja autossa istumista, parkkipaikan etsimistä teiden varsilta jonne on kasattu lumivuoria - ja ne on tiet4nkin sijoitettu parkkipaikoille...

Lunta sataa. Talvi on kaunis.

No. Viikko on ohi ja parin päivän ajan saa huokaista! Olla kotona, nukkua - tehdä rauhassa ruokaa ja neuloa, virkata.... Lukea myös! Tosin reilusti puolet aiotuista asioista jää tekemättä mutta jotain sitä aina saa tehtyäkin!

Olin kotona perjantaina muutamaa minuuttia vaille seitsemän. Juuri parahiksi kuuntelemaan ykköseltä radiosta suorana musiikkitalosta lähetetyn RSO:n konsertin. Konsertti oli loppuunmyyty jo aikaa sitten - katsoin ohjelmaa "sillä silmällä" jo jokin viikko sitten. Ohjelmassa oli Rahmaninovin Pianokonsertto nro 2, Olli Mustonen solistina - ensimmäistä kertaa soittamassa uudessa musiikkitalossa.

Tämänkertainen käsityö -papukaijan värejä sukkiin

Yritin lahjoa ja paimentaa lapsen hiljaiseksi konsertin ensiosan ajaksi - ja kiltisti hän olikin. Vähän tietenkin jutteli mutta meni kissan kanssa ulos ja puuhaili omia juttujaan. Söi edellisenä päivänä tehtyä kinkkupastaa - mutta ei itse jaksanut kuunnella tätä ihanaista konserttoa. Se oli upea - istuin sohvaan kuuntelemaan, otin neuleen käteen ja neuloin ja kuuntelin - eläydyin! Kun Mustonen soitti ylimääräisen numeron, alkoivat kyyneleet valua silmistä - itketti... ilman syytä. Musiikki puhdisti, teki ihmeen hyvän olon. Hieno, hieno konsertti! Olli Mustonen on upea taiteilija - hänen oma sävellyksensä esitetään pian, muistaakseni Tampereella.

Tauon jälkeen oli ohjelmassa Stravinskyn Tulilintu mutta silloin minun piti jo olla äiti; laitoin radion kiinni, jo aivan puhdistuneena!

Sukat valmistuivat musiikin tahtiin - ja pääsivät heti käyttöön!

Vanhin lapsi tuli illalla kotiin, söi ja jutteli sisarustensa kanssa ja meni nukkumaan. Hänellä oli ylitöitä lauantaina eli täysi työpäivä jonka hän ottaa aina mielihyvin vastaan - silloin saa 50 prosentin palkanlisän - ja työnantaja hankkii pitsaa ruuaksi! Ei tarvinnut ottaa eväitä siis mukaan! Työpaikalla on myös oma ruokala mutta siellä on ruoka henkilölle joka ansaitsee tonnin bruttokuukausipalkan täydellä työajalla aivan liian kallis.

Itsekin nukuin yli 9 tunnin yöunet - olin niin väsynyt loppuviikon että meinasin nukahdella vähän joka paikkaan taas!

Lauantai on mennyt leppoisasti - kotihommissa. Vähän tässä on joutunut tekemään lumitöitäkin mutta sisähommissa on päivä pääsääntöisesti mennyt. Pari tuntia meni lapsen uuden harrastuksen tiimoilla jäähallissa ja siinä vieressä ruokakaupassa. Lapsi on jättänyt partion ja aloittanut jääkiekon. Erilaisia luisteluharjoituksia kolme-neljä kertaa viikossa. Tänään oli, huomenna on ja taas tiistaina, torstaina. Lapsi on innosta soikea - sai tänään pelipaidat ja sukat, ja jo oman pelinumeron! Äiti saa ommenlla nimen paitaan luultavasti huomenna. Partiopaitoihinkin sai ommella merkkejä jatkuvasti joten siinä mielessä ei muutosta ole äidin rooliin tullut...

Junnukiekkoa

Huomenna on vaalipäivä. Mietin itse josko äänestäisin henkilöä jota kannatan - vai pitäisikö mennä spekuloimaan ja äänestää toisin...? Hmm...

Äiti on kipeä; veli soitti että äidillä on flunssa ja kova kuume. Se on hiukkasen huolestuttavaa - äidillä on keuhkoahtauma ja astma, heikko sydän, sepelvaltimotauti ja ties mitä allergioita. Yskä ja kova flunssa ei ole hyvä, ei ollenkaan.

Janikan makkarakastike - kuvaneuvokki 4

On meneillään joulunjälkeiset härkäviikot. Juhlat on juhlittu, rahat lopussa ja postiluukuukkuun tipahtelee laskuja pinoittain. Sähkö-, vakuutus-, sanomalehti- ja vesilasku, luottokorttimaksut, lainan lyhennykset, lasten harrastusmaksut....

Elämä on stressaavaa. Ruokaa täytyy syödä vaikka rahat olisivatkin lopussa. Nyt jos koskaan kannattaa satsata perinteiseen suomalaiseen kotiruokaan - se on onneksi pääsääntöisesti edullista ja maistuu suomalaisen suussa hyvältä. Se ei koreile eikä kelpaa muotitietoiseen syömiseen - mutta pitää hengissä niin lapset kuin aikuisetkin.

Makkarat paloiteltuina. Tikussa lapselle odottelupala.

Alkuviikosta S-marketin tarjouksesta löytyi HK:n sinine makkaralenkki tarjoushintaan 99 senttiä kappaleelta. Tarjoustuotteita sai ostaa kaksi kappaletta tuohon edulliseen hintan - ja niin sitten ostin kaksi pakettia ehta-kotimaista lenkkimakkaraa. Ensimmäinen lenkki valmistettiin heti samana päivänä uunimakkaraksi joka nautittiin perunamuusin ja etikkapunajuurien kera. Hyvin teki kauppansa kun kaikki kolme lasta olivat kotona syömässä. Toinen valmistetaan tänään makkarakstikeeksi seuraavasti:

Perinteinen suomalainen makkarakastike Janikan tapaan:

Tarvitaan:
1 lenkkimakkara
sipuli
hiukan vehnäjauhoja
pari-kolme ruokalusikkaa voita
liha- tai vihannesliemikuutio
pari ruokalusikkaa sinappia
pari ruokalusikkaa tomaattipyreetä
noin desilitra kermaa

Perunoita

Valmistetaan kastike seuraavasti:

Kastikkeen teko alkuvaiheessa

Paloittele lenkkimakkara suuhun sopiviksi palasiksi. Laita palat pannulle paistumaan. Pannulle ei tässä vaiheessa tarvita välttämättä rasvaa - makkarassa sitä on tarpeeksi ruskistamista varten.

Silppua sipuli.

Kun makkarat ovat saaneet hiukan ruskettuneen pinnan, lisää sipulit.

Laita perunat kiehumaan.

Kuori reilusti perunoita. Hylkää vihreät!

Kun sipulit ovat hiukan ruskistuneet - huom: ne palavat helposti mustiksi korpuiksi, vahdi siis pannua - siirrä makkaranpalat ja sipulit toiseen astiaan siksi aikaa kun sulatat rasvan ja ruskistat jauhot.

Varo polttamasta rasva-jauhoseosta!

Sulata rasva pannulla ja anna sen ruskistua hieman. Sekoita sitten jauhot rasvaan ja jatka ruskistamista kunnes väri on kauniin ruskea. Kaada sitten kasvis- tai lihaliemi joukkoon koko ajan hyvin sekoittaen. Anna kiehahtaa. Sekoita joukkoon sinappi ja tomaattipyree - maun mukaan molempia. Kun kastike on kiehunut hetken, tarkista kastikkeen paksuus  ja lisää mahdollisesti hiukan kiehuvaa vettä.

Lisää nyt makkarat joukkoon ja anna vielä tekeytyä pienellä lämmöllä.

Kohta päästään syömään!

Kata pöytä ja tarkista perunoiden kypsyys. Kun perunat alkavat olla kypsät, lisää kastikkeeseen kermaa ja tarkista maku. 

Hyvää ruokahalua!



Tarjoa makkarakastikkeen kanssa keitettyjä perunoita tai makaroonia. Kuorineen keitetyt perunat sopivat siinä kuin kuoritutkin. Ruisleipä ja porkkanaraaste ja etikkapunajuuret sopivat kyytipojaksi. Juomaksi käy parhaiten maito ja piimä, vesi tai kotikalja. Itse tarjosin jääkaapista löytynyttä hapankaalia ja italiansalaattia. Hyvältä maistui!



Viimeinen iso vaalikeskustelu alkamassa!

Aamupäivän maisema ikkunasta

Ihan pian alkaa viimeinen suuri vaalikeskustelu ennen vaalipäivää. Täytyy muuten sanoa, että en tiedä onko vaalipäiviä kaksi vai yksi - saako molempina viikonlopun päivänä äänestää? Asia selvinnee - olen menossa äänestämään selvä se. Ketä äänestää - niin, siinäpä kysymys. Monet kuulemma taktikoivat koska haluavat vaikuttaa toisen kierroksen henkilövalintaan - siis äänestävät esimerkiksi mieleistä kakkosehdokasta sen sijaan että äänestäisivät henkilöä jota todellisuudessa kannattavat. Toinen asia tämän kerran vaaleissa on se, että aalikeskusteluja on ollut niin kamalan paljon ja ihmiset ovat niitä seuranneet aika lailla tarkkaan - lehdetkin raportoivat niistä tosi aktiivisesti - että monet yllättävät ehdokkaat tuntuvatkin hyviltä - ja monet vanhat tutut jo nuutuneilta.

Paavo Lipponen vaikuttaa vanhalta ja väsyneeltä - hän ei olekaan se vakavasti otettava vanha ja viisas valtiomies vaan yksinkertaisesti jo teränsä menettänyt entinen poliitikko - eläkeläinen! Niinistö on niinikään vaikuttanut nuutuneelta ja aika vaisulta; kuin hänkin olisi väsähtänyt - tai sitten hän on vain jotenkin kyllästynyt; ei tunnu jaksavan kampanjoida ehkä enää. Hmm... Väyrynen sitten taas porskuttaa ja kehuu itseään estottomasti, aina ja aina vaan. Se meni osin jo vitsiksi ja hän otti siitä vitsistä kaiken irti. Nyt vitsi on jo vesittynyt ja omakehu alkaa jo haista ikävältä. Ja onhan siellä vielä muitakin - Haavistokin joka kai on tänään gallupeissa jopa kakkonen. Olisi tosi iso jytky jos hän pääsisi toiselle kierrokselle, sitä on tänään jauhettu aika lailla... Myönnän itsekin, että olisi aika "mielenkiintoista" jos meillä olisi presidenttinä mies jolla on nuori ulkomailta tuotu puoliso - ja vielä samaa sukupuolta presidentin kanssa... Öhöm, voisi mennä monella ulkomaanmatkalla pasmat hiukkasen sekaisin.

Lumisia näkymiä -
tulisipa mustarastas!

No, katsotaan kun keskustelu alkaa. Moni varmaan tekee päätöksen tämän keskustelun ja siitä sukeutuvan analysoinnin ja keskustelun pohjalta. Tämän varmasti tietävät kaikki 8 kandidaattiakin!

Toinen päivän iso asia on valtava lumipyry joka on saanut maan valkoiseksi - siis todellakin valkoiseksi! Liikenne on ollut sekaisin niinkuin aina kun sää muuttuu. Lunta on tullut jopa 20 senttiä vuorokauden aikana - ja nyt lumi on painavaa kun lämpötila on vain hiukan nollarajan kylmemmällä puolella.

No niin - nyt alkaa vaalikeskustelu. Ei kun Pasilan studiolle! Kaikki kahdeksan ovat puheissaan hyvin voitonvarmoja. Odotan hyvä työpaikkahakukeskustelua!

Janikan toscakakku - kuvaneuvokki 3



Valmiit toscakakut uunista tulleina: suuri viemiseksi kylään, pieni kotona syötäväksi

Tänään on kuvaneuvokissamme vuorossa helppo ja maukas leivonnainen: Toscakakku.

Toscakakku on leivonnainen jonka voi viedä helposti mukana vaikka tuliaisiksi - se ei sotke ja säilyykin muutaman päivän hyvänä. Mantelinen kuorrutus on makeaa ja kovettuu kakun pinnalle kinuskimaiseksi levyksi; kahvin kanssa oiva leivonnainen olematta liian makea. Kyseessä on kahvikakku - ei siis piiras, piirakka tai täytekakku.

Näin kakku syntyy:

Leivonta voi alkaa

Kakun voi valmistaa pyöreän piirakkavuuan lisäksi myös uunipannulle jolloin saadaan suuri ja isommalle porukalle riittävä leivonnainen josta on helppo leikata neliönmuotoisia palasia. Myös kahden pienemmän piirakan leipominen samalla kertaa on kannatettavaa. Kuorrutusta kannattaa tehdä aina hiukan reilummalla kädellä; mantelikuorrutus on leivonnaisen paras osa ja sitä voi olla päällä reilusti.

Yhteen leivonnaiseen varataan "rakennusaineista" seuraavasti:

2 kannamunaa
1,5 dl hienoa sokeria
2 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhoja
2 rkl hyvää mehua - esim sekamehua tai jotain hiukan kirpeää tuoremehua
100 g sulatettua ja hiukan jäähtynyttä voita
--
Aloita leivonta voitelemalla ja jauhottamalla vuoka. Laita voi sulamaan ja sen jälkeen jäähtymään. Sulattaminen kannattaa tehdä liedellä teflonkattilassa jossa voi myöhemmin tehdä kuorrutuksen.

Vaahdota kananmunat hyvin. Kun vaahto on vaaleaa, lisää sokeri ja jatka vaahdottamista hetki.

Sekoita tämän jälkeen jauho-leivinjauheseos taikinaan lusikoimalla sitä vuorotellen mehun kanssa sekaan. Varsinkin jos teet kaksin- tai kolminkertaisen taikinan, ei kannata jysäyttää koko jauhomäärää samalla kertaa taikinaan vaan jaotella neste ja jauhot sinne vuorotelle, välillä sekoitellen.

Lopuksi taikinaan sekoitetaan sulatettu ja noin huoneenlämpöiseksi jäähtynyt voi.

Menossa uuniin

Tässä vaiheessa voi kutsua perheen lapset ja taikinasta pitävät aikuiset nuolemaan vatkaimet ja maistamaan taikinaa. Lapset pitävät taikinasta joten jos olet tehnyt vain yksinkertaisen taikinan, on mietittävä kannattaako taikinaa tarjota heille - liian pieni taikinamäärä aikaansaa ohuen leivonnaisen joka ei syöjää ilahduta! Pienen taikinan tekijä nuolkoon taikinakulhon ja vispilät ihan itse. Mmmm - tämä taikina on hyvää!

Uunista tulleena, ennen kuorrutusta

Paista taikinaa 175 asteisessa uunissa noin puoli tuntia. Kakun paistuessa valmista kuorrute:

Yhteen keskikokoiseen kakkuun tarvitset kuorrutus-aineita seuraavasti:

50 g voita
0,5 dl hienoa sokeria
reilut 50 g mantelilastuja (hätätilassa suuret kaurahiutaleet käyvät myös)
1 rkl vehnäjauhoja
1 rkl samaa tuoremehua kuin taikinaan
 

Varovasti puulusikalla sekoitetaan...

Kaada kaikki kuorrutuksen ainekset samaan kattilaan jossa sulatit voin taikinaa varten. Laita kattila lämpimälle - ei kuumalle - levylle niin että voi sulaa. Kääntele ainekset sekaisin niin, että mantelilastut eivät rikkoudu. Kun kakku on kauniin kullanruskea, ota kakku uunista ja levitä päällinen kakun pinnalle. Anna sitten vielä kakun olla kuorrutteen kanssa uunissa 10-15 minuuttia. 

... hiukan sekoitettu päällinen valmiina levitettäväksi kakun päälle

Kakku on valmis kun pinta on kova ja kauniin kullanruskea, hiukan tummemmin reunoin. Makuasia on, kuinka tummaksi kuorrutuksen haluaa - toine pitää tummasta, toinen vaaleasta.

Lopuksi:
Keitä kunnon vahva kahvi ja nauti kakkukahvit, mielellään hyvässä seurassa. Hyväksi seurakasi käy myös kirja tai lehti.

Loppusilausta vaille. Uuniin vielä hetkeksi!

Lunta ja lumitöitä: Kaunista ja raskasta

Vanha omenapuu on kaatunut

Nyt sitä kauan ja hartaasti kaivattua lunta on tullut, ihan kunnolla! Viikon aikana on satanut monasti - pari päivää lumisateiden välissä tuli melkein taivaalta tauotta sohjoa, räntää ja jotain veden ja sohjon sekasotkua joka teki maailman liukkaaksi, likaisen näköiseksi ja ennenkaikkeä märäksi.

Minulla on ollut talon lumentekovuoro samalla kun töissä on ollut tosi kiireistä - kamala yhdistelmä kun taivaalta tulee jonkinlaista sohjoa tai lunta joka päivä. Töistä ei voi olla poissa lumen tulon takia mutta taloyhtiö odottaa, että pihan kulkuväylät ja parkkipaikka pidetään puhtaana ja lumettomana. Pelottaa totisesti, että jos joku liukastuu ja loukkaa itsensä, on syy siitä lumentekovuorossa olevalla henkilöllä - olipa hän minkälaisessa työprässissä hyvänsä.

Olen tehnyt lumitöitä varhain aamulla ja myöhään illalla - jopa puolenyön jälkeen.

Väsyttää ja lihakset ovat kipeät!

Sunnuntain maisema

Mutta eipä moista saa valittaa - liikuntaahan raikkaassa ilmassa työskentely on, oikeastaan. Ja olen kuitenkin perusterve keski-ikäinen nainen, kyllä tuo rehkiminen kropalle ja mielellekin hyvää tekee! Ja kyllä tietenkin pitää olla onnellinen siitä, että on terve ja pystyy tekemään hommia!

Viikonlopuksi menin äidin luo. Lähdimme lauantai-aamulla kahdeksan jälkeen ajamaan aamun rauhaisille teille. Yöllä ennen lähtöä olin tehnyt vanhimman lapsen kanssa lumityöt - ja tarkkaan tehtiinkin. Aamullas heräsin - nukuttuani kolme tuntia - siihen, kun kuulin postinkantajan kävelevän pihalla - ja askelten alla NARISI PAKKASLUMI! Koska olimme puoliltaöin siivonneet kaikki portaat ja piha-alueen sekä parkkipaikan lumesta, tiesin äänen perusteella, että lunta oli taas tullut lisää. Huokaus.

Tein sitten aamusella taas hiukan lumitöitä ja kerroin taloyhtiön puheenjohtajalle, että menen maalle - pakko henkilökohtaisista syistä mennä vaikka minulla on lumivuoro. Tapasin hänet pihalla menossa kauppaan ja hän lupasi auttaa ja kolata pihaa. Tosi kiva - hän on aina ollut avulias mutta en olisi halunnut häneltä itse apua pyytää. Kiva kun itse tarjoutui auttamaan. Tänään illalla tulimme takaisin maalta ja äsken käydessäni sähköpostissa huomasin samaiselta mieheltä kaksi sähköpostia. Toinen oli lähetetty kaikille talon asukkaille ja siinä kehotettiin huolehtimaan omista lumivuoroista ja jollei voi niitä itse hoitaa, on pyydettävä apua ajoussa vaihtamalla vuoro jonkun kanssa joka voi vaihtaa.

Ymmärsin, että minun ei olisi pitänyt lähteä ilman että olisin ikäänkuin anonut lupaa lähteä - lumivuorot on jokaisen itse hoidettava tai pidettävä ainakin huoli, että asia on ajoissa huolehdittu. Luulen, että vaimo oli närkästynyt asiasta; aikaisemmin minulle tosi mukava ja puhelias vaimo on muuttunut vältteleväksi eikä enää tervehdi - on outoa kun hän ei ole huomaavinaan minua kun esimerkiksi menemme molemmat roskikselle samaan aikaan tai tulemme töistä pihalle samoihin aikoihin! Jos sanon hänelle päivää tai hei, hän joko vastaa aivan huomaamattomasti tai sitten on kuin minua ei olisi siinä ollenkaan. Tosi outoa - olen miettinyt miksi noin. Ennen juttelimme aina iloisesti ja hän tuli jopa meille kotiin istumaan ja juttelemaan. En ymmärrä häntä, en ollenkaan. Muutos tapahtui joskus viime kesänä.

Turha sitä on miettiä, sen ymmärrän - jokaisessa talossa jossa asuu paljon ihmisiä, on vaikeuksia. Muuttopaikkakunnilla asukkaat eivät ole toistensa kanssa juurikaan tekemisissä. Meillä ei ole riitoja - ja suurin osa asukkaista sanoo sentään moi kun näemme pihapiirissä.

Puheenjohtaja - roteva mies parhaassa iässään - edellyttää nyt, että teen lumitöitä hänen vuorollaan viikolla 5. Pakko oli luvata. Ja teenkin sitten lumitöitä.

Olipa elämä helppoa silloin kun oli vielä talonmiehiä - tai huoltoyhtiöitä jotka tekevät tällaiset työt! Pienissä ja köyhemmissä taloyhtiöissä moinen ei tule tietenkään kysymykseen. Entä jos on sellainen työ, että pitää reissata paljon?

Kaksinkertaisin lapasin
taistelemaan lunta vastaan

Olen ainut yksin asuva - tai siis ilman miestä asuva - nainen talossa ja muista asunnoista lumitöitä on tekemässä mies ja vaimo yhdessä. Kun minulla on ollut vuoro, vaikka kuinka paljon olisi lunta pihapiiri täynnä ja lisää vaan tulisi, ei ymmärrystä heru! Hommat on hoidettava - mitä väliä jos ei meinaa jaksaa; sitten vain on varattava enemmän aikaa työhön tai kysyttävä apua jostain. "Miksi naisten pitäisi päästä vähemmällä?" kysyi joku kun tuttu mies sanoi, että heillä ei talossa ainakaan naiset miesten hommiin joudu!


Tasa-arvo on hieno asia - kai - teoriassa ainakin. Miehen voimat ovat vain niin paljon isommat että heille fyysiset hommat ovat väkisin helpompia. Olen vielä talon miehiä pääsääntöisesti vanhempi... Ja toinen asia on, että käyn töissä tunnin ajomatkan päässsä ja teen pitkää päivää - enkä mitenkään voi ottaa töistä vapaata, että saisin lumityöt hoidettua.

Suomi on maa jossa lunta sataa talvella ja lain mukaan paikat joissa ihmisiä kulkee pitää pitää sellaisessa kunnossa, että siellä on turvallista liikkua.

Myrskyt ja paksu, nuoskainen lumi ovat tehneet paljon tuhoa metsissä. Puita on kaatunut urakalla - niin myös omassa pihassa, kotiseudulla. Eniten surettaa vanhan hienon kaneliomenapuun kaatuminen. Kaunis, suuri puu joka on antanut todella paljon herkullisia hedelmiä - nyt oli sen aika raksahtaa lumen painosta kokonaan maahan. Viime vuonna siitä meni jo iso osa - ja lähes joka vuosi siitä on katkennut suuria hienoja oksia.

Kynttilät ovat aina kauniita.
Taulu takana kovin mieluinen

Viikonloppu oli kuitenkin oikein kiva - oli todella upea matkata kotiin maalle halki postikorttimaiseman ja todella imeä kaunista maisemaa sisäänsä! 5-9 asteen pakkanen ja kaunis talvisää; upeaa! Järven jäät eivät ole vielä tarpeeksi paksuja hiihtämiseen eikä luisteluun - näin tosin pari pilkkijää jäällä ja näin heidän jättämänsä tumman keltaiset jäljet jäällä - että uskaltavat! Yksi ihminen oli ainakin hukkunut kun oli ajanut moottorikelkalla jään läpi kuolemaan.

Tein maalla lumitöitä myös - aukaisin polkuja umpilumeen lapiolla - pari tuntia polkujen tekemistä ja selkä on nyt niin kipeä että en saa sitä ollenkaan suoraksi!