Kello käy puoltayötä. Istun tässä keittiön pöydän ääressä viinilasin kanssa. Ihanaa, että on perjantai ja viikonloppu alkamassa.
Eläimet, nuo rakkaat karvakasatChinchilla on vapaana häkistään ja juoksentelee ympäriinsä, marsut kiljuvat jotain herkkuja itselleen. Kissakin sai vähän yöpalaa kun pyyteli niin kovasti. Siinä minmulla on seuraa - neljä karvaista urosta vaatimassa osaansa ja herkkuja! Annoin kissalle vähän pussiruokaa, poikkeuksellisesti. Eläinten teollisuusruoka haisee kamalalta; yritän välttää sitä mahdollisimman paljon.
Lapsi on nukahtanut kerrossänkyynsä. Hänellä on huomenna jääkiekkomatsi parin kunnan päässä, vajaan tunnin ajomatkan takana - lähellä omaa työpaikkaani. Kolme peliä niinkuin tapana on. Aamu aloitetaan siis puurolla, ruisleivällä ja karjalanpiirakalla. Ja vitamiinilla - lapsi ei syö ollenkaan vihanneksi mikä on tosi hankalaa... Nyt niitä ei tosin voi oikein pakkasella edes kotiin kantaa- ja rahatkin on lopou pariksi viikoksi eteenpäin joten syödään mitä kaapeista saadaan kaavittua.
Pakkas-säässä nyt ja enneKävin kahdeksan tietämillä tunnin kävelyllä. Parikymmentä astetta pakkasta - vastaan tuli teinejä joista yhdellä oli Reino-aamutossut jalassa, siis ulkona lumessa! Yhdellä tytöllä oli tiukat pillifarkut joiden alla ei takuulla ollut mitään lämmittävää, niin pinkeät ne olivat. Jalassa tiukat korkeakorkoiset keinonahkasaappaat ja päässä poninhäntä ilman pipoa ja kaula paljaana, samoin kädet paljaina. Tuli tätimäinen olo; pitäisi olla enemmän päällä, ajattelin.
Noin kai sitä suunnilleen itsekin kulki aikoinaan... tupakalla käytiin ja kipristeltiin kylmästä tiukoissa ja liian vähissä vaatteissa. Oli hirveän kylmä mutta oltiin kaikki tytöt kippurassa ja imettiin tupakkaa - ja oltiin makeita...Kai se ikäänkuin kuuluu kuvioihin, aina vaan, että ollaan epäjärkeviä ja tehdöään vastoin aikuisten toiveita. Nuorena se on ihan jees... Katkenneet verisuonet pohkeissa on siitä ajasta muistona, kaverilla ikuiset virtsatietulehdukset.
Perhe ja läheiset - ja kaikenkarvaiset hyväksikäyttäjätOmat nuoret, isot lapset, ovat yhdessä tänä iltana. Viettävät keskenään ja muutaman kaverin kanssa vanhimman lapsen syntymäpäivää; tämä Runeberginpäivän lapseni on nyt ensi kertaa omassa kämpässään ja omassa elämässään syntymäpäivänään. Kiva kun sisarukset pitävät yhteyttä, se on minusta tosi hienoa, toivottavasti ovat toisilleen tukena läpi elämän. Itse olen aika etäinen omien sisarusteni kanssa - heillä on omat elämänsä ja tuntuu aina vieraalta soitella. Tuntuu, että häiritsee. Eivät hekään juuri koskaan soittele - jollei ole jotain erityistä asiaa vaikka äitiin liittyen, tai metsäasioita.
Toinen veli kyllä soitteli tänään ja jutteli; anhempi veli asuu yksin ja on sosiaalisn ja soitetlee meille muille, haluaa pitää yhtä. Hän oli saanut äidiltä - joka on tietotoimisto meidän asioiden suhteen - kuulla, että mies jonka poika törmäsi minun autooni syysluussa on nyt alkanut vaatia korvausta oman autonsa maalauskuluihin. Se on uskomatonta - mutta totta. 18-vuotias poika joka oli saanut kortin vastikään peruutti suoraan minun autooni josta meni takaovi ihan lyttyyn. Poika tunnusti paikan päällä oman mokansa - mutta muutti sitten myöhemmin kertomustaan ja väitti, että olimme molemmat peruuttaneet samaan aikaan toistemme päälle. Kun mukana ei ollut poliisia eikä puolueetonta todistajaa, meni auton remonttilasku puoliksi. Takaovi piti vaihtaa ja sehän on kallista, sellainen. Minun piti maksaa omavastuuta ja sijaisauto yli viikoksi: 500 euroa ja loppumaksu vähensi auton vakuutuksen bonuksia huomattavasti. Homma tuli kalliiksi - ja tuntuu valtavan epäoikeudenmukaiselta. Toinen töpeksii ja itse sitten maksaa.
Nyt sitten pojan isä soitteli noin viikko sitten. Ajattelin, että pyytelee anteeksi - mutta ehei. Hän harmitteli, kun olin laittanut maksun vakuutuksen kautta enkä maksanut käteisellä. Olisi tullut halvemmaksi, sanoi. Hänelle, tietenkin; hänen mielestään varmaan minun olisi pitänyt maksaa koko hela hoito.
Tämä oli ensimmäinen kerta kun kuulin koko miehestä. Hän sitten kertoi myös, että hänen autostaan - siitä volkkarista jonka takaosan katsoin tarkkaan pojan törmäyksen jälkeen eikä siihen ollut mitään tullut. Törmäsi golfin puskurilla vauhdilla omaan takaoveeni ja säilyi itse ihan kunnossa. Nyt isä selitti että heidän autostaan oli maali mennyt pilalle törmäyksessä. Sanoin, että emme huomanneet sellaista ollenkaan kolaripaikalla eikä poikakaan sitä huomannut. "No kyllä siihen tuli vahinkoa. Nämä nykyautot on sellaisa, että ne ei kestä mitään töyssyjä" oli vastaus. Hän sitten sanoi, että hän lähettää puolet maalausliikkeen laskusta minulle maksettavaksi. Olin äimän käkenä puhelimessa - olin autossa ajamassa juuri tunneliin ja puhelu lopetettiin. Nyt sitten odeottelen häneltä laskua jota en aio maksaa.
En ymmärrä millä perusteella äijä oikeasti luulee olevnsa oikeutettu saamaan minulta auton maalauskulut katettua - hänen autoonsa ei oikeasti tullut mitään merkkejä kolarista. Ja aikaa on kulunut puoli vuotta ja hän heräsi asiaan nyt.
No, tästä asiasta veli siis soitti ja naureskeli, että et kai aio maksaa. No en, tietenkään. Veljien mielestä äijä yrittää lypsää minulta rahaa kun olen niin helposti huijattava - ja sitä pelkäävät muutkin sukulaiset! No, minulla ei ole rahaa vaikka haluaisin; tätä en tietenkään halua maksaa. Haluan vain varmistaa, että teen oikein - ei kai mikään lakipykälä voi velvoittaa minua maksamaan tuollaista?
Ajattelin kyllä, että jos hän pystyy aukottomasti todistamaan, että autossa on töyssystä tullut kolhuja, olisi se hyvä kuulla! Täytyy kuitenkin muistaa, että vahingontekijä oli 100 prosenttisesti hänen oma poikansa! Juttelin asiasta äidin kanssa joka oli autossa kun kolari tapahtui. Nyt äiti on kertonut asian muille lapsilleen eli sisaruksille jotka kaikki ovat sitä mieltä, että "tietenkin Janika maksaa sen ääliön laskun, haluaa olla kiltti ja on hölmö". Pitävät minua lähtökohtaisesti huijattavana hölmönä - se ärsyttää joka kerta älyttömästi. Olen heidän silmissään sinisilmäinen ja naivi nainen jota miehet mennen tullen käyttävät tavalla tai toisella hyväkseen.
No, myönnetään - totuus ei liene kaukana - silti se tuntuu joka kerta yhtä kurjalta. Kukaan ei halua olla hölmö, tyhmä tai muuten naurettava. Silti toki ymmärrän, että monet (kaikki?) näkevät minut hölmönä tietenkin, naivina naisena.
Siksi nytkin istun eläinten kanssa yksin perjantai-iltana kirjoittamassa viinihuurussa ällöä itsesäälitekstiä enkä ole muiden reippaiden ihmisten tapaan ystävien ja rakkaiden kanssa viettämässä mukavaa iltaa. Tai vaan nukkumassa.
Yksinäisyys painaa
Viime viikon rankkojen kokemusten jälkeen tuntuu autiolta koko elämä. Kaikki loppuu aikanaan - ja sitä ennen loppuu moni muu asia. Kaipaan kaveria jonka kanssa voisi jutella ja vaihta ajatuksia . Vaikea keksiä miten tätä asiaa voisi parantaa - mutta eikähän nämä ajatukset taas jotenkin saa karkoitettua mielestä.
 |
| Lintujen ruokapöytä |
Olen juonut kaksi lasia pönttöviiniä. Pää humisee ja teksti jota suollan on typerää... Annan sen tulla vain tähän - kohta menen nukkumaan.
Ulkona paukkuu pakkanen ja pakkasennätyksiä lyödään tälläkin hetkellä. Juttelin aikaisemmin tänään työkaverille Vilnaan Liettuaan jossa oli silloin -30 astetta , aamupäivällä. Koulut ovat kuulemma kiinni. Vesiputket halkeilevat ja elämä on teodella hankalaa kun yhteiskuntaa ei ole suunniteltu tälalisiin säihin. Euroopassa on kuollut jo yli 200 ihmistä kylmyyteen ja lisää kuolee varmasti. Kaikilla ei ole kotia tai koti on kylmä. Kaikilla ei ole varaa lämmitykseen. Maailma on monelle tosi rankka paikka.
Oma makuuhuone on viileä, 15-17 astetta mutta onhan minulla peittoja ja vaatteita. Ei voi mitenkään valittaa!
Naistenlehden jututTuhlasin tänään kaupassa rahaa uuteen lehteen,
Kotilieteen. Se oli tarjouksessa, 3,90€. Lueskelin sitä ja bongailin sivuilta kaikenlaista. Monia asioita kun miettii oman elämänsä kautta, tuntuu ihan ufolta miten monet elävät, mitä mietiskelevät... Olen vieraantunut tavallisesta perhe-elämästä joten mietin tätäkin asiaa: Näyttelijä kertoo omasta elämästään palstalla "Tänään kotona" ja sanoo "Parhaat aamut ovat kiireettömiä, rakkaimpien kanssa vietettyjä. Käymme usein läpi mitä unia olemme nähneet."
Huh huh. Työikäinen ihminen elelee rauhaisaa elämää kuin lomalla! Aamuja jossa jutellaan unista, ollaan leppoisasti!!! Tämä naisnäyttelijä seurustelee maanviljelijä-metsurin kanssa joten heillä on ilmeisesti molemmilla aamut vapaina toinen toiselleen. Niillä maanviljelijöillä jotka itse tunnen ja olen tuntenut, on aamusta saakka kova tohina päällä.
....oispa mies, oispa vaikka metsuri-maanviljelijä minullakin. Oispa se ihanaa - jos olisi kiva mies joka ei lyö, petä, kiusaa tai vie rahoja!
Suomalainen sänkyelämäLehdessä oli myös juttu suomalaisesta sänkyelämästä - siis seksistä. Jutussa kerrotiin että suomalaiset harrastavat vähemmän seksiä nyt kuin 10 vuotta sitten. Juu, näin on meikäläiselläkin, aivan ehdottomasti. On sitä tosiaan radikaalisti vähemmän - ja se on mälsää se.
Jutussa oli kahden viikon seksipäiväkirjat kolmelta henkilöltä. Aika pientä vipinää heillä oli sillä saralla - mutta tuntuivat muutoin ihan tyytyväisiltä elämäänsä. Kerran, pari parhaimmillaan ovat "sillai". Mutta ei se mitään, johtuu elämäntilanteesta. Yksi ei saanut aikaiseksi miehensä kanssa yhtään seksikertaa.
Näin seksielämän outsiderina sitä ajattelee, että muut elävät viriiliä ja ihanaa seksin täyttämää elämää kun siihen on mahdollisuus vaikka millä mitalla. Mutta elinpä itsekin melkein seksitöntä avioiliittoa pitkään joten kai se voi olla niin monilla nykyäänkin.... Itse kyllä mieluusti olisin suhteessa miehen kanssa, ihan aasta ööhön - haluaisin elää tasapuolisessa kumppani tai jopa aviosuhteessa mukavan miehen kanssa; unelma jonka jaan varmasti 98 prosentin kanssa kaikista naisista!
En oikeastaan tiedä miksi seksipäiväkirjaa pitäisi pitää, mutta voinkin alkaa laittaa S-kirjaimen muistiin aina kun seksiä tippuu omalle kohdalle - silleen tosimielellä! Flirtistä voi kirjoittaa F-kirjaimen! Katsotaan sitten vuoden päästä, tuliko kirjaimia yhtään.
Nyt ajetaan chinchilla häkkiin, sitten nukkumaan, kissan kanssa kolmen peiton alle!
