Kuin täi tervassa - mikään ei huvita. Energia hukassa

Työt loppuivat viime viikolla, perjataina. Tarkalleen sanottuna puoli neljän aikaan kun esihenkilön kanssa kävelimme rappuset  alas ja hän suuntasi omalle autolleen, minä jalkaisin pois paikalta. Läksin hortensia-puska kainalossa kotiin päin. Olo oli tyhjä, mutta suunnittelin jo maalle menoa. Tuleva työttömyys pelotti, mutta ajattelin olla aktiivinen ja puuhailla, niin ikäät asiat eivät tarttuisi aivoihin. En halunnut alkaa kieriskelemään epätoivossa; yritän ajatella, että kyllä tämä tästä kirkastuu ja jotain aina tekevälle löytyy. Olen jo hakenut viime viikkojen aikana ties kuinka montaa työpaikkaa - mutta vielä ei ole tärpännyt.

Olin luvannut äidille, että menisin laittamaan pihapiirin istutuksia kuntoon - olen siellä jo käynytkin kolmen viikonloppuna ja sisko väleihin jäävillä viikonloppuina. Kaikki kasvaa kohisten, erityisesti rikkaruohot! Vähän voisi yrittää pitää pihapiiriä kunnossa.

Nokkoskeittoa tupituoreista nokkosista

Päälle kanamunaa ja juustoa. Namskuti!

Työhakemus kannattaa tehdä kun on positiivinen mielen vire, draivi päällä!
Tulin pois maalta maanantaina ja nyt tiistaina olen jotenkin ihan hukassa. Herään seitsemältä, juon teetä ja syön jotain, voileivät tai viilin niinkuin aina. Sitten menen työkoneelle... ei kun siis omalle koneelleni ja yritän keksiä, mitä työtä voisin tänään hakea. Tänään en saanut aikaiseksi yhtään hakemusta - yksi on puolitiessään. Muutama avoinna oleva paikka on listattuna haettavaksi - harmi kyllä, mikään ei ole kamalan kiinnostava. yksi on,mutta siinä on tosi paljon kovia vaatimuksia. Haen kyllä sitä, mutta itse ajatteeln, että pitää olla draivi ja hyvä mieli, kun hakee - muuten hakemuksesta tulee lattea ja huono. Tänään on olo niin matala ja lattea, että en saa hyvää hakemusta aikaiseksi.

Päivän aikana vetkuttelin asioiden kanssa. Sain pestyä koneellisen pyykkiä mutta siinä kaikki. En saanut keittiön kaappia siivottua, en silitettyä. Ei huvita mikään. Sain kyllä vastailtua yhden työpaikan työhakulomakkeen kaikkiin  yksityiskohtaisiin kysymyksiin ja latasin CV:n sivustolle mutta en saanut tehtyä hakumuskirjettä. Olen kuin täi tervassa tai muuten todella tahmea. Yritin luekskellä netistä uutissivustoja - mutta en saanut edes niihin kesktyttyä.  Väsyttää ihan sikana. Miten voi väsyttää, jollei mitään tee?

Raparperit on nyt parhaimillaan. Lämmitin raparpereja ensin
hiukan hellalla fariinisokerin ja kanelin kanssa, samalla kun
sekoittelin kauraryynit voisulaan ja sokeriin.

Jostakin luin, että banaanilla voisi pehmentää raparperin makua.
Siispä kokeilin. Kaksi banaania siivuttelin rapskujen päälle.

Onko kaikki työ oikeasti arvokasta? Ei minusta. Näin tosin pitää sanoa
Jotenkin tuntuu, että en vaan jaksa tätä ikuista työnhakemusrumbaa! Olen varmaan viime vuosina hakenut noin puolisen tuhatta työpaikkaa - siis aivan varmasti olen hakenut ylikin 500 työtä. Olen sitten saanut lyhyitä pätkiä, pieniä pestejä pienellä palkalla. "Sekin on arvokasta,että saat tuollaisia lyhyitä määräaikaisuuksia. siinä pysyy hyvin työelämässä kiinni" totesi te-toimiston virkailija minulle jokin aika sitten.

Paistoksesta tuli hyvää ja banaanit olivat kiva lisä maussa. Vaniljajäätelön ja kahvin
kera tarjoilin sunnuntaina ja kovin syöjät tykkäsivät.

Arvokasta? Saada olla töissä muutaman kuukauden siellä, toisen täällä. Jaa. Onko tosiaan näin?

TE-toimiston verkkopalvelu lähetti minulle haettavaksi kaksi työpaikkaa, johon en millään ole sopiva mutta  niitä on haettava, että en joudu karenssiin. No, haen sitten ja tunnen itseni idiootiksi: en täytä puoliakaan kriitereistä, ala on täysin vieras minulle.

Katsoin hetki sitten, mitä TE-toimisto nyt minulle suosittelee. Työtarjouksia sieltä lähetetään vain työttömyyden alussa joten muuten pitää itse aktiivisesti käydä siustolla. Yrittäjyys on nyt - ja ollut jo pitempään - päivän sana. Yrittäjyys on siitä hyvä ehdokas, että jollei yrittäjä-statuksella pärjä. on valtiolla pienemmät velvollisuudet maksaa korvausta. Itse en ole yrttäjäksi ryhtymässä; minulla ei ole sellaista tietotaitoa ja vielä vähemmän rahaa panostaa yrittäjyyteen, että eds unta siitä näkisin.

Rekisteröidyin myös VMP:n avoimiin työpaikkoihin. Kirjasin sinne, mitä työtä haen - asiantuntijatyötä omalla alallani, ehkä jotain muutakin, jota osaan tehdä. Aloin samantien saamaan ehdotuksia trukkikuskiksi, maalariksi, peltisepäksi, kylmälaiteasentajaksi ja raudoittajaksi. Olipa siellä  ehdotus myös muuttomieheksi ja iltasiivoojaksi. Ei ihan hakukriteerit mene näissä putkeen.

Lipstikka on kasvanut tällaiseksi kahdessa viikossa. Teinkin eilen
siskonmakkarasoppaa jonka maistoin pensaan yrtillä. Hyvää!

Olo on matalaa matalampi. Katsotaan,nouseeko se tästä. Ulkona kyllä on ihana kevätsää joten pitäisi yrittää nähdä valoisasti asiat. Ulkona tuoksuu omenapuut, pihlaja ja kielokin jo. Ja moni muu.

Näin siis tänään, kesäkuun kolmantena. Elämä jatkuu.

Kevät tuli, lumi suli ja työpaikkakin samalla alta suli

Heipä vaan, vanha kunnon sivustoni. Täällä olet ollut ja odotellut kuukausia, että vaivautuisin tulemaan ja kirjoittamaan muutaman rivin. Toukokuun lopulla vuonna 2020 kun on kulunut vajaa vuosi siitä,  kun edellisen kerran täällä kävin.

Voikukan ihana väri: Haluaisin puseron voikukan värissä!

Nyt sitten kokeilin, vieläkö pääsen tänne sisään ja näköjään pääsen.

Viime keväänä olin töissä, ihan ok mukavassa työpaikassa.  Se oli määräaikainen pesti eli tiesin jo alunalkaen, että työ loppuu 9 kuukauden päästä. Niin outo on ihminen kuitenkin, että toivoin koko ajan, että saan pudennyksen työpestiin koska minua kehuttiin ja sain paljon aikaiseksi. Ei tullut lisäaikaa mutta löysin uuden määräaikaisen työn - tällä kertaa vain neljän kuukauden ajaksi. Se loppui tänään.

Tuomen ihana kukat ja huumaava tuoksu. Hyönteisiä ei juurikaan.

Tänään olen siis ollut viimeistä päivää töissä. Viimeistä ikinä? En tiedä, toivottavasti vielä löydän työtä. Olo on haikea, vaikka tämä pesti oli lyhyt. Työkaverit olivat mukavia ja nyt on olo kumman tyhjä. Olen hakenut koko tämän pestin ajan töitä - mutta ei ole onnistanut, ei. Vielä.

Neljän kuukauden pesti tuntuu tosi höhlältä; miksi joku palkkaa noin lyhyeksi aikaa jonkun työhön, jossa pitää kuitenkin opetella uusia asioita ennen kuin on tuottoisa? No, iloinen olen toki, että ottivat minut.  Vaikka on haastava aina opetella uudet ihmiset, uusi työkulttuuri, uudet tietokone-ohjelmat... Silti,  töissä olo on aina parempi kuin olla työtön. Tämä työ oli "oikea työ" vaikkakin tosi pienellä palkalla. But it is over now.

Työpiste - etätöissä tyttären entisen työpöydän ääressä

Puoli neljältä tänään luovutin puhelimen, läppärin, avaimet pois. Kolmelta vielä tein viimeisiä hommia. Äsken oli töitä, enää ei ole. Aivot: ymmärtäkää! Olen työtön....

Kevät ja kesä: ihana vuodenaika!
Kukkia, puita, luonto kauniina.

Sain kukan ja suklaalevyn läksiäislahjaksi. Viimeksi, tammikuussa lopettaessani sain ison pullon Cavaa ja kukkakimpun sekä suklaata. Se skumppa-pullo on vieläkin korkkaamatta.

Nyt lähden pienelle kävelylle. Viikonloppuna totuttelen tilanteeseen. Tänään vielä rustaan yhden työhakemuksen - haastavaan hommaan mutta toivon kovasti, että sen saan.

Elokuun kuumat säät ja kesäflunssa

Rannalla koiran kanssa sunnuntaina. Ihana sää oli!

Linnut on syöneet
marjat vähiin

Elokuu loppuu kohta, on ollut olevinaan niin paljon kaikkea, että en ole tänne juurikaan ehtinyt.. Mitäkö on ollut? No, töissä tietty olen ollut ja viikonloput on elokuussa kaikki menneet maalla - olen käynyt äitiä auttamassa, marjojakin kerännyt ja puuhaillut tytär-juttuja äidin kanssa kaupassa käynistä ruuanlaittoon ja jutteluun...

Ei mitään ihmeellistä, mutta niin ne päivät menevät.

Asteri

Olen ottanut aika paljon kuvia ja ajattelin tulevana viikonloppuna, kun en mene minnekään vaan olen kotosalla, yrittää tehdä Ifolor-valokuva-albumin kesästä. Kai niitä on muitakin olemassa kuin Ifolor,  mutta se on tunnetuin. Katsellaan!


Nyt olen kesäflunssan kourissa. Yskittää, nenä valuu kuin avonainen hana. Ihan kuin näitä flunssia tulisi useammin kuin ennen... Pitäisiköhän näitä osata estää jotenkin - pesen kyllä käsiä ja yritän olla menemättä tirskujien joukkoon... No,  mite sekin on mahdollista; kaupassa tänään joku mies räki aivan estotta jogurttihyllyjen luona. Pyyhki sitten nenää käsiinsä ja alkoi hyplätä purkkeja. Yäk. Menin siitä pois.

Horsmankukista näin kaunista mehua!

Palailen viikonloppuna. Jollei tule jotain estettä. Kerroinko jo horsmankukkamehusta? Se oli kiva kokemus, hauska juttu - ja vähän kummallinenki. Täytyy kertoa ensi kerralla!

Nyt menen nukkumaan. Öitä!

Jättipalsami valtaa alaa huimaa vauhtia.

Siinä niitä nyt on; pieni otos jättialueesta. Jättipalsami viihtyy!

Sunnuntai-päivä meneillään. Kaikenlaista olen suunnitellut tekeväni viikonloppuna mutta laiskottaa. Ei huvita sen koommin ikkunanpesu, silittäminen, työhakemusten kirjoittaminen kuin oikein mikään... Olen pessyt pyykkiä kyllä mutta nyt ne pitäisi saada nättinä kaappiin. PLÄÄH. Tässä istun ja kirjoittelen tänne mitä mieleen putkahtelee. Lista haettavista töistä rassaa mieltä. Kohta, kohta alan  kirjoitella hakemuksia...

Kultapiisku. Vanha, tuttu puutarhakasvi. Ihana väriläiskä harmaassa säässä.

Ulkona on viileää.  Kävin aamulla pitkällä kävelyllä hurtan kanssa mutta sitten taas loppui into ja puhti. Mihin se aina häviää, ihan tyystin?

Naapurin puutarhassa luumut kypsyvät vanhassa puussa.

Valkoinen yksilö

Katselin taas  niitä valtavia kasvustoja jättipalsamia, joita täällä seudulla on tosi paljon - ihmisten pihoilla, ojien penkoilla ja ojissa. Satoja ja tuhansia kasveja eikä kukaan niistä tunnu välittävän. Tuolla lenkkipolun varressa niitä on myös paljon.

Kiskoin niitä isot kasat jurineen ylös niinkuin teen joka kerta kun siellä kävelen, monta kertaa viikossa, mutta se on kärpäsen pissa verrattuna siihen määrään, mitä niitä nyt on. Ja ne tosiaan leviävät ja valtaavat alaa koko ajan lisää - nyt jo niitä on valtavasti enemmän kuin viime vuonna. Mitä voi tehdä?

Kun niitä on paljon, alueen yllä on sellainen oma, tunkkaisen oloinen tuoksu. 

Tyypillinen näkymä: Palsamia pursuaa joka puolella, suurin osa takapihoilla ja
pihojen reunuksilla, metsän reunoilla. Aika hurjaa! Haju on hiukan tunkkainen.

Ne ovat nyt täydessä kukkimisvaiheessa ja niitä on paljon! Mikään eläin ei niitä näytä syövän joten ne leviävät holtittomasti. Hyvin vetisiä kasveja tuntuvat olevan - ne on helppo kiskoa juurineen maasta mutta ne pitäisi varmaan kuskata jonnekin pois, polttaa juurakot koska jos juurenpätkiä jää maahan,ne jatkavat lisääntymistään. Maansiirtojen mukaan ne juuri ovat monille paikoille levinneetkin.

Jännä kirja, hyvää viihdettä

Jännitystä kirjan muodossa; Grisham on hyvä
Luin yhden vasta kirjastosta hakemani kirjan hetki sitten loppuun, eilen aloitin. Myöhään yöhön luin kirjaa ja heti aamulla taas jatkoin. John Grishamin Armahdus on jännittävä tarina, hyvin veti puoleensa ja viettämään aikaa  jännän pakotarinan kanssa Bolognan historiallisilla kujilla - joista opin taas uutta. Kun lueskelen,  inulla on tapana etsiä netistä tietoa  paikoista, jossa kirjan tapahtumat liikkuvat. Nyt lueksin Pohjois-Italian maisemista ja historiasta, Bolognasta ja Milanosta ja vähän Washingtonistakin, hallinnon eri paikoista. Kiva kirja. Minulla on tuossa vieressä toinenkin John Grishamin kirja - mietin, uskallanko aloittaa vai nielaiseeko sekin minut kokonaan...? Luultavasti nielaisee!

Uusimmat sukat
silityksen jälkeen narulla

Luin siis kirjan ja neuloin nuo Nalle-lanka-sukat valmiiksi. Pesin pyykkiä ja siivoilin päällisin puolin. Kastelin kukat. oleilin ja annoin ajan kulua.

Noiden tekemisestä ei kunnian kukko laula - mutta tokkopa  meikäläiselle minkäänlainen kukko laulaa, teenpä sitten mitä hyvänsä. Tämä ei ole itsesääliä, rehellinen toteamus vain. Voin pitää kodin puts vek -loistokunnossa, puunata ja laittaa paikkoja kuntoon ja siistiksi ja nätiksi koko ajan, tehdä töitä hulluna tuolla pätkätyöpaikassani, säästää rahaa tai mitä nyt hyvänä ja kunniallisena hommana kukakin pitääkään - eikä sitä takuulla huomaa kuin minä itse. Ei, ei. Olen näkymätön ihminen mutta en ainut; meitä on paljon. Tyypillinen näkymä: Voi sitten lähteä miettimään asiaa filosofisemmin ja pohdiskellen kuka on minkäkin arvoinen ja miksi olemme näkymättömiä...

Pyykkipäivän antia maustettuna sukkaparilla.

Aika masentavaa - mutta kun on tilanteeessa, että omaan elämään ei juuri ketään kuulu; ei ole sitä paljon puhuttua soisaalista verkostoa, ystäviä, tuttavia tai sukulaisia joiden kanssa on yhteyksissä pientä kontaktointia äidn kanssa lukuunottamatta - niin näin se on. Pätkätyöläisenä ei toisaalta työpaikallakaan kuulu tiimeihin; olen siellä tekemässä jotakin "oientä" enkä saa kutsua tiimipalavereihin - koska en varsinaisesti tietenkään kuulu tiimeihin. Ympäriltäni porukat lähtevät yhdessä syömään, kahville jne mutta he eivät pyydä minua mukaan enkä oikein viitsi sitten tuppautuakaan. Heinäkuun puolivälissä, keskellä kesälomakautta, kun kerroksessa oli itseni lisäksi vain kaksi muuta, kävin näiden kahden muun kanssa kahvilla ja syömässä.  Oli ihan kivaa, kun kysyivät minua mukaan - ja oli kiva jutella niitä näitä!

Ihmisellä, minullakin, on tarve olla osa jotain porukkaa - kuulua johonkin, edes jollain lailla. Missä on minulle porukka? Huolisko kukaan?

Peruselämää keskiviikkona.

Uusi työpolku ptäisi pian taas löytyä. Se kaikkein paras, hienoin!

Ilta on jo, kymppiuutiset meneillään. Ilta hämärtää - kohta on jo elokuu, ihan parin tunnin päästä on heinäkuu helteineen muisto vaan, historiaa. Pimeät illat tulevat. Jotkut syövät rapuja, juovat snapseja. Toiset tekevät jotain muuta!

Äidin ruusu.
On selvinnyt jo monesta talvesta

Tällä viikolla on ollutkin jo aika viileää, noin kesäkuukaudeksi. Neljätoista astetta - piti laittaa villatakki päälle.

Uusi työ pitäisi löytyä ennenkuin nykyinen loppuu
Minulla on kolme valittua avointa työpaikkaa, joihin ajattelin rustata hakemukset lähipäivinä, luultavasti viikonloppuna. Satsaan niihin kunnolla; olen toiveikas sen suhteen, että olen töissä vielä tämän nykyisen työsuhteenkin jälkeen. Muutamien kuukausien työsuhteet, joita on ollut nyt aika monta - palkalla, pienellä nälkäpalkalla ja palkatta - uskon ja toivon, että saan vielä sen viimeisen ja kaikkein parhaan työpaikan - hyvällä palkalla!!!!

Arvokas hillo

Toivossa on hyvä elää - sanoi jo aikoinaan lapamato. Huoh. Lapsuuden sanontoja putkahtelee mieleen aika ajoin. Hauska? No ei kai vissiin.

Mukava lukukokemus

Eilen keittelin sen pikkuruisen määrän marjoja, vaapukoita, jotka sain superhelteessä kerättyä viikonloppuna. Yhden purkin sain tehtyä! Maailman pienin hillonkeitto!

Se  hillo onkin nyt kultaa kalliimpaa. Toivoisin vielä löytäväni lisää marjoja - mustikoita, vaapukoita, lakkoja, puolukoita.... Edes vähän, jotain! Lakkoja tuskin, mustikatkin nyt vaikea löytää - varsinkinkin kun olen päivät  töissä.

Pari sanaa kirjoista. Löysin kirjastosta uuden tuttavuuden: naisen nimelta Elly Griffiths joka kirjoittaa naisarkeologista nimeltä .Ruth Galloway Ratkoo murhamysteereitä, niinkuin dekkareissa tapana on. Ihan kivaa brittityyliä, huumoria joka on tuttua brittiläisistä telkkusarjoista. Viihdyttävää! Vein kirjan tänään takaisin kirjastoon ja lainasin seuraavan. Saamalla lainasin kaksi John Grishamia - toivottavasti en ole niitä aikaisemmin lukenut. Joskus unohdan ja tuon kotiin ja huomaan, että olenkin lukenut kirjan. Höhlää!

Jalat ristissä työpöydän alla. Mieleiset  sandaalit ovat nämä. Tässä varpaat
kippurassa - kai. Eivät ne oikeasti noin isot ole! 

Olipa superkuuma viikonloppu

Iltauinnilla. Vesi kuin linnun maito. 

Huh hellettä, voi sanoa  viikonlopun säästä! Kolmisenkymmentä astetta  lämmintä ja järvivesikin niin lämmintä, että siellä olisi vähän viluisempikin ihminen voinut lillua vaikka kuinka kauan, palelematta! Meilläpäin ei onneksi ole sinilevääkään näkynyt. Sen sijaan illalla rannassa oli tuhansittain pieniä mustia, lentäviä hyönteisiä: mäkäräisiä.

Viime talven lumimassojen kaatamia puita on pinottu metsän
reunille monia pinoja. Lämmityspuita talveksi.
Marjaämpäri on vielä aika vajaa

Siinä vasta inha hyönteinen, itikkakin tuntuu lempeältä sen rinnalla. Nämä pienet mustat paholaiset saavat jalat ja sääret hetkessä täyteen punaisia, kamalasti kutiavia paukamia. Minulla on jalat vieläkin kutisevat ja särkevät, vaikka tulin eilen illalla pois mäkäräisten valtakunnasta.

Aaaahhhh - kuinka ne kutittavat. Tea tree  öljyllä olen jalkojani yrittänyt hoitaa, myös erilaisia  rasvoja ja aloe vera-voidetta olen käyttänyt. Jotkun ottavat noihin antihistamiini, Heinixiä esimerkiksi. Itse yritän selvitä ilman - mutta kyllä kutittaa! Käärmeitä on myös nyt paljon - on niin lämmin, että käärmeet kulkevat vilkkaasti paikasta toiseen. Paarmoja en ole vielä nähnyt paria enempää  ja hirvikärpäset ovatvasta tuloillaan.

Onneksi sain nukkua aitassa - ei ollut kamalan tukalaa, vaikka lämmin sielläkin oli. Puurtarhahomia ei voinut oikein tehdä - oikeasti liian kuuma! Kävin keräämässä hiukan vaapukjoita, mutta lyhyeksi jäi sekin reissu.

Kaarisilta

Kesä on joka tapauksessa ihanaa aikaa. Olipa sää melkein mitä tahansa. Valo on niin erityisen hieno - ja luonto on tietenkin aina hieno.

Korkealta näkee hienosti kauas.

Lauantina kävin kävelemässä puistossa, kauppareissun yhteydessä. Kävin äidille apteekissa kun kuulin, että monista lääkkeistä alkaa olla pulaa - onneksi sain hänelle lääkkeet hankittua. Ostin kesäkeittotarpeita ja koska kävin ilman muuta porukkaa kaupassa yksin - kukaan ei halunnut kuumalla lähteä autoreissulle lähikaupunkiin mukaan - kävin katselemassa maisemia, puistoalueita ja käpsyttelemässä muutenkin ympäriinsä hetken.

Istuskelin hetken kaarisisllan penkillä, katselin hienoja puita joita jo Venäjän keisarinnakin ehkä on katsellut, kauan kauan sitten!

Puistoalueet on nyt paremman näköisiä kuin vuosiin - kiva, kun kaupungit ovat ymmärtäneet monin paikoin puistojen merkityksen asukkaille ja siellä käyville vieraille ja turisteille.

Hääjuhlat olivat hotellilla meneillään kun siellä kävelin; hääkuvaus hienojen istutusten ja puiden alla kuumassa auringonpaisteessa. Hyvät kuvat varmasti saivat! Näin toisenkin hääparin avoautossa matkalla kirkosta omiin juhliinsa. Haikein mielin katselin heitä, heilutin kättä morsiusparille. Täällä itsekin vietin häitäni kauan sitten.... Voi, kun olisi elämä mennyt toisin kuin se meni - oltaisiinpa yhä onnellisia ja yhdessä. Mutta mennyt on mennyttä - sitä ei voi enää muuttaa.

Kesäkeittoa kattilassa. Nam.

Nyt on taas kuuma sää pian loppu, sateita  maa jo huutaakin! Toivotaan pienia sadekuuroja, mielellään yöllä!Tiistaina on kuulemma tosi kylmä ja jossain päin voi olla jopa hallaöitä. Se on huono asia maanviljelylle ja luonnolle - mutta kyllä siitäkin selvitään.

Tässä kaikki tällä kertaa! Vielä ehdin heinäkuussa jotain kirjoittaa. Kukkakuvia on paljon odottamassa tänne pääsyä, ja monta muutakin kuvaa! Kesä jatkuu, nautitaan - nautiskellaan!

Kesäherkkua. Jo ties  kuinka monetta kertaa.

Keskikesän ihana aika on täällä!

Perinteinen ja kaunis aita puutarhan ympärillä

On ruusujen aika.

Minun pitää tänään kirjoittaa ainakin yksi, toivottavasti kaksi työhakemusta. Syksy tulee yllättävän nopeasti; on hyvä, jos on viritellyt verkkoja veteen jo tarpeeksi varhain  - siltä varalta, että joku kiinnostuisi minusta työntekijänä. On kuulemma valtava pula työntekijöistä vähän siellä ja täällä. Täällä olisi  hyvä tyyppi, joka tulisi mielellään töihin! Paikkoja on auki yllättävän paljon, keskellä heinäkuun helteitä ja kesälomia!

Heinät ovat kauniita

Verryttelen kirjoituslihaksia  nyt tässä ensin; kerron mitä on nyt mielessä ja tekeillä. Kirjoittelen tänne sanoja peräkkäin ennenkuin aloittelen asiakirjojen tekemisen! Ajatusten virtaa lämpimän kesän pehmentävin aivoin!

Perhosten kuvaus kännykällä
ei oikein onnistunut

Nyt viikonloppuna olen nauttinut ihanasta kesän ajasta ja tehnyt pitkiä kävelyjä koiran kanssa - no, mikä nyt on pitkä. Tänään oltiin kävelyllä lähimetsässä yli kaksi tuntia; metsässä kuului vain linnun laulu, pörriäisten surina  kukissa ja jeinäsirkkojen siritys.

Ne ovat nyt alkaneet sirittää! Metsän valoisilla aukioilla oli paljon perhosia - eri värisiä ja kokoisia. Tunnistin vain neitoperhosen ja sitruunaperhosen mutta paljon erilailla kirjavia siellä lenteli ja lepatteli. Myös heinät kukkivat. Kaiken kaikkiaan, oli ihana kävellä metsän rauhassa, luonnossa. Kuuma on; koirakin meni useamman kerran varjoon ja lösähti siihen lepäilemään.

Mummilasta tuttu, tuoksuva kukka, saunakukka.
Saunan ikkunan alla ennen kukkivat. Suopayrtti.

Eilen tein taas  yhden sukan valmiiksi samalla kun katselin Wallanderia telkkarista. Laitan kuvan tänne, kun saan sille parin tehtyä joskus ensi viikolla. Sen jälkeen teen jo kesäkuussa aloittamani villapaidan valmiiksi; vadelman punaisen ja varmasti lämpimän - syksyllä se tulee hyvään käyttöön. olen jo löytänyt uuden mallin neulottavaksi - tai oikeastaan kaksi. Lankoja en ole vielä hankkinut mutta haluan tehdä kirjoneulepuseron.

Novitan mallit ovat olleet tosi tylsiä pitkään, mutta nyt uusi Novita-lehti houkuttelee! Kannessa on kivan näköinen kirjoneulepusero ja samaan tyyliin myös hame. Mietin, saisinko sellaiset tehtyä. Ja mietin erityisesti, voisinko pitää ja käyttää neulottua hametta vielä - maha on nimittäin alkanut ikävästi pömpöttää eikä se  tee mistään neuleesta  kivan näköistä.

Onko teltta kiva vaate? Joku tykkää... HeSan kuva.

Laihduttaminen voisi auttaa (!) mutta eivät nuo kilot helposti karise eikä maha tunnu litistyvän millään. Järki sanoo, että neuleet ja trikoovaatteet pitäisi suosiolla jättää hoikemmille ihmisille, koska ne vain tuntuvat alleviivaavan muhkuroita, kukkuloita ja läskejä Itse en toisaalta tykkää mihinkään telttaankaan pukeutua. Vähän "isommille" naisille suositellaan helposti jotakin isokuviollista tyyliin Marimekko. Huh, ei minulle!

Annika Saarikolla oli Japanin kruununprinssin vierailulla sinivalkoinen Marimekon telttamainen leninki alkukesällä. Varmasti mukava päällä - mutta ei se tyylikäs kyllä ole! Mutta vaihtoehdot voivat olla  kuumana päivänä isolle ihmiselle vähissä. Eikä makuasioista pitäisi tietenkään kovin paljon julkisesti mitään sanoa.

Pesin tämän koinsyömän shaalin eilen, kuivatin narulla.
Yritän tehdä siitä sohvatyynylle  uudet päälliset. Keskikohta heitetään pois.

Vanhasta shaalista uudet  tyynyt?
Ennen noita uusia neuleita ajattelin kuitenkin syventyä aitan uumenista viime viikonloppuna löytyneeseen villashaaliin jonka sain lahjaksi ex-mieheltä Italian reissulta vuosia sitten. Se on hienoa villaa, kai merinovillaa - ja nyt kun se on ollut aitan kaapissa muka tallessa monta vuotta, ovat sen kimppuun käyneet koiperhoset - tai joku muu ötökkä. Harmittaa tosi paljon! Peitto on ihan täynnä reikiä mutta en luovuta!

Yhden tyynyn jo ostin. 
Rikkinäinen peitto muuntuu hienoksi tyynyksi 

Teen siitä kaksi sohvatyynyn päällistä. Leikkaan ne neljäksi neliösi, päättelen reunat huolellisesti, ompelen ne tyynyksi niin, että kumpaankin tyynyyn tulee kaksi tupsua vastakkaisiin kulmiin. Keskikohta on reikäisin, sen heitän pois. Reijät korjaan niin, että paikkaan ne mahdollisimman hyvin ja aplikoin tai kirjon  jotain kukkia tai koristeita muutamalla sopivalla värillä niiden päälle. Katsotaan, onnistuuko!

Vanha hame sai uuden elämän

Vanhan hameen uusi elämä
Pömppömaha on ärsyttävä. Samoin se kurja tosiasia, että tulee syötyä liikaa ja vaatekoko kasvaa ja koko oma ruho tuntuu jäykältä ja kaikin puolin liian isolta. Suklaat ja muut makeat herkut pitäisi vaan osata jättää syömättä. Samalla, kun tuo shaali löytyi aitasta, tytär kaivoi sieltä monia muitakin vaatteita jotka ovat olleet ennen mieluisia.

Kuten tuo vieressä oleva hame - en edes muista, milloin olen mahtunut siihen - kokoa 32. Se on joutunut aittaan ja nyt sen löysi tytär. Se pestiin, silitettiin ja nyt se on uudessa käytössä.

Tuota hametta en tule ikinä saamaan enää päälleni - mutta  jospa nyt jonkun kilon saisi kuitenkin karistettua. Hame on kyllä vieläkin nätti! Ja moni muu aitan uumenista kaivettu vaate jotka nyt on otettu uuteen käyttöharkintaan!