 |
| Pajunkissoja - jo isoja ja Palmusunnuntaihin vielä aikaa! |
Vaaleista ja vaalikeskusteluista - Maikkarin vaalitentissä osaamattomat toimittajat
Maikkarin kanavalla oli vaaliohjelma jonka ajattelin katsoa. Ja katsoinkin - ensimmäisenä puheenjohtajatentissä oli
Timo Soini. Huomnenna kehiin pääsee Demareiden Jutta Urpilainen.
Ensimmäinen huomio ohjelmasta, nyt kun se vasta hetki sitten päättyi: minkä ihmeen takia reportterin/haastattelijan täytyy olla sellainen bitch, narttu? Aivan kaamean tapauksen olivat Maikkarin studioon löytäneet - nyt täytyy ihan pakolla sanoa avoimesti ja kohteliaisuuksia välttäen, että on se kumma jos ei tästä maasta parempia ja asiantuntevampia poliittisia toimittajia löydy eduskuntavaalien pääpuolueiden haastatteluja tekemään kuin henkilö, joka ei osaa olla normaalin sivistynyt ja asiansa osaava vaan poliitikkoon kuin lähes rikolliseen riistaan kyntensä aggressiivisesti iskevä ja omat negatiiviset ennakkoasenteet selkeästi näyttävä ilkimys?
 |
| Tämänpäiväinen pihamaisema kuvatkoon Maikkarin likasankojournalismia |
Kenen asiaa auttaa, kun poliitikkoa tuodaan kärventämään ennestään suht tuntematon mutta sitäkin teräväkielisempi ja - suoraan sanottuna - paskamainen - reportteri? Lopulta hän toki häpäisi itsensä, ei poliitikkoa - mutta kyllä toivoisin, että näihinkin ohjelmiin voitaisiin edes hiukan korkeampi taso saada - kunnon keskustelu, asiallinen haastattelu eikä pelkkä pottuilu- ja piikittelyohjelma.
Median tavoite on ilmeisesti keinolla millä hyvänsä saada poliitikko lipsauttamaan jotain ajattelematonta ja hölmöä, mielellään jotain oikein mehukkaan idioottimaista, joka voidaan sitten nostaa otsikoihin ja hekumoida oikein kunnolla sillä, miten puoluejohtaja XYZ mokasi.
Kukaan ei koskaan puhu median mokaamisesta – mutta tällä kertaa toimittaja oli niin super-huono, että ihme on jollei jotain tehdä. Katsotaanpa, onko samainen nainen kehissä huomenna. Toisaalta – miksi ei olisi. Journo lienee työnantajansa kultakimpale – saa kansan reagoimaan!
Tulee mieleen, että vaaliohjelmia varten koulutetaan varmasti jossain leirillä olemaan ilkeä ja inhottava, esittämään mahdollisimman ohjailevia ja ikäviä kysymyksiä - ja sitten kun poliitikko alkaa vastata, sanotaan heti kohta jotain todella epäkohteliasta ja paskamaista kuten "
Tämä tulikin selväksi, siirrytään eteenpäin..." Tai "Lopetetaan ennen kuin lähtee rulla pyörimään” Tämä oli tosi matala suoritus haastattelijakaksikolta - nainen oli tosin aivan hirveä - miehen,
Matti Maunun, olen nähnyt aikaisemmin ja hän oli suht tavallisen ja kuivakan oloinen -ei hyvä eikä huono mutta ehkä hänen piikkinsä vain olivat naista miedompia niin jäivät ikään kuin huomiotta. Nainen
Eeva Lehtimäki oli kyllä aivan kamala. Missä lie oppinsa saanut; noin aggressiivinen ja asiansa osaamaton toimittaja saa kyllä verenpaineen ylös keltä tahansa. Onneksi Soini ei provosoitunut vaikka provosoitiin; pisteen menivät 100 prosenttisesti haastateltavalle.
Vaalikeskusteluja on luvassa vielä paljon, eri kanavilla. Vaaleihin on pari viikkoa aikaa ja nyt on kuumin aika keskusteluille. itse en tiedä ketä äänestän; muutama hyvä ehdokas on havaittu mutta ovat väärässä vaalipiirissä.
 |
Meillä kuluu isot pinot lehtiä joka viikko.
Lapset ovat perineet äitinsä kiinnostuksen aviiseihin. |
Viikonloppu ja sukujuhlat
Lauantaina meillä oli sukua tusinan verran viettämässä mukavaa aikaa. Olin siivonnut kotia kuntoon, tehnyt ruokaa ja kattanut ja laittanut meille paikkoja järjestykseen. Lehtipinkat piiloon sängyn alle! Äiti valitettavasti sitten ei päässytkään tulemaan - oli tosi surullinen asian takia itse, samoin lapset ja minä. Flunssa, kova kuume joka oli laskemassa tosin. Yskä ja kova nuha. Kun on kahdeksankymppinen ja sairastaa astmaa ja keuhkoahtaumaa, sydän- ja sepelvaltimotautia ja vielä jotain muuta niin silloin ei flunssaisena lähdetä monen sadan kilometrin päähän sukuloimaan..Ei tosiaan. Oli nukkkunut kaksi päivää melkein putkeen, kertoi. Ei jaksanut pysyä pystyssä ollenkaan.
Harmin paikka tosiaan.
Me muut sitten istuimme iltapäivää ja iltaa. Pelailtiin, juteltiin, syötiin. Ruokapöydässä kalaseljankaa (lohta ja sampea), lasagnea (1.5 kilosta jauhelihakastiketta ja yli 2,5 maitolitrasta valkokastiketta!), kreikkalaista salaattia kaksi isoa kulhoa ja jälkiruuaksi Sacher-kakkua (8 munan kakku jossa 2 suklaalevyä).Vichy-vettä, olutta, italialaista punaviiniä ja maitoa ruokajuomana ja kahvia lopuksi. Illemmalla sitten tarjosin juustoja viinin kera.
 |
| Virkkausta helmien kera. Hauskaa - mutta tuleeko pidetyksi...? |
Meillä oli oikein mukavaa! Kutsun suvun meille pari kertaa vuodessa - kerran syksyllä ja toisen kerran keväällä. Näin on jo tehty 20 vuotta. Alussa oli vähemmän lapsia, yhdellä aloitettiin, ja oma isä ja oma mies olivat mukana silloin. Kaikki muuttuu vuosien virrassa - toivon, että voimme järjestää näitä vielä kuitenkin pitkään - ja vaikea tätä traditiota on nyt enää lopettaakaan - kaikki odottavat ja alkavat kysellä jollei kutsua ala tulla! Joskus tuntuisi tosi, tosi upealta saada tehdä näitä kekkereitä jonkun kanssa, ei ihan yksin. lapset eivät pahemmin halua auttaa - tllä kertaa vanhin teki salaatin, nuorin imuroi oman huonnesa ja keskimmäinen auttoi suklaakakun kuorruttamisessa Siivoamiseen ja vihannesten pilkkomiseen pyysin myös apua - mutta sitä ei herunut
"Ei ehi, pitää mennä".
Korttia pelattiin illalla ja talossa oli lattiat täynnä nukkujia yön yli. Aamupalan jälkeen, puoleen päivään mennessä sunnuntaina, oli talo sitten jo tyhjentynyt ja olimme taas keskenämme.
Ensi viikonloppuna mennään äitiä tapaamaan kun hän ei päässyt tänne meille. Lähetin hänelle lasagnea ja kakkua veljen mukana että sai edes vähän maistaa mitä tarjolla oli!
Käsityöt seuraavat mukana
Oranssia lankaa ostin pari viikkoa sitten tutulta käsityön tekijältä kirpputorin pöydältä. Ihanaa, täysvillaista ja kaunista Smart-lankaa! Oma suhde oranssiin väriin on aika outo; sain hillittömän himon oranssiin väriin toisen lapsen synnyttyä - ristiäisissä olin pukeutunut täysoranssiin mekkoon ja sen jälkeen olen yrittänyt tainnuttaa oranssinhimoa erinäisin keinoin - mutta se vetää puoleensa minua kuin vahva magneetti rautalankaa. Miksiköhän? Ennen tätä (outoa?) oranssiin hurahtamista en pitänyt siitä väristä ollenkaan - vaatteissa pidin sinisestä, viininpunaisesta, armeijan vihreästä - ne toki olivat muotivärejä silloin, eri sävyissä ja vähän eri vuosina. Ruskeaakin suosin, hetkittäin. Nyt pidän lilasta/violetista oranssin ohella. Noin ylipäätään pidän väreistä.
 |
Rannekkeet ovat toisesta päästä
valkoiset, toisesta oranssit |
Oranssia villalankaa siis ostin. Kunnon appelsiinioranssia. Tein sukat - jotka taitoin harmaalla. Jotenkin häpeän - outoa kyllä - oranssin himoani. Sitten tein samaisesta oranssista langasta rannekkeet. Molempiin neuloi lettiä; sitä on hauska neuloa. Sain lettineuleet valmiiksi, aloin virkata, kun en muuta keksinyt, violetista langasta rannekkeita. Lankaan pujotin vaaleita helmiä. Olisin pujottanut pienempiä violetteja helmiä mutta en saanut niitä lankaan... Täytyy kokeilla mustaa lankaa ja toista mallia; en ihan tiedä saanko noista violeteista rannekkeista oikein siistejä... Hmm. Saa nähdä.
Kiva on kaikkea tehdä, kuitenkin. Tosi kiva!
 |
| Oranssia lettiä, lämmittää varmasti |
Kaksi viime kesäistä neulepuseroa olisi tarkoitus saada tämän jälkeen pusattua valmiiksi. Kiiltävän kellertävä ja violetti. Toinen letillä ja toinen ihan sileä. Puuvillaa, kesäisiä lankoja ja heleitä värejä. Nelosen puikoilla, pitkähihaisia.
Tällaista tällä kertaa. Kaikki hyvin. Töissä on kiire mutta niinhän kaikilla on. Mitäp siitä.
Horoskooppi lupailee muuten huhtikuusta menestyksekästä työrintamalla. Kävin lukaisemassa. Pidetään tämä mielessä ja tarkastetaan tilanne kuukauden päästä! Täytyy vaan satsata ja paahtaa kunnolla tämä ja ensi kuu, sanoo pitkä kuukausihoroskooppi. No, yritetään!
