Flunssa ei ole iskenyt kynsiään meillä aikoihin - mutta nyt se tuli. Kuten yleensäkin, se tuli pyytämättä ja salakavalasti, ensin pienellä aivastelulla, sitten lievällä nuhalla - ja yöllä se iski koko arsenaalinsa kehiin: päänsärky, kilokaupalla limaa kurkkuun ja pääkoppaan ja vielä kunnon kirvelyt silmiin. Näin sitten olen viettänyt muutaman päivän - yrittänyt olla paholaista huomaamatta mutta sitten kun yskä tulee repimään kurkkua ja palleaa on viimeistään annettava periksi. Yölliset yskänkohtaukset eivät ole kivoja, eivät tosiaankaan
Poden siis tautia. Ja lapsi potee - surkean oloisena pikku oliona maaten sohvalla, omassa sängyssä, äidin sängyssä vuorotellen. Päähän koskee, henki ei kulje. Mutta eipä hän juurikaan valita - ei haluaisi lääkettäkään ottaa; "
lääkettä ei pidä paljoa syödä" sanoo. "
Kyllä se menee ohi muutenkin". No - meneehän se, toki.
Tällaistahan tämä on, syksy tuo flunssat mutta eiköhän tämä kohta ohi mene. Ensi viikolla on koululaisten syysloma ja lapsen olisi tarkoitus mennä mummin luo - mutta mummilla on kasapäin sairauksia sepelvaltimotaudista keuhkoahtaumaan, verenpaineesta sydämen vajaatoimintaan ja allergiat päälle. Pienimmässäkään yskässä ei mummin luo voi siis mennä.
Homokeskustelu käy kuumana lehdissä. Tosi typeriä heittoja tulee yllättävältäkin taholta. Ilmeisesti aihe on liian mehukas analyyttiseen tarkasteluun. Sääli.
Aikoja sitten aloittamani lettisukat ovat nyt valmiit ja jalkoja lämmittämissä. Ovat lämpimät. saletisti ovat - paksua virolaista villaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti