La Juive – hieno oopperaelämys Pietarissa

Nevski Prospektin lauantaista vilinää kirjakaupan ikkunasta

Kun menee toiseen maahan ja hankkii lipun vasta perillä tyyliin ”johonkin konserttiin, balettiin tai oopperaan – ihan mihin vain” ei voi ikinä tietä mitä saa. No, joissain paikoissa kuten Pietarissa tietää kaikella todennäköisyydellä saavansa hienon taidekokemuksen vaikka menisi itselle täysin tuntemattomaan tilaisuuteen.

Näin kävi nyt: pääsin itselleni uppo-outoon paikkaan kokemaan teosta jonka olemassaolosta en edes tiennyt. Hyvin kävi kuitenkin – helmen sai nautittavakseen, ison helmen jota mietin vielä jälkikäteenkin!

Oma oopperatietämykseni on toki ohutta ohuempi – kuin pientä utua tietämättömyyden taivaalla; siksi vastaan tulee hyvin helposti uutta ja ihmeellistä. Joskus sellaista, jota en jaksa kuunnella – joskus sellaista joka saa sanomaan wau! monta kertaa hiljaa mielessä! Käyn muutaman kerran vuodessa kuulemassa ja katselemassa oopperaa ja balettia; useimmiten niitä kaikkein suosituimpia klassikkoja.

Jos Suomella ja Venäjällä on – ja on ollut - bilateraalisia suhteita jotka enemmänkin viittaavat kaupankäyntiin ja poliittisiin suhteisiin niin Ranskalla ja Venäjällä vastaavasti kahdenvälisiä suhteita on nimenomaan kulttuurin alalta. Tätä vuotta on vietetty ja vietetään ”Ranska Venäjällä” vuotena naapurissa. Silmäillessä mitä kaikkea tämän vuoden sisään on saatu mahtumaan naapurimaahan tulee melkeinpä kateelliseksi kaikesta upeasta tarjonnasta. Mutta – onhan Pietari lyhyen matkan päässä ja matka vaikka junalla Pietarin kulttuurihelmien äärelle on loppujen lopuksi sekä helppo että omalla tavallaan jännittävä tapa mennä nauttimaan vaikkapa Lyonin oopperan Gisellestä Marinski-teatteriin! Liput saa netistä tai matkatoimistosta eikä hinta ole päätähuimaava  jos nyt ei toki niin halpa kuin joskus muinoin kun Leningradissa käytiin! Mutta junassa on kyllä eksoottista tunnelmaa moneenkin muisteluun - siellä voi tsaijua ja votkaa nautiskellen matkustaa leppoisasti vielä tänäkin päivänä, junan jyskytellessä kohti uusia  seikkailuja!

Helmi johon nyt siis onnekseni törmäsin on osana Ranskan ja Venäjän kulttuurivaihtoa oli Mihailovski-teatterissa esitettävä juutalaisnainen – La Juive. Se tupsahti eteen itselleni tuntemattomuudesta ja sattumalta – mutta voi kuinka hieno se olikaan!

Valopylväs sillalla - yhdellä monista

Mustavalkoinen, pelkistetty punaisella maustettu puvustus ja lavastus oli visuaalisesti upea kokonaisuus – valtava Saksan kotkanpää sai kylmät väreet nousemaan iholle kun se ensimmäisen osan lopussa ilmestyi taustakankaalle. Kyllä meille jokaiselle on tietty sodan kauheuden mielikuva mieleen syöpynyt Hitlerin ajan Saksasta – se toimi kauhistuttavan selkeästi tässäkin. Kakkososion mustavalkokuvat kuolleiden kasvoista oli niin ikään todella vahva tausta – ja symboli. Tyyli kuvissa oli kuin Anna Frankin valokuvassa - tuttu kuva ja tuttu tarina vielä tänäänkin.

Aiheena oopperassa oli siis juutalaisnaisen ja hänen lähimpiensä kohtalo natsismin noustessa ja juutalaisvainojen aikaan – tapahtumapaikka Keski-Euroopassa 1930-luulla sanottiin ohjelmassa. Hitlerin natsi-Saksa oli siis aikakausi - tarinaan liittyi myös rakaustarina juutalaisnaisen ja kristityn, katolilaisen miehen välillä.Tarina ei tietenkään voinut olla mitenkään valoisa – ei oikeastaan yksikään kohta siitä. Silti se ei ollut raskas ja vaikea katsoa.

Aihe tuntui vahvalta ja jopa rohkealta myös sen takia, että Euroopassa on jälleen kerran meneillään vahvoja tunteita herättäviä siirtolaisvastaisia mielenosoituksia ja muukalaisviha yrittää nostaa päätään ja rasismimyönteistä mielialaa. Tämän hetken homokeskustelu ja toisaalta kerjuukeskustelu ja Romanian romanien/mustalaisten kohtalo – ei vain Suomea ravisuttava yhteen ryhmään kohdistuva vaino – Ranska on siinä ansioitunut erityisesti… toisaalta on helppo ymmärtää halua päästä varastelevista ja rikoksia tekevistä ihmisryhmistä eroon – toisaalta on vaikea ymmärtää sitä valtavaa vihaa jota näkee eri puolilla nettikeskusteluissa ja muuallakin. Yhtä lailla on se kolmekymmentäluvun ja seuranneiden sotavuosien käsittämätön viha ja kaikki ne teot käsityskyvyn ulkopuolella.

Oopperassa oli valtavan upeita aarioita – pitkiä ja vaativia. Aplodit, taputukset ja hurraa-huudot raikuivatkin aarioiden lopussa huumaavina!

Kyllä – tämä oli visuaalisesti hieno ja musiikillisesti upea esitys vaikka aihe oli raskas. Esitys sai minut ainakin näkemään monia tämän päivän asioita uudessa valossa. Ja toivomaan, että saisin nähdä tämän oopperan vielä toisen kerran: nyt ei oikein ranskaksi laulettu ja venäjäksi tekstitetty viesti mennyt ihan täysin perille – ja koska iso osa kohtauksista tapahtui jostain syystä lavan oikeassa reunassa jonne en minä eikä moni muu ollenkaan nähnyt yläkerrosten looseista – varsinkaan niistä takimmaisista istuimista.. Se hiukan ärsytti, täytyy sanoa! Seurasin sitten muusikoita – he näkyivät hienosti loosiin!

Hienoa soittoa, varsinkin puhaltajia ihailin kovasti.  

Bravo!
-----------------
Tänään on muuten avattu Ylen sivuille klassisen musiikin sivusto - a vot, sieltä voi laittaa kuunteluun mukavaa musiikkia!