Homokeskustelua

Suomi puhuu homoista – tai oikeastaan Suomi eroaa nyt kirkosta viime viikolla olleen telkkarin ajankohtaisohjelman seurauksena - aiheena homot ja kirkko.

Vaikea uskoa, että kaikki ne kymmenet tuhannet ihmiset jotka nyt eroava, olisivat poistumassa kirkosta vain homokeskustelun takia; sen takia, että kannattavat kirkon siunaamia homoliittoja. Mutta kirkko on nyt kriisissä kun seurakuntalaiset hylkäävät kirkon - olipa erojen syy mikä hyvänsä.

En nähnyt itse ohjelmaa – mutta itse toivoisin sallivuutta ja hyväksyntää kaikkien ihmisten välille. Raamattu on kirjoitettu pari tuhatta vuotta sitten; jos sen mukaan eläisi kirjaimellisesti ei mitään kehitystä ikinä tapahtuisi.

Surkea tilanne – mutta kriisin kautta tapahtuu yleensä muutoksia ja uudistumista joka on lopulta hyväksi. Näin ehkä tässäkin. Vaikka keskustelu on osin tarkoitushakuisen ilkeää, kärjekästä ja pahansuopaa, on se myös asioita ja mielipiteitä avaavaa: nyt todella KESKUSTELLAAN!

Päivi Räsänen ei toisaalta ole kirkon edustaja mutta pääsee nyt patsastelemaan koko kirkon mielipiteen airuena – vaikka on puhtaasti poliitikko ja tunnettu kärjekkäistä mielipiteistään. Toki hän on julki-uskovainen ja evankelisluterilaisen kirkon jäsen – mutta yhtäkaikki: poliitikko. Ammatiltaan lääkäri – sen kun tietää, tuntuvat hänen mielipiteensä homoista entistä oudoimmilta. Hänen nyt jotain pitäisi ihan tietääkin, ei vain lasketella älyttömiä ja vanhakantaisia mielipiteitä. Mutta vaalit ovat siis tulossa joten….

No – minäpä en ohjelmaa nähnyt enkä kaikkia keskusteluja seurannut, televisiosta en varsinkaan. Radiosta olen kuullut kommentointia ja lehtien sivut niitä ovat täynnä. Jari Tervon kirjoituksen luin tuoreeltaan; ok teksti - mutta osaa hänkin yksinkertaistaa ja vetää mutkat suoriksi.

Hyvä kun siis keskustellaan. Katsotaan, mihin tämä vielä johtaa.

Naispappeutta ja naisten roolia miesten kanssa yhdenvertaisina yhteiskunnan jäseninä muuten vastustettiin paljon samoin argumentein kuin nyt homoliittoja. Nainen ei ole ollut yhdenvertainen vaan miehen "elätettävä" ja huollettava. Naisena joka arvostaa sitä, että saa elää omaa elämäänsä ilman miehen holhouavaa asennetta ja hankkia itse elantonsa ja hoitaa perheen aivan itse ei oikein voi mennä tuomitsemaan tämän hetken keskustelua. Kaikki me haluamme elää itsenäisinä ihmisinä, sellaisina kuin olemme, ilman, että toiset kertovat kuinka elää.

Siinä missä homot, niin myös syntiset naiset kuten minä, yksinhuoltaja-äiti, olisi tuomittu pahoihin rangaistuksiin vielä sata vuotta sitten – tänä päivänäkin monissa islamilaisissa maissa olemme molemmat ryhmät pohjasakkaa; kuolemantuomion ansaitsisimme molemmat.

Tänä päivänä, tässä maassa ja yhteiskunnassa eläessäni tunnen olevani oikeutettu elämään siinä kuin muutkin suomalaiset. Eikö se oikeus kuulu homoillekin - niin kirkon ristin suojassa kuin muutenkin yhteiskunnassa - mahdollisuus elää ja olla sellaisina ihmisinä kuin koemme olevamme. Se, että avioiliittoon ei homoja kirkossa vihitä on sitten jo toinen juttu.

Ensilumi - tuli ja meni