Harmaakin voi olla kaunis väri

Torstai on toivoa täynnä - ainakin tänä vesisateisena syksypäivänä. Lapsi meni kouluun vaikka flunssaa on vielä jäljellä; ei jaksa olla kotona enää. Luultavasti tartuntavaara on jo mennyt - sikäli kun sillä on nyt väliä kun koulusta se flunssa on tullutkin! Kuskasin hänet ja kitaran kouluun aamulla; sateessa suuren kitaran raahaaminen koulurepun kanssa on työlästä - varsinkin nyt kun kunto on vielä heikko.

Itse olen lähdössä perjantaina aamuvarhaisella reissuun - matkoja onkin nyt monta putkeen. Alotan itä-rajan ylistyksellä; huomenna olen jo Pietarissa ja tulen sieltä sunnuntaina pois. Tosi kiva on lähteä; tietenkin huolettaa kuinka lapsiporukka kotona pärjää. Teen tänään ruokaa - iso pata chili con carnea ja valmiita annoksia muutakin ruokaa pakasteeseen on jo haalittu.

Teinien pitäisi kyllä osata hoitaa ruokapuoli samoin kuin siivouskin, edes palkkiota vastaan. Mutta heitä ei nyt moinen tunnu kiinnostavan - kaveriporukat tuntuvat olevan yhä ja alati asiat joista ollaan kiinnostuneita. Säälittää, äsrsyttää, raivostuttaa että he eivät halua panna tikkua ristiin asioidenhoitamiseksi; juri alkanut uusi perioodi koulussa ei saa heitä satsaamaan koulunkäyntiin juurikaan. En saa lohtua edes siitä lauseesta jonka äiti, lasten mummi sanoo usein: ole iloinen, että he eivät ole menneet huumeporukoihin. Se on sentään hyvä - ovat terveitä nuoria ja se on pääasia. Onhan tuo toki hyvä asia; ymmärrän, että asiat voisivat olla paljon huonommin. Silti toivoisin, että heillä olisi edes jonkinlaista vastuuntuntoa omasta elämästään - jopa tästä perheestä. Lasten vastuuntunnon puutetta ja minun vastuutani lasten elämästä ja sitä, että mikään ei tunnu heilauttavan heidän ajelehtivaa hällä väliä-elämäntapaansa hokee minulle myös lasten isä, silloin harvoin kuin heitä tapaa ja sitten ehti soittaa asiasta minulle. Omatunto soimaa usein - mutta en tiedä miten saisin heitä ryhtiä ja halua oman elämän hallintaan. Ei kiinnost, siis ei tod...

Lapsi ei voi ainakaan nyt nuhaisena lähteä mummin luo - mutta josko viikolla pääsisi vaikka enon kanssa jos tämä pääsisi hakemaan junalla. Koko viikko on syyslomaa ja olisi tosi työsää, jos mitään kivaa ei voi tehdä. Mummilaan ei voi kipeänä mennä koska mummi ei saisi sairastua flunssaan. En halua mistään hinnasta häntä tartuttaa.

Kävin apteekissa ostamassa vitamiineja ja flunssalääkkeitä, varmuuden vuoksi. Illalla menen konserttiin jossa sisko soittaa; siellä ei saa yskiä!! Codesania ja Carmolista siis hankittu! Yritän päästä istumaan lähelle ovea niin voin poistua vaivihkaa jos alkaa yskittää. Sisko antaa vapaalipun jonka saan kassalta - yritän sitten ovimiehen kanssa sopia sellaisen paikan jossa häiritsen mahdollisimman vähän.