Syksy on kaunis – puun lehdet ja taivaan sini

Viikko meni edellisestä kirjoituksesta. Pitkä tauko - ei ole ollut aikaa, ei jaksua kirjoitella. Töissä on todellinen suma – mutta niinhän siellä on aina nykyään. Kun työpaikalle aamulla luunsa vetää, istuu ja pukertaa hommiaan, istuu palavereissa ja jykertää kaikkea mitä eteen ilmestyy - ja huomaakin yht’äkkiä että taivas hämärtää ja kello onkin jo kuusi iltapäivällä, porukka on harventunut ympäristön pöytien äärestä, toimisto alkaa hiljeta kun kaikki menevät kotiin. Mutta vielä sitä istuu työpöydän ääressä ja iso osa hommista vieläkin tekemättä. Samat ihmiset muuten tekevät pitkää päivää, olen huomannut - viikosta ja kuukaudesta toiseen. Tietyt ihmiset tulevat aina hiukan myöhemmnin kuin muut ja jotkut lähtevät kotiin jo neljän kieppeissä. Osa hakee lapset hoidosta ja jatkaa hommia kotoa.

Ja sitten: väsyttää niin, että joka paikkaan meinaa nukahtaa… Niin tänäkin aamuna – miten olikaan vaikea ajaa aamuruuhkassa, taas kerran… Hidas jonossa ajo on väsyneelle ihan kaameaa – ei voi päästellä, ei tarvitse keskittyä ajamiseen kun jono matelee etanan vauhtia ja kroppa haluaa nukahtaa lämpimään autoon, nukuttavan radionpuheen uuvuttavaan jutusteluun. Huh hujaa vaan.

Toisaalta remonttikin syö pahasti – ja syö muuten jatkuva kinaaminen teinien kanssa; menee välillä hermo ja olo on ihan kaamea. Mikään ei ole tarpeeksi hyvä, ei edes ok aikuisuuden kynnyksellä oleville henkilöille joille äiti tuntuu edustavan vain ja ainoastaan täysihoitopalveluiden tarjoajaa – mutta tyhmää ja ärsyttävää sellaista.

Hopeapaju - se rauhausa

Pakenin eilen sunnuntaina metsään kun elo alkoi ahdistaa ja riita meinasi tulla lasten kanssa jotka vain makailevat ja tuijottavat läppäreidensä ruutua tuntikauisia, syövät ja sotkevat karkkipapereilla, vaatteilla ja epämääräisillä papereilla koko ympäristön. Otin polkupyörän ja kameran, ajelin metsätielle ja haistelin syksyn tuulta joka sai lehdet välillä syöksymään, välillä leijailemaan puista. Syksy tuoksu hyvälle – lehtien tuoksu on raikas ja jotenkin kotoisa – varsinkin haavanlehdet maassa ovat paitsi kauniita, myös tuoksuvia. Tuuli myös tuntuu haavoissa erilaiselta kuin muissa puissa; haavanlehti värisee aivan eri lailla kuin muut puut – ääni on kaunis, jotenkin heleämpi suhina kuin vaikkapa koivussa.  

Metsässä mieli parani, taas kerran. Remontti on saanut fyysisen tilan pienenemään murto-osaan normaalista ja se sotku joka siitä seuraa saa meikäläisen hermon kiristymään. Vaatteita ja tavaraa joka paikka täynnä – kaikki hujan hajan ja sen lisäksi koko huushollissa vallitsee PÖLYINEN ilma ja ihan todella ilmassa samaten kaiken tavaran päällä on hienoinen puupölyn ja betonipölyn sekoitus – ja sen päällä sitten vielä maalin lievä haju. Saa nähdä missä vaiheessa saan kaikki huoneet siivottua.

Lapsilla alkaa kohta syysloma. Vanhimmilla se on jo tämän viikon torstaina ja perjantaina. Menevät isänsä luo! Saan siis siivota rauhassa viikonloppuna kun remppa on toivottavasti ohi! Nuorimman syysloma on vasta ensi viikon jälkeisellä viikolla – koko viikko. Minulla on silloin työmatkoja – jospa lapsonen saisi mennä mummilaan silloin. Mummi toki toivoo sitä kovasti – mutta hänen vointinsa on otettava huomioon.   

Ensin: Herkkutatteja suoraan maasta

Sitten: Tattikeittoa lautasella

Viikko sitten olin äidin kanssa maalla ja sain kerättyä pikku-ämpärillisen herkkutatteja. Niistä tein meille kermaista tattikeittoa aimo annoksen. Tulipa hyvää! Sienet olivat puhtaita – vain pari pientä jälkeä suurimmissa ja pienet aivan puhtaita ja kauniita. Valioyksilöitä! Mutenkin nautin metsä- ja kaupunkikävelystä syys-säässä, torilla käymisestä ja kaikesta kotipuuhailusta äidin kanssa. Leppoisaa! Tänäkin viikonloppuna nautin ulkona olosta, tein reilun tunnin, jopa parin tunnin pyöräily-kävelyretken luontoon.



Lasagne matkalla uuniin.



Viikko sitten leivoin äidille taas pakasteeseen pullaa ja rahkapiirakkaa. Kotona pitäisi leipoa pian myös – vaikka ensi sunnuntaina sitten. Tänä viikonloppuna syötiin hyvin: saksanhirvikäristystä ja muusia lauantaina. Lasagnea sunnuntaina - sitä tein kaksi suurta annosta saman tien.

Lauantaina lapsen luokka piti kahviota kirpputorilla; olin mukana koko ajan alusta loppuun – autoin muiden äitien kanssa lapsia ja kaikilla tuntui olevan mukavaa! Kiva kokemus!

Neuloin pikkuiselle uuden pipon – mustaa Nalle aloe vera – lankaa johon toiseksi langaksi laitoin mustaa jossa hiukan pieniä väripisteitä – ostin kirpputorilta langan joka on varmasti ainakin 25–30 vuotta vanhaa; Neoviuksen tehtaan lankaa; sen niminen tehdas hävisi maan päältä jo aika päivää sitten! Novita on samaisen firman uusi nimi ja sekin on ollut olemassa jo tosi pitkään! Oma mummini puhui aikoinaan Neoviuksen langoista kuin joistain tosi hienoista ja aistikkaista muotilangoista…  Ihan hyvä pipo tuli; ehkä hiukan liian kireä reunasta. Virkkasin myös uuden tiskirätin; tällä kertaa meille kotiin. Vaaleanpunainen on pirteä väri rätillekin!