Vielä kukkii kehäkukka

Kuulas ja kirkas päivä ja viikonloppu alkamassa. Pienin lapseni on menossa partioleirille ja vanhin on jo turvallisuuskurssilla, kolme päivää harjoittelee metsässä puukon käyttöä ja muuta metsässä selviytymistä. Hienoa, niin  sitä pitää! 

Itse lähden käymään kotitanhuvilla joten ei voi kuin olla iloinen kirkkaasta taivaasta ja pippurisesta syys-säästä. Saan ajaa ihan yksin koko matkan, edes kissaa en ota mukaan! Kuuntelen äänikirjaa ja katson maisemia – ehkä pysähdyn haistelemaan peltoja, metsänreunoja ja ihailemaan haavanlehtien viimeisiä havinoita ennen kuin syys ne vie.

Viimeiset kehäkukat keittiön pöydällä.

Remontti on jämähtänyt hiukan paikoilleen. Ikkunat on vaihdettu – se tuntuu hyvältä. Vanhat ikkunat menivät roskalavan kautta kaatopaikalle – sirkkelisahalla ja muilla järeillä välineillä pokat ja ikkunat irti – ja pois, pois vain. Ikkunat olivat toki ehtaa 70-luvun tyyliä tummine karmeineen ja sinällään aikansa eläneet - tuuli tuli viuhuen sisään pohjoispuolen ikkunoista ja kukat kuolivat sillä puolen KYLMYYTEEN kylmänä vuodenaikana. Silti olisi voinut laittaa noitakin kiertoon, ajattelen.

Mutta nyt emme elä kierrätyksen kultaista aikaa - vielä; jotkut toki elävät mutta yhteiskunta ei, pääsääntöisesti. Mutta – back to my own back yard: remonttimies eli timpuri joka meillävessan ja eteisen remonttia hoitaa on tänään kurssituksessa ja muina päivinä hänelle on ollut sitä sun tätä hommaa ja tekemistä esim. omien lastensa hoitamisen ja koulun takia. Työpäivät täällä meillä ovat jääneet lyhyehköiksi. Hommaa sekoittaa vielä pieni kosteus vessan lavuaarin juuressa; sen päällä on nyt kuivatuslevy maanantaihin saakka jolloin kosteus jälleen mitataan ja sitten päästään toivottavasti tekemään lattia valmiiksi. Sitten odotellaan jälleen isännöitsijää – hänen pitää hyväksyä remontin osa-alueet… Tämä kismittää; isännöitsijä tulee kaukaa ja maksaa kilometrikorvauksina ja työtunteina paljon – käytännössä hän katsoo homman ja liukenee pois saman tien – laskuun hän silti jostain kehittelee useamman tunnin työrupeaman moisesta viiden - kymmenen minuutin työstä. Kyrsii, raskaasti. Remontti on aikaa vievää puuhaa - ja rahaa kuluu aina enemmän kuin olisi uskonut ja laskenut.

Talouselämä kirjoitti isännöitsijöiden uudesta roolista hyvät jutut viikolla: Remonttivalvonnasta tuli rahakone isännöitsijöille ja Isännöitsijät: Remonttivalvonta saa maksaa. Kannattaa lukea jos remontti on mielessä.

Että näin. Yhteiskunnan pyörät pyörii – työtä luodaan vaikka tyhjästä, raha liikkuu…

Nyt en tätä enempiä sure. Aikanaan sitten, kun lasku tulee maksuun kiroan ehkä hiukan.

Aamukastetta terälehdillä

Kävin tänään passikuvassa viisumihakemusta varten. Tuli niin kaamea kuva allekirjoittaneesta, että mietin jo, pitäisikö painua maan alle; niin tylynnäköinen tyyppi kuvassa on. Huh huh. Mutta katsoin sitten kauniita maisemia ja ajattelin, että jos itse ei ole kuvauksellinen enää millään lailla, niin onneksi on ympärillä niin paljon hienoa, kaunista ja kuvauksellista.

Tein ruuan valmiiksi lapsille, keitin suklaapuuroa välipalaksi ja nyt pakkaan kimpsut ja kampsut. Lähden tien päälle muutamaksi tunniksi, auton rattiin omine ajatuksineni.

Loppuun vielä: Kuumaa kaakaota, kermavaahtohupulla ja parilla strösselillä, olkaa hyvä! Aikuinen voi viikonlopun kunniaksi lorauttaa sekaan pienen rommiluikauksen – minulla onkin vielä korkkaamaton puteli Mauritiuksen ehtaa sokeriruokorommia vielä kaapin uumenissa.

Ei kun nautitaan ja ollaan iloisia ja leikkimielisiä – livet leker; låtom oss njuta av dess mångfald….. ;-)

Mummolaan kun pyöräilemme, pilven hattaraa ei näy!