Iltapalaksi kaakao ja croissant. Lapselle siis, ei äidille |
Meri velloo, tuuli ujeltaa ja miehet neuvottelevat. Voiko sen jäyhempää ja suomalaisempaa jännitysnäytelmää kuvitellakaan?
Niin - jättäähän sitä moni meistä muistakin aina hommat viime tippaan, jopa aivan loppumetreille. Mutta suurta osaa suomalaisten palkkoja ja elintasoa koskevat neuvottelut voisi kuvitella saatavan tehtyä muutoinkin, ehkä jopa päiväsaikaan. Vaan ei - näin on tehty iät ajat ja näin jatketaan.
On tässä meikäläisenkin palkkapussi kyseessä - oman työpaikan luottamusmiehet ovat jo väläytelleet lakkoasetta ja pyytäneet kaikkia "pysymään kotona kun se hetki tulee." Lakkovahdit silloin oville tulee mutta kun moni tekee uutoinkin etätöitä, tulee olemaan vaikea kontrolloida kuka tekee töitä ja kuka lakkoilee.
Hanhet ne siellä, sinisellä taivaalla - treenaavat lähtöä. |
Ollaan jo kuun vaihteesta sopimuksettomassa tilassa. Palkka saadaan toki siltikin tilille, ei kai työnantaja lopeta palkan maksua työnsä normaalisti tekeville - niin kauan kun irtisanomiset eivät tule kohdalle ja ne tulevat sitä helpommin mitä kalliimpia me työntekijät olemme. Tilanne tuntuu siksikin kovin hankalalta - itse teen mieluummin pienemmällä palkalla töitä kun en ollenkaan töitä. Oma palkka ei tämän perheen elättämiseen riitä nytkään mutta lisätienestiä ei uskalla silti toivoa - sen sijaan saa pelätä sydän syrjällä irtisanomisia. Siksi tuo liittojen meuhkaaminen pelottaa. "Meidän vuoro" he sanovat. Niinpä niin. Mitä sanovat he kaikki jotka kävelevät lähiaikoina ulos työpaikan ovesta irtisanomislappu kourassa? Monet vuosi sitten irtisanotuista on vieläkin ilman töitä.
Kylmä tulee sitä ajatellessa. Ja kylmä tulee toden teolla jos palkanmaksu loppuu. Olen jo alkanut miettiä, kuinka monta kuukautta voi laskea saavansa armonaikaa etsiä uusi ja pieni vuokra-asunto ja jonkinlaista hanttihommaa vaikka, että jotenkin selviää. Ja mietin, voivatko lapset harrastaa enää mitään vai olemmeko kohta ihan hunningolla…
Näin siis ei pitänyt ajatella... Kyllä asiat lutviutuvat. Uskon näin. Luotan siihen. Yritän luottaa, ainakin.
Palkkaneuvottelut siis kosketttavat meikäläistä, jos hyvin käy. Silakkamarkkinat eivät mitenkään. Silakka on hyvää, jos ei liian usein eikä liian paljon syö. Perunamuusin kanssa ja lämpimänä, mieluiten. Silli on sitten jo ihan toinen asia - siihen lajiin olen kunnolla ihastunut! Nam.
Silakka olisi toki hyvää ruokaa kun painonpudotus on tavoitteena. Tavoite kilon painon alenemisesta kuukaudesta, 10 kiloa vuoden aikana on nihkeästi käynnissä. Kuukaudessa on oikeasti pudonnut kilo, soija-kuurin aloituksen jälkeen - mutta olen ymmärtänyt oikein selkeästi, että homma jatkuu vain ja ainoastaan jos saan liikuttua ainakin muutaman kerran viikossa, mieluusti tunnin kerralaan. Rahasyistä joudun jättämään eritysiruokavalion pois listalta ja liikunta on tehtävä ulkona lenkkeillen eikä missään ohjatuissa jumpissa - mikäps siinä, kunhan vain saisi itsensä liikkeelle! On se vaan kumma miten laiska ja saamaton ihminen on! Ainakin tämä yksilö täällä näppisten ääressä. Niska- ja kaulalihakset jumissa vaan paukutan pää kenossa konetta...
Jätän huomenna tämän laina-läppärin takaisin assistentille joka tarvitsee tätä muualle. Saa nähdä, onko minulla toimiva kone käytössä huomenna.
Sitä miettiessä suljen tämän laitteen ja painun pehkuihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti