Syyslomanen

Parin päivän syyslomavapaa lapsen kanssa tuntuu tosi hyvältä. Menimme mummin luo ja nautimme muutaman päivän yhdessä kiireettömästä arkipäivän vietosta. Lapsi tuntuu sopeutuvan rauhaisaan tahtiin oikein hyvin, itselleni moinen on tällä kertaa harvinaisen vaikeaa… Olen kärsimätön ja tuntuu, että kaikki ovat kamalan hitaita! Pitäisi saada asioita tehtyä - halki poikki ja pinoion mahdollisimman nopeasti!

Töissä on ollut kiirettä ja stressiä paljon enemmän kuin muistan koskaan ennen olleen. Eivätkä kiireet tietenkään mihinkään mene vaikka itse ottaa vapaata. Kalvava tyytymättömyys työtilanteeseen, jatkuvat irtisanomiset ja seuraavan ”suuren pommin” odottelu syövät huomattavasti ajatuksia, energiaa ja koko olemista enemmän kuin itse haluaa myöntääkään.

Kirjoitellaan - vaikka sohvan nurkassa

Hakeutuminen uusiin töihin ei ole pikku-juttu. Uusia töitä jotka vastaavat omaa ammattialuetta ja kiinnostusta, edes suhteellisen läheltä kotia ei löydy todellakaan ihan joka työnhakupalstalta tai ura-sivulta.  Kahteen viikkoon en ole nähnyt yhtään oman alan avointa työpaikkaa parin sadan kilometrin säteellä kodista. Olen myös katsellut hommia SUomen ulkopuolelta mutta sepä vasta haasteellista onkin.

Turhapa tuotakaan asiaa on liiaksi surra. Luulen. Se periaate, että elää jokaisen päivän kerrallaan, niin hyvin ja asiansa hoitaen ja oman elämänsä vastuista ja kokonaisuutta ajatellen, pätee yhä. Nyt yritän täällä äidin luona auttaa häntä askareissaan ja olla hänelle iloksi – samalla itse ajasta nauttien. Lapsikin nauttii ja puuhaa asioita mummin kanssa. Iso kasa partiokalentereita on saatu myytyä.

Tein eilen vispipuuroa torilta ostetuista syksyn puolukoista. Hyvää tuli – ja sitä riittää kahdeksi päiväksi. Velikin söi sitä ahnaasti sekä eilen että tänään. Leivoin äidille tilaaman Kotilieden ohjeen mukaan maustekakun. Silkkitien maustekakku oli kakun nimi – laitoin siihen enemmän ja useampia mausteita kun ohjeessa kehotettiin ja hyvä tuli. Olen leiponut aikaisemmin usein kakun nimeltä arabialainen maustekakku ja se oli hyvä, muistan. Isä piti siitä aikoinaan kovin ja sitä jopa pyysi leipomaan. Siinä taisi olla korintteja ja appelsiininkuortakin – niitä ei tässä uusimmassa Kotilieden kakussa ollut. Mausteita saa yleensä aina lisätä kun jotain tekee – olipa kyseessä ruoka, makea tai suolainen leivonnainen!

Tänään tein päivälliseksi italialais-tyyppisen jauhelihakastikkeen johon lurautin hiukan punaviiniä sekaan. Sipulia, valkosipulia ja yrttimausteita niin ikään. Hyvää tuli siitäkin onneksi.

Autoja, autoja. Uusia ja vanhoja.

Auto vie hermot.



Autossa on ollut hankaluutta – en taida jaksaa siitä sen enempiä kirjoitella. Olen vienyt auton korjaamolle ja saanut sen kuntoon. Yhdestä viasta. Olen myös uskonut kaverin – miehen – sanaan ja taas tullut huijatuksi; tunnen itseni todella naurettavaksi ja super-naiviksi kun taas kerran uskoin miestä – ja sitten kun ihmettelin miten hän sanoi kuten sanoi – sain oikein emähaukut itse… ”Tuollaisen toimistoihmisen niin kuin sä – verrattuna kunnollisiin ammattimeihiin kuten autokorjaajiin ei pitäisi sanoa yhtään mitään, olla ihan hiljaa vaan. Sä et tiedä oikeesta työnteosta yhtään mitään. ”



Nuolen näitä haavoja nyt itsekseni. Kaikesta on turha eteenpäinn puhua ja saada aikaan taas kasa viisaita neuvoja joiden toteuttamista sitten vahditaan - ÄHH. Hyväähän kaikki toki aina tarkoittavat! 



En voi ymmärtää miksi toinen sanoo jotain joka ei ole totta, tuosta noin vain – ja olen itse sitten tyhmä kun menen sitä häneltä kyselemään. Odotettavaa olisi pitänyt olla, että hän latasi täyslaidallisen  koska olen nainen ja kyseessä olivat autot, ne ovat miesten aluetta johon ei naisen pitäisi puuttua. No - tämä on kipeä kohta ja haukut tuntuvat vielä pahalta niin ei siitä sen enempää. Kumma vaan on, että aina kun itse ei ymmärrä olevansa väärässä ja toinen moittii, ottaa sen tosi pahasti itseensä. Onneksi asiat saa tungettua tänne riveille niin asia ikäänkuin lähtee pois mielestä!

Muutoksen aika on elämässä meneillään. Tunnen sen jotenkin nahoissani. Mitä – sitä en tiedä. Hyvää vai huonoa; en tiedä. Muutoksia - kaikessa muutoksessa on aina mahdollisuus uuteen - ja hyvään. Eikö niin?