Ruska loistaa, syyskynnöt pelloilla

Syyskynnöt olivat meneillään monilla pelloilla, huomasin kun viikonloppuna ajeltiin halki peltomaisemien upeaa upeammassa syys-säässä. Märkä, kiiltävä musta multa paljastui kun traktori auroineen pellolla ajoi ja käänsi ruskan keltaisen sängen ylösalaisin. Syyskynnöt ovat vähenemässä mutta vielä sitä näkee tehtävän.

Maalaismaisemaa on mukava katsella. Kotoista! Pellot ovat Suomesta vähenemässä kaiken kaikkiaan - Suomessa ei kannata pian tehdä enää yhtään mitään, ei juuri viljellä maata eikä pitää karjaa. Kaikkialla muualla on halvempi tuottaa ruokaa - eikä suomalaisille ilmeisesti muu merkitse kuin hinta. Laatua ja suomalaista lähiruokaa arvostavia ei ole tarpeeksi.

Näin uutisoidaan - silti viime viikolla kerrottiin, että voista alkaa olla pula niin Suomessa kuin Ruotsissa. Kaupaksi kävisi paljon enemmän kuin saatavissa on. Aiemmin on myös kerrottu, että Venäjä ostaa kaiken sen perunan mitä suinkin Suomi sinne saa myytyä.

Ristiriitaista - mutta niinhän uutisointi usein on.

Viikonloppuna oli muuttolintujen tarkkailuviikonloppu. Huomasin moisen uutisen vasta tänään, maanantaina. Mutta eipä se asia olisi kovin meikäläistä saanut taivaalle kiikaroimaan - olen huono lintujen tunnistaja. Näin kyllä kaikenlaisia siivekkäitä kun kävin ihanassa ilmassa kävelylenkeillä. Sorsia, lokkeja ja jopa uikku-pariskunta. Nämä uikut olen nähnyt samassa paikassa aikaisemminkin; niitä on kiva seurata - sukeltavat tosi pitkiä matkoja ja aikoja.

Lauantaina oli tuulista - Saimaa aaltoili ja näytti jopa pelottavalta kun rannalla käyskentelin ja pidin kaulaliinasta kiinni, että se ei olisi irronnut tuulen mukaan. Puiden lehdet irtosivat suuriksi kasoiksi teiden varsille, puistojen nurmille - vaikka oli lämmin sää ja kaunista, oli ilmassa hyvin syksyinen väre ja virinä.

Suuri parvi valkoposkihanhia lensi ylitse kun olin äidin kanssa kävelyllä - ne kaakattivat kovaäänisesti ja syöksähtelivät eri suuntiin ilmassa. Ehkä siellä harjoiteltiin tulevaa muuttoa varten ja laitettiin uudet kesän poikaset ruotuun ennen matkan alkua. Tusinan verran joutsenia näin myös ilmassa pellon yllä.

Mahtavaa on nähdä keväisin ja syksyisin tämä hulppea luonnon esitys, niiltä pieniltä osin kuin sitä vähän ulkoileva ihminen näkee!

Sunnuntai-päivällinen mummin ja vaarin serviiseistä.
Maa-artisokka-keittoa.
Lintusia kermakastikkeella, keitettyjä perunoita, salaattia.
Karpaloita kinuskikastikkeella.

Nautimme mukavasta viikonlopusta ja hyvästä ruuasta - olo on ihan toinen kuin perjantaina jolloin sain taas kuulla hyvin masentavia uutisia tulevaisuudesta. Viikonloppu on hengäsdystauko synkkien uutisten keskellä. Pomo uumoili rankkaa tulevaisuutta ja ennusti uusia vähennyksiä nyt toteutettavien lisäksi, vielä syksyn aikana. Sitten toivotteli hyvää viikonloppua. Hänellä itselläänkin tutisee työjakkara siinä missä meillä muillakin. Hän kehottikin katselemaan ympärille ja sanoi itsekin niin tekevänsä.

YT-neuvotteluiden ja kaikenlaisten huonojen uutisten varjossa on todella raskasta elää. Koko ajan on mietittävä, mitä tehdä jos jää työttömäksi parin kuukauden päästä. Kuinka maksaa velat? Kuinka maksaa eläminen ylipäätään? Miten lapset? Asunto? Minulla ei ole senttiäkään vararahoja - sellaisten kerryttämiseen ei meikäläisellä yksinkertaisesti ole mitään mahdollisuuksia. Pakko vain uskoa, että elämä löytää uomansa joka ei ole liian vaikea elettäväksi.

Laitoin yhden työhakemuksen postiin perjantaina. Toisen teen tällä viikolla. Ei auta jäädä tuleen makaamaan, vain toivoen ja uskoen kaiken menevän hyvin kuin itsestään. Voi toki olla, että en saa uutta työtä vaikka kuinka hakisin. Ja voi olla - tosin se on epätodennäköistä - että en saa potkuja.

Olen keski-ikäinen nainen joka ei monen mielestä enää ole minkään arvoinen, missään. Silti on yritettävä - ja jotenkin keksittävä miten markkinoida itseään parempana kuin muut – jo hakemuksessa ja jos haastatteluun pääsee, siellä!