Kirjojen muovitusta

Ei kun muovia niskaa vaan... Muista varoa kuplia, ne vaanivat ihan lähellä!

Jokainen alakoululaisen äiti joutuu ennemmin tai myöhemmin tämän asian kanssa tekemisiin: koulukirjat ja vihkot täytyy muovittaa - mielellään saman tien, heti ja ehdottomasti kontaktimuovilla.

Tästä vanhemmille jaetusta kotitehtävästä en ole itse päässyt irti kertaakaan - kolmannen lapsen muovittelujen kohdalla alkaa jo hiukkasen homma tympiä - samalla ihmettelen, miksei tätä hommaa koskaan opi tekemään kunnolla!

Kontaktimuovi on kuin jättimäsitä teippiä - kemialliselta haisevaa muovia josta todennäköisesti kaikki ekologisuus on niin kaukana kuin olla voi. Se tekee vihkoista ja kirjoista ikuisesti kestäviä - vai?

Muistan tämän vastenmielisen materiaalin rullassaan jo omalta kouluajaltani jolloin sitä jo käytettiin - silloin pyrin itse, alakouluiän ylitettyäni, päällystämään koulukirjat jollain muulla materiaalilla esimerkiksi sanomalehdellä tai jollakin aikakauslehdellä jossa oli joku tosi hieno kuva. Eiväthän ne tietenkään kestäneet - jollei laittanut hötöisen paperin päälle - niinpä niin - kontaktimuovia. Tai sitten käytin hyllypaperia - tällaistakaan paperia ei ole vastaan tullut enää ikiaikoihin. Sitä sai vaikka millä kuvioilla silloin joskus, esihistorialliseen aikaan kun itse koulua kävin. Sai Marimekko-kuosilla, perinteisellä keittiöruudulla tai värikkäillä palloilla. Mummi päällysti kaappien hyllyt vuosittain uusilla papereilla ja niitä samoja oli kiva laittaa kirjojen päälle - oli mummi sitten mielessä kun availi matikan kirjoja!

Nyt opettajat laittavat jo heti alkusyksyllä joko koulun Wilman kautta tai muuten vanhemmille viestiä: kaikki koulukirjat ja vihkot tulee kotona päällystää ensimmäisen kouluviikon aikana.

Huokaus...

Herää tietenkin kysymys, miksi koulukirjat ylipäätään täytyy päällystää muovilla - miksi niitä ei tehdä jo alunalkaen niin kestäviksi, että niitä ei tarvitse muovittaa?

No - jokainen tarkemmin asiaa pohtiva  ymmärtää tietenkin sanomattakin, että kun kaikessa joutuu säästämään, tehdään koulukirjoistakin halpoja - eli liimaselkäisiä ja paperikantisia. Tällaiset kirjat eivät tietenkään kestä repussa kuljetusta ja koululaisten joskus aika rajuakin kohtelua ilman, että ne on suojattu.

Kovakantisia koulukirjoja en ole itse enää nähnyt aikoihin.

Käytin aamupäivän muovittamalla niitä kirjoja joita en ollut vielä saanut aikaiseksi päällystää heti elokuussa kun koulu alkoi. Sinikantisten vihkojen päällystäminen se vasta tylästä on: jotenkin muovi saa kannet taipumaan kulmistaan, paperikannet ikäänkuin kutistuvat kun muovi ottaa nihin kiinni. Ohuen paperikannet olivat jo hiukan rispaantuneet eikä paperin muovittaminen ihan helpolta tuntunut muutenkaan. Enkun kirja sai päällisensä ja ison määrän kuplia pintaan - piru vie, miten joka toinen kirjan kansi tulee kuplia täyteen vaikka kuinka tsemppaisi? Joka toinen, noin keskimäärin, onnistuu jo tällä kokemuksella niin hyvin, että tuotosta voisi mennä näyttämään vaikka kirjaston työkseen muovittaville ihmisille! "Haa, katsokaas kuinka osasin?" Siinä muuten ammattikunta jonka työtä voi ihailla - onkohan joka kirjastossa oma muovittajansa vai toimiiko Suomessa oma kirjastonkirjojen muovittamonsa jossain?

Voisivat siellä pitää vanhemmille alkusyksystä kirjanmuovituskursseja ja talkoita.....

Jatkanpa tässä muovitusta... Ranskan kirja ja pari muutta unidentified books still to be done. Jee - nice!