Leirikoulu opettaa - ja ilahduttaa!

Leirinuotio - ihan pakollinen

Ala-asteen viimeisellä luokalla on monisa kouluissa tapana käydä leirikoulussa.

Leirikoulu maksaa paljon rahaa - jopa 10 000 euroa luokalta joten rahaa kerätään ensimmäiseltä luokalta lähtien erilaisia tilaisuuksia ja myyntisessioita järjestellen. Rahan keräämisestä vastaavat lasten vanhemmat; eiväthän 7-12 vuotiaat lapset sitä voi ainakaan yksin tehdä. Kaikki vanhemmat eivät koskaan osallistu tapahtumien järjestelyihin tai ylipäätään kaikkeen siihen työhön mitä rahankeruu vaatii: pikkuleipien ovelta-ovelle myynti, diskojen järjestelyt, pikkujoulumyyjäiset, Halloween-naamiaiset tai vessapaperi-, pesuaine- tai savukalamyynti, kalentereiden tekeminen tai mikä muu kekseliäs rahankeruukeino nyt käyttöön otetaankaan. Kaikki lapset ynnä opettaja ja mielellään pari vanhempaa leirille kuitenkin lähtevät. Rahaa pitää siis kerätä paljon, mutta yleensä se on mukavaa puuhaa - lapsille järjestettävää toimintaa ja hupia johon he itsekin osallistuvat vaikkapa myymällä buffetissa herkkuja asiakkaille - siinä sitä oppii käsittelemään rahaa ja olemaan kohtelias asiakkaille!

Nyt kun oman lapsosen luokka on viimeisen ala-asteen luokkansa alkutaipaleella, oli aika lähteä kauan suunnitellulle ja pitkään odotetulle leirille kauas kotikulmien tutuista maisemista.

Matkaan lähdettiin bussilla jossa köröteltiin useampi tunti - matka alkoi mukavan leppoisasti jo heti aamuvarhaisella, jatkui upeasti hienolla ohjelmalla ja lasten innostuneella osallisttumisella ja päättyi haikeasti neljä päivää myöhemmin: reissu onnistui täydellisesti ja luokka on nyt entistä enemmän yhteenhitsautunut! Opettaja on tyytyväinen oppilaidensa panokseen ja siihen yhteishenkeen joka vain syveni leirikoulun puuhailujen ja erilaisten jännien ja haastavien tehtävien kimpussa puuhaillessa.

Yölläkin oli kaunista, kuu loisti ja veden pinta aivan tyyni

Oli upeaa nähdä lasten touhua, tutustua luokan oppilaisiin ja nähdä kuinka erilaisia yksilöitä reilun parinkymmenen oppilaan luokassa voikaan olla! Yksi valitti vähän kaikesta, toinen itkea tihuutteli kun kaveri olikin enemmän toisten kanssa ja jotakin romanssinpoikastakin oli idullaan ainakin muutaman tytön mielessä. Joku oli aivan ihmeissään suuresta saunasta ja puilla lämmitettävästä uunista, joku ei olisi halunnut nukkua kun oli niin mielettömän makeeta olla leirillä! Pojat olivat  innokkaina pallopelien ja nujakoinniin tiimellyksessä,  tytöt näkivät vaaleanpunaisia sydämiä leijailemassa ilmassa.... Ala- ja yläkoulun risteyskohdassa tyttöjen ja poikien kehityksen tahti on suurimmillaan. Pikkupojat ja nuoret naisen alut elävät aika lailla eri maailmoissa.

Pieniä haavereita sattui, tietenkin. Polvi auki yhdeltä, kyynerpää toiselta ja rikkimenneitä housunpolvia ja kadonneita sukkia ja pipoja raportoitiin tiuhaan.... Yksi kännykkä katosi mutta löytyi toisesta repusta, limsapulloja kaatuili vaatteille ja joku istui toisen voileipien päälle. Ampiaisia ja vaikka mitä ötiäisiä kävi pureksimassa ja kiusaamassa meitä kaikkia. Mutta mitä pienistä! Kukaan ei kuitenkaan pudonnut kallioilta, ei livennyt laiturilta tai taittanut nilkkansa märillä luontopoluilla  tai sateesta niljanteisillä rapuilla - puhumattakaan, että olisi polttanut itseään nuotiossa tai eksynyt metsään yösuunnistuksessa!

On upea kokemus olla mukana nuorten elämässä aktiivisesti muutaman vuorokaudeen ajan - kerran elämässä kokemus joka jää mieleen positiivisena energiaruiskeena syksyn alkaessa - ja yhtenä - toivottavasti - äitiä ja lasta yhdistävänä asiana pidemmälläkin tähtäimellä!