Sateessa mennään

Mennäänkö ulos kahville? On kaunista ja seesteistä ja ah niin rauhallista!

Kirjoitin iltapäivällä yhden työpaikkahakemuksen - kumma kun vieläkin, jo useamman kymmenen työpaikkahakemuksta kevään jälkeen kirjoitettuani, kipristelen jokaisen kanssa yhäkin vähintäin tunnin- kaksi jos en vieläkin enemmän.

Utuinen puisto. Houkutteleeko nauttimaan?

Ihan oikeasti, yhden työpaikkahakemuksen rustaamiseen menee yhä ja alati vähintäin pari tuntia aikaa eikä se senkään jälkeen ole useimmiten sellainen, että sillä saisi pääsylipun haastatteluun... Ohkeissa, joissa neuvotaan kuinka tehdä hakemuksia ja kirjoittaa hyvä CV kerrotaan selkosanaisesti, että hakemuksen tarkoitus on saada työnataja kiinnostumaan minusta ja sen päätarkoitus on toimia lippuna työhaastatteluun. Kaikki ne tunnit jotka olen istunut ja rustannut hakemuksia, ovat tähän mennessä päästäneet minut tasan kahteen haastatteluun.... En enää ollenkaan ihmettele, että masennus astuu kuvioihin kun on muutaman kuukauden täysaikaisesti kirjoittanut hakemuksia eikä mitään, EI MITÄÄN tapahdu. Kukaan ei soita, kukaan ei lähetä sähköpostia - kukaan ei halua tavata minua, kellekään ei tule mielenkulmaankaan palkata minua.

Miksi, oi miksi??? MITÄ minussa on VIKAA??? Vanha? Nainen? Ruma? Asiat kyllä osaan, sen tiedän - mutta ehkä en osaa sitä kertoa oikein.

 Minulla on pohja suomen- sekä englanninkielisille hakemuksille ja ansioluettelolle ja tänään tein englanninkielisen hakemuksen. Hehkkuttelin osaamisillani ja kokemuksellani. Tarttuuko joku nyt koukkuun? Olen laittanut verkkoja ja siimoja nyt sinne ja tänne, eri firmoihin, rekrytointisivustoille ja vastailen päivittäin hakemuksiin - on se kyllä jumankekka jo ihan pirullista jos mitään vastausta ei mistään tule!!!

Kurpitsat odottavat halloweenia

Ruotsiksi en  muuten ole hakenut - suoraan sanottuna en ole saanut aikaiseksi rustata dokumentteja ruotsiksi - vielä. Mielessä on kyllä jo käynyt, että hakisin töitä peräti Ruotsista. Muuttaisin sinne vuodeksi, pariksi. Onnistuisiko hiukkasen paremmin, ehkä???

Näitä mietiskellessä voi lähteä sateeseen kävelemään. Nytkin sataa kaatamalla, kohisee, rapisee ja lorottaa...



Juostaan ja leikitään tässä kivassa kujassa.
Ohoh, onpa lätäköitä - no ei se mitään,
saappaat jalkaan!

Sateessa voi kävellä ja nautiskella märkänä luonnon ihanuudesta ja utuisuudesta. Ei tarvita ihovoiteita, ei ripsiväriä. Vesi puskee sisään kauluksesta, lahkeista, hihoista ja lopulta kaikkien vaatteiden läpi... Mutta mitä pienistä; ulkona on lämmin, 12-14 astetta tänäänkin. Hikihän siinä kävellessä tulee eli ihminen kastuu sisältä ja ulkoapäin samanaikaisesti.

Cool!

Ei kun saunaan tai vähintäin suihkuun kun pääsee jäleen kotiin!

Syksy on iiiiihanaa aikaa, eikö vaan? Onhan, onhan?

Jee jee, niin onkin!