 |
| Kissa jää nauhastaan jumiin pensaisiin. Sitten kuuluu surkea maukuminen... |
Laitoin aamupalan yhdeksäksi torstaina kouluun meneväll lapselle. Teetä,
lasi omtekoista mustaherukkamehua (flunssa-aika on alkamassa), paahdettu ja
lämmin karjalanpiirakkapala voilla ja päällä siivu keittokinkkua. Ja sitten
hoputin lapsen laittamaan koulutavarat reppuun, yövaatteet sängyn päähän ja
viulun koteloon.... Lapsi ei yksinkertaisesti tee asioita jos niistä ei joka
hetki muistuta – grrrr; joskus ärsyttää saman asian jankuttaminen tosi
paljon...
Ulkona oli aamulla sumuisen harmaa ilma – vähän kuin tihkusateen ja paksun
sumun välillä. Lapsi meni kaverin kanssa pyörällä kouluun. Itse join kupin
kahvia ja söin pari ruisleipäviipaletta ja lähdin kävelemään. Jätin polkupyörän
telineeseen ja kävelin työkkäriin kopioimaan eilen illalla netistä löytämäni
vapaan työpaikan jota haen vielä tänään. Se täytetään heti hyvän kandidaatin löydyttyä. Haluan olla se hyvä kandidaatti!!! Haluan työpaikkahakemuksesta kopion itselleni – laitan
kansioon kaikki ne työpaikkailmoitukset joihin vastaan. Aika pino niitä jo
onkin – pari-kolmekymmentä, luulisin.
Kävelin harmaassa säässä ja ihailin parhaimmillaan olevaa ruskaa – vaahterat
ovat tähän aikaan vuodesta upeita! Kelta-puna-oranssi-vihreiden vaahteroiden
lomassa on keltaisia koivuja, punaisia marjoja täynnä olevia pihlajia... Haavat
alkavat olla kirkkaan keltaisia ja koristekirsikkapuiden lehden ovat tumman
violettejä, melkein.
Linnut parveilevat ja suuria laumoja erilaisia pikkulintuja sitrittää ja
pirisee ja rupattelee omiaan puissa ja pensaissa.
Tulee hyvä mieli kun kävelee syyssäässä! Ihokin tykkää kosteasta säästä!!!
 |
| Oksat koulun pensas-aidasta |
Katson kuinka jo lähempänä kuusikymppinen puutarhatyöntekijä alkaa leikata
puutarhasaksillaan oksia koulua ympäröivästä pensasaidasta. Oksat ovat täynnä
pieniä punaisia marjoja. Naisella savuaa itse kieritetty sätkä huulessa ja hän
tekee työtä verkkaisesti. Katson tilannetta kävellessäni – ja menen naisen luo.
Pyydän muutamaa oksaa itselleni ”jos ne ovat menossa poisheitettäväksi”. Juu,
ilman muuta saa ottaa. "Otan itsekin kotiin näitä koristeeksi. Kannattaa aina
käyttää hyödyksi mieluummin kun heittää pois” kertoo nainen. Savosta tai
Pohjois-Karjalasta tuntuu olevan kotoisin, murteesta päätellen.
 |
TE-toimiston herkulliset
punakaneliomenat |
Kannan suurta oksakasaa mukana TE-toimistoon, asettelen ne penkille siksi
aikaa kun printtaan tarvitsemani paperit tietokoneelta. TE-toimistossa on
rauhaisaa – luen Helsingin Sanomat ja huomaan suuren kulhon omenoita pöydällä.
Joku työntekijöistä on tuonut omasta puutarhastaan hienoja punakaneli-omenoita
jaettavaksi meille työttömille! Suurkiitos – oikein hyviä ovat! Olisin syönyt
useammankin mutta en viitsinyt ottaa kuin kaksi!
Pienet kivat asiat tekevät iloiseksi – kaunis maisema, oksat kukkavaasiin, ilmaiset
omenat – saavat hyvälle mielelle. Suuret surut lieventyvät; työttömyys on tässä
yhä, rahattomuus ja tulevaisuuden edessä paksu verho.... Näin se on, tällä
kertaa. Ja ehkä se on näin aina.
Nyt haen työpaikkaa ja haluan uskoa sen saavani! Positiivinen ja
optimistinen ihminen on elämässään onnellisempi ja menestyykin paremmin , kerrottiin
uutisissa tänään. Totta, totisen totta!
Osaisipa vaan olla optimisti kaiken keskellä....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti