Joulukuusen elämästä

Joulukuusi on mukava perinne, näin olen aina ajatellut. Joulun upein koristus, tunnelman luoja. Lapsena kuusi haettiin omasta metsästä ja koristeltiin yhdessä jouluaatto-aamuna. Niin kotona vieläkin tehdään - äidin kuusi on aina joku sellainen puuyksilö omalta maalta joka ei kasva ihan oikeassa paikassa ja joutaa pois. Usein kuuset ovat tällä periaatteella valittuna aikalailla harvoja ja toispuoleisia. Mutta kuusen koristeet hoitavat asian ja lopulta kuusi on hieno kynttilöillä, nauhoilla ja kaikenlaisella kiiltävällä koristeltuna.

Jouluinen tasetti ikkunalla

Täällä omassa kodissa, lasten kanssa, kotia jouluiseksi koristellessa olemme joko saaneet kuusen joltakulta - se on saattanut olla tiellä vaikkapa räjäytystyömaalla kuten parina edellisenä jouluna tai olla sellainen yksilö joka ei ole kuusikauppiaalla käynyt kaupaksi. Useimmiten kuusi on toki ostettu rahalla kuusikauppiaalta. Tänä vuonna kuusen piti tulla tutun työmaalta kun siellä oli niitä tulevan rakennuksen alle jäämässä mutta sitä ei siis tullut kun kuusen meille luvannut henkilö ei sitten jaksanut illan suussa sitä enää hakea ja tuuli muuta tekemistä. Että harmitti, kun oli luvannutkin niin suurella varmuudella... Tapasin hänet eilen ja hän pitikin sitten minulle saarnan kuusen tuhlaamisesta, miljoonien kuusten kaatamisesta jouluna tyhmille ihmisille muutamaksi päiväksi sisälle kuivettumaan kuoliaaksi. "Sä pidät itseäsi jotenkin eläinten ja luonnon ystävänä. Miten sä voit ottaa kuusen kuolemaan omaan nurkkaan ja heittää sen viikon päästä roskiin, hyvällä omallatunnolla?"

No - purkaukseen oli tietenkin syynsä, mutta totta on, että joulu on aika lailla kamala ekologisessa mielessä, koska siihen tuhlataan aivan valtavasti rahaa ja roinaa ja krääsää tuotetaan vain ja ainoastaan muutaman hetken koristeluksi ja reksivisiitaksi. jalanjälki on suuri. Ruokaa, juomaa, nauhoja ja sellaista tavaraa jota kukaan ei halua.... Kuusia ja kukkia miljoonittain koteihin, roskiin viimeistään parin viikon päästä.

 Oman metsikön kuusi äidin olohuoneessa

Näin se on. Silti pidän kukista ja kuusista, myös kotona jouluna. Yritän tietenkin katsoa, että en jätä ihan kamalasti roskaa ympäriinsä mutta ainahan kaikesta jälki jää. Oman metsän kuusi paikasta, josta se kuitenki harvennettaisiin on tietenkin paras ja vain hyvin harvalle mahdollista.

Se kuusesta, tällä erää. Lähden nyt kauppaan lapsen kanssa - lupasin, että tehdään kakkutikkareita vuoden viimeisen päivän kunniaksi. Palataan siis asiaan!