TE-toimistossa ja työttömien tapaamisessa

Aamu alkoi yhden työhakemuksen lähettämisellä eteenpäin. Tällä kertaa maailmalle lähti avoin hakemus valtion toimipisteeseen, henkilölle jolle soitin TE-toimiston suosituksesta ja markkinoin osaamistani. Toisessa päässä luuria keskustelukumppanini totesi minun olevan hiukan ylikoulutettu ja -kokenut heillä tällä kertaa avoinna olevaan työhön - respan vastaanottovirkailijaksi. Myönnän itsekin, että kolmenkymmenen vuoden työkokemus kansainvälisistä töistä asiantuntijatehtävissä, tiiminvetäjänä ja budjettivastaavana ei ehkä ole valmentanut minusta hyvää aulapalvelijaa. Kielitaitoakaan ei kuulemma tarvita, ihan suomella pärjää, kuulemma. Voih, olisi kiva puhua kieliä! Uskon kuitenkin selviäväni tästä työstä jos oikein yritän.

Mitä muuta voi tehdä, jos työttömyys alkaa ahdistaa kuin yrittää päästä ihan mihin työhön vain! Kaikkea voi ihminen yrittää; aina eri kokemuksista jotakin oppii! Lähetin siis avoimen hakemuksen valtiolle ja nyt odottelen josko minuun otetaan yhteyttä aulapalvelijan tai jonkin muun työn tiimoilta. Ehkä pirautan sinne muutaman päivän päästä jollei mitään ala kuulua. Palkka olisi murto-osa aikaisempiin ansioihin verrattuna, mutta hei - nyt ollaan lamassa. Palkkaa saisi sen verran, että saisin ainakin asuntolainan kuukausikulut ja muita laskuja maksettua. Jonkun verran yli tonnin kuussa, näin ymmärsin. Tällä lailla pärjäisimme kesään, onhan minulla vähän säästöjä - voisin hakea työtä sitten ahkerasti koko aulapalvelijana toimimisen ajan. Siis jos sen saisin. Onhan siihenkin hommaan varmasti taas viljalti hakijoita. Myös nuoria ja nättejä.

Olen toki hakenut muitakin työpaikkoja. Viime viikolla lähetin kolme hakemusta - itsenäisyyspäivä katkaisi työn haun hetkeksi. Huomenna haen paria, ihan oman alan työtä.

Oi tähti, johdata minut
uuden mahdollisuuden äärelle!

Tänään olin vertaistukiryhmässä. Akavalainen oma liittoni järjestää näitä tilaisuuksia joista olen suuresti kiitollinen. On hienoa kun saa istua iltapäivän kokouspöydän ympärillä, seurata power point kalvoja seinällä ja edetä agendalla asiakohdasta seuraavaan! Tällaistakaan ei voi ihanaksi kokemukseksi ymmärtää kuin ihminen, joka on istunut kokuksissa aivan liian monta sataa tuntia elämässään - ja sitten joutunut kilomeritehtaalle, pois normaalista työelämästä kalvoineen, kokouksineen ja palavereineen. Pois kahviautomaattien ääreltä, kauas työpaikkaruokalan jonoista ja kaikesta siitä työyhteisöjen tavallisen turruttavasta ja turvallisesta arjesta ja pois palkkapäivänä tilille kilahtavasta rahasummasta jolle koko perheen elämä on perustunut koko perheen oleemassaolon ajan. Kun saa asumisen, ruuan ja last - kun työ loppuu, tulee paniikki ja katastrofi-fiilikset. Joka päivä tuntuu haasteelta - mutta on pakko oppia katsomaan elämää uusin silmin. Kun hakee töitä päivät viikkoja kuukausia, maailma näyttää yllättäen aivan toiselta.

Olin siis KOKOUKSESSA tänään! Oli kivaa, jopa hauskaa ja todella antoisaa!!! Keskustelimme meille kaikille tutusta asiasta - työttömän arjesta ja kuinka pitää sitkeästi yllä työnhakuprosessia, kuinka parantaa omia mahdollisuuksia saada työtä ja markkinoida itseään paremmin  työnantajille. Kuinka osittaa vahvuutensa haastatteluissa ja kertoa vahvuuksistaan punastelematta.

Yksi seikka jäi mieleeni - tai mainitaan nyt kaksi monen tunnin keskustelujen puinnista: TE-toimistot ja valtion ja kunnan työpaikat pompahtivat kumpikin useaan otteeseen keskusteluun. Kumpikaan ei tosin kovin positiivisessa mielessä. TE-toimistot saavat murhaavan tuomion kaikilta ryhmän jäseniltä: sieltä ehdotetaan sellaisia työpaikkoja jotka eivät millään tavalla sovi hakijan profiiliin, ovat jopa 80 kilometrin päässä hakijan kotoa ja joista ei mahdollisesti makseta ollenkaan palkkaa; niihin mennään ikäänkuin harjoittelemaan työssäoloa. Olen itsekin saanut tällaisia ehdotuksia; viimeksi eilen tuli ehdotus hakea valtion virastoon harjoittelemaan palkatta. Itse en saa vielä edes työttömyyskorvausta joten olisin aivan täysin palkatta töissä, jos sellaisen työn saisin. Hain yhteen ministeriöön viime viikolla tällaiseen työhön - sieltä ei ole kuulunut mitään. Vielä. Hakijoita näihinkin töihin saattaa olla useampi kymmenen. Nyt eletään täysin työnantajan markkinoilla - työnantaja voi vaatia mitä vain, melkein palkatta ja tulijoita on silti pilvin pimein.

TE-toimistojen tapa toimia ei ole juurikaan työttömiä auttavaa. Ne lienevät olemassa poliittisista syistä; niiden olemassaolo on hyvä asia kun aletaan puhua julkisuudessa työttömyyden hoitamisesta - käytännön hyöty lienee enemmänkin itse TE-toimistojen henkilöstön työllistämisessä.

Valtion ja kunnan työpaikoista sanoi yksi kokouksen osallistujista: "Varovasti, varovasti noiden valtion ja kuntien työpaikkojen kanssa! Miettikää tosi tarkkaan haluatteko sinne - ihan ystävällisesti on pakko sanoa, että ne penaalin terävimmät kynät sieltä oppilaitoksista eivät ole koskaan menneet sinne!" Haasteita kaipaavan ei sinne kannata hakemustaan laittaa.

Mutta hei - jos vain haluaa töitä! Lumen lapiointi olisi ehkä yksi optio. Kelpaisko sinne? Ei taidan muskelit riittää sinnekään.