Käsitöitä neulalla, koneella ja puikoilla. Työttömyyspohdintoja

Tuleva penaali - toivottavasti. Kangas ja vetskari ainakin hyvää laatua.
Ompelu vain puuttuu...

Nuorella alkaa koulu jälleen tällä viikolla. Sinne pitää hankkia sitä sun tätä, ihan pakko saada... Reppu, mieluusti Fjällräven. Se maksaa piirun vaille satasen, hitsi vie! Kalenteri. Uusi penaali joka on tilattu äidiltä. Kangas ja vetoketju käytiin jo ostamassa kangaskaupasta parisen viikkoa sitten. Pussukka ei ole vielä valmis; tämän vuorokauden puolella sen pitää syntyä! Tällä äidillä on nyt aika lailla rimakauhua pussukan ompelun kanssa: kangas on paksua gobeliinia ja omat vetoketjun ompelutaidot ovat ruostuneet - sen tästä asiasta muistan, että siistin vetoketjun aikaan saaminen on haastavaa.

Uuuh. Kohta aloitan! Ompelukone on jo esillä...

Sen sijaan olen neuloskellut - tänään sekä jo parina aikaisempana päivänä, monta vuotta vanhaa, kesken jäänyttä neuletta. Aloitin puseron kun olin ostanut edullisia alennus-lankoja, eurolla kappale (hinta on vielä näkyvillä vyyhdeissä). Langat ovat  aloituksen jälkeen majailleet ja vieneet tilaa vuosien ajan pahvilaatikoissa joita on monta. Niissä on lankoja ja useampi keskeneräinen neule.... Pari viikkoa sitten sain valmiiksi toisen kesken jääneen neuleen - tai oikeastaan ostetut langat joita ei oltu vielä ollenkaan aloitettu. Sain neulepuseron tehtyä ja siihen myös kaulaliinan koska lankaa jäi sen verran jäljelle. Ihan kiva, tuli ihka käyttökelpoinen neule syksyyn! Tai no, ehkä niillä ei täällä kotona juurikaan mitään tee - mutta ehkäpä saan työpaikan,  jossa sitä voi pitää!

Lanka on  vaaleaa jossa paksuja mullukoita ja kimalletta

Nyt sitten tämä keltainen, kultakimalletta sisältävä neule. Sitten sieltä laatikoista löytyy vielä vihreä neule jonka aloitin viime talvena. Pari vuotta vanha kuparinruskea on myös odottamassa tekijäänsä- Ja onhan siellä vielä myös parit kirjosukat ja lapaset....

Työttömyydestä taas sananen
Yritän saada ylläpidettyä innon keskeneräisten asioiden loppuun saattamisessa. Aikaa pitäisi olla   kun työtä ei näy taivaanrannassa. Työstä puheen ollen voi ihmetellä taas poliitikkojen puheita, joista kuultaa läpi ajatus, että työtön ei ottaisi vastaan työtä kun sitä hänelle tarjotaan. Huokausten huokaus. Pitäisiköhän mennä valtiovarainministeri Petteri Orpolle ja muillekin päättäjille selittämään, että olen hakenut satoja työpaikkoja enkä niistä mitään vielä saanut - kukaan ei ole mitään ikinä tarjonnut eikä työvoimatoimisto ole tipan vertaa kiinnostunut minusta - edes pyydettäessä ei sieltä keskusteluaikaa saa. hain männä viikolla työvoimakoulutukseen mutta sain hylkäävän lausunnon heti paluupostissa. Ihan oikeassa postissa vielä; paperiposti on tuossa antiikkisessa byroossa vieläkin käytössä.

No tuskinpa tilanteen oikea laita ketään kiinnostaa; tuntuu, että politiikka on kaikilta osin pelkkää mielikuvan luontia, vailla oikealla tavalla asioihin puuttumista. Mielikuvat ohjaavat - niin myös muualla maailmassa. Maailman menoa kun seuraa median kautta, huomaa vaikkapa Turkin, Venäjän toimia ja USA:n presidenttipeliä seuratessa, miten mielikuvien luonti saa aikaan ihmeellisiä asioita - vaikka sanotut asiat olisivat kuinka päättömiä ja uskomattomia, silti ne toteutetaan ja ihmismassat hurraavat niille.

Olen tässä vuosien saatossa nähnyt kuinka käsittämättömän ammattitaidoton ja onneton on tuo TE-toimisto, valtion virasto joka maksaa meille veronmaksajille maltaita. Siellä on vanhahkoa porukkaa töissä joilla ei tunnu olevan työmarkkinoista tietoa kuin ohuiksi pitimiksi, huono käsitys tämän päivän työelämästä ja digitaalisuudesta ei juuri hajua; usein siellä käydessäni tunnen, että itselläni on paljon enemmän tietoa  avoimista paikoista, yrityksistä ja työnhausta. Verenpaine nousee korkeuksiin, kun ajattelenkin tuota paikkaa. Rauhaisan uneliaassa ilmapiirissä siellä istutaan ja liikutaan kuin hiipien. Toimisto on jämähtänyt jonnekin 70- 80-luvuille. Ihme, että siellä  ei lapiohommia suoraan ehdotella kaikille.

Rahkasammal. Luonnon kokolattiamatto.