Porovalot valaisevat syksyn pimeydessä

Flyygeli avattuna - konserttisalin soitin lähietäisyydeltä

Jonnekin päin Suomea on kuulemma jo lunta satanut. Ei vielä tänne meidän keittiön ikkunoiden taakse, ei, ei. Vettä täällä lorottaa taivaalta, maa on jäisen liukas kun aamuisin on miinusasteita mutta päivisin plussalla mennään.

Riisipuuron ainesosat

Olo ei ole kovinkaan plussalla - vaikka onkin adventtiaika ja se on yleensä mukavaa. Kodikasta ja viihtyisää. On nytkin, toki - laiteltiin hiukan erilaisia koristeita vielä pikkuisen kanssa esiin tänään; hän laittoi itse omat tunnelmavalot omaan huoneeseensa, valonauhan ikkunaan ja sängynpäätyyn. Valot muodostuvat punaisista poroista. Hän valitsi sen 3 vuotta sitten itselleen kaupasta ja nyt kun kaivettiin joulunajan juttuja esiin niin sekin löytyi. Itse kiinnitin punaisen sydämen vanhimman lapsen entisen huoneen ikkunaan, himmelin viereen.

Adventtikyntteliköt ilmestyivät jo viikko sitten keittiön ikkunaan ja pöydälle kun oli ensimmäinen adventti. Tänään sitten poltettiin jo kahta adventtikynttilkää kun syötiin riisipuuroa. Time flies!

Joulukalenterin luukkuja on availtu jo viikon ajan, tänään tuli kaksi kyntilää tonttujen kädessä, siinä partiolaisten kalenterissa. Kaksin adventtia vietettiin pienimmäisen kanssa, hänen aamuisten luisteluharkkojensa jälkeen. Vanhimmat lapset menevät jo omia aikojaan ja teitään - ei kiinnostanut heitä riisipuuro eivätkä piparit, ei suklaa.

Heräsin varhain aamulla ja järjestelin kaikenlaista - sitten vein lapsen ja kaverinsa jäähallille luisteluharjoituksiin. Lapsi haluaa lopettaa partion ja uimaharrastuksen kun nyt pitää päästä jääkiekkoa pelaamaan! Harjoitukset ovat kolme kertaa viikossa - kaukana eri naapurikuntien jäähalleissa joihin pääsee vain kuskattuna. Ajatus jo kammostuttaa - miten herran pieksut saan lapsen kolme kertaa viikossa harjoituksiin kymmenien kilometrien päähän - ja siellä pitää sitten vielä se aika myös notkua odottelemassa, että harjoitukset menevät ohi.... Huh huh. Partio on ollut kiva harrastus mutta sekin on pitkässä matkassa enkä ole päässyt aina kuskaamaan joten kertoja on jäänyt väliin. Se harmittaa. Uiminen on mennyt superhienosti; halli on lähellä, sinne pääsee omin avuin ja lapsi on siinä niin hyvä että pitäisi siirtyä kilpailevaan ryhmään mutta silloin pitäisi uida 3 kertaa viikossa eikä se innosta - pitäisi lopettaa viulu tai kitara että voisi uida noin paljon. No, nyt lapsi sitten lopettaa koko uimisen kun välimuotoa sille harrastukselle ei ole.

...ja valmis adventin puuroateria

Harmittaa, kun lasten harrastukset ovat melkein ammattilaiseksi tähtääviä; ne ovat kalliita ja ne vievät valtavasti aikaa. Ja aika menee myös vanhemmilta - kuinka yksinhuoltajaäiti voi moista edes tehdä??? Ja miksi juuri mitään ei voi harrastaa vain kerran viikossa? Jo aikaisemmin omat vanhemmat lapset sitä harmittelivat - kolme kertaa viikossa on aika tyypillinen tahti melkein mille harrastukselle vain. Sen päälle tarvitaan yleensä vielä vähän lisäharjoittelua. Kaikki tämän koulun ja kavereiden lisäksi. Ei sellainen ole HARRASTUS - työstähän tuo melkein käy! Lapsen pitäisi saada tehdä erilaisia asioita ja olla kavereide kansas - ei satsata kaikkea vapaa-aikaa yhteen harrastukseen ja kilpailemiseen.

Työstä vielä

Soitto soi, klarinetin käheä ääni

Olen itse jo varma, että minut irtisanotaan lähiaikoina; saanko tiedon ennen joulua vai heti sen jälkeen on epävarmaa. Suomessa YT-neuvotteluaika on 6 viikkoa ja jos se käytetään kokonaan, tulee tieto vasta ensi vuoden puolella. Euroopan maissa on hyvin erilaiset irtisanomiskäytännöt - Saksan kaikkein vaikeimmasta vaikka Tanskan helppoon - siellä vain sanotaan, että työt loppu nyt, emme enää tarvitse sinua ja niin se sitten päättyy. Jenkeissä ja Aasian maissa porukasta pääsee helposti eroon. Suomi on keski-kastia tässä.

YT:den jälkeen tulevat varsinaiset irtisanomiset ja siitä sitten irtisanomisaika ja olen pihalla. Sen jälkeen ei meillä enää pelata jääkiekkoa eikä paljon harrasteta muutakaan jollen saa jostain muualta töitä. Yritän tietenkin hakea, ihan tosissaan. Kun vain töiltään ehtii!

Eletään taas päivä kerrallaan ja katellaan. Yritän maksella maksuja pois ja elää säästeliäästi; saa nähdä kuinka käy.

Viikonloppu alkoi puhallinkonsertilla jossa soitettiin paljon klarinettimusiikkia. Konserttisali oli niin täynnä, että muusikot joutuivat soittamaan ihan yleisön keskellä kun tuoleja laitettiin muusikoden ympärille ihan joka puolelle. Ilma meinasi loppua! Olin niin väsynyt illalla konserttisalissa, että taistelin nukahtamista vastaan nipistelemällä itseäni. Silti nukahdin konsertissakin pari kertaa - toivottavasti kukaan ei nähnyt. Noloa.

Kamalaa, väsymys on jo melkein kuin sairaus: olen niin väsynyt, että pelottaa ajaa autoa! Kotona nukahdin perjantaina lehteä lukiessa!

Konsertissa käynti oli silti ja joka tapauksessa kiva kokemus; musiikki on mieltä puhdistava ja raikastava asia. Kotona lapsi soitteli viikonloppuna joulumusiikkia - niin levyltä kuin viulullakin. Hän soittaa ensimmäisessä orkesterikonsertissaan huomenna joten saan taas pian nauttia elävää musiikkia. Johonkin isompaan joulukonserttiin haluaisin myös mennä jossain vaiheessa - katsotaan miten työasia menee ja pääsenkö irroittautumaan. Vaikka irtisanominen onkin kaikella todennäköisyydellä pian edessä, nyt on aivan valtava työmäärä sitä ennen purettavana - viime viikollakin olivat työpäivät järjestään yyli 10-tuntisia; ylituntejahan ei lasketa mutta toki ne itse itselleni laskin. Ei työttömyys siksi uhkaa, että ei olisi töitä - vaan sen takia, että saataisiin kustannukset alas. Kustannuksista suurimpia ovat palkkakulut - joten ne täytyy leikata. Maalliko sanoisi, että kannattaa leikata johto- ja päällikköportaasta jossa ne valtavan suuret palkat ovat. Pienipalkkaista porukkaa joutuu häätämäään pois valtavat määrät että kustannusket leikkautuvat toivotulla tavalla. Se taas tekee organisaatiosta ramman, kun leikataan rankasti työtä tekevää porukkaa pihalle, aivan valtavat määrät. Yläkerroksien paikkoja ei leikata koska juuri ne ihmiset tietenkin päättävät uuden organisaation ja uuden strategian - siksi siellä samat ihmiset vaihtavat toistensa kanssa paikkoja ja päättävät mitä muista organisaation osista poistetaan tai myydään, että saadaan firma terveeksi. Leikataan samalla toki helposti niitä organisaation osia joiden poistumnen tuo valtavat ongelmat jäljelle jääneisiin osioihin. Voi helposti tulla rampa organisaatio... Se nähdään ajan myötä; me jotka poistumme, seuraamme toki myös jatkossa kuinka siellä käy. 

Euroko loppuu - ja työttömyys lisääntyy

Uskollinen kaktus kukkii aina marraskuussa makuuhuoneen ikkunalla.

Maailman tilanne tuntuu NIIN masentavalta tällä hetkellä. Euron pelätään kaatuvan valuutana. Maailmantalouden ja yksittäisten maiden talous on tosi huonoissa kantimissa - sitä poliitikot aikovat hoitaa korottamalla veroja ja maksuja. Kaikkein "hauskin" maksu mitä ollaan tekemässä on ns kasettimaksun laajennus - vero kaikkiin laitteisiin joissa on muistia ja joilla voi kuunnella musiikkia. Maksu tulee tietenkin kaikille, huolimatta siitä kuunnellaanko oikeasti musiikkia vai ei. Sapettaa, ärsyttää moinen. Tätä veroa, kuten monia muitakin,  ajaa vasemmistoliitto. En ymmärrä - eikä heidän pitäisi tulea vähävaraisia; vai onko tässä ajatus, että musiikkia kuuntelevat enemmän hyvätuloiset? Höh.

Loppujen lopuksi elämä vaan kallistuu. Kaikilla. Työttömyys lisääntyy ja sen jälkeen uudet maksut tuntuvat vielä epäoikeudenmukaisemmilta.

Siihen kategoriaan kuuluu kohta paljon niitäkin, jotka vielä ovat työssäkäyviä ja palkkaa nauttivia. Itse yksi tähän joukkoon hyvin todennäköisesti jossain vaiheessa kuuluva niin ikään. Pelottaa niin sikana, että en halua edes myöntää.

Tilattaviin lehtiin tulee ensi vuonna 9 prosentin vero. Aion itse perua Hesarin ja paikallislehden tilauksen; ehkä tilaan Hesarin viikonlopuikis vain - siis jos olen vielä töissä. Muita lehtiä ei tule paljon - Suomen Kuvalehteä aion jatkaa. Pirkat ja Yhteishyvät tulevat kun ovat ilmaisia. Samoin kaikki mu mainospaperi jota tulee kilokaupalla kotiin; sen saisi lopettaa, jo ekologisista syistä - mutta eihän niille mitään voi. Jos peruu ilmaisjakelun, ei saa myöskään oman kotikunnan tiedotteita, ei opistojen kurssikataloogeja eikä bussiaikatauluja. Kauppakeskusten, K- ja S-kauppojen sekä pizzakuppiloiden- ym tarjouksista ei pääse eroon millään vaikka en ikinä niitä lukisi, koskaan ostaisi pizzaa. AARRGGH

Piparien uudet kuviot - muumeja, pupuja

Tässä hetki sitten sain tietää, että paras ja läheisin työkaverini on listalla jonne on kirjattu irtisanottavat osastoittain ja alueittain. Pitkä lista ihmisiä jotka eivät asiasta tiedä - neuvottelut liittojen kanssa - YT:t - päättävät virallisesti asiasta. Moinen on tietenkin vain teatteria ja kaikki sen tietävät - mutta se teatteri pitää esittää kuitenkin joka kerta; kuuden viikon pidennys löysässä hirressä roikkumiseen jona aikana tietenkin parhaat ehtivät hakea uuden työn ja moni muukin järjestellä asioitaan. Viime kierroksella yksi työkavei ehti saada talon myytyä ja perheensä muuttamaan paljon pienempään kerrostaloasuntoon, sai lainaehdot neuvoteltua paremmiksi samalla kun odoteltiin YT-neuvottelujen kulkua. Virallisesti irtisanottavat taas päätettiin liittojen kanssa mutta tietenkin kaveri jolta oli työt jo vähennetty ennen YT:den alkua tiesi mitä tuleman pitää. Kaveri viereisellä jakkaralla sai jo etukäteen molempien työt; kiusallista hänelle joka sai työt omiensa päälle vaikka oli kiireinen jo alunalkaen.

No, irtisanottava meni muualle tekemään vähät työnsä ja hoiti pääsääntöisesti omia asioitaan kusi viikkoa. Ei ole tuokaan järkevää - ja syö firman rahoja tosi paljon kun tällaisia kavereita on kymmeniä ja satoja isoissa firmoissa. Sitten tuli vielä eropaketti käteen joten loppujen lopuksi kun erolappu annettiin, hän oli jo henkisesti aivan valmis lähtemään talosta. Uutta työtä hän ei kyllä ole vieläkään saanut - pari kuulautta on siitä kun hän lähti.

Eihän YT-neuvotteluissa mitään jo aikaisemmin työnatajan päättämiiä asioita muuteta - asia on jo päätetty kun ne alkavat. Luotot toki itse antavat jäsenien ymmärtää että he ovat saaneet ajettua sitä ja tätä asiaa eteenpäin, mutta se on useimmiten jo etukäteen suunniteltu neuvottelujuttu; "annetaan niille tämä niin ovat tyytyväisiä." Kaikkien pitää saada tuntea onnistuvansa, olevansa hyvä neuvottelija. Yritys on päätöksensä tehnyt ja neuvotteuissa käsitellään sitten jotakin asiaa kuten irtisanomispaketin kokoa tms - jos sitäkään.

Tiedän, että itse olen samanlaisella poispotkittavien listalla, ihme jollen olisi - sitä sivua en vain itse ole vielä nähnyt, se paperi ei ollut nähtävissä, oli toisella pöydällä, toisten käsissä. Silti toki ymmärrän, että olen yksi osa suurta joukkoa josta ammattiyhdistysten ja eri henkilöjärjestöjen ihmiset neuvottelevat, keskustelevat ja puhuvat kuutisen viikkoa pöytänsä ympärillä.

Tietenkin ymmärrän, että näitä neuvotteluja ei käydä ilkeyttään vaan siksi, että firman on selviytyäkseen vähennettävä kustannuksia - ja palkat ovat iso kustannus. Ei ole yksinkertaisesti varaa pitää ihmisä töissä jolleivat he tee kunnolla ja tuottavaa työtä. Muut saavat mennä - minne menevätkin; se on jokaisen oma asia.

Olen jutellut tämän hyvän työkaverin kanssa jo monta kertaa sen jälkeen kun sain eilen tiedon että hän joutuu pois. Jutellaan aivan tavallisia - en tietenkään voi hänelle kertoa asiaa vaan annan hänen kertoa kun hän kertoilee miten voisi parantaa sitä ja tätä asiaa omassa työssään, tehdä hommia paremmin jne. Hän juuri kertoi ottaneensa yhteyttä yhteen ylimmistä johtajista ja saaneensa tältä kannustusta tekemänsä ehdotukseen - tuntuu kamalalta kun tietää miten nuokin asiat ovat luultavasti teatteria. Tieto lisää tuskaa - tunnen itseni petturiksi vaikka tiedänkin, että asialle en itse mitään voi.

Meidän tiemme tulevat erkanemaan. Tosi sääli; olemme oppineet tuntemaan toisemme ja soittelemme päivittäin, juttelemme firman asioista laidasta laitaan, välillä vähän omiakin asioita.

Viikon päästä tiedämme myös virallisesti totuuden. Silloin tiedän myös, saanko sen työpaikan jota olen hakenut ja johon minut on testattu. Ja joka testi meni mielestäni huonosti - mutta toki tiedän, että siinä ei testattu minun matemaattista lahjakkuuttani ainoastaan - vaan sitä, sovinko tehtävään... '

Elämä on tällaista. Vaikeaa. Nyt kun vielä olen kuukausipalkallinen, pitäisi maksaa velkoja pois - mutta miten se tehdä kun palkkakaan ei meinaa riittää menoihin? Lasten menot pitää kohta varmaan karsia isojen osalta pois kokonaan...

Huomenna on joulukuu, musta marraskuu päättyy. Odotetaan joulua ja sen jälkeen talven valkeutta ja kuulautta. Elämä voittaa, toivottavasti tämänkin synkän ajan.

Töiden hakua nöyryyttävyyteen asti

Saumuri. Kallis ja hieno vempain; olisi kiva omistaa tuollainen - ja osata sitä käyttää!

Tänään olen käynyt testeissä uutta työtä varten. Erilaisia täytettäviä ruudukoita, ryhmäkeskusteluita, haastatteluita ja itseanalyysejä vaikka kuinka monta - moneksi tunniksi. Melkein koko päivä meni vaikka tein ison osan jo etukäteen sähköisesti. Toisaalta ihan kivaa - toisaalta kamalaa! Huomasin, että olen matemaattisesti idiootti; en osannut laskea testin laskuja. Loogiset päättelytehtävät menivät myös hitaasti. Sain vain pienen osan tehtyä.

Olen tyhmä. Totta. Surullista.

Luonto odottaa lunta
ja pakkasta

En tämän nöyryyttävän todellisuuden paljastuttua enää odota saavani työpaikkaa jota olen hakenut ja alan satsata tiukemmin siihen, että saan takerruttua kiinni kunnolla tähän nykyiseen. Jatkan taas päivä kerrallaan - ja kiitän tästä kokemuksesta jonka sain itse kokea uutta paikkaa hakiessa. Selvisin finaaliin mutta siellä paljastui todellisuus - varmasti olen itse kaikkein pettynein tähän asiantilaan - kukapa muukaan???

Aika hauska muuten, että kun kaikki joka paikassa aina  hokevat sitä kuinka mitään ei maailmassa voi yksin tehdä; ihminen onnistuu vain ja ainoastaan kun on hyvä sosiaalinen ja kollegiaalinen verkosto - kun tuntee oikeita ihmisiä ja saa luottaa hyviin ystäviin ja perheeseen. Halleluja; rakkaus ja toisista välittäminen voittaa kaiken!!! Nämä ovat niin kauniita ja jaloja asioita, että tietenkin laulan niitä itsekin. Ystävät, rakkaat ja rakkaus, toisiaan auttavat ja tukevat ihmiset maailman myrskyissä pärjäävät....

Aah. Eihän minulla oikeasti ole verkostoja eikä rakkauksia, ei ystäviä. Perhe on, lapset ja äiti. Heille en voi mitään hankalaa kertoa; sen kerran kun olen sen tehnyt, joudun itse lohduttajan paikalle - "mitäs sitten, jos äiti jää työttömäksi?" " Mitäs nyt kun ero tuli - ihan kamalaa." "Ei meidän suvussa ole ennen erottu!" "Miten et nyt osannut hoitaa asiaa paremmin, miten sinä noin pärjäät...?"

Kauniita sanoja kannattaa toistella, uskon. Ihmiset haluavat uskoa niihin. Niin itsekin. Haluan rakkautta, ystäviä, kaikkea hyvää ja kivaa. Ennenkaikkea rakkautta, tietenkin. Se kuuluu ihmisyyteen. Silti moni on ilman - mutta sellaista ei sanota haastatteuissa joissa etsitään "VOITTAJIA". "CHAMPIONS".

Tällä viikolla tehdään täysillä bisnestä työmaalla. Sitten kun ilta saa, toivoisin voivani tehdä käsillä kaikkea kivaa - Ommella. Neuloa. Virkata. Rakentaa himmeleitä. Leipoa.

Lapaset valmistuivat. Toisetkin ovat tuloillaan, samoin sukat.

Lapset olivat viikonloppuna poissa - pienin partioleirillä, isot omissa menoissaan kavereidensa kanssa niinkuin he aina ovat viikonloppuisin. Olin siis kotona yksin ja mietin, onko elämäni tällaista sitten muutaman vuoden päästä kun kaikki lapset ovat omillaan ja toivottavasti onnellisa elämässään ilman äidin huolenpitoa. Nyt vielä oli ihan kiva olla rauhassa ja yksin; olin väsynyt ja tuntui ihanalta istua ja kuunnella radiota, neuloa ja juoda lasi ja toinenkin punaviinia. Kelle sitten joskus teen neuleita - onko minulla ketään jolle puhua...?

Olen aina ajatellut, että elämä menee kuin sen on tarkoituskin mennä. Yksinäisyys on kurja tila - mutta vielä kaameampaa on jos joutuu elämään toisen terrorisoitavana, kiusattuna tai muuten niin, että joku määrää ja moittii koko ajan. Moni avioliitto on sellainen.

Yksin saa olla hakkamatta ja mollaamatta. Vaikka puiden suhinaa kuunnellen. Rakkaudesta unelmoiden.

Kalenterin ensimmäinen luukku auki!

Adventtiaika omalla ikkunalla, keittiössä

Ensimmäinen adventti on tänä vuonna harmaa ja vetinen. Kun ulkona on pimeää ja synkkää, on ihana sytyttää kynttilöitä ja nauttia kotona lämpimästä ja kotoisasta tunnelmasta. Kun on synkkää ulkona, on koti ihanan kotoisa ja suloinen paikka jonne on ihana sulkeutua ja antaa tuulen ulvoa nurkissa!

Vaikk on vasta marraskuu, saa joulukalenterin jo aukaista - jos on ostanut oikean ADVENTTIkalenterin eikä vain perusjoulukuun kalenteria joka alkaa aina joulukuun 1. päivänä. Kalnterin luukusta tuli tietenkin yksi kynttilä - niinkuin aina adventtina tulee kyntty adventin mukaisesti!

Pimeä siis tosiaan puskee läpi joka paikasta, tuntuu, että mikään lamppu ei pysty sitä kunnolla läpäisemään!

Uudet jouluvalot ja valaisimet ovat led-valoja ja ne ovat hehkulamppuja edullisempia. Pieniä ja teräviä valoja kuin kaukaiset tähdet taivaalla. En tiedä, voiko niitä laittaa tavallisiin valaisimiin joita käytetään kunnolla valaisemiseen, ei vain tunnelman luontiin. Energiansäästölamput on tarkoitettu kaikelle kansalle kotoen ja pihojen valaisuun.

Nämä lamput ovat melkein järjestään ihan kamalia. Ihan oikeasti - hirveitä! Markkinoinnilla meille kaikille pakkosyötetty kallis ja saastuttava Ne ovat kalliita ja elohopealla ja muulla raskasmetallilla saastuttavia tuotteita joita ei voi mitenkään enää välttää jos valoa tarvitsee....

Ne valaisevat paljon huonommin kuin vielä jokunen vuosi sitten kaikilla käytössä olleet hekulamput - ja ne himmenevät valoteholtaan häpeällisesti ja huomaamatta ajan kuluessa. Rumia ja kömpelöitäkin ovat. I hate them! Todellinen susi tuotteeksi - silti koko Eurooppa on korvaamassa hehkulamput tällaisilla - energiansäästön nimissä. Silti yksi tuollainen lampun phalainen maksaa 10-20 kertaa enemmän kun vanhanaikainen hehkulamppu - joita ei enää kohta saa kaupoista ollenkaan. ÄRRRSYTTÄVÄÄ!  Voi vain ihmetellä, mitä suhteita lampputehtailijoilla on EU-päättäjien kanssa....????

Harmaa maisema kuvattuna tänään puoliltapäivin.

Pimeässä siis jälleen taaperramme. Hoosiannaa en päässyt kirkkoon kuulemaan kun olin lupautunut kurssille oppimaan saumurinkäytön saloja. Samaten olin lupautunut lapsen partioretkelle glögin keittoon ja tarjoiluun. Saumurin opiskelu jäi kesken mutta partiotapahtumaan osallistuin vähän paremmin!

Luomuvaloa. Tunnelmallista.

Mukavasti meni viikonloppu näinkin. Koristelin illalla kodin adventtiaikaan. Kalenterin luukusta tuli yksi kynttilä ja yksi kynttilä on sytytetty myös kynttelikköstä keittiön pöydällä. Uusi sähkökynttelikkö on myös laitettu keittiön ikkunalle kissan viime vuonna särkemän tilalle. Maksoi 6,90 ja on led-valoilla varustettu - varmasti ihan hyvä investointi kun se kestää varsin monta vuotta jollei kissa taas käy särkemässä sitä jälleen - meillähän on kaksi kissaa huushollissa taas kisaamassa niin kaikkea särkyy taajaan muutenkin.

Saunottiin - ihanaa! Kuunneltiin puiden huminaa syysmyrskyn pauhatessa - siitä tulee hyvä olo; puiden humina on todella rauhoittava ja hyvä ääni. Kaikki puut humisevat mutta kuuset ja männyt mahtavimmin.

Riisipuuroa on syöty, glögiä juotu ja pipareitakin naposteltu. Partiolaisten ansioita kaikki nämä kolme viimeksi mainittua nautintoa. Kiitos kovasti. 

Onneksi on ilta - ja kissa kehrää

Pieni pala kotia
keltaisessa valossa

Paksu valkoinen kynttilä palaa keittiön pöydällä, flunssainen vanhin lapsi löhöää sohvalla tietokone polvella ja niistää, yskii ja köhii. On saanut lääkekuurin tänään, koko viikon sairasloman. Antibioottia ja Sir Efedrin yskänlääkettä. Iso kissa on hänellä sylissä, puoliksi tietokoneen päällä. Kehrää, kuulemma. Pikku-kissa peuhaa lattialla.

Pienempi lapsi istuu risti-istunnassa lattialla, paksun maton päällä ja soittaa viulua - joululauluja siinä soittelee. Sai ison pinon joululaulunuotteja opettajalta ja nyt niitä tuossa jo soittelee. Jouluyö, juhlayö. Joulupuu on rakennettu, En etsi valtaa loistoa. Tonttujen jouluyö. Heinillä härkien kaukalon....

Päivä oli huima kiireydessään. Onneksi saan nyt istua ihan rauhassa tässä keittiön pöydän ääressä. Tee on hyvää ja mietin, laittaisinko seuraavaan kupilliseen hiukan hunajaa. On kurkku jo tällä äidillä hiukan kipeä.

Ikkunalaidan uusi tulokas:
lohenpunainen kaktus äidiltä

Viikonloppuna kävin äidin kanssa kukkakaupassa - meillä kun on suuri ja edullinen kukkakauppa tässä lähellä; käydään siellä aina kun äiti tulee käymään. Nyt kun syksy on myöhässä, pystyi vielä ostamaan kevään kukkasipuleita; niitä sai 10 kpl 99 sentillä. Äiti osti sellaisen sekavärisen pussillisen, vaaleanpunaisesta keltaiseen ja oranssiin - ja nyt ne ovat jo maassa odottamassa ensin lumipeitettä ja sitten kevään tuloa. Talon taakse, oman kammarinsa ikkunan eteen ne laittoi, veli auttoi kaivamisessa. Sieltä ne nousevat kun kevätaurinko ensin sulattaa lumikinoset ja lämmittää maan. Eteläseinustalla se käy nopeasti. Mutta kun nyt ensin saataisiin se talvi tänne! Jo se saisi tulla, valkea lumipeite!

Viime vuonna tähän aikaan oli jo maassa lumipeite - se satoi näinä aikoina maahan. Sen huomasin viime vuotisista blogi-kuvistani! Nyt ei ole lunta näkyvissä ollenkaan - mutta äiti kertoi, että sielläpäin on jo maa ollut tänään  jäässä ja räntää on sadellut.

Itselläni on jo talvirenkaat alla, toista päivää. Nastat vain rapisevat ajaessa.

Eipä tässä sitten ihmeempiä tällä kertaa. Matka jatkuu!

Työhaastattelusta ja lapsen flunssasta - mietteitä päivän kulusta

Kuvalla ei ole tuon taivaallisen tekoa tekstin kanssa. Komea vanha metsäauto
on kuvattu metsämessuilla pari viikkoa sitten.

Rakas päiväkirjani,

siitä on jo viikko kun viimeksi kirjoittelin sinulle. Aika on super-kiireistä ja illatkin ovat olleet täynnänsä kaikenlaista puuhaa ja tohinaa - mitä nyt milloinkin. Tänään olin seitsemään saakka töissä, eilen samoin. Sen jälkeen kun kotiin pääsee, kaupan kautta ja tekee ruokaa lapsilleen, on kello jo lähellä kymmentä. Sanomalehdet jäävät lukematta, neuleet neulomatta ja ylipäätään ne tavalliset asiat joita normaalisti tekee päivittäin, jäävät nykyään tekemättä. Vähän se surettaa... Ihminen haluaa mielellään tehdä tuttuja ja mukavia asioita.

Milloinka olen ollut lenkillä? En muista - on siitä jo monta viikkoa aikaa.

Ikkunakoristeet: ihanainen valopallo,
taustalla olkihimmeli

Olen hankkinut kivan valopallon ikkunaan. Lauantaiksi laitoin, kun meillä oli sukujuhlat kotona ja paikalla 13 henkeä. Lasipallo oli kiva tunnelman luoja kynttilöiden ja ruokailun ja yhteisen porinan ja kanssakäymisen osana. Se on nätti; en halua sitä joulupalloksi sanoa. Se on syksyn pimeydessä loistava kaunis pallura, ruskea lasipallo jossa on kullankimalteisia kiemuroita ja led-valoketju sisällä. Roikkuu olohuoneen ikkunan edessä, reilu viikko sitten tekemäni himmelin vieressä!

Tänään - nyt kun kello on pian puoli yksitoista ja minulla silmät kirvelevät väsymyksestä ja odotan lapsen iltapesun päättymistä ja nopeaa viululäksyjen kertausta ennen nukkumaanmenoa, kirjoitan muutaman asian tästä päivästä ja suljen jälleen tämän sivuston. Lapsi pitää kovasti Sibeliuksen 8-vuotiaana säveltämästä vesipisaroita kappaleesta jota soittaa mieluusti. Se on pitsikaatto ja kuulostaa tosiaan tippuvilta vesipisaroilta.

Yksi työjuttu on sitten vielä tehtävä ennenkuin sukellan lakanoiden väliin ja nukahdan samantien mustaan ja raskaaseen uneen josta herään aamulla kellon soittoon mitään muistamatta. Vaikka en mitään yöstä muistakaan - varsinkin jos pysyn lämpimänä ja siispä minulla onkin sukat, yöpaita ja hartialämmitin kolmen peiton lisäksi lämmön takaajana - voin sanoa, että nukkuminen on IHANAA! On ihanan suloista avata vuode, kääntää peitto auki ja mennä tuoksuvien lakanoiden väliin, ottaa hyvä asento, lukea muutama sivu hyvää kirjaa (jos pystyy eikä nukahda) ja sitten vihdoin sammuttaa valo ja laittaa silmät kiinni. Ympärillä kiehnännyt uni ottaa sitten samantien valtaansa ja laittaa koneiston latautumaan - yöllä sitä on kuin kännykkä laturissa; pimeässä lataamassa akkuja seuraavan päivän tohinoille.

--------

Tänään minua

• ilahdutti työhaastattelun eteneminen vihoviimeiseen vaiheeseen. Olen käynyt kolmesti haastattelussa joista yksi henkilöstöjohtajan kanssa ja kaksi tulevan esimiehen kanssa. Tänään minulle soitettiin ja kerrottiin, että olen toinen jatkoon valituista henkilöistä; kaksi finalistia testataan MPS:ssä ja katsotaan kumpi meistä soveltuu uuteen työhön paremmin. Olen nyt NIIN lähellä maalia, että pelottaa ajatellakaan... Vielä voi yhtä lailla pudota ja voittaa...

• suretti uutiset sikaloiden tilasta Suomessa. On aivan kamalaa katsoa ja lukea kuinka ns tuotantoeläimiä Suomessa ja muualla maailamssa käsitellään. Eläinten kohtelu - samoin kuin kaikkien heikommassa asemassa olevien kuten lasten, kehitysvammaisten, vanhusten kuten eläinten ja luonnon - saa minut surusta ja raivosta aivan sekaisin.

• liikutti vanhimman lapsen soitto töihin: "Äiti, saanko tulla kotiin tänään?" Hän on ollut kotonaan yksin kaksi päivää, kovassa kuumeessa ja flunssassa ja tuntee olonsa yksinäiseksi. Hain hänet kotiin, hän oli kuumeinen ja yskiä rouskutti kuin vanha mekaaninen kone. Mutta oli kihertävän iloinen kun tuli kotiin ja tapasi sisaruksensa ja molemmat kissat - hänen kissannsa on ollut täällä meillä oljamissa taas jonkin aikaa. Tein ruokaa jota syötiin yhdeksän tietämillä, kaikki on hyvin ja koko oma laumani kasassa, ruokittuna ja tyytyväisenä.  Näin on äiti kovasti iloinen!

• raivostutti työpaikkaruokalan Amican tilanne. Aina sama juttu - ruokala on auki kahteen saakka mutta jos sinne menee syömään yhden jälkeen, voi olla varma että monet ruokalajit on jo syöty loppuun ja ne mitä on jäljellä on osin kuivettuneena suurten metalliastioiden reunoille ja että osa ruuista on kylmiä. Näin tänäänkin: menin syömään noin puoli kaksi ja hain paneeratun kalan - ruokalassa tarjotaan aina KALAA, sillä ei useinkaan ole lajinimikettä; lienee sitä massapyydettyä kalaa joka kulkee maapallon ympäri halpamaissa ruodittavana ja tulee sitten tänne pakastettuna ja laitetaan vain rasvakeittimeen Suomessa.
  
  Kalan kanssa otin perunoita ja huomasin, että kermaviilikastikekulho oli kaavittu tyhjäksi. Kysyin olisiko keittiössä lisää kastiketta "Ei ole" oli vastaus. Syödessä huomasin, että peruna oli aivan täydellisen kylmää - siis ihan jääkaappikylmää, ei vain haaleaa. Kala oli haalea ja kastiketta siis ei ollut. Salaattilaarien tomaatit olivat lopussa - mutta olihan siellä purkkimaisseja ja leikaatuja salaatinlehden palasia. Kyllähän se salaatista kävi!
  
  Se mikä tuossa raivostuttaa on se, että tilanne on sama joka kerta kun sinne menee: ruuat loppuvat kesken ja se mitä on jäljellä viimeisen tunnin aikana, on joko kuivettunutta tai sitten aivan jäähtyneitä. Vadit ovat joskus sottaisia ja melkein ällön näköisiä. Silti myös myöhään tulevat maksavat saman hinnan ruuasta kuin alussa syövät. GRR…

• huolestutti tulevaisuus ja työnantajan rankkaa rankempi tilanne ja kuinka se vaikuttaa niin valtavan monen ihmisen elämään. Sitä yrittää olla ajattelematta, tehdä vain päivittäiset hommansa ja selvitä – mutta ajatukset ovat kiinni siinä. Niin itsellä kuin suurimmalla osalla muitakin. Joka kerta kun istuu alas ja tapaa ihmisiä, tulee sama asia esiin. Kuka jää ja kuka lähtee/joutuu työttömäksi...?

• piristi keskustelu työkaverin kanssa joka rakentaa oman tiiminsä kanssa suuria asioita yhteen maailman kaukaisiin ja eksoottisen erikoisiin maihin: Turkmenistaniin. Olen niin paljon outoa ja tosii erikoista tästä maasta kuullut, dokumentteja lukenut ja nähnyt itsevaltiaasta ja pääkaupungin Ashkabarin  mitä omituisimmista projekteista, että todella oli kiva kuulla kuinka asioita hoidetaan – sain jutella henkilön kanssa joka on tehnyt sinne kauppaa jo yli 20 vuotta. Kiinnostavaa, tosiaan!  
  
  Olisi NIIIN tehnyt mieli kysyä kaikenlaisia "kiellettyjä" asioita mutta enhän sitä voinut tehdä - se olisi poliittisesti epäkorrektia!

• hymyilytti kissojen seurailu. Oma yli 10-vuotias kolli ja vanhimman lapsen noin 10-kuinen tyttökissa ovat aika epäsuhtainen pari – mutta tuntuvat tykkäävän toistensa seurasta. Vanha kolli laittaa villiä tyttöä kuriin aika ajoin rajuinkin ottein – mutta välillä ne leikkivät ja telmivät villisti pallona pyörien. Tällä hetkellä pikku-kissa istuu sohvapöydän päällä ja kolli on sen alla. Pikkuinen sohii tassullaan kollia ja yrittää saada sitä reagoimaan ja kisailemaan. Vanhan kissan käämi palaa hetkittäin pennun kanssa kunnolla – ja silloin se murisee ja on hermo kireänä kaikille. Pikkuinen taas ärsyttää välillä ihan tahallaan, ja oikein olan takaa… Ne ruokailevat vieretysten ja joskus ne nukkuvat kimpassa… Mukavia seurattavia ovat!

• lämmitti vanhimman lapsen ja oman äidin, lapsen mummin, keskustelu autossa kun olimme matkalla kotiin. Hain siis potilaan sairastamaan tänne kotiin ja lapsenlapsi ja mummi keskustelivat pitkään puhelimessa kun ajoin kotia kohti läpi syksypimeän maiseman. Oli kotoisa ja mukava olo – saan olla iloinen ja onnellinen kun minulla on omat läheiset ja rakkaat oikeasti rakkaita ja lähellä. Hyvää elämää tämä on. Ei aina helppoa – mutta ei kai elämän ole koskaan sellaista tarkoitus ole ollutkaan!

Työhaastatteluun - jihuu!

Nämä lapaset valmustuvat hitaasti - aikapula riivaa!

Lapsella on kuume hellittänyt; 10 päivää sitä kestikin. Nyt tänä aamuna oli enää 37.1. Tuntuupa hyvältä, kyllä tämä huolestuttikin! Kaksi kertaa lääkärissäkin käytiin eikä mitään syytä kuumelle löytynyt.

Lampaita kaikissa väreissä

Käytiin jo rauhaisasti eläinmessuilla sunnuntaina - hänelle kun eläimet on kaikki kaikessa - ja näitä messuja oli odotettu jo kesäsätä saakka! Oli härkiä ja vasikoita, koiria ja kissoja, lampaita, possuja, kanoja ja aaseja, alpakoita ja vaikka mitä. Kani-estekisa!... Mitä vain eläimellistä oli nähtävissä ja tavattavissa!!

Käärmekin siellä oli, ja se laitettiin kaulalle ja otettiin kuva! Iso boa - en olisi ottanut itse sitä syliin millään!

Itse katselin lankoja ja käsitöitä vaikka lankaa on jo kotona ihan liikaakin! Viime aikoina ovat käsityöt jääneet vähälle teolle muutenkin - saa nähdä saanko noita lapasiakaan tehtyä valmiiksi ennen viikonloppua. Eihän niillä kiire ole oikeasti - lapasia on paljon ja näitä en edes ole antamassa kellekään. SIlti on kiva saada hommat valmiiksi! Jospa illalla istahtaisin hetkeksi neulomaan, vaikka!

Ihania, tuoksuvia lankoja. Pehmeitä, ihanan värisiä. Herkullisia!

Tänään iltapäivällä lähden työhaastatteluun, ihan pian. Sitä hehkuttelen tässä ja laitan nyt luukun kiinni - palataan asiaan myöhemmin! Peukut pystyyn oikein kunnolla - uusi työ olisi upea juttu, totisesti.
---
Myöhemmin, iltasella:

Kävinpä siis työhaastattelussa. En meinannut paikkaa löytää kun oli niin paljon uusia teitä ja risteyksiä - meinasi jo paniikki iskeä! Onneksi olin hipsinyt töistä ajoissa - ja ennätin paikalle sovittuun aikaan.

Haastattelu meni lähinnä juttelun merkeissä; tunti meni nopeasti ja olimme saaneet vaihdettua ajatuksia ja kokemuksia runsain mitoin. Haastattelija sanoi tunnin lopussa samantien, että haluaa minut jatkokeskusteluihin jonne hän ottaa kolme henkeä alunperin haastatelluista kymmenestä. Hakemuksia oli tullut tehtävään muutama kymmen.

Sitten illemmalla tuli tekstiviesti haastattelijalta jossa kysyttiin, voinko tulla seuravaan haastatteluun jo perjantaina. Se ei minulle mitenkään käy, on sellainen kokous että siitä ei voi olla poissa. Ehdotin ensi viikon alkua seuraavalle haastattelulle. Katsotaan!

En halua nyt vielä tätä hehkuttaa ihan kamalasti - mutta hyvältä tuntuu, sen uskallan sanoa! Kiva kiva. Työ johon olen hakenut on monella lailla minulle tuttua mutta samalla myös ihan uutta! Ala on ihan uusi; ei ollenkaan tekninen!

Väsynyt pikku-vasikka messuilla sunnuntaina