Janikan sianlihakastike - kuvaneuvokki 2

Sianlihakastike vain perunankeittoa vaille valmiina

Joskus tekee mieli oikein kunnon perinneruokaa. Sitä, mitä mummi ja suvun naiset ovat sukupolvia ajan tehneet hellojensa ääressä. Ruokaa jota papat, vaarit ja Suomen sukujen miehet ovat nauttineet ja saaneet voimaa ja vahvuutta metsä- ja maataloustöihin.

Näistä aineksista lähdetään liikkeelle. Jauhopussi ja pippuri jäivät kuvasta pois.

Entisaikojen sukupolvet söivät lihaa harvemmin ja kerralla paljon vähemmän kuin nykykansalaiset. Läski ja kaikki muukin liha olivat arvossaan - läski ja rasva olivat täyttävää ja himottua ruokaa kun ruokaa ei ollut saatavilla useinkaan tarpeeksi ja sen eteen oli tehtävä paljon työtä. Sianliha oli herkkua jota osattiin arvostaa - niinkuin lihaa ylipäätään. Juhlaruokaa liha oli vielä muutama kymmen vuotta sitten. Sianlihakastike voi tuntua nykyään tunkkaiselta ja vanhanaikaiselta ruualta jota myös pidetään epäterveellisenä. Ruoka  muuttuu epäterveelliseksi usein silloin kun sitä syödään liikaa - joko yksipuolisesti samaa ruokaa tai suuria määriä ylipäätään. Jatkuva suurten annosten, välipalojen ja herkkujen napostelu lihottaa ja sairastuttaa - ei lihan, perunan tai muiden hiilihydraattien syöminen osana normaalia ruokavaliota. Kukaan ei ole sairastunut syömällä lihakastiketta annoksen silloin tällöin.

Teemme tänään kaikille tuttua sianlihakastiketta kuvaneuvokin avulla. En halua kutsua ruokaa läskisoosiksi; markkinointi on ruuanlaitossakin osa nykypäivää - ja lihakastike kuulostaa tämänpäivän tiedostavan nuoren ja lapsen korvaan paljon herkullisemmalta kuin maineensa menettäneet sanat läski tai soosi; tämä ruoka ei ole epäterveellistä ja inhaa vaan herkullista ja voimaa antavaa.

Meidän ei tarvitse mennä metsätöihin eikä muutenkaan juuri rasuittaa kroppaamme ruumiillisella puurtamisella - mutta onneksemme omalla poppoollani on yksi hyvä syy vahvan ruuan syöntiin: on meidän perheen lumentekovuoro ja lumenteko parkkipaikalta ja asuntojen edestä on kunnon ruumiillista työtä jota ei tehdä pelkän teekupillisen voimalla.

Paistetaan lihoja pannulla...

Pidemmittä läpinöittä: aloitetaan sianlihakastikeen teko. Siihen tulee varata aikaa tunti ja toinenkin; jo esiäidit tiesivät, että hellan reunalla hiljalleen kypsynyt kastike on herkullisinta. Rautapadassa se muhinoituu oikein mehukkaaksi hiljalleen kypsyessään.

Oma versioni lihakastikkeesta sisältää kaupan valmistiskistä hankitun paketin valmiiksi siivutettuja kylkiviipaleita. Koska haluan kastikkeeseen myös pienesti savun makua, laitan mukaan myös paketillisen savupekonia. Mummi teki soosin kotona teurastetun sian kyljestä tai kyläkaupasta hankitusta siankylkipalasta mutta nyt tyydymme siis valmiisiin kaupan siivuihin.

ja jatketaan paistamista kunnes lihat ovat rapsakoita

Ota lihat jääkaapista tiskipöydälle jo puoli tuntia, tuntia ennen kun aloitat ruuanlaiton niin liha ei ole aivan kylmää pannulle mennessään. Leikkaa sian kylkisiivut sekä pekoni vielä hiukan pienemmiksi paloiksi niin niitä on mukavampi syödä. Laita lihat rautapannulle ruskistumaan. Lihasta irtoaa runsaasti nestettä - anna sen kiehua pois ja ruskista lihoja niin, että ne näyttävät rapsakoilta ja rasva irtoaa lihoista pannulle.

Jauhot ja sipulit kiehuvat ja mehevöityvät rasvassa

Lihan ruskistuessa leikkaa kaksi sipulia suhteellisen pieneksi silpuksi. Sipuli tulee häviämään kypsyessään kastikkeen uumeniin, mutta suuret sipulin palaset on lapsiperheissä syytä silputa mahdollisimman näkymättömiksi että vältytään sipulin silkkimisoperaatiolta ruokapöydässä.

Kun lihat näyttävät rapsakan ruskeilta, poimi ne reikäkauhalla tai muulla kapustalla toiseen astiaan. Jätä rasva pannulle ja laita sipulit sekaan. Anna sipulien muhia hetki rasvassa, lisää sitten kolmisen suht kukkuraista ruokalusikallista jauhoja joukkoon ja sekoita tasaiseksi. Nykyisin on tapana käyttää kastikkeessa vehnäjauhoja, mutta isoäidit laittoivat usein ruisjauhoja tai jauhosekoitetta suurustukseksi. Näin ruuasta tuli oletettavasti vielä tuhdimpi - ja hienommat ja kalliimmat vehnäjauhot säästyivät juhlavimpiin tarkoituksiin.

Lihat on kiehuvat joukossa ja nyt alkaa muhevointi - hiljainen kypsytys

Jauhojen ja sipulien kiehuminen rasvassa kestää jonkin aikaa - kun seos on kullankeltainen, sekoita joukkoo vettä niin että seos muuttuu kastikemaiseksi. Sekoita kastiketta huolella kaataessasi kuumaa vettä joukkoon että vältyt paakuilta. Kun kastike on kiehahtanut ja olet tyytyväinen konsistenttiin, voi lihat lisätä joukkoon. Nyt alkaa kastikkeen muhevoitusaika pienellä tulella. Kastikkeen tuttu tuoksu on tässä vaiheessa ja ihanainen ja täyttää keittiön - ja kerrostalossa rappukäytävän. Silti - älä hötkyile vaan anna soosin tekeytyä ja kuori vaikka perunat sillä aikaa - rauhallisesti. Kastike saattaa kaivata veden lisäystä kiehuessaan - älä kuitenkaan anna kastikkeen kiehua liian tuhdisti enää. Kastike palaa helposti pohjaan ja tuloksena on palaneita kökkäreitä kastikkeen joukossa.

Monet tarjoavat kuoriperunoita sianlihakastikkeen kanssa ja se sopiikin mainiosti.

Mausta kastike suolalla ja hippusellisella pippuria. Pippurikin on nykyajan kotkotuksia näissä ruuissa ja ilmankin ruoka on hyvää. Mutta ei se pippuri pahaakaan tee - kunhan ei liikaa laita.

Herkullinen suomalainen perusruoka valmiina nautittavaksi.

Keitettyjen perunoiden kanssa kastike on herkullista. Seuraavana päivänä ruokaan saadaan vaihtelua kun nautitaan kastike makaroonien kera. Muut tarjottavat tilpehöörit voivat olla suolakurkkuja, etikkapunajuuria tai puolukkahilloa. Porkkana- tai lantturaaste sopii mainisoti lisukkeeksi myös.

Ikuiset tomaattilohkot ja kurkkusiivut voi tältä aterialta jättää mieluusti pois. Kukaan ei niitä oikeasti kaipaa!

Sitten vielä ruisleipää ja voita pöytään, juomaksi maitoa, piimää, kotikaljaa tai vettä.

Nyt jaksaa tehdä lumitöitä vaikka koko yön!

Nautitaan! Tämän aterian jälkeen voi ottaa nokkaunet - ja sitten jaksaakin tehdä lumitöitä vaikka isomman parkkipaikan verran!

Lumi narahtelee askelten alla

Mikä eläin? - Oma kissa!

Lumi narskahtelee askelten alla, taivas on sininen ja turkoosi. Ilmassa on savun hajua; kotoisa tunne tulee mieleen. "Lämmittääköhän joku saunaa vai takanko on laittanut päälle pakkasella?" Näin mietiskelin kun eilen lauantaina illansuussa läksin iltakävelylle. Ihailin suurta kirkasta kuuta taivaalla nautin täysin siemauksin kun sää on vaihtunut loskasta pakkaskeleiksi. Illalla lapsen kanssa ihailimme tähtitaivasta ja täysikuuta pyyhe ympärillä ja tossut jalassa kun menimme vilvoittelemaan löylyjen välillä ulos. Eletään täydenkuun aikaa ja se tuntuu aina jotenkin erikoisen hienolta.

 Tänään iltapäivällä katselin kuuta joka oli iltapäivällä hienoisen udun takana. Pakkasta oli noin 8 astetta ja sää oli ehkä lauhtumassa kun utua oli aika lailla kuun ympärillä.  Läksin kävelylle iltapäivän sinisellä hetkellä ja käpsyttelin asuinkaduilla taloja ja pihoja, puita ja pensaita katsellen tunnin verran. Neljä-viisi kilometriä ehkä siinä tallustelin, aika rauhaisasti. Palatessa kotiin oli jo pimeää.

On tosi ihanaa kun vesisateet ja mustat kurakelit ovat vaihtuneet - ainakin hetkeksi - talven näköisiin ja tuoksuisiin keleihin! Kyllä tammikuussa toivoisi olevan lunta ja pakkasta, selvä se! Ja nyt onneksi on.

Kävellessä mietin eilen lukemaani Hesarin kuukausiliitettä. Siinä oli tällä kertaa monta hyvää juttua. Päällimmäisenä jäi mieleen tarina Suomeen muuttaneesta miehestä ja naisesta jonka mies ensin kulttuurinsa tapojen mukaan nai nuorena, vanhempien valitsemana puolisona kotimaassaan Aasiassa. Mies oli asunut jo ennen häitään Suomessa - meni nyt kotimaahansa vain omiin häihinsä ja lähti sieltä yksin takaisin Suomeen vietettyään kuusi päivää uuden 19-vuotiaan vaimonsa kanssa. Perhe oli täysin järjestänyt hänen häänsä, siltä vaikutti - itse hän ikäänkuin käväisi siellä, tapasi tulevan vaimonsa päivää ennen häitä. Mies lähti takaisin Suomeen viikko häiden jälkeen.  

Viikonlopun lukupaketti. Kuukausiliitteen juttu alimpana.

Vaimo tulee Suomeen puolen vuoden päästä, raskaana. Mies hakee vaimon kotiin jossa on sotkuista ja jossa asuu miehen kaveri olohuoneen sohvalla. Mies itse lähtee samantien töihin. Nainen elää kerrostalokodissa ummikkona ja saa kaksi lasta. Mies ilmeisesti pieksää vaimoaan ja lopulta tämä juoksee rappukäytävänaapurin luo turvaan miehen väkivaltaa. Tarina on pitkä - nainen ei uskalla asettua miehen tahtoa vastaan, ei jää turvakotiin jonne hänet lähetetään vaan haluaa olla kuuliainen ja sellainen kuin naisen on oltava - ei asetuttava miehen tahtoa vastaan. Mies puolestaan hakkaa ja pahoinpitelee vaimoa ja lopulta vie kotimaahan jonne jättää vaimon ja lähtee lasten kanssa takaisin Suomeen.

Miehen kylmyys ja välinpitämättömyys on ahdistavan kurjaa luettavaa. Miksi hän haki itselleen vaimon kun ei alunalkaenkaan hänestä välitä? Maailma on täynnä kysymyksiä joihin ei vastausta ole olemassa.

Tarina on surullinen - eikä millään lailla erikoinen tai poikkeuksellinen. Näitä tarinoita on kuultu paljon - mediassa ja ihmisten kertomana. Perheväkivalta on maanpäällinen helvetti jossa tuhannet, kymmenet tuhannet ihmiset elävät. Naiset ja lapset sitä eniten kokevat - on myös naisia jotka ovat väkivaltaisia miehiään kohtaan. Tiedän itsekin sellaisen tapauksen.

Muslimit eivät ole väkivaltaisia viinan takia - pääsääntöisesti - niinkuin suomalaiset, sanotaan. Mutta ei suomalaistenkaan väkivalta pelkästään viinan syytä ole vaikka Suomessa on viinaan ymmärtäväisesti ja jopa ihailevasti suhtautuva asenne. Jokainenhan meistä juo - ajatellaan. Vain nössöt ja raskaana olevat eivät juo! Valitettavasti raskaana olevatkin nykyään juovat entistä useammin...

Olen itse törmännyt väkivaltaan monella tavalla - fyysiseen ja psyykkiseen. Menee aikaa ennenkuin itse ymmärtää, että asiat ovat väärin; että siinä tilanteessa ei ole omaa syytään. Omaa huonoittaan, tyhmyyttään ja omien väärintekojen takia. Vaikka toinen hakkaa ja haukkuu, uskoo itsekin, että syy on siinä, että on itse toiminut väärin. Näin kuvio menee - jostain syystä. Hakkaaja taas on usein itsevarma ja omasta mielestään oikeassa - ja vain auttaa toista... Kun siihen elämään jää pitkäksi aikaa, ei siitä omin avuin ole tosiaankaan helppo pois päästä. Itsetunto menee, omanarvontunne häviää jos sitä koskaan on ollutkaan.

Lehden tarinassa oli onnellinen loppu sillä lailla, että nainen pääsi lastensa luo ja elää lasten kanssa - mies ei ainakaan tarinan mukaan enää häntä sabotoi. Itse olen skeptinen tämän suhteen. Millä nainen elää jos asuu yksin? Sosiaalituilla joka tuntuu olevan monen elanto tänä päivänä, ehkä. Ehkä hän on töissä ja pystyy yksin elättämään lapset jotka ovat jo koululaisia molemmat.

Tarina on rankkaa luettavaa - itse ainakin heti laitoin itseni tämän uhri-naisen asemaan ja kärsin lukiessani. Täysin kouluja käymätön ja ikänsä alistettu nainen jonka ainut päämäärä elämässä on saada ja hoitaa lapsia - joutuu hylätyksi ja entistä halveksitummaksi omassa maassaan jossa kukaan ei häntä halua auttaa.

Luin tanskalaisen kirjailijan Hanne-Vibeke Holstin kirjasarjan heti kun kirjat ilmestyivät ruotsiksi - Kronprinsessan-Kungamordet ja Drottningoffret kirjoissa käsitellään Tanskan (TV-sarjassa maaksi on muuttunut Ruotsi) ylimmän poliittisen johdon kulissien takaista elämää ja yhtenä aiheena on naiseen, vaimoon kohdistuva väkivalta ja miehen väkivalta ja valta ylipäätään nuorta lahjakasta naista kohtaan. Tässä väkivaltainen oli median ja poliittisen maajohdon ihailema "tuleva pääministeri" joka kulissien takana oli täysi sadisti.  Yhtenä juonena kirjassa on myös lahjakkaan muslimitytön kohtalo - perhe ei halua tytölle uraa koska hänen on tarkoitus naida joku perheen hänelle osoittama mies. Perheen tahtoa on pakko totella - muuten tyttö häpäisee perheen ja suvun ja voi joutua kunniamurhan kohteeksi.

Toinen hyvin vaikuttava kirja näistä asioista on ruotsalaisen entisen iltapäivälehtijournalisti Liza Marklundin kirja ruotsalaisesta naisesta joka rakastui ja sai lapsen Välimeren maasta kotoisin olevan miehen kanssa. Mies on psykopaatti joka muuttui aivan skitsofreeniseksi ja mielipuoliseksi häiriköksi joka on yrittänyt tappaa niin naisen kuin heidän lapsensakin monin keinoin - vaikka heillä on muutetut identiteetit ja salaiset asumispaikat. Kirjan lukeminen oli hyvin ahdistavaa - jotenkin laitan tämän teeman ollessa kyseessä niin täuysin itseni siihen asemaan missä kirjan uhrinainen on, että kärsin lukiessa. Kirjan tarina markkinoitiin ensin tositarinana mutta sitten ilmeni, että tarina on vain osin tosi. Tällaisia tarinoita on kuitenkin paljon "oikeassa elämässä"; totuus on, että sadat tuhannet naiset elävät sellaisissa oloissa väkivaltaisten miesten ja perheenjäsenten takia, että heidän elämänsä on sietämätöntä - ainakin näin normaalista suomalaisesta näkökulmasta katsottuna.

Olen viime aikoina jutellut erään tuntemani naisen kanssa joka on keskellä avioeroa - mies on muuttunut avioeron edetessä todella vaikeaksi ja hankalaksi; uhkailee, syyttelee ja vie naiselta tavaraa, valehtelee ja vehkeilee ja yrittää vahingoittaa hänen elämäänsä kaikin tavoin. Hän on mm vienyt yhteisestä kodista lähes kaikien - myös naisen tavaroita ja yrittänyt viedä autonkin. Kun miehellä ei ollut auton avaimia, hän tuli oman isänsä kanssa hakemaan autoa hinatakseen sen pois, siirtääkseen auton lavalle. Poliisi esti tämän. Mies on kunnioitettu ja nimekäs henkilö joka on omasta mielestään kaiken perheen omaisuuden omistaja - nainen ei omista mitään, hänhän on vain vaimo vaikka on itsekin yrittäjä ja useiden henkilöiden työllistäjä.

Nainen on halunnut jutella minun kanssa koska hän tietää, että minulla on vaikea ero ja olen selvinnyt siitä hengissä... Valitettavasti en ole silti osannut häntä auttaa muutoin kuin kuuntelemalla.

Toivon kynttilöitä.

Elämä ei ole helppoa. Ei kai sen pidäkään olla; miksi pitäisi? Mutta niin lohduttoman kamalaa kuin väkivallan kohteena eläminen on, ei sellaista kellekään soisi. Jos saa elää vapaana väkivallasta - voi olla todella iloinen ja  nauttia elämästä; moni asia saa uuden merkityksen jos tuon asian täysin ymmärtää. Että ei tarvitse pelätä koko ajan. Voi ajatella ja tehdä asioita itsenäisesti. Se on ihanaa, se on upeaa, hienoa. Vaikka olisikin vähän rahaa tai muita vaikeuksia...

Janikan lohipiiras - kuvaneuvokki 1

Juuri uunista nostettu lohipiirakka

Tänään valmistamme herkullisen lohipiirakan. Lohta on saattanut jäädä jääkaappiin joulun jäljeltä tähteeksi - tai sitten teemme piirakan vasta hankitusta tuoreesta lohesta.

Kuvaneuvokissamme olen käyttänyt juuri ennen joulua savustamolla valmistettuatua kylmäsavulohta joka on ollut jääkaapissa tyhjiöpakattuna ja vielä käyttökelpoista. Kalan suhteen on oltava tarkkana - vanhaa kalaa ei tule koskaan käyttää. Kalan maku huononee nopeasti, samoin laatu. Kylmäsavustettuna ja tyhjiöpakattuna kala säilyy kylmässä reilut parikin viikkoa. Kalapiirakkaan voi käyttää hienosti myös muutoin kypsennettyä kalaa - jopa säilykelohi on oiva raaka-aine piirakkaan - tätä raaka-ainetta suosivat monet ulkosuomalaiset kotimaisia herkkuja valmistaessaan.

Näin siis valmistamme lohipiirakan, perinteisen suomalaisen herkun:

1. Keitetään 3-5 kanamunaa koviksi. Kananmunat jäähdytetään kylmässä vedessä "säikäyttämällä" niin että kuoret irtoavat helpommin.
2. Keitetään neljän hengen annos riisi-ohra seosta kalaliemessä. Itse käytän Myllyn Paras-valmistetta joka on osoittautunut hyväksi valinnaksi useimpiin kotimaisiin riisiruokiin; ohra antaa herkullisen ja täyteläisen maun ruuille - ja on kotimainen ja terveellinenvaihtoehto riisille.
3. Perataan kala ja pilkotaan se pieneksi. Yksi keskisuuri kalafilee on sopiva määrä kalaa yhteen piirakkaan.


4. Pilkotaan tilli. Itse käytän kesällä kerättyä ja pakastettua tilliä koska se on maukkaampaa kuin kaupan yrttihyllyn ruukku-tilli. Tilliä kannattaa laittaa paljon - parikin kourallista uppoaa hienosti piirakkaan.

Näiden toimien jälkeen jätämme kunkin aineen omaan kulhoonsa esimerkiksi tiskipöydälle ja siirrymme suuremman pöydän ääreen jossa kaulitaan taikina jauhotetulla puhtaalla pöydällä hiukan reunallista uunipannua suuremmaksi. Taikina laitetaan uunilevylle niin että taikina jää pannun reunojen yli. 

Nyt voidaan täytteen aineet sekoittaa keskenään. Toinen vaihtoehto on laittaa aineet kerroksittain täytteeksi. Jälkimmäisessä tapauksessa laitetaan riisi-ohra seos alimmaiseksi, kala seuraavaksi ja kanamunamurska päällimmäiseksi. Tilliä voi ripotella joka väliin.

Kuvassa kaikki täytteen ainekset on sekoitettu keskenään.

Kansi ja raidat paikoillaan

Seuraavaksi kaulitaan kansi piirakalle. Sekin kaulitaan piirakkaa suuremmaksi niin että reunat saadaan käännettyä kauniisti ja lopusta taikinasta saadaan leikattua tai taikinapyörällä rullattua  kuvioita piirakan päälle. Joulupiparien muoteilla voi tehdä hauskoja koristeita piirakan päälle - sydämiä, tähtiä ja miksei muitakin vaikka porokulkuetta tai muotoilla veitsellä kalakuvioita tai vaikka kalaparven tai akvaarion!

Tee piirakan kanteen reikiä esimerkiksi haarukalla niin että höyry pääsee paistuessa ulos eikä kansi pullistu uunissa pyöreäksi.

Voideltuna ja piikiteltynä
valmiina uuniin

Lopuksi voitele piirakka kannamunalla kiiltäväksi.

Paista piirakkaa noin 30 minuuttia 200 asteen lämmössä uunin keskiosassa. Kun kansi on kullanruskea, on piirakka valmis.

Piirakan paistuessa siivoa keittiö: tiskaa astiat ja pyyhi pöytä, lakaise jauhot lattialta. Tämän jälkeen sinulle jää vielä aikaa vaikka päivän lehden selaamiseen tai voit keittää itsellesi kupposen hyvää vahvaa kahvia tai pannullisen vahvaa mustaa teetä.

Jos olet tekemässä piirakkaa illanistujaisiin tai syöjät odottavat jo innokkaana piirakan valmistumista, jatka puuhailua tekemällä salaatti piirakan kanssa nautittavaksi. Tomaatti-sipulisalaatti sopii piirakan kanssa, samoin punajuurisalaatti ja suolakurkut  - varsinkin suolaisen ystävälle. 



Hyvää ruokahalua! Bon appetit!

Piirakan kanssa juomaksi sopii niin olut, vesi kuin teekin. Maidon ystävä nauttii piirakan kylmän valkoisen juoman kanssa ja huokaa tyytyväisenä. "Juuri tällaista oli piirakka äidinkin tekemänä lapsuudessa!"





Presidenttikampanja meillä ja muualla

Jouluruusu, ihanainen

Presidenttipeli on kohta loppuhuipennuksessaan koto-Suomessa. Ennakkosuosikki Niinistö on tehty jo kampanjassaan niin kliiniseksi että hän alkaa olla supertylsä. Ja sehän näkyy gallupeissakin. Kaikki se hauska ja inhimillinen - tai se pilke mikä hänellä joskus silmäkulmassa oli vielä muutama vuosi sitten - on tyystin poissa. Sääli. Sitä tässä mietin, että onko tylsyys kampanjaorganisaation vahinko kun ehdokasta on pitänyt mallata kaikille sopivaksi - vai onko hän yksinkertaisesti tullut vanhaksi ja rauhalliseksi josta kaikki se puolivilli josta niin paljon puhuttiin, on tyystin putsautunut pois..? Kukapa sen tietää; luultavasti molemmilla asioilla on tähän oma vaikutuksensa. Yli 60 vuotias mies jolla nuori vaimo kyljessä ei ole sama kuin alle 50-vuotias sinkkumies kaupungin terasseilla naisia ja kavereita jututtamassa, kaljalasin ja tupakin kanssa. Kumpi sitten on kiinnostavampi ihminen ja keskustelukumppani on ihan selvä! Viriili mies on toista kun rauhaa rakastava kirjoihin uppoutunut "valtiomies" - mutta jälkimmäisen uskotaan olevan uskottavampi ja näin varmasti onkin ainakin Kokoomuksen vanhemman väen keskuudessa; sehän Niinistön ydinkannattajajoukko onkin.

Aktiivinen ja oman tien kulkija jolla on älyn lisäksi huumoria ja supliikkia on useimmiten kiinnostava ja innostaa ihmisiä mukaansa. Obama ja Timo Soini siitä hyviä esimerkkejä. Ja Niinistö kuusi-kymmenen vuotta sitten ennenkuin kaikki meni liian vakavaksi ja laskelmoiduksi.

Lapsi neuloi käärmeen.
Äiti lapasia: kahdella värillä,
parina toisissa valkoinen, toisissa vihreä.

Muut presidenttikandidaatit ovat sitten omalla tavallaan hyviä ja huonoja; kuka nyt mitäkin asiaa esiin tuo ja omista/puolueensa imagon takia kampanjoivat. Kristillisten ja Vasemmiston ehdokkaat nostavat omaa ja puolueen imagoa ja parantavat mahdollisuuksiaan seuraavissa vaaleissa. Kukaan ei kuvittelekaan, että he nousisivat mihinkään suuriin ja kummoisiin tuloksiin; tarkoitus kampanjoinnille on ihan toinen. Biaudet on niin epä-presidenttimäinen, että häntä on ihan kiva seurata jo senkin takia - mutta häntä en äänestä vaikka kaksikielisyyttä vahvasti kannatankin.

Tosissaan taitavat olla Niinistön lisäksi vain Väyrynen ja Haavisto, ihan oikeasti. Lipponen on jo ikänsä takia ulkona kisasta ja on niin lupsakan rauhainen, että kisa vaikuttaa vain mukavalta viihdykkeeltä arjen keskellä. Koko sos dem puolue on muutenkin nuhjuisessa tilassa vaikka puheenjohtaja reissaa suittuna ja kammattuna Euroopassa pää kolmantena jalkana. Ei luo uskottavuutta, ei sitten mitenkään. Soini kampanjoi vaikka ei oikeasti halua edes voittaa - eikä hän toki voitakaan.

Näin työnhakijana on toki mielenkiintoista seurata työpaikkahaastatteluja ja kandidaattien selviämistä kaikenkarvaisista kysymyksistä ja kommenteista! Haastattelijat jotka yrittävät kaivaa jotakin nihkeää esiin jokaisesta ovat usein NIIN ärrrsyttäviä! Ja sitten tehdään typeriä otsikoita vaikkapa Arhinmäen tatuoinneista - joita hän ei halua näyttää. Taikka samaisen miehen tulevasta vauvasta ja isyyslomasta. Kiesus!

Hih - rouva puheenjohtaja ja finanssiministeri Jutta Urpilainen on valittu vuoden karikatyypiksi; aika mahtavia ovat olleetkin hänestä tehdyt pilakuvat kyllä! Hänellä on vahvat piirteet ja olemus josta on helppo vääntää karikatyyriä! Ja nämä piirteethän vain paranevat iän myötä.

Venäjällä ja USAssa alkavat pian omat vaalikampanjat joten saadaan elää vaalihuumassa tässä monta kuukautta vielä.

Olen tänään tehnyt hakuja työpaikkoihinn; laitoin jopa maksullisen vuoden työpaikkahaun kansainvälisille sivustoille. Töissä on nyt rauhaisampaa - selvisin muutaman asian tekemisellä tänään ja päivittelin nettiprofiiliani.

Onkohan se järkevää ollenkaan? No, aika näyttää. Joillakin on yli 500 kontaktia LinkedIN:ssä. Olen itse vasta aloittanut ja kontakteja on alle sata. Twitteriin en ole vielä mennyt; se lienee seuraava mihin voisi satsata. Tämä blogi ei avaudu työnantajille joten tätä ei lasketa - on vain tosi hauska harrastus.

Tänään kehitän vielä itseäni lukemalla Mooren kirjaa Dealing with Darwin ja psykotestikirjaa sekä pari ruotsalaista talouslehteä.

Sitten neulon yhden sukan loppuun vielä.... Kävelemässä käyn kun koko päivä on mennyt tietokoneen ääressä.

Ennen joulua istuskelin neulomassa sohvan nurkassa ja kuuntelin radiota. Siellä oli pitkä Marjatta Leppäsen haastattelu. Hän siinä kertoi omasta elämästään, näyttelijän ja laulajan työstään ja haastattelija pani parastaan kehuakseen tämän henkilön suuruutta kaikilla elämän saroilla, erinäisistä elämänvaikeuksista huolimatta.

Voiteita kympillä halpakaupasta.
Toimivat ihan!

Yksi kohta keskustelussa muun muassa jäi mieleen; Leppänen kertoi omaavansa hyvän ihon mutta käyttävänsä vain ja ainoastaan hyviä (lue: kalliita) kosmetiikkatuotteita ihollaan. Siitä hän on aina pitänyt huolen - onhan iho hänen työvälineensä - en muista sanoiko hän noin mutta se mielikuva jäi.

Itse olin samana päivänä käynyt ostamassa ihonhoitotuotteita - kympillä tuon kuvassa olevan Nivea-paketin. Itsekin pidän kovasti hienoista voiteista ja olen niitä joskus käyttänytkin; silloin kun olin vielä naimisissa ja parisuhteessa ja eikä kaikkia perheen menoja tarvinnut yksin maksaa. Ah, silloin minulla oli kauniita vaatteita kenkiä ja meikkejäkin! Ja ovathan ne Chanellin ja Lancomen voiteet ihanan tuntuisia ja tuoksuivat hyvälle! Tuoksu on tärkeä! En tiedä - tietääkö oikeasti kukaan - auttavatko ne pitämään ketään heleämpänä ja nuorempana, mutta ne antavat ihanan luksusmaisen tunteen! Edes maailman rikkaimmat naiset eivät säästy rypyiltä ja vanhenemiselta mutta mielikuva ja tunnehan meitä ihmisiä ohjaa!

Minä sivelen Nivean voiteita kasvoille ja Bepanthenia huulille - ja uskon niiden auttavan ainakin pahimpaan ihon kuivuuteen!

Lumi peitti maan



Tuvan ikkunalla kukkivat pelakuut talvellakin

Olen ollut poissa näiltä linjoilta kauan - yli kaksi viikkoa. Nytpä korjaan tilanteen!

Joulu tuli ja meni; oli mukava joulu äidin/mummin luona - nautimme hyvästä ruuasta ja perheen läheisyydestä. Viikon melkein olin mummilassa, ensin kaikkien kolmen lapsen kanssa ja kun isot lapset lähtivät junalla kotiin ja kavereiden luo, työpaikalle, jäin vielä pienimmän kanssa mummilaan jonne tuli veljen perhe kyläilemään välipäivinä ja siskokin yhdeksi päiväksi kiireiltään.

Veljen lapset ja oma nuorimmainen saivat puuhailla ja peuhata keskenään - kiva!

Joulu meni nopsaan ohi - puuhaillessa ja ruokaa laitellessa se aina tuntuu menevän.

Sähkölinja on kovilla mäntyjen painon alla

Tapaninpäivän myrsky heilutti koko Suomea ja puita kaatui valtavasti, sähköt menivät päiviksi kymmeniltä tuhansilta. Meiltäkin - tai äidiltä siis - kaatui kaksi mäntyä sähköjohdoille mutta kuin ihmeen kaupalla sähköt jatkoivat tuloaan taloon. Puhelin meni kyllä mykäksi mutta onneksi meillä kaikilla on kännykät. Sonera toivottavasti saa lankaliittymänkin korjattua jossain vaiheessa.

Tänään tuli lunta kovasti - valkoisia rättejä tuli taivaan täydeltä monta tuntia. Sellaista märkää ja painavaa lunta joka omalta osaltaan varmasti katkoo taas oksia ja puita. Kummallinen talvi meillä on nyt. Kovia myrskyjä ja tuulia, lämmintä ja sateista.... Seuraava myrsky on tulossa jo keskiviikkona, kuulemma.

Uutena vuotena käytiin Silja Line  risteilyllä Tukholmassa - tuhansien venäläisten kanssa! Venäläisiä on nyt joka paikka ihan pullollaan! Kaupoissa kuulee enemmän venättä kuin suomea, laiva oli heikäläisiä täynnä ja tiet ja kadut on venäläisillä autoilla kansoitettu. Laivalla oli buffet-pöytäpuoli ihan venäläisten valloittama - siellä olimme me ja laumoittan heikäläisä, samoin oli siinä Scandic Park hotellisssa jossa olimme yötä Tukholman Karlavägenillä Stadion-tunnelbaneaseman lähistöllä.

Menimme katsomaan uuden vuoden vastaanottoa Skansenille - sää oli upea ja taivas tähtikirkas. Minulla oli vain niin kamalan kylmä muutaman asteen pikkupakkasessa, että läksimme sieltä jo noin tunnin päästä pois ja katsoimme juhlallisuudet telkkarista! Olimme ehtineet nähdä melkein koko ohjelman kenraaliharjoituksena jo paikan päällä joten osasimme eläytyä asiaan hotellin sängyltä jossa värisimme kylmästä vielä silloinkin! Viereisestä puistosta ammuttiin suuri määrä upeita raketteja joten uusi vuosi tuli vastaanotettua oikein mallikkaasti! Hip, hip Hurraa! Hyvää uutta vuotta! Gott nytt år!

Olen neulonyt parit lapaset ja sukkiakin. Olen myös ytityänyt miettiä miten pitäisi elämää muuttaa, että ensi vuosi ja ehkä pitempikin aika elämästä onnistuisi hyvin eikä masennus ja työttömyys saisi otetta. Ensi vuosi tulee kaikella todennäköisyydellä olemaan vaikea ja raskas - mutta siitä selviää vain elämällä sen päivä kerrallaan - kuten tähänkin saakka. Silti - kannattaa yrittää tehdä parhaansa, että asiat eivät menisi huonommin kuin mihin parhaansa yrittämällä pystyy. Alla oma elämänohjeistukseni ensi vuodelle!

================
Janikan toimintasuunnitelma vuodelle 2012:

1. Varaan joka päivästä vähintään tunnin, mieluiten kaksi tuntia itseni kehittämiseen ja uuden oppimiseen. Tällaisia asioita ovat:
1. Venäjän kielen oppiminen, kirjaimista eteenpäin.
2. Oman tietokannan päivittäminen ja ylläpito uuden työn saamiseksi. LinkedIN profiili avainasemassa ja siihen liittyen keskustelujen seuraaminen ja profiilin viilaaminen.
3. Työnhakuoppaiden päivittäinen opiskelu ja työn haku eri sivustojen kautta.
4. Ulkoilu ja liikunta kunnon parantamiseksi ja mielialan ylläpitämiseksi
2. Päivittäinen yhteinen aika lasten, varsinkin nuorimman kanssa
3. Hauskojen ja kivojen asioiden tekeminen: blogin jatkaminen, käsitöiden tekeminen ja valokuvaus.
4. Läheisistä huolehtiminen. Äidin kanssa juttelu ja aika hänen kanssaan.
5. Elämästä nauttiminen vaikka vaikeat ajat ovatkin ovella ja mitä vain voi tapahtua.
6. Luottaminen siihen, että elämä kantaa ja kaikki menee juuri niin hyvin kuin tarkoitettu on!

================

Näin luin jostain LinkedIN-sivustolta tänään:

Here are 14 quick strategies to get and keep yourself motivated:

1. Condition your mind. Train yourself to think positive thoughts while avoiding negative thoughts.

2. Condition your body. It takes physical energy to take action.  Get your food and exercise budget in place and follow it like a business plan. (Read More: Why You're Still Overweight )

3. Avoid negative people. They drain your energy and waste your time, so hanging with them is like shooting yourself in the foot.

4. Seek out the similarly motivated. Their positive energy will rub off on you and you can imitate their success strategies.

5. Have goals–but remain flexible. No plan should be cast in concrete, lest it become more important than achieving the goal.

6. Act with a higher purpose.  Any activity or action that doesn’t serve your higher goal is wasted effort--and should be avoided.

7. Take responsibility for your own results. If you blame (or credit) luck, fate or divine intervention, you’ll always have an excuse.

8. Stretch past your limits on a daily basis. Walking the old, familiar paths is how you grow old. Stretching makes you grow and evolve.

9. Don't wait for perfection; do it now! Perfectionists are the losers in the game of life.  Strive for excellence rather than the unachievable.

10. Celebrate your failures. Your most important lessons in life will come from what you don't achieve. Take time to understand where you fell short.

11. Don’t take success too seriously. Success can breed tomorrow's failure if you use it as an excuse to become complacent.

12. Avoid weak goals.  Goals are the soul of achievement, so never begin them with "I'll try ..."  Always start with "I will" or "I must."

13. Treat inaction as the only real failure.  If you don’t take action, you fail by default and can't even learn from the experience.

14. Think before you speak.  Keep silent rather than express something that doesn’t serve your purpose.

Hiljainen pihapiiri, luntakin vain paikoitellen

Hyvää uutta vuotta ja onnea ja menestystä kaikille tänne saakka tekstiä lukeneille!

Laina-auton ratissa

Tuu leikkimään!

Kaikki se lumi joka satoi viime viikolla on nyt poissa. Vettä on satanut joka päivä koko viikon ajan - siis silkkaa vettä tulee taivalta tippuen tai lorottaen. Vettä sataa niin paljon, että tulvavaara on suuri monin paikoin. Viime vuonnakin satoi paljon - mutta koska oli pakkasta, saimme valkoiset ja talviset kinokset tulvien ja vesilammikoiden sijaan.

Pilvet roikkuvat matalalla eikä valoisaa aikaa juurikaan ole edesä päivällä... Kynttilöillä, tuikuilla ja muilla valojärjestelyillä voi rakentaa tunnelmaa ja toivoa, että lunta tulisi pian sen verran, että maailma muuttuisi hiukan valoisammaksi.´

Joulu tulee hiljalleen.
Valot syttyvät pimeyteen

Kävin muutaman kilometrin päässä kaupassa pari tuntia sitten - hammastahna ja kissanhiekka muun muassa olivat lopussa. Pikku-kissa käy ahkerasti laatikolla ja haju vessassa ei ole kovinkaan miellyttävä, yhh... Autolla menin vaikka ajattelin kävellä - sateessa ei huvittanut kävellä.... Autona minulla on nyt autokorjaamon laina-auto. Harmaa pari vuotta vanha Corolla automaattivaihteilla on erikoinen tuttavuus - vaihteet vaihtuvat automaattisesti ja autossa istuva on kuin soutuveneessä kun auton uumenissa joku näkymätön rakennelma vaihtaa vaihteet ja tekee sen omituisen jäykästi. En ole aikaisemmin ajanut tällaisilla vaihteilla ja koko ajan on tunne, että pitäisi alkaa itse vaihtamaan kun auton oma suysteemi on noin jäykkä - tuntuu siltä, kuin auto vaihtaisi kaikki vaihteet ikäänkuin liian myöhään jolloin auto aina hiljentää vauhtia kun vaihto isompaan tapahtuu. Tosiaan kuin istuisi kyydissä kun joku soutaa - pää nuokkuu vetojen tahdissa. Tai ikäänkuin auto läähättäisi. Uhh. Tuollaisia automaattivaihteita en koskaan halua itselleni. Aika paljon menee tällä autolla bensaakin.
Toivottasti saan oman autoni takaisin pian! Se on ollut huollossa jo viikon - koko vasen takaovi vaihdetaan uuteen ja se maksaa kuulemma 2500 euroa. Kamalaa! Naispuolinen tuttava totesi minulle, että jos olisin mies, hinta olisi varmasti puolet tuosta. Naisia kuulemma aina vedetään rankasti höplästä auto- ja muissa "miespaikoissa". Voi olla totta - mutta kuka olisi se mies joka nämäkin hommat meikäläiselle tekisi??? Toisaalta - naiset ajavat paljon aitoa ja kai sitten käyvät korjaamolla ja huollattavat autojaa siinä kuin miehetkin niin miten se voi maksaa paljon enemmän meikäläisille?

No - ihan helposti varmaan. Mistäs sen oikean hinnan voisi tarkistaa...?

Mitä tulee muuten "miesten" asioihin - törmäsin äsken kaupassa käydessäni hieman huvittavaan asiaan. Noin 50-60-vuotias naine kuli Tarjoustalon käytävillä hehkulamppu kädessään ja myyjän nähdessään kysyi, onko myyjä kovin kiireinen - hänellä kun on tällaista miesten asiaa - mies ei päässyt kauppaan mukaan ja nyt hänen, naisen, pitää hoitaa miesten työ: "onko teillä tällaisia lamppuja?" Hän näytti myyjälle aivan tavallista kapeakantaista hehkulamppua, 40 wattista. "Onhan meillä tuollaisia" vastasi myyjä johon naisasiakas vielä kertasi "sen täytyy olla ihan samanlainen, katsokaa tarkkaan kun nämä on miesten asioita enkä ole tällaisia tottunut tekemään". Voi Kiesus, kyllä naisetkin osaavat heittäytyä typerän avuttomiksi; vaikutti jotenkin säälittävältä - nainen oli tavallaan ylpeä, että hänellä on mies joka hoitaa miesten hommat - mutta on nyt joutunut syystä tai toisesta hoitamaan näin vaikean asian kuin lampun oston - ja sitä nyt kuulutti äänekkäästi hyllyjen välissä! kiusallista - miksi naiset tekeytyvät noin tyhmiksi; myyjä oli nainen ja ympärillä oli asiakkaina pelkkiä naisia.

Kaupassa oli sillä hetkellä pari miestä ja molemmat haisivat vanhalle viinalle ja toinen lisäksi pesemättömille alusvaatteille ja muutenkin likaiselle olemukselle. Siirryin toiseen kassajonoon kun hän seisoi huojuen ja lemahdellen edessäni. Aika kiva olla ilman miestä, toisaalta, ajattelin siinä.

Taatelikakkuja. Menossa myyntiin joulubasaariin. Pienin syödään itse.

Syy auton oven vaihtoon on niin tylsä ja kurja kuin olla voi: nuori, vasta kortin saanut mies peruutti minun autooni. Ei katsonut peruutuspeilistä vai mikä lie syynä - laittoi volkkarinsa pakin päälle ja painoi reippaasti kaasua. Jysäytti vasempaan takaoveen niin, että ovi meni lyttyyn. Itse seison hänen takanaa juuri liikkeelle lähdössä, äiti kyydissä. Paikanpäällä mies myönsi töppäilynsä mutta kun oli puhunut vanhempiensa kanssa - auto oli isän omistama ja äidillä käytössä, nyt pojalla lainassa - kielsi syyllisyytensä. Lausunnon saamiseen häneltä meni yli kuukausi; ennen miehen lausuntoa vakuutusyhtiö ei suostunut tekemään mitään. Ylipäätään vakuutusyhtiö oli hyvin nuiva ja epäystävällinen kun oli korausasia kyseessä; ensi kertaa huomasin kuinka vastahakoista heidän toimintansa oli. Lupasivat soittaa - koskaan eivät soittaneet. Minä soitin puolen tusinaa kertaa ja sain aina odottaa pitkät ajat ennenkuin kukaan viitsi asiaa hoitaa.
Teki mieli soittaa kuluttajaliittoon ja valittaa, kysellä onko vakuutusasiakas vain maksaessaan mieluinen kontakti ja voisiko asiaan mitenkään vaikuttaa. En sitten viitsinyt, en usko että asiaan voi vaikuttaa...

Lopputulema oli, että vahinko maksetaan puoliksi. Ottaa niin paljon päähän että vaikea sanoakaan. Ensin uskoin kaveriin. Sitten maksan ison rahan kun hän pyörsi puheensa. Poliisia ei kutsuttu paikalle kun asia oli niin selvä. Hmmph.

Ei siitä enempää. Kai tästäkin jotain oppii... Katkera juttu. Joutuu maksamaan kun toinen, ventovieras särkee oman auton.

Ei pidä katkeroitua kuitenkaan....

Huilun loppukoe meni upeasti läpi

Keskimmäinen lapsi sai tänään suoritettua musiikkiopiston loppukokeen - 3/3:n kiitettävällä arvosanalla. Onpa hienoa asia tämä. Olen siitä iloinen ja lapsestani tosi ylpeä! Hienosti ja säväyttävästi hän osaa soittaakin - rennon oloisesti, pakottamatta. Jouluna on luvannut soittaa enemmänkin, koko perheelle ja suvulle. Silloin meiltä on koossa enemmänkin soittajia, äidin pianon äärellä.

Nyt on huilun soittoa opeteltu 11 vuotta ja oppia on saatu - vain teoriatentit ovat jäljellä loppututkinnosta. Ne tämä muusikkolapsi on aikonut suorittaa kevään kuluessa, muiden opiskelujensa ohessa. Soitto toki jatkuu tästäkin eteenpäin opettajan johdolla mutta tosi hienolta tuntuu kun on näin tutkinto on nyt kasassa.  Ja vielä hyvin arvosanoin. Muusikko itse oli kovasti iloinen tulokesta ja päivän kokeesta ylipäätään. Ei jännittänyt kuulemma soittokokeeseen mennessään - "osaanhan minä nuo kappaleet kaikki jo hyvin ulkoa". Onhan niitä soitettukin, kaikkia kappaleita monessa konsertissakin.

Viimevuotinen amaryllis
innostui kukkimaan

Hienoa, tosi hienoa. Itse keksin lapselle huilun instrumentiksi avioeron keskellä kun hän oli vielä pieni suurisilmäinen lapsi joka halusi istua äidin sylissä, jutella ja keksiä tarinoita. Suloinen, niin suloine lapsi.

Halusin meille jotakin uutta jota voisi alkaa harrastaa ja pitää ajatukset kasassa, iloksi elämään. Hän ei heti päässyt musiikkiopistoon kun ei suostunut laulamaan sisäänpääsykokeessa vieraillle opettajalle ja koetta seuraaville jäsenille - mutta pääsi sitten parin vuoden päästä sisään kun oli ottanut musiikkiopiston suosittelemalla opettajalla yksityistunteja ensin. En muista aivan miten nimenomaan huilun valitsin - osin sen takia, että kyseessä on pieni instrumentti jota on helppo kuljettaa - ja toisaalta pidän huilun äänestä. Taisi oman siskon sanakin tässä painaa jonkin verran, muusikko kun on.

Musiikki on iso ilo - itselleni ja myös lapsilleni joista kaksi soittaa ja käy musiikkitunneilla. Nuorin harrastaakin myös laulua ja orkesterissa soittamista, viulunsoiton osana ja ohessa. Vanhin soitti hetken myös, yläasteikäisenä pari vuotta pianoa mutta ei halunnut jatkaa enempää.

Ja täytyy sanoa tämäkin, äitinä, tukijana ja maksajana: musiikkiopisto on kallis paikka harrastaa. Instrumenti ja sen huolto on kallista niin ikään. Upeaa, että se satsaus on kantanut tähän saakka!