Presidenttikampanja meillä ja muualla

Jouluruusu, ihanainen

Presidenttipeli on kohta loppuhuipennuksessaan koto-Suomessa. Ennakkosuosikki Niinistö on tehty jo kampanjassaan niin kliiniseksi että hän alkaa olla supertylsä. Ja sehän näkyy gallupeissakin. Kaikki se hauska ja inhimillinen - tai se pilke mikä hänellä joskus silmäkulmassa oli vielä muutama vuosi sitten - on tyystin poissa. Sääli. Sitä tässä mietin, että onko tylsyys kampanjaorganisaation vahinko kun ehdokasta on pitänyt mallata kaikille sopivaksi - vai onko hän yksinkertaisesti tullut vanhaksi ja rauhalliseksi josta kaikki se puolivilli josta niin paljon puhuttiin, on tyystin putsautunut pois..? Kukapa sen tietää; luultavasti molemmilla asioilla on tähän oma vaikutuksensa. Yli 60 vuotias mies jolla nuori vaimo kyljessä ei ole sama kuin alle 50-vuotias sinkkumies kaupungin terasseilla naisia ja kavereita jututtamassa, kaljalasin ja tupakin kanssa. Kumpi sitten on kiinnostavampi ihminen ja keskustelukumppani on ihan selvä! Viriili mies on toista kun rauhaa rakastava kirjoihin uppoutunut "valtiomies" - mutta jälkimmäisen uskotaan olevan uskottavampi ja näin varmasti onkin ainakin Kokoomuksen vanhemman väen keskuudessa; sehän Niinistön ydinkannattajajoukko onkin.

Aktiivinen ja oman tien kulkija jolla on älyn lisäksi huumoria ja supliikkia on useimmiten kiinnostava ja innostaa ihmisiä mukaansa. Obama ja Timo Soini siitä hyviä esimerkkejä. Ja Niinistö kuusi-kymmenen vuotta sitten ennenkuin kaikki meni liian vakavaksi ja laskelmoiduksi.

Lapsi neuloi käärmeen.
Äiti lapasia: kahdella värillä,
parina toisissa valkoinen, toisissa vihreä.

Muut presidenttikandidaatit ovat sitten omalla tavallaan hyviä ja huonoja; kuka nyt mitäkin asiaa esiin tuo ja omista/puolueensa imagon takia kampanjoivat. Kristillisten ja Vasemmiston ehdokkaat nostavat omaa ja puolueen imagoa ja parantavat mahdollisuuksiaan seuraavissa vaaleissa. Kukaan ei kuvittelekaan, että he nousisivat mihinkään suuriin ja kummoisiin tuloksiin; tarkoitus kampanjoinnille on ihan toinen. Biaudet on niin epä-presidenttimäinen, että häntä on ihan kiva seurata jo senkin takia - mutta häntä en äänestä vaikka kaksikielisyyttä vahvasti kannatankin.

Tosissaan taitavat olla Niinistön lisäksi vain Väyrynen ja Haavisto, ihan oikeasti. Lipponen on jo ikänsä takia ulkona kisasta ja on niin lupsakan rauhainen, että kisa vaikuttaa vain mukavalta viihdykkeeltä arjen keskellä. Koko sos dem puolue on muutenkin nuhjuisessa tilassa vaikka puheenjohtaja reissaa suittuna ja kammattuna Euroopassa pää kolmantena jalkana. Ei luo uskottavuutta, ei sitten mitenkään. Soini kampanjoi vaikka ei oikeasti halua edes voittaa - eikä hän toki voitakaan.

Näin työnhakijana on toki mielenkiintoista seurata työpaikkahaastatteluja ja kandidaattien selviämistä kaikenkarvaisista kysymyksistä ja kommenteista! Haastattelijat jotka yrittävät kaivaa jotakin nihkeää esiin jokaisesta ovat usein NIIN ärrrsyttäviä! Ja sitten tehdään typeriä otsikoita vaikkapa Arhinmäen tatuoinneista - joita hän ei halua näyttää. Taikka samaisen miehen tulevasta vauvasta ja isyyslomasta. Kiesus!

Hih - rouva puheenjohtaja ja finanssiministeri Jutta Urpilainen on valittu vuoden karikatyypiksi; aika mahtavia ovat olleetkin hänestä tehdyt pilakuvat kyllä! Hänellä on vahvat piirteet ja olemus josta on helppo vääntää karikatyyriä! Ja nämä piirteethän vain paranevat iän myötä.

Venäjällä ja USAssa alkavat pian omat vaalikampanjat joten saadaan elää vaalihuumassa tässä monta kuukautta vielä.

Olen tänään tehnyt hakuja työpaikkoihinn; laitoin jopa maksullisen vuoden työpaikkahaun kansainvälisille sivustoille. Töissä on nyt rauhaisampaa - selvisin muutaman asian tekemisellä tänään ja päivittelin nettiprofiiliani.

Onkohan se järkevää ollenkaan? No, aika näyttää. Joillakin on yli 500 kontaktia LinkedIN:ssä. Olen itse vasta aloittanut ja kontakteja on alle sata. Twitteriin en ole vielä mennyt; se lienee seuraava mihin voisi satsata. Tämä blogi ei avaudu työnantajille joten tätä ei lasketa - on vain tosi hauska harrastus.

Tänään kehitän vielä itseäni lukemalla Mooren kirjaa Dealing with Darwin ja psykotestikirjaa sekä pari ruotsalaista talouslehteä.

Sitten neulon yhden sukan loppuun vielä.... Kävelemässä käyn kun koko päivä on mennyt tietokoneen ääressä.

Ennen joulua istuskelin neulomassa sohvan nurkassa ja kuuntelin radiota. Siellä oli pitkä Marjatta Leppäsen haastattelu. Hän siinä kertoi omasta elämästään, näyttelijän ja laulajan työstään ja haastattelija pani parastaan kehuakseen tämän henkilön suuruutta kaikilla elämän saroilla, erinäisistä elämänvaikeuksista huolimatta.

Voiteita kympillä halpakaupasta.
Toimivat ihan!

Yksi kohta keskustelussa muun muassa jäi mieleen; Leppänen kertoi omaavansa hyvän ihon mutta käyttävänsä vain ja ainoastaan hyviä (lue: kalliita) kosmetiikkatuotteita ihollaan. Siitä hän on aina pitänyt huolen - onhan iho hänen työvälineensä - en muista sanoiko hän noin mutta se mielikuva jäi.

Itse olin samana päivänä käynyt ostamassa ihonhoitotuotteita - kympillä tuon kuvassa olevan Nivea-paketin. Itsekin pidän kovasti hienoista voiteista ja olen niitä joskus käyttänytkin; silloin kun olin vielä naimisissa ja parisuhteessa ja eikä kaikkia perheen menoja tarvinnut yksin maksaa. Ah, silloin minulla oli kauniita vaatteita kenkiä ja meikkejäkin! Ja ovathan ne Chanellin ja Lancomen voiteet ihanan tuntuisia ja tuoksuivat hyvälle! Tuoksu on tärkeä! En tiedä - tietääkö oikeasti kukaan - auttavatko ne pitämään ketään heleämpänä ja nuorempana, mutta ne antavat ihanan luksusmaisen tunteen! Edes maailman rikkaimmat naiset eivät säästy rypyiltä ja vanhenemiselta mutta mielikuva ja tunnehan meitä ihmisiä ohjaa!

Minä sivelen Nivean voiteita kasvoille ja Bepanthenia huulille - ja uskon niiden auttavan ainakin pahimpaan ihon kuivuuteen!