torstai 26. tammikuuta 2012

Janikan silavapannukakku - kuvaneuvokki 6

Lapsi vietti syysloman mummilassa ja sai nauttia mummin huomiosta ja mummin herkullisesta ruuasta. Mummin ruoka maistuu lapselle erityisen hyvin; niin kai mummolassa usein on! Mummin miilunpolttajan spagetti, herne"keitto ja makaroonivelli ovat lyömättömiä herkkuja. Aamupuuro joka on osin kermaan keitetty ja jonka kanssa syödään kesäälä keitettyä metsämansikka- tai vaapukkahilloa - no, herkkujen herkkuja jonka kaltaista kotikeittiössä ei ilmeisesti voi saada.

Äiti, onko tämä oikein?
Nyt lapsi kehoitti äitiään pyytämään mummilta lihapannukakun ohjeen. "Se on niiiin hyvää!"

Koska itse tein useinkin silavapannaria eikä mummia saatu kiinni, tein herkun omalla tutulla tavalla.   Ja maistuihan sekin - puh, onneksi! Hyvää oli ja näin se syntyy:

Janikan lihaisa uunipannukakku:
Tarvikkeet valmiina. Aloitetaanko?
Noin 150 g pekonikuutioita ja saman verran  lihaisaa ylikypsää kylkeä
1 litra maitoa
4 kananmunaa
hiukan suolaa
pari hyppysellistä valko- ja viherpippuria tai pippurisekoitusta
5 dl vehnäjauhoja
1 dl sulatettua voita tai margariinia
Kaadetaan kypsät savulihat pannulle,
paistetaan pekonit ...

Ruskista pekonikuutiot ja levitä pannulle tai uunipellille. Kypsä savukylki laitetaan paloiteltuna sellaisenaan pannulle.

Sekoita pannukakkutaikinan ainekset sekaisin. Pannukakut ja letut ovat lasten herkkua - ja he auttavat mieluusti ruuan teossa. Sitten on kiva kertoa muulle perjheelle ja kavereille kuinka ruoka on tehty- Oma apulainen soitti mummille ja kertoi tehneensä lihapannukakkua "äiti auttoi".


kaadetaan taikina lihojen päälle ...
 
... ihan kokonaan.Tarkka homma!
 Paista pannari 200 asteessa kauniin väriseksi, noin puoli tuntia. Pannukakku pullistelee uunissa hauskan näköisesti - mutta laskeutuu kyllä pöytään nostettaessa. Uunin hodellessa hommaansa. kata pöytä kauniiksi niin herkku maistuu vielä paremmalta!

Kata pöytään pannukakun seuraksi jotain raikastavaa kuten hyvää salaattia, puolukkahilloa tai raakaraastetta. Etikkapunajuuretkin käyvät, totta kai. Vesi ja maito tai piimä ovat hyviä ruokajuomia.

"Tuli yhtä hyvää kun mummilla."
Ja sitten uuniin!
Tämä ruokaa kuuluu sarjaan helppoja ja täyttäviä kotiruokia. Nautitaan ja taputellaan massua!

Äiti - tää on NIIN hyvää!

tiistai 24. tammikuuta 2012

Presidentin valinta ja miten se tehdään

Puristetaan mehut - greipeistä
niinkuin pressan kandeistakin
Nyt meillä on kaksi samanoloista presidenttikandidaattia kisaamassa lopputuloksesta. Keski-ikäinen harmaahiuksinen mies joka on tehnyt ikänsä politiikkaa ja vaikuttanut maan ulkopuolella erinäisissä konflikteissa. Meillä on myös yli kuusikymppinen harmaahiuksinen mies joka on vaikuttanut politiikassa ikänsä, keskittyen finassipolitiikaan. Jälkimmäinen on ollut presidenttikandidaattina enemmän ja vähemmän jo reilut kymmenen vuotta ikäänkuin "itsestäänselvänä" tulevana presidenttinä, edellinen on uusi ja jopa yllättävä kandidaatti puolueesta joka ei ollut näin pitkälle aikaisemmin päässyt.

Molemmilla on itseään reilusti nuorempi puoliso jotka molelmmat vaikuttavat hiukan eksyneiltä ja kokemattomilta roolissaan ja huomiosta jota heihin nyt kohdistetaan. Toinen on hiljainen suomalainen ja hyvin tavallisen oloinen nuorehko nainen, toinen on nuorehko latinomies joka vaikuttaa avoimelta ja hiukan lapsekkaalta. Kiltin ja hiukan eksyneen oloisia molemmat.

Tästä siis lähdetään. Kehässä kaksi eteläsuomalaista kaupunkilaismiestä puolisoineen. Sukunimikin kuulostaa samalta - niini ja haapa.... Kumpikaan ei ole kansanmies - sellaisiakin olisi ollut tarjolla vaaleissa mutta se ei nyt suomalaisia innostanut.

Voiko sivari olla armeijan ylipäällikkö? - No, olihan siinä roolissa vasta 12 vuotta nainen joka ei ole käynyt armeijaa päivääkään. Ei ollut edes sivari! Ja homma hoitui. Onneksi ei ollut suurempia kriisejä ratkottavana.

Voiko homo olla maan presidentti? - No, onhan siinä roolissa ollut kaapissa olleita vastaavia ja eihän makuuhuoneen preferenssit ole ennenkään vaikuttaneet homman hoitoon. Vai ovatko? Nyt kun seksuaalisuus ja sukupuolielämä on kaikessa mukana kiinnostavina osatekijöinä, on presidenttiäkin valittaessa asiaan osoitettu yllättävän suurta kiinnostusta. Ja onhan homous nykyään jo monen mielestä tavallista ja "normaalia".

Miten valtiovierailulla otetaan vastaan samaa sukupuolta oleva puoliso, maissa joissa homous ei ole sallittu? Tätä miettii moni. Olisiko se noloa? Pitääkö puoliso silloin jättää kotiin? Mitä sanoo diplomatina käsikirja tästä?

Tarja Halonen ei ollut naimisissa kun aloitteli presidentiksi haluamistaan. Ei hän ollut myöskään kirkon jäsen. Molemmat puutteet korjattiin ajoissa - tietyt kriteerit täytyy presidentin vähimmillään täyttää vaikka ne olisivatkin ns ulkokultausta.

Halonen hoiti presidentin hommaa 12 vuotta ja yleisen käsityksen mukaan asia tuli ihan hyvin hoidettua - vaikka ei aina ihan tavanomaisen ja tutun turvallisesti homma mennytkään presidentin homma ei ole koskaan yhden miehen show; siellä on avustajia ja taustajoukkoja auttamassa runsaasti.

Siisteissä pinkoissa kaapissa.
Mitä on hyllyjen takana?
Toisen pressakandidaatin avioliitto on myös mielenkiintoinen jos sitä näin kaukaa katsoo... Aikaisemmin hyvin viriili ja vilkkusilmäinen ja myös iloisessa iltaelämässä viihtynyt henkilö on rauhoittunut ja hankkinut itselleen nuoren vaimon - asian taustoja voi vain arvailla, jos siihen kiinnostusta tuntee. Onko kyseessä osa suurempaa suunnitelmaa vai ovatko he oikeasti ja salaisesti hyvinkin läheisiä ja rakastuneita? Rouva Niinistö on nuori ja hiljaisen oloinen naisihminen joka on alkanut kulkea miehensä rinnalla kampanjoimassa - nyt on otettu kaikki aseet käyttöön! Viestintäpäällikkönä toimiva puoliso on vihdoin mennyt mukaan kampanjaan!
Hiukan hämmentävää oli tänään lukea lehdestä, että vaimo ei ole vielä tänä aamuna vielä ollenkaan miettinyt todennäköistä rooliaan presidentin vaimona. Näin sanoi Jenii haukio Ylen aamu-TV:ssä: "En ole sitä etukäteen ollenkaan vielä miettinyt. Mietitään sitä sitten, jos se asia meidän kohdallamme tulee ajankohtaiseksi." Mitähän hän on tässä kampanjan kuluessa ajatellut, gallup-kuninkaan vaimo?
Pariskunta ei kovin pariskuntamaiselta tai - vielä vähemmän - läheisiltä, rakastuneilta - vaikuta. Kulkevat kampanjapaikoilla kuin ketkä tahansa kampanjassa mukana olevat puolueen jäsenet. Haaviston puoliso vaikuttaa rakastuneelta, he luovat toisiinsa koko ajan katseita ja seuraavat toisiaan; heistä huokuu kiinnostus ja kunnioitus toiseensa joka on aika liikuttavaa - uutta ja hiukan eksoottistakin. Niinistöt ovat toista maata - mutta ehkä se on vain länsisuomalaista jäyhyyttä.... Tiedä häntä.

Joka presidentillä on varmasti asioita verhon takana joita ei ole tarkoitus avata - ja hyvä niin. Presidentti hoitaa presidentin hommaa mutta kansaa kiinnostaa kaikki muu henkilöihin liittyvä - ja varsinkin kaikki uusi, jännä ja erilainen! Seksuaalisuuteen liittyvät asiat ovat sellaista aluetta jota halutaan raottaa ja tirkistellä - kukin omalla tavallaan. Mutta pitääkö meidän tietää presidentin sänkykammariasiosta - ei kai nyt sentään, hei ihan oikeesti.

Mutta mutta. Ketä äänestää?

sunnuntai 22. tammikuuta 2012

Janikan pikkupullat - kuvaneuvokki 5

Nyt sitä saa - mehukasta mantelimassapullaa! Olkaa hyvä ja ottakaa - niin paljon kuin jaksatte!
Tänään leivotaan pullaa! Sitä pyytävät lapset ja sitä tekee mieli omaankin suuhun laittaa!

Pullaa on joskus kutsuttu pakkopullaksi - toisaalta meillä on keskuudessamme pullahiiriä jotka rakastavat tätä maanmainiota suomalaista herkkua jota jo sukupolvet ennen meitä ovat herkkuhetkiinsä leiponeet! Kotien työnjaossa oli vielä muutama kymmenen vuotta sitten - ainakin omassa lapsuudessani ja äidin ja mummin puheissa myös heidän lapsuudessaan - tapana pitää lauantai siivouspäivänä ja valmistaa siivouksen ohella ruoka uunissa. Ensin leivottiin ja paistettiin leipä - kuumassa uunissa ensin leivät, sitten pulla ja lopuksi laitettiin ruoka hautumaan uuniin. Ruoka syötiin neljän-viiden tietämissä. Saunan jälkeen illemmalla juotiin saunakahvit ja nautittiin pullaa.

Vanhasta pullasta tehtiin jälkiruokia kuten köyhiä ritareita ja erilaisia vanukkaita maidon ja hillojen kanssa. Nam.

Pulla on suomalainen kahvipöytien herkku joka lyö laudalta  monet kauppojen ja kahviloiden makeat leivonnaiset mennen tullen. Kotona tehty tuoksuva leivonnainen ei ole ollenkaan niin lihottava ja epäterveellinen kuin usein väitetään. Itse kun tekee niin tietää mitä siinä on!

Pullantuoksuinen äiti on toisille kauhistuttavan vanhanaikainen ja tylsään elämäänsä kietoutunut äiti-ihminen joka ei osaa satsata älykkäämpään elämänmuotoon... No; ihmisiä voi mollata monin tavoin. Tämä äiti-ihminen joka tekee liian pitkää päivää töissä mutta haluaa olla myös pullantuoksuinen ja joskus jopa kodin hengetär, kertoo nyt oman pullareseptin. Tehdään tänään pikkupullia, makealla täytteellä.

Janikan pikkupullat mantelimassatäytteellä

Näillä aineilla syntyy hyvä suomalainen pulla. Kanamuna tarvitaan vain voiteluun.
Näitä tarvitset:

5 dl maitoa
reilut 150 g sulatettua voita tai leivontamargariinia
50 grammaa hiivaa
1 tl suolaa
1 rkl kardemummaa
vajaat 2 dl sokeria
n. 1.5 l vehnäjauhoja

Täyte:
200 g mantelimassaa
200 g voita
1-2 rkl kardemummaa

Pinnalle:
kananmuna tai sokerilla makeutettua kahvia
raesokeria ja/tai mantelilastuja

Laitetaan taikina nousemaan
ja kasvamaan
Aloita sulattamalla rasva kattilassa. Murenna hiiva taikinakulhoon, lisää suola, kardemumma ja sokeri. Sekoita. Kaada maito kattilaan rasvan joukkoon ja kaada sitten seos taikinakulhoon. Sekoita. Aloita jauhojen sekoitus taikinaan käyttäen puuhaarukkaa tai vispilää, sekoita ja vatkaa mahdollisimman hyvin. Kun taikina alkaa olla paksua ja sekoitus vispilällä hankaloituu, laita sekoitin pois ja jatka käsin. Sekoita loput jauhot käsin ja vaivaa taikinaa kunnes se on kiinteää ja irtoaa kulhon reunoista.

Tunnin päästä taikina on kasvanut
suureksi ja pulleaksi
Peitä taikinakulho leivinliinalla ja aseta kulho lämpimään ja vedottomaan paikkaan kohoamaan.

Anna taikinan kohtoa kaksinkertaiseksi, puolesta tunnista tuntiin.

Taikinan kohotessa valmista täyte: raasta mantelimassa raastinraudalla ja pilko sekaan pehmeä voi ja kardemumma. Sekoita aineet pehmeäksi massaksi.


Valmistetaan sisus mantelimassasta, voista ja kardemummasta.


Kaulitaan ja levitetään täyte
 Kaada taikina tämän jälkeen puhtaalle pöydälle ja leikkaa siitä noin kolmannes - peitä loput jälleen liinalla ettei taikina kuivu tai saa vetoa.

Kauli taikinalevy jonka voitelet tekemälläsi täytteellä. Kierrä levy rullaksi ja leikkaa kolmen-neljän sentin pituisiksi palasiksi jotka asetat paperivuokiin. Vaihtoehtoisesti voit tehdä tavallisia korvapuusteja kolmionmallisista palasista. Paperivuoissa sisus pysyy paikoillaan, pellillä irrallisina paistetut korvampuustit levittävät aina sisustaan jonkin verran pellille - hukkaan.


Rullataan tasaiseksi pötköksi, leikataan palasiksi...

... tai korvapuusteiksi
Laita pullat pellille ja muista, että ne kohoavat vielä lisää. Jätä pullien väliin tilaa. Anna pullien levätä ja kohota vielä hetki pellillä ennenkuin voitelet ne ja laitat uuniin.
Voitele pullat munalla ja ripottele päälle joko raesokeria tai mantelilastuja. Hienoa sokeria voi toki myös sirotella pullien päälle.

Paista pullat noin 225 asteen lämmössä uunin keskiosassa kauniin ruskeiksi noin 10 minuuttia.

Nautitaan mieluiten lämpiminä ja tuoreina kylmän maidon tai tuoreen kahvin kera. Kutsutaan lapset pöydän ääreen ja annetaan syödä niin paljon kuin jaksavat!

Lasketaan ääniä; jännää!

Menossa äänestämään. Koulun pihalla äänestäjiä oli jonoksi asti.
Yksi on varmaa - sosiaalidemokraattinen presidenttikausi Suomessa kolmen presidentin ja viiden kauden jälkeen päättyy pian! Paavo Lipponen ei onnistunut kampanjassaan - ja ehkä sosiaalidemokraattien aika tosiaan on ohi myös ideologiana. 30 vuotta sosiaalidemokraattien presidenttikautta - aika vaihtaa siis!

Eilen erosi Ruotsin demareiden puheenjohtaja Juholt - ei sielläkään ole pitkään tällä puolueella hienosti mennyt.

No ei ole vaikea löytää äänestyspaikkaa!
Kävin äänestämässä ennen puoltapäivää toisen täysi-ikäisen lapsen kanssa. Vasta kopissa lopullisesti päätin minkä numeron lappuun kirjoitan.  En sitten taktikoinut. Kuutosen kirjoitin lappuun.
Mukana olleella lapsella oli myös vielä koppiin mennessä kaksi ehdokasta. Toisen täysi-ikäisen lapsen kanssa kävin äänestämässä ihan tuossa illalla seitsemän jälkeen - vein hänelle kissansa kotiin joka oli taas ollut meillä oljamissa reilun viikon. Ei olisi mennyt yksin äänestämään joten kävimme hänen äänestyspaikallaan käväisemässä ja tuli sekin kansalaisääni merkatuksi kirjoihin!

Nyt tätä kirjoittaessa on laskettu ennakkoäänet ja Väyrynen on kakkosena, Haavisto kolmantena. Nämä kaksi herraa voivat hyvinkin vaihtaa paikkaa loppuiltaan tultaessa; se on jopa todennäköistä. Meni miten vain, tulee kakkoskierroksen kampanjasta jännä. Hmm, tai siis toivottavasti tulee! Jos Väyrynen pääsee kilpasille, on hauska nähdä osaako hän tehdä erilaisen kampanjan kuin tämän ensimmäisen "vitsiniekka-Vätyrys"kampanjan. Vitsailu ei toimi enää toisella kierroksella, silloin pitää puhua tiukkaa asiaa eikä pureutua menneisiin asioihin. Väyrysellä on myös tapana alkaa kaivaa vanhoja ja antaa niistä omintakeisia tulkintoja; ei aina ihan rehellisesti.

Mutta onko politiikka rehellistä ylipäätään; kuka vastaa?

Kopissa päätös on vihdoin tehtävä
Täällä kotikonnuilla oli paljon äänestäjiä liikkeellä sunnuntaina; en ole ennen nähnyt sellaista massaa kävelemässä kohti paikallista ala-astetta sunnuntai-aamupäivänä kuin tänään! Hyvä, jos äänestämässä on käynyt paljon ihmisiä; presidentinvaalit kiinnostavat ihmisiä. Olisipa hienoa, jos äänestysprosentti nousisi liki 80 prosenttiin. Tai ehkä jopa yli; liekö moinen edes teoriassa mahdollista?

Tulee sekavaa tekstiä kun seuraan kirjoittaessa äänten laskentaa. Lopettelen tältä erää siis skriivailun tähän. Keskityn seuraamaan äänten laskentaa - perästä kuuluu.

lauantai 21. tammikuuta 2012

Viikonloppu - ihanaa!

Posliiniesineitä omasta menneisyydestä. Pesin ja järjestin ne kaapin uumenista.
Olipa tuo mennyt viikko rankka! Töitä kymmenisen tuntia joka päivä ja sen lisäksi pari tuntia aika hurjassa liikenteessä matkalla töihin tai töistä pois. Venäjän tunnit iovat alkaneet - tunneille meno syö myös rutkasti aikaa ja autossa istumista, parkkipaikan etsimistä teiden varsilta jonne on kasattu lumivuoria - ja ne on tiet4nkin sijoitettu parkkipaikoille...

Lunta sataa. Talvi on kaunis.
No. Viikko on ohi ja parin päivän ajan saa huokaista! Olla kotona, nukkua - tehdä rauhassa ruokaa ja neuloa, virkata.... Lukea myös! Tosin reilusti puolet aiotuista asioista jää tekemättä mutta jotain sitä aina saa tehtyäkin!

Olin kotona perjantaina muutamaa minuuttia vaille seitsemän. Juuri parahiksi kuuntelemaan ykköseltä radiosta suorana musiikkitalosta lähetetyn RSO:n konsertin. Konsertti oli loppuunmyyty jo aikaa sitten - katsoin ohjelmaa "sillä silmällä" jo jokin viikko sitten. Ohjelmassa oli Rahmaninovin Pianokonsertto nro 2, Olli Mustonen solistina - ensimmäistä kertaa soittamassa uudessa musiikkitalossa.

Tämänkertainen käsityö -papukaijan värejä sukkiin
Yritin lahjoa ja paimentaa lapsen hiljaiseksi konsertin ensiosan ajaksi - ja kiltisti hän olikin. Vähän tietenkin jutteli mutta meni kissan kanssa ulos ja puuhaili omia juttujaan. Söi edellisenä päivänä tehtyä kinkkupastaa - mutta ei itse jaksanut kuunnella tätä ihanaista konserttoa. Se oli upea - istuin sohvaan kuuntelemaan, otin neuleen käteen ja neuloin ja kuuntelin - eläydyin! Kun Mustonen soitti ylimääräisen numeron, alkoivat kyyneleet valua silmistä - itketti... ilman syytä. Musiikki puhdisti, teki ihmeen hyvän olon. Hieno, hieno konsertti! Olli Mustonen on upea taiteilija - hänen oma sävellyksensä esitetään pian, muistaakseni Tampereella.

Tauon jälkeen oli ohjelmassa Stravinskyn Tulilintu mutta silloin minun piti jo olla äiti; laitoin radion kiinni, jo aivan puhdistuneena!

Sukat valmistuivat musiikin tahtiin - ja pääsivät heti käyttöön!
Vanhin lapsi tuli illalla kotiin, söi ja jutteli sisarustensa kanssa ja meni nukkumaan. Hänellä oli ylitöitä lauantaina eli täysi työpäivä jonka hän ottaa aina mielihyvin vastaan - silloin saa 50 prosentin palkanlisän - ja työnantaja hankkii pitsaa ruuaksi! Ei tarvinnut ottaa eväitä siis mukaan! Työpaikalla on myös oma ruokala mutta siellä on ruoka henkilölle joka ansaitsee tonnin bruttokuukausipalkan täydellä työajalla aivan liian kallis.

Itsekin nukuin yli 9 tunnin yöunet - olin niin väsynyt loppuviikon että meinasin nukahdella vähän joka paikkaan taas!

Lauantai on mennyt leppoisasti - kotihommissa. Vähän tässä on joutunut tekemään lumitöitäkin mutta sisähommissa on päivä pääsääntöisesti mennyt. Pari tuntia meni lapsen uuden harrastuksen tiimoilla jäähallissa ja siinä vieressä ruokakaupassa. Lapsi on jättänyt partion ja aloittanut jääkiekon. Erilaisia luisteluharjoituksia kolme-neljä kertaa viikossa. Tänään oli, huomenna on ja taas tiistaina, torstaina. Lapsi on innosta soikea - sai tänään pelipaidat ja sukat, ja jo oman pelinumeron! Äiti saa ommenlla nimen paitaan luultavasti huomenna. Partiopaitoihinkin sai ommella merkkejä jatkuvasti joten siinä mielessä ei muutosta ole äidin rooliin tullut...

Junnukiekkoa
Huomenna on vaalipäivä. Mietin itse josko äänestäisin henkilöä jota kannatan - vai pitäisikö mennä spekuloimaan ja äänestää toisin...? Hmm...

Äiti on kipeä; veli soitti että äidillä on flunssa ja kova kuume. Se on hiukkasen huolestuttavaa - äidillä on keuhkoahtauma ja astma, heikko sydän, sepelvaltimotauti ja ties mitä allergioita. Yskä ja kova flunssa ei ole hyvä, ei ollenkaan.

Janikan makkarakastike - kuvaneuvokki 4

On meneillään joulunjälkeiset härkäviikot. Juhlat on juhlittu, rahat lopussa ja postiluukuukkuun tipahtelee laskuja pinoittain. Sähkö-, vakuutus-, sanomalehti- ja vesilasku, luottokorttimaksut, lainan lyhennykset, lasten harrastusmaksut....

Elämä on stressaavaa. Ruokaa täytyy syödä vaikka rahat olisivatkin lopussa. Nyt jos koskaan kannattaa satsata perinteiseen suomalaiseen kotiruokaan - se on onneksi pääsääntöisesti edullista ja maistuu suomalaisen suussa hyvältä. Se ei koreile eikä kelpaa muotitietoiseen syömiseen - mutta pitää hengissä niin lapset kuin aikuisetkin.

Makkarat paloiteltuina. Tikussa lapselle odottelupala.
Alkuviikosta S-marketin tarjouksesta löytyi HK:n sinine makkaralenkki tarjoushintaan 99 senttiä kappaleelta. Tarjoustuotteita sai ostaa kaksi kappaletta tuohon edulliseen hintan - ja niin sitten ostin kaksi pakettia ehta-kotimaista lenkkimakkaraa. Ensimmäinen lenkki valmistettiin heti samana päivänä uunimakkaraksi joka nautittiin perunamuusin ja etikkapunajuurien kera. Hyvin teki kauppansa kun kaikki kolme lasta olivat kotona syömässä. Toinen valmistetaan tänään makkarakstikeeksi seuraavasti:

Perinteinen suomalainen makkarakastike Janikan tapaan:

Tarvitaan:
1 lenkkimakkara
sipuli
hiukan vehnäjauhoja
pari-kolme ruokalusikkaa voita
liha- tai vihannesliemikuutio
pari ruokalusikkaa sinappia
pari ruokalusikkaa tomaattipyreetä
noin desilitra kermaa

Perunoita

Valmistetaan kastike seuraavasti:

Kastikkeen teko alkuvaiheessa
Paloittele lenkkimakkara suuhun sopiviksi palasiksi. Laita palat pannulle paistumaan. Pannulle ei tässä vaiheessa tarvita välttämättä rasvaa - makkarassa sitä on tarpeeksi ruskistamista varten.

Silppua sipuli.

Kun makkarat ovat saaneet hiukan ruskettuneen pinnan, lisää sipulit.

Laita perunat kiehumaan.

Kuori reilusti perunoita. Hylkää vihreät!
Kun sipulit ovat hiukan ruskistuneet - huom: ne palavat helposti mustiksi korpuiksi, vahdi siis pannua - siirrä makkaranpalat ja sipulit toiseen astiaan siksi aikaa kun sulatat rasvan ja ruskistat jauhot.

Varo polttamasta rasva-jauhoseosta!
Sulata rasva pannulla ja anna sen ruskistua hieman. Sekoita sitten jauhot rasvaan ja jatka ruskistamista kunnes väri on kauniin ruskea. Kaada sitten kasvis- tai lihaliemi joukkoon koko ajan hyvin sekoittaen. Anna kiehahtaa. Sekoita joukkoon sinappi ja tomaattipyree - maun mukaan molempia. Kun kastike on kiehunut hetken, tarkista kastikkeen paksuus  ja lisää mahdollisesti hiukan kiehuvaa vettä.

Lisää nyt makkarat joukkoon ja anna vielä tekeytyä pienellä lämmöllä.

Kohta päästään syömään!
Kata pöytä ja tarkista perunoiden kypsyys. Kun perunat alkavat olla kypsät, lisää kastikkeeseen kermaa ja tarkista maku. 
Hyvää ruokahalua!

Tarjoa makkarakastikkeen kanssa keitettyjä perunoita tai makaroonia. Kuorineen keitetyt perunat sopivat siinä kuin kuoritutkin. Ruisleipä ja porkkanaraaste ja etikkapunajuuret sopivat kyytipojaksi. Juomaksi käy parhaiten maito ja piimä, vesi tai kotikalja. Itse tarjosin jääkaapista löytynyttä hapankaalia ja italiansalaattia. Hyvältä maistui!



torstai 19. tammikuuta 2012

Viimeinen iso vaalikeskustelu alkamassa!

Aamupäivän maisema ikkunasta
Ihan pian alkaa viimeinen suuri vaalikeskustelu ennen vaalipäivää. Täytyy muuten sanoa, että en tiedä onko vaalipäiviä kaksi vai yksi - saako molempina viikonlopun päivänä äänestää? Asia selvinnee - olen menossa äänestämään selvä se. Ketä äänestää - niin, siinäpä kysymys. Monet kuulemma taktikoivat koska haluavat vaikuttaa toisen kierroksen henkilövalintaan - siis äänestävät esimerkiksi mieleistä kakkosehdokasta sen sijaan että äänestäisivät henkilöä jota todellisuudessa kannattavat. Toinen asia tämän kerran vaaleissa on se, että aalikeskusteluja on ollut niin kamalan paljon ja ihmiset ovat niitä seuranneet aika lailla tarkkaan - lehdetkin raportoivat niistä tosi aktiivisesti - että monet yllättävät ehdokkaat tuntuvatkin hyviltä - ja monet vanhat tutut jo nuutuneilta.

Paavo Lipponen vaikuttaa vanhalta ja väsyneeltä - hän ei olekaan se vakavasti otettava vanha ja viisas valtiomies vaan yksinkertaisesti jo teränsä menettänyt entinen poliitikko - eläkeläinen! Niinistö on niinikään vaikuttanut nuutuneelta ja aika vaisulta; kuin hänkin olisi väsähtänyt - tai sitten hän on vain jotenkin kyllästynyt; ei tunnu jaksavan kampanjoida ehkä enää. Hmm... Väyrynen sitten taas porskuttaa ja kehuu itseään estottomasti, aina ja aina vaan. Se meni osin jo vitsiksi ja hän otti siitä vitsistä kaiken irti. Nyt vitsi on jo vesittynyt ja omakehu alkaa jo haista ikävältä. Ja onhan siellä vielä muitakin - Haavistokin joka kai on tänään gallupeissa jopa kakkonen. Olisi tosi iso jytky jos hän pääsisi toiselle kierrokselle, sitä on tänään jauhettu aika lailla... Myönnän itsekin, että olisi aika "mielenkiintoista" jos meillä olisi presidenttinä mies jolla on nuori ulkomailta tuotu puoliso - ja vielä samaa sukupuolta presidentin kanssa... Öhöm, voisi mennä monella ulkomaanmatkalla pasmat hiukkasen sekaisin.

Lumisia näkymiä -
tulisipa mustarastas!
No, katsotaan kun keskustelu alkaa. Moni varmaan tekee päätöksen tämän keskustelun ja siitä sukeutuvan analysoinnin ja keskustelun pohjalta. Tämän varmasti tietävät kaikki 8 kandidaattiakin!

Toinen päivän iso asia on valtava lumipyry joka on saanut maan valkoiseksi - siis todellakin valkoiseksi! Liikenne on ollut sekaisin niinkuin aina kun sää muuttuu. Lunta on tullut jopa 20 senttiä vuorokauden aikana - ja nyt lumi on painavaa kun lämpötila on vain hiukan nollarajan kylmemmällä puolella.

No niin - nyt alkaa vaalikeskustelu. Ei kun Pasilan studiolle! Kaikki kahdeksan ovat puheissaan hyvin voitonvarmoja. Odotan hyvä työpaikkahakukeskustelua!