Työelämä - ei se aina niin helppoa ole

Oma työpiste, pulpetti muiden vieressä.
Onko kiva työpaikka? Oli ennen, ei enää.

Eilen ilmoitti Leaf siirtävänsä Sisu-pastillien teon Italiaan. Taas yksi "Lappu luukulle" juttu töiden loppumisesta Suomessa - niitä saadaan lukea melkein päivittäin.

Kuinka paljon Leaf voittaa siirtämällä pastillien teon pois Suomesta? Miksi eivät nämä naiset joilla ei varmasti aivan huikean suuret palkat ole - verrattuna nyt vaikka Italian palkkoihin - saa tehdä pastilleja Suomessa, suomalaisille niin kauan kuin niitä täällä ostetaan?

Suomesta siirretään tuote tuotteelta, tehdas tehtaalta tuotatoa pois. Suomessa ei kannata tehdä pastillien lisäksi sinappia eikä paperia, kumisaappaita eikä vaatteita, ei kännyköitä eikä muutakaan elektroniikkaa - ei oikeastaan yhtään mitään. Paras olisi ehkä sulkea tämä surkea maa ihan kokonaan koska muualla kaiken saa halvemmalla - joka on kaikkein tärkein asia tietenkin, että omistaja saa parhaan hyödyn tuotannosta, maksamalla mahdollisimman pienet kustannukset. Omistaja, osakkeenomaistaja on tämän päivän kuningas ja valtias. Seuraavana tulee sitten yrityksen johto; heidän onnensa ja oikeutensa on tärkeä yrityksen voittojen maksimoinnissa.

Mitäpä jos kaikki suomalaiset lopettaisivat ostamasta niitä tavaroita joiden tekeminen siirretään Intiaan ja Kiinaan halpatyöntekijöiden tekemiksi, matalilla palkoilla tehtaisiin joiden ympäristöasiat eivät ole kunnossa ja joiden työntekijät raatavat epäinhimillisissä oloissa tehtaissaan? Ostettaisiin vaan eurooppalaista tavaraa - mieluiten suomalaista toki, mutta kun Suomessa ei kohta tehdä enää yhtään mitään niin paha niitä on enää mitenkään suosia...

Huono olo
laihduttaa
vaan ei
kaunista

Ihmistä loppuvat työt, työttömyysrahaa joutuu hakemaan vaikka olisi minkälaiset halut työntekoon. Nöyryyttävä tukien avulla eläminen ei sovi kaikille - toisille se saattaa olla jopa ihan mukavaa - joku muu maksaa elämisen kun töitä ei löydy. Miten valtion rahat - ne jotka on kerätty työtä vielä tekeviltä ihmisltä ja täällä vielä olevilta yrityksiltä - riittävät yhä kasvavan porukan elättämiseen, kun vielä tässä joudutaan elättämään kriisissä olevia pankkejakin Kreikan ja muiden tukemiseksi...?

Kuinkahan monet YT-neuvottelut Suomessa onkaan tällä hetkellä meneillään? Kukapa sen tietää - kukapa siitä kirjaa pitäisi. Who cares, anyway? YT-neuvotteluiden loppuun saattaminen joka tapauksessa aina piristää niin pörssikurssia kuin yrityksen jäljelle jäänyttä osaakin; turhat hörsyt ja rönsyt on saatu karsittua pois!

Itse pitkittyneiden ja aina uusien YT-neuvotteluiden kurimuksessa jo pitkään töitä tehneenä tiedän, kuinka raastavan kamalaa on odottaa, tuleeko potkut tällä kierroksella vai seuraavalla vasta. Työpaikan ilmapiiri muuttuuu kylmäksi ja kyräileväksi, jokainen yrittää pelata omaan pussiinsa ja selän takana puuhailu lisääntyy, toisten saavutuksia esitellään eteenpäin omina, toisista puhutaan mieluusti pahaa ja kieroillaan minkä ehditään - nuollaan ylöspäin kun tarvis on. Yäk yäk.

YT-neuvotteluiden aikaan henkilökunnan pitäisi tehdä täysillä töitä että firmalla ei mene entistä huonommin. Näin sanoo johto porukalle, vakavalla naamalla ja kumealla äänellä tärkeää viestiä painottaen.  Irtisanomisten odottaminen on kuitenkin tappavan raskasta - saanko jäädä vai sanotaanko minut irti kohta? Miten siinä VOI keskittyä vain yrityksen menestyksen jatkuvaan miettimiseen kun oma elämä on vaakalaudalla - vaikka sitä ei johdon mielestä ollenkaan pitäisi miettiä. Yrityksen johto rakentaa omaa linnakettaan jossain omissa kokoustiloissaan, näkymättömissä.

Hetkellä jolloin oikea kunnon johtaja olisi kultaa arvokkaampi yrityksen hengen nostattajana ja asioiden selvittäjänä, johto usein katoaa näkyvistä täysin. "Missä toimitusjohtaja on?" " Se on matkoilla, asiakkaan luon, messuilla, lomalla. Ei ole tavattavissa nyt, ei saa häiritä..." johto on missä vain mutta ei henkilöstön tukena.

Pelkääkö johto henkilöstön vihaa, puheita ja kapinaa ja pysyttäytyy näkymättömissä?

Johto varmistaa oman paikkansa ja jakaa vastuunjakajien paikat keskenään; asiaa hehkutetaan ja kerrotaan uusien johtajien suurista ansioista edellisissä hyvin vaativissa tehtävissä. Perusporukka tekee vain mitä käsketään ja on vain harmaata massaa; heidän ansiostaan kerrotaan kollektiivisesti, kun pakko on. Irtisanottavien ansio lienee lähinnä siinä, että heidän aiheuttamansa kustannukset auttavat kassavirtaa kun heistä päästään eroon. Intiassa ja Kiinassa heidän työnsä tehdään joka tapauksessa halvemmalla ja ilmeisesti myös paremmin.
Irtisanomiset saa tehtäväkseen suora esimies, keskijohtoon tyypillisesti kuuluva ihminen jonka karvas ja vaikea velvollisuus on oman alaisen irtisanomisen hoitaminen. Joltakin se käy helpommin, toisilta ei oikein mitenkään.

Sitten ovat nämä työelämän Timo Rädyt jotka hoitavat irtisanomiset soittamalla lomalla olevalla alaiselleen ja kertovat, että töihin ei ole enää asiaa. Tai laittavat tekstiviestin ilta-kahdeksalta alaiselle joka on viettämässä perhejuhlia mökillä.

Työelämä on usein raakaa. Hyvin raakaa. Silti siellä vaan pitäisi jaksaa olla - ilman palkkarahaa on vaikea elää ja saada asioita hoidettua, saada perheen elanto kasaan ja lapset kasvatettua. Siksi täällä ollaan vaikka oksettaa ja itkettää, huolettaa ja potuttaa niin että ei sanotuksi saa...

"Ei töihin mennä viihtymään", sanoo joku. "Sinne mennään tekemään töitä."

Miksei siellä voisi viihtyä samalla - tulisi parempia tuotteita!

Finnairin johtajan öky-asunnosta tehdyt kaupat ja koko Finnairin johdon huikeat palkkabonukset ovat tämän päivän keskustelunaihe. Samoin ammattiyhdistysliike AKT:n päättäjien holtiton rahankäyttö.

Johdon palkkaukset ja henkilöstön palkkojen leikkaukset saavat ihmisten veren kuohumaan - miten voi olla, että johtajien tekemä työ on jopa monta sataa kertaa arvokkaampaa kuin henkilöstön joka siellä yrityksessä töitä tekee? Miten ylipäätään johtajat ja yritysten ja yhteiskunnan korkeimmille paikoille päässeet ovat niin paljon meitä muita paremmassa asemassa, ihan kaikessa? Kun peruspalkansaaja ei saa rahoja riittämään ruuan ja asumisen jälkeen paljon mihinkään muuhun ja johtajat golfaavat ja laskettelevat eri puolilla maailmaa perheineen monta kertaa vuodessa?

Ei mene jakeluun tältä työntekijältä ja äidiltä joka joutuu joka menoerän kanssa miettimään miten tekisi....

Naistenpäivän mietteitä

Naistenlehti myy kansijutilla. Ja nämähän kolahtivat. Ja hinta!

Naistenpäivä on maaliskuun kahdeksantena. Silloin mediassa keskustellaan naisten asemasta ja nostetaan esiin "merkittäviä" naisia yhteiskunnassa. Joillakin työpaikoilla jaetaan naisille ruusuja tai suklaata - rakkaalle naiselleen voi moni mies ostaa ruusun tai jotain muuta ihanaa!
Naisten päivä on kansainvälinen päivä -  se on iso juttu Venäjällä ja Ukrainassa - luultavasti monissa muissakin entisissä neuvostomaissa. Venäjällä päivä on jopa vapaapäivä töistä - ja kas, kun naistenpäiväksi sattui torstai niin tietenkin perjantaikin on vapaa. Venäläiset kollegat ovat siis vapaalla kun me muiden maiden naiset puskemme töitä!

Naistenpäivä omalla työpaikalla
Yksi miespuolinen kollega ilahdutti meitä kahta naista jotka osuimme samaan aikaan kahvinkeittimelle naistenpäivänä: "Vaimo soitti ja käski toivottaa kaikille naisille hyvää naisten päivää. Hyvää naisten päivää nyt sitten" sanoi hän katsoen minuun. Sitten "ja sulle kanssa" sanoi hän kääntyen vierellä seisovan naisen puoleen. "Kiitos, juu, kyllä mäkin olen nainen" sanoi tämä.

Kylläpä tuli hieno ja arvostettu olo, oikein supenaisellinen fiilis... Hmm!

Viime vuonna yksi suloinen ja mukava työkaveri toi kaikille meille naisille ruusut! Miehiä on paljon mutta naisia vain kourallinen; hänen ritarillinen toimintansa huomattiin kyllä! Ja ruusu oli kaunis ja kestävä; se jopa versoi vaasissa, teki kokonaan uuden oksan!

Lehtitelineen houkutukset
Iltapäivällä läksin kaupungille ja näin uuden lehden lehtitelineessä. Iiris on lehden nimi joka on ilmiselvästi suunnattu hiukan "kypsemmille" naisille. Niinkuin toinenkin lehti jonka ostin - melkoisen uusi sekin, parisen vuotta vanha ruotsalainen Amelia Adamon lehti M-magasin. Suomalaisen lehden huomasin telineessä koska se on uusi - ja se on edullinen; yksi euto on halpa lehdeksi mutta toki tämä onkin tutstumishinta. Ja kolmanneksi: koko lehtihylly oli täynnä tätä uutta Sanoman lehteä; sitä ei voinut olla huomaamatta!

Liian vanha työelämään
Ja on lehdessä paljon hyviä juttuja; syvennyt siihen kunnolla vasta viikonloppuna. Luin heti jutun "löytääkö työelämä viisikymppisen?" Nainenhan on jo kohta neljäkymppiä täytettyään vanha monelle työnantajalle ja siitä sitten asia vain hankaloituu... Eilen oli televisiossa - aiheeseen liittye - Tarja Halonen Hjallis Harkinon haastateltavana. Halonen on nyt 67, vapautunut juuri presidentin virasta ja häntä kosiskellaan vaikka mihun suuriin kansainvälisiin ethtäviin. Kun nainen on tarpeeksi kokenut, ei iällä sitten enää ole väliä - niinkuin ei miehilläkään.

Asiantuntijatehtävissä asia on toisin. Sen huomaan itsekin kun hae nyt töitä YT-neuvottelujen pyörteessä - laitan hekumuksia ettenpäin, päivittelen sosiaalisen median sivustojani ja yritän olla aktiivinen. Vastakaikua ei tule - jakemukset uppoavat kuin kankkulan kaivoon. Siitä huolimatta yritän taas viikonloppuna täytellä muutama hakemuksen. Ensi viikolla yritän myös soittaa pariin rekrytointifirmaan ja varata ajan keskustelulle. Henkilökohtainen kontakti toimii vielä digitaalisenakin aikana - kaikki ei ole bittiä ja tietokoneen ruudun täytettä kuitenkaan!

Liian vanha rakkauteen ja parisuhteeseen
Ruotsalainen M-magasin lehti tulee hankittua jonkun kerran vuodessa. Nyt sen kannessa oli teksti joka osui: "När du tror att tåget har gått". Minun junani on varmasti mennyt jo aikaa sitten - sikäli kun se on koskaan omalla kohdalla ihan oikeasti pysähtynytkään. Olivatko ne miehet joihin kiinnyin ja rakastuin, ne kaksi joiden kanssa halusin elää elämäni, ollenkaan oikeita? Ja onko sellaista oikeaa olemassakaan? Ihanaa oli alussa, hienoa jonkin aikaa - mutta sitten jotakin muuttui ja kaikki meni pieleen ja pipariksi; siruja ja murusia tuli niin paljon, että niiden keräämiseen ei tunnu loppuelämä riittävän...

Vieläkö olisi sillä pysäkillä paikkaa minulle? Vieläkö tulee junaa jonne hypätä? Löytyykö vielä/enää ihmistä jonka kanssa olisi mukava tehdä kaikenlaista yhdessä - ja nauttia siitä? Toivoa on elämässä niin kauan kuin henki kulkee - mutta rehellisesti ajateltuna; kelle ikinä voisin olla kiinnostava ja innostava kaveri - mitään muuta kun ei ajatellakaan uskalla? Kuka voisi minusta kiinnostua - kenestä voisin itse kiinnostua ja molemmista olisi hauskaa olla toisensa seurassa; kenenkään ei tarvitsisi palvella ja nöyristellä, ei pelätä eikä ärsyyntyä? Kulkea pätkä elämänpolkua kaksin, tuntea olonsa hyväksi ja mukavaksi...?

Luen jutun illalla ja sittenpä nähdään mitä se kertoo! Kirjaviisaus ei tällä elämän osa-alueella ole oikea apu mutta ainahan lukeminen toisaalta ihan kivaa on!

Flirttikouluako neuvoo; olisipa lievästi noloa lähteä flirttailemaan ja huomata miehen nolostuvan!!!!

Auto- ja kuljetusalan pikku-tsaarit ja machoilijat



Tie on tyhjä kulkijan kulkea. Kannattaa vaeltaa eteenpäin, ei jäädä kiusaajan kynsiin



AKT on saanut juhlia julkisuudessa jo kuukausia. Jollei meneillää ole ahtaajien tai muiden jäsenyritysten lakko tai lakkovaroitus, kuuluu Hakaniemestä muuta ikävää. AKT tuntuu olevan ammattiyhdistysliikeen todellinen häpeätahra, kaikesta julkisuudesta päätellen. Kyllä ahdistaa lukea juttuja sieltä. Käsi ylös kuinka moni on ajatellut "Onneksi en ole tuolla töissä"..."

Joku voi ihmetellä miksi vielä tänä päivänä tuollaista öykkäröintiä ja epä-asiallista käytöstä sallitaan - mutta tuskin moinen käytös työpaikoilla harvinaista on. Se mikä tässä on harvinaista, on se, että vaikka koko kaameus on ollut varmasti melkein kaikkien lehtien palstoilla, keskustelu- ja analyysiohjelmien pohdiskeltavana ja todella saanut julkisuutta osakseen, homma ei tunnu muuttuvan ja öykkärit jatkavat paikoillaan - eivätkä muuta käytöstään. Päinvastoin - homma tuntuu vain pahenevan.

Pahimmilla psykopaateilla ja kiusaajilla on useimmiten oma hovi joka uskoo johtajaansa. Niin näyttää tässäkin olevan käynyt.

Pikku-tsaari haukkuu, kyykyttää ja käyttää valtaansa kuin kirjaesimerkki psykopaattisesta johtajasta. Eikä kukaan tee mitään! Kuka voisi tehdä - ja  mitä? SAK irtisanoa Rädyn? Miksei?
Uskomatonta. Psykopaatin "kynsiin" joutunut tietää, että ainut tapa päästä eroon moisesta on väistyä itse ja yrittää rakentaa uusi oma elämä. Hilkka Ahde on ollut - julkisuuden tietojen mukaan - kyykytettynä ja kiusattuna vuosia, viestintäpäällikkö on ollut henkilö jolle AKT:n johtaja Timo Räty ei ole kuulemma puhunut sanaakaan vuosikausiin - hän suhtautuu naiseen kuin ilmaan.

Miten viestintäpäällikkö on voinut hoitaa tehtävänsä tähän mennessä jollei pomo, jonka kanssa hommia normaalisti olisi tarkoitus tehdä, ei häntä noteeraa millään lailla?

Miksi viestintäpäällikkö ei ole siirtynyt toiseen työpaikkaan? Hänen julkisuuskuvallaan se olisi varmasti onnistunut. Nyt hänet on irtisanottu osana kiusaamiskaavaa - Räty nauraa partaansa ja Ahde itkee kotona.

Räty pitäisi tietenkin laittaa lätkimään AKT:stä ja Hilkka Ahteen kannattaisi vaihtaa normaaliin työpaikkaan. Ja koko kiusaamisjupakka pitäisi hoitaa kunnialla ja lainmukaisesti pois päiväjärjestyksestä.

Jos Räty on tosissaan psykopaatti, hän puhuu itselleen pian uuden työpaikan ja aloittaa saman simputuksen siellä. Psykopaatti on aina omasta mielestään virheetön - ja hän on myös halutessaan miellyttävä ja supliikiktaan taitava. Näitä ihmisiä on kodeissa ja työpaikoilla paljon. Se joka heidän kynsistään irti hengissä pääsee, saa olla onnellinen.

Tämä julkisuusjuttu ja lehdille tarjottu ihana aihe jatkaa varmaan vielä pitkään voittokulkuaan palstoilla ennen hiipumistaan. Mieshän on karmeudessaan erinomainen lehtien myyntitykki!

Juttu haisee monella lailla. Ja kyseessä on ammattiyhdistysliike jonka on tarkoitus auttaa muita ihmisiä vaikeuksissa omein työurien ja -asioiden kanssa.

Viikonlopun vipinöitä, tammenpeluuta ja taidenäyttelyä

Luistelua Ateneumin ja Kansallisteatterin välissä

Viikonloppuna naapurimaa sai uuden presidentin. Vladimir Putin on valittu kolmannen kerran Venäjän presidentiksi - asia ei ole yhdellekään ihmiselle yllätys mutta tänään olivat vaalit ja nyt asia on ikäänkuin selvä. Suomen uusi presidentti astui virkaansa viime viikolla ja nyt Venäjälläkin on uusi mutta tuttu presidentti. Vaaleja tulee pian lisää kiinnostavissa, suurissa maissa - Ranska ja USA nyt näin ensimmäisenä mielessä.

Täällä oman elämän pyörteissä olemme puuhailleet puuhiamme kodin seinien sisäpuolella ja vähän ulkonakin. Sää on ollut mitä upein - sininen taivas, valkoiset hanget ja kirkas kevät-talven valo. Hankikelit.

Hiihtäminen olisi ollut kivaa - mutta jäipä nyt ladulle menemättä. Valitettavasti. Kaikkea ei ehdi - mutta yritän vielä päästä ladulle näiden lumien aikaan.

Tammen lähtöasetelma

Kävimme ulkosalla lapsen kanssa muutoin - sisällä puuhailimme kaikenlaista niin ikään. Ostettiin perjantaina porsaan savupotka ja keitettiin hyvä hernekeitto. Ostettiin myös kaupasta pienin mahdollinen kaalinpää; se painoi hiutusen yli kolme kiloa - valtavia ovat! Marsut syövät kaalista suuren osan. Noin kolmanneksesta kaalia tein kaalipataa. Haisee vahvalta - varsinkin jäähtyneenä - mutta maistuu hyvältä. Molemmat ruuat saavat vatsan kuplimaan joka on tietenkin hiukkasen hankalaa....

Pelattiin tammea. Lapsi haluaa pelata shakkia mutta valitettavasti olen huono tuossa pelissä joten olemme pelanneet tutumpaa peliä, tammea. Lupasin, että pelataan shakkia vaikka ensi viikonloppuna. Suurin syy miksi emme siihen ryhtyneet nyt on aika. Yhteen peliin menee varmasti pari tuntia vähintään... Meni tammeenkin aikaa - sekin vaatii keskittymistä ja ajattelua!

Kävin kahden lapseni kanssa Ateneumissa Helsingissä katsomassa ruotsalaisen Carl Larssonin suurta näyttelyä - lähes yhtä kauan viihdyttiin toki myös kolmoskerroksen suomalaisia suurteoksia ihailemassa. Lapsen suruksi Taistelevat metsot oli matkustelemassa - se on vierailukäynnillä Rovaniemellä joten sitä emme nähneet siis ollenkaan!

 Museoon oli rakennettu Carl Larssonin kotia muistuttava leikkipajan tapainen tila - lapsi siitä kovasti tykkäsi. Hän kiersi kyllä muutoinkin kiinnostuneena näyttelyalueita ja katseli tauluja. Meillä oli siellä ihan mukavaa - vaikka lopussa tulikin pieni kärhämä kun lapsi ei saanut "matkamuistoa" kaupasta... Olisi halunnut pääkallon muotoisen valkoisen pyyhekumin. Äidiltä oli rahat loppu... Ja se kumi oli kamala!

Vietimme museossa nelisen tuntia - enempää emme jaksaneet siellä olla vaikka osa tauluista jäikin vähemmälle huomiolle kuin olisivat ansainneet.

Potilas kaulurissaan, unten mailla

Pikku-kissa alkoi pissailla sisälle ja ainut tapa saada asia järjestykseen oli tilata aika leikkaukseen.... Se tapahtui keskiviikkona ja pikku-kisu onkin sen jälkeen ollut aika lailla potilaana. Nukkuu paljon, on ihan repo rankana. Iso leikkaus se onkin - maha auki ja lisääntymiselimet pois. Äitinä ja naisena asia koskee - mutta pissailevaa kissaa emme voi mitenkään pitää kotona. Se saa kipulääkettä ja alkaa jo hiljalleen parantua. Kipulääke on nyt syöty ja eläin alkaa olla oma pieni vilkas itsensä...

Kissan kipulääkkeet

Toinen asia sitten on kuinka saamme pissan hajun pois sohvasta. Olen pyyhkinyt sitä - ja lattiaa sohvan alla - Tolulla ja tiskiaineella, etikkavedellä ja hinkannut ja hangannut erinäisillä rievuilla ja räteillä. Ja kun sohvaan istahtaa, lemu tulee nenään. Uusi sohva olisi tietenkin ratkaisu, mutta tuntuu kamalalta laittaa muutoin hyvä sohva oisen takia pois... eikä tässä kyllä ole varaa sohvan ostoon muutenkaan, kohta työttömällä naisella.

Uusi presidentti on astunut virkaansa

Vakava tilanne meneillään. Mitä miettivät presidentit?

Valta on vaihtunut, luin jonkun lehden nettisivulta. Meillä on uusi presidentti Suomessa, tästä päivästä hänen nimensä on Sauli Väinämö Niinistö. Tarja Halonen siirtyy asumaan omaan kotiinsa ja elämään toisenlaista elämää. Onko suomalaisten kannalta tapahtunut jotakin mullistavaa? - Tuskin! Uusi valtiosääntö on nyt voimissaan ja maan presidentti on toinen mutta elämä toki jatkuu samanlaisena kuin ennenkin. Noin suurinpiirtein ainakin.

Presidentin vaihdos on hieno seremoniallinen tilaisuus. Punaisia mattoja, presidentin virka-auto Mercedez valtakunnan vaakunalla, eduskunta ja hallitus, presidenteistä puhumattakaan juhlatamineissaan. Presidentti Niinistöllä oli jopa hieno silinterihattu päässään - sellaista ei olekaan pitkiin aikoihin nähty. Luulenpa, että Ahtisaari ei sellaista käyttänyt; ei se hänelle ehkä olisi sopinutkaan - olisi voinut tulla koominen vaikutus. Niinistölle silinteri sopii oikein hyvin.

Katsoin tilaisuutta eduskunnassa ja sen ulkopuolella hetkisen ja ihmettelin kuinka paperinmakuisesti ja kuivasti asia viedäänkään läpi. Aivan kuin Niinistö olisi ollut kyllästyneen oloinen tilaisuudessa ja haluavan sieltä pian pois! Hän kuunteli osin Halosen ja Heinäluoman puheita, mutta oli kuin omissa ajatuksissaan. Mutta niin olivat he kaikki sillä aikaa kun joku muu luki paperista omaa puhettaan. Niin väistyvä presidentii, puhemies kuin uusi, virkaan astuva presidenttikin lukivat puheensa paperista katsomatta paljon muualle kuin nimenomaan näihin alhaalla käsissä oleviin papereihin. Vähän omituista - eikö heidänkin kannattaisi hiukan piristää tilaisuutta luontevammalla ja edes hiukkasen pirteämmällä otteella. AIvan valtavan vakavia olivat kaikki, oli hiukan hautajaismainen tunnelma. Vaikka oli kyseessä uuden presidentin "kruunajainen".

Kai me suomalaiset olemme oikeasti näin jöröä kansaa että juhlakin on kuin hautajainen!

Mietin, kuka oli puheet kirjoittanut ja miksei niitä oltu opeteltu ulkoa paremmin... Mutta ehkä se on näin tarkoitettu; lukihan Kekkonenkin aina puheet paperista ja Kekkonen on esikuva pitkälti vieläkin Suomessa - varsinkin politiikan kentillä.

Lehdet ovat vaihdosta pullollaan seuraavat viikot - keskittyen kukin omaan osa-alueeseensa tilaisuuden osalta. Puheiden sisällöstä naispuolisten henkilöiden pukeutumiseen kulkee kommentointi tulevina päivinä!

Joskus olisi kovasti mielenkiintoista tietää mitä presidentin avustajat tekevät, ihan konkreettisesti - ja millä lailla nyt vaikka viestintäavustajat toimivat kulisseissa.

Olisiko kovin mielenkiintoista olla siellä töissä? Ovatko kaikki työpaikat poliittisia tuollakin tasolla - vai hakijan osaamiseen, kompetenssiin liittyviä?

Voisikohan meikäläinen hakea johonkin työtehtävään tuonne presidentin kansliaan? Työasiat ovat mielessä kun se uusi työ pitäisi löytyä!

Roskisdyykkaus

Ruokaa - makaronilaatikkoa ihan omasta uunista.
Roskiksesta löytyi samaa ruokaa Saarioisten valmistama

Olen nähnyt artikkeleita ja kuunnellut ajankohtaiskeskusteluja siitä määrästä hyvää ruokaa jota ravintolat ja kaupat heittävät päivittäin roskiin. Se on aivan järkyttävä määrä - joissain ravintoiloissa jopa puolet kakesta ruuasta heitetään roskiin. Kotitaloudet ja laitoskeittiöt eivät paljoa huonommaksi jää; kaatopaikat täyttyvät ruuasta jota kukaan ei syö - samalla kun nälkäisiä ihmisiä on paljon.

Tämä on asia jolle oikeasti, aivan todellakin, pitäisi tehdä jotakin! Kauppojen täytyy täyttää hyllyt joka päivä runsaan ja täyden näköisiksi niin, että siellä käyvät ihmiset - asiakkaat - voivat valita haluamansa ja nähdä runsaasti tavaraa josta valita tuotteet jotka maksavat kassoilla. Se, että hyllyjen täytyy olla aina täysiä johtaa tietenkin siihen, että tuoretavaraa menee paljon vanhaksi - joka päivä täytyy siis kärrätä paljon tavaraa pois kaupasta. Tavallinen ihminen ajattelisi helposti, että tavara joka on kaupan mielestä vanhaa, on kuitenkin vielä aivan käyttökelpoista ja sen voisi siksi vaikka antaa ihmisille jotka eivät voi ostaa sitä rahalla - mutta eihän asia niin mene. Jos ruokaa alkaa jakaa ilmaiseksi, kuka sitä enää sitetn kohta rahalla ostaisi.

Kaupat pitävät poisheitettävää ruokaa omana omaisuutenaan jolle saa tehdä mitä haluaa - eli heittää pois. Kysymys on kuitenkin paljon suurempi, mielestäni. Eettiset ja ylipäätään oikeudenmukaisuus-asiat pitäisi saada paremmin osaksi päätöksentekoa - ei vain rahan ja sen kautta hankitun aseman jatkuvan vallan päätettäväksi. Kuka voi sanoa, että tietyt ihmiset ovat valtuutettuja tekemään mitä järjettömämpiä asioita koska ovat rahalla ostaneet oikeuden siihen? No, nykymaailma tietenkin näin sanoo ja tämän takaa - mutta onko se oikein???

Kun iso osa ruuasta heitetään pois, maksavat ihmiset siitäkin, niissä tuotteissa joita ostavat. On myös kamalaa ajatella, että esimerkiksi tuotantoeläimiä "tuotetaan" ja jalostetaan, syötetään ja niille kasvatetaan rehua ja niitä kuljetetetaan teuraaksi satojen kilometrien matkoja - ja niistä valtava osa päätyy sitetn jätteeksi roskalavoille. Mikä mieletön tuhlaus, mikä valtava kärsimyksen määrä eläinten osalta. Ekologinen katstrofihan tämä on myös, jos katsotaan asiaa vaikka koko Euroopan kannalta - tai globaalisti. Tähän voi keskustelun vilkastuttamiseksi kytkeä vielä edestakaisin kuljetettavat ruuat, esimerkiksi sei-kalan joka pyydetään Norjan vesiltä, lennätetään Aasiaan siivottavaksi, perattavaksi ja  pakattavaksi ja sitten ne lennätetetään taas takaisin Eurooppaan jossa ne taas sulattaan, pakataan paikallisiin tarpeisdiin sopiviksi - ja myydään kaupoissa ja tästäkin heitetään sitten lopulta iso osa roskalavalle. Lukitulle sellaiselle, varmasti...

Mieletön tilanne jota vielä pahentaa viimeinen myyntipäivä- systeemi jossa tuoteet meenvät käyttökelvottomiksi jollakin tietyllä kellonlyömällä, tiettynä päivänä. Jos esimerkiksi keksipaketissa on päivämäärä 25.2.2012 ei sitä enää voi sen jälkeen syödä. Tuote meni keskiyöllä huonoksi ja syömäkelvottomaksi! Tämä on tietenkin aivan idioottimaisen hölmö oletus - mutta ihmiset uskovat siihen ja kauppiaat noudattavat päivämäärä-sääntöä orjallisesti. Jos eivät noudata - joku kyllä huomaa sen ja asiasta tehdään valtava kohu-uutinen.

Näin on pari kertaa tapahtunutkin; iltapäivälehhdet hehkuttavat "petturikauppiasta" joka myy vanhaa ruokaa josta joku voi sairastua vakavasti....

Kaiken tämän kun tietää, ja tietää kuinka kallista ruuan hankkiminen on jopa ns normaalipalkkaiselle ihmiselle - puhumattakaan kaikista heistä joilla rahatilanne on huono kuten opiskelijat, monet eläkeläiset tai vaikkapa hyvin monet yksinhuoltajat. Monet heistä - varsinkin opiskelijoista - ovat alkaneet hakea ruokaa kauppojen takapihojen roskiksista. Mutta mikäpä onkaan näppärän kauppiaan vastaveto? No - hänpä lukitsee roskikset ja laittaa rauta-aidat roskalavojen ympärille, kameravalvonnan ja piikit aitojen päälle. Uskomatonta - että ihmiseteivät voi hakea roskalavoilta tavaraa joka on menossa pois heitettäväksi. MIKSI?
Omat lapseni ovat käyneet hakemassa ruokaa roskiksesta. Kävivät dyykkaamassa - löysivät viikonloppuna kaupan roskalavan joka ei ollut lukittu; siellä oli samana päivänä leivottua leipää, viinereitä ja vaikka mitä ruokaa - siisteissä ja puhtaissa pusseissa. Ne oli nakattu roskiin kun kauppa oli mennyt lauantaina kiinni ja nuoretolivat paikalla oikeaan aikaan. Kantoivat monen päivän ruuat muovipusseissa kotiin - näyttivät kännykkäkameralla otettuja kuvia ja kyllä ne saivat äidinkin ymmälleen. Aivan siistiä ja hyvää ruokaa suoraan hyllystä roskiin. Viileissä ja jogurteissa oli viimeinen myyntipäivä vasta tulevalla viikolla.

Lavalta löytyi myös aivan ehjä ja hyvän näköinen tuoli opiskelijan kämppään!

Äiti sairastaa

Olimme äidin kanssa eilen ostoksilla. Menimme autolla koska hän on heikkona ja kovin väsynyt sairastettuaan yli kolme viikkoa. Tänä aamuna hän oli huonovointinen ja kun tulimme metsätiekokouksesta - jka kesti yli 4 tuntia!! - hän oli entistä huonompana. Kuumetta 38 asteen hujakoilla ja yskä kuulostaa siltä kuin se tukisi keuhkojen syvimmistä sopukoista. Ei hyvä yli 80-vuotiaalle keuhkoahtaumapotilaalle jolla on astma, sepelvaltimotauti ja sydänvika.

Sisko on nyt äidin kanssa jo neljättä tuntia jonottamassa lääkärille päivystyksessä. Huolestuttaa.

Tässä kun odottelen mitä tapahtuu, kirjoittelen tänne hiukan tämän päivän juttuja. Veli heräsi jo ennen seitsemää ja meni valmistetlemaan metsätiekokouksta. Nämä ovat yleensä riitaisia kkouksia ja niissä käytetään kamalaa kieltä ja ollaan ylipäätään epäkohteliaita ja inhottavia; haukutaan uita ja huudellaan kommentteja pyytämättä puheenvuoroa jne. Nyt kokous meni suht ok; kesti tosiaan yli neljä tuntia ja jokainen asia piti käydä läpi juurta jaksain - muutama ihminen kyseenalaisti kaikki mitä hoitokunta esitti ja oli valmistanut.... Kateus ja kyttäysmentaliteetti ovat voimissaan, täytyy sanoa.

Olin luvannut hankkia ja tehdä ruuat poppoolle koska äiti on vuodepotilas. Tori ehti meni kiinni ennenkuin pääsin ostoksille joten menin seuraavaksi "parhaaseen" paikkaan eli suureen Prismaan. Huh. Kaikki lihat ja muukin tuoretavara ovat tiukasti muoviin kääritty ja lihatuoteet - äiti oli pyytänyt pihvilihaa - ovat kalliita ja laadultaan keskinkertaisia. Jos haluaa ostaa pihvilihaa, saa ostaa valmiiksi leikatut pihvit kahden pihvin muvipakkauksissa, styroksialustoilla. Eivät näyttäneet hyviltä, tosiaankaan. Sääli kun Prisma ja isot K-kauppojen vastaavat ovat valloittaneet maan - ne mainostavat valtavasti ja laatu on niissä kuitenkin korkeintaan keskinkertaista.

Ostin toiselle päivälle - valinnan kehnouden takia -kirjolohta josta tein siskon kanssa uunilohen muussin kera. Huomiselle hankittiin paahtopaistinpala. Verisessä tyhjiöpakatussa muovipussissa olevasta lihakimpaleesta ei kunnolla selvää saanut - ja tiedän, että jos äiti on yhtään voimissaan huomenna, hän kyllä kertoo miten huonoa lihaa saa jos menee suuriin marketeihin! No - voihan liha toisaalta olla ihan hyväkin; katsotaan!

Sillalla

Turha valitus pois! Ruokaa on ja katto pään päällä! Kaikki hyvin, tosissaan.

Kävin ruokailun jälkeen lapsen kanssa jääkiekkokaukalossa - hän luisteli ja ampui maaleja tunnin verran melkein tyhjällä ulkokentällä tässä vieressä ja minä tepsuttelin puiden katveessa!

Nyt on ilta ja kohta uutiset, sitten lotto. Nyt toivon toki lottovoittoa mutta ennenkaikkea sitä, että öiti paranisi ja tulisi pian kotiin!