Työelämä - ei se aina niin helppoa ole

Oma työpiste, pulpetti muiden vieressä.
Onko kiva työpaikka? Oli ennen, ei enää.

Eilen ilmoitti Leaf siirtävänsä Sisu-pastillien teon Italiaan. Taas yksi "Lappu luukulle" juttu töiden loppumisesta Suomessa - niitä saadaan lukea melkein päivittäin.

Kuinka paljon Leaf voittaa siirtämällä pastillien teon pois Suomesta? Miksi eivät nämä naiset joilla ei varmasti aivan huikean suuret palkat ole - verrattuna nyt vaikka Italian palkkoihin - saa tehdä pastilleja Suomessa, suomalaisille niin kauan kuin niitä täällä ostetaan?

Suomesta siirretään tuote tuotteelta, tehdas tehtaalta tuotatoa pois. Suomessa ei kannata tehdä pastillien lisäksi sinappia eikä paperia, kumisaappaita eikä vaatteita, ei kännyköitä eikä muutakaan elektroniikkaa - ei oikeastaan yhtään mitään. Paras olisi ehkä sulkea tämä surkea maa ihan kokonaan koska muualla kaiken saa halvemmalla - joka on kaikkein tärkein asia tietenkin, että omistaja saa parhaan hyödyn tuotannosta, maksamalla mahdollisimman pienet kustannukset. Omistaja, osakkeenomaistaja on tämän päivän kuningas ja valtias. Seuraavana tulee sitten yrityksen johto; heidän onnensa ja oikeutensa on tärkeä yrityksen voittojen maksimoinnissa.

Mitäpä jos kaikki suomalaiset lopettaisivat ostamasta niitä tavaroita joiden tekeminen siirretään Intiaan ja Kiinaan halpatyöntekijöiden tekemiksi, matalilla palkoilla tehtaisiin joiden ympäristöasiat eivät ole kunnossa ja joiden työntekijät raatavat epäinhimillisissä oloissa tehtaissaan? Ostettaisiin vaan eurooppalaista tavaraa - mieluiten suomalaista toki, mutta kun Suomessa ei kohta tehdä enää yhtään mitään niin paha niitä on enää mitenkään suosia...

Huono olo
laihduttaa
vaan ei
kaunista

Ihmistä loppuvat työt, työttömyysrahaa joutuu hakemaan vaikka olisi minkälaiset halut työntekoon. Nöyryyttävä tukien avulla eläminen ei sovi kaikille - toisille se saattaa olla jopa ihan mukavaa - joku muu maksaa elämisen kun töitä ei löydy. Miten valtion rahat - ne jotka on kerätty työtä vielä tekeviltä ihmisltä ja täällä vielä olevilta yrityksiltä - riittävät yhä kasvavan porukan elättämiseen, kun vielä tässä joudutaan elättämään kriisissä olevia pankkejakin Kreikan ja muiden tukemiseksi...?

Kuinkahan monet YT-neuvottelut Suomessa onkaan tällä hetkellä meneillään? Kukapa sen tietää - kukapa siitä kirjaa pitäisi. Who cares, anyway? YT-neuvotteluiden loppuun saattaminen joka tapauksessa aina piristää niin pörssikurssia kuin yrityksen jäljelle jäänyttä osaakin; turhat hörsyt ja rönsyt on saatu karsittua pois!

Itse pitkittyneiden ja aina uusien YT-neuvotteluiden kurimuksessa jo pitkään töitä tehneenä tiedän, kuinka raastavan kamalaa on odottaa, tuleeko potkut tällä kierroksella vai seuraavalla vasta. Työpaikan ilmapiiri muuttuuu kylmäksi ja kyräileväksi, jokainen yrittää pelata omaan pussiinsa ja selän takana puuhailu lisääntyy, toisten saavutuksia esitellään eteenpäin omina, toisista puhutaan mieluusti pahaa ja kieroillaan minkä ehditään - nuollaan ylöspäin kun tarvis on. Yäk yäk.

YT-neuvotteluiden aikaan henkilökunnan pitäisi tehdä täysillä töitä että firmalla ei mene entistä huonommin. Näin sanoo johto porukalle, vakavalla naamalla ja kumealla äänellä tärkeää viestiä painottaen.  Irtisanomisten odottaminen on kuitenkin tappavan raskasta - saanko jäädä vai sanotaanko minut irti kohta? Miten siinä VOI keskittyä vain yrityksen menestyksen jatkuvaan miettimiseen kun oma elämä on vaakalaudalla - vaikka sitä ei johdon mielestä ollenkaan pitäisi miettiä. Yrityksen johto rakentaa omaa linnakettaan jossain omissa kokoustiloissaan, näkymättömissä.

Hetkellä jolloin oikea kunnon johtaja olisi kultaa arvokkaampi yrityksen hengen nostattajana ja asioiden selvittäjänä, johto usein katoaa näkyvistä täysin. "Missä toimitusjohtaja on?" " Se on matkoilla, asiakkaan luon, messuilla, lomalla. Ei ole tavattavissa nyt, ei saa häiritä..." johto on missä vain mutta ei henkilöstön tukena.

Pelkääkö johto henkilöstön vihaa, puheita ja kapinaa ja pysyttäytyy näkymättömissä?

Johto varmistaa oman paikkansa ja jakaa vastuunjakajien paikat keskenään; asiaa hehkutetaan ja kerrotaan uusien johtajien suurista ansioista edellisissä hyvin vaativissa tehtävissä. Perusporukka tekee vain mitä käsketään ja on vain harmaata massaa; heidän ansiostaan kerrotaan kollektiivisesti, kun pakko on. Irtisanottavien ansio lienee lähinnä siinä, että heidän aiheuttamansa kustannukset auttavat kassavirtaa kun heistä päästään eroon. Intiassa ja Kiinassa heidän työnsä tehdään joka tapauksessa halvemmalla ja ilmeisesti myös paremmin.
Irtisanomiset saa tehtäväkseen suora esimies, keskijohtoon tyypillisesti kuuluva ihminen jonka karvas ja vaikea velvollisuus on oman alaisen irtisanomisen hoitaminen. Joltakin se käy helpommin, toisilta ei oikein mitenkään.

Sitten ovat nämä työelämän Timo Rädyt jotka hoitavat irtisanomiset soittamalla lomalla olevalla alaiselleen ja kertovat, että töihin ei ole enää asiaa. Tai laittavat tekstiviestin ilta-kahdeksalta alaiselle joka on viettämässä perhejuhlia mökillä.

Työelämä on usein raakaa. Hyvin raakaa. Silti siellä vaan pitäisi jaksaa olla - ilman palkkarahaa on vaikea elää ja saada asioita hoidettua, saada perheen elanto kasaan ja lapset kasvatettua. Siksi täällä ollaan vaikka oksettaa ja itkettää, huolettaa ja potuttaa niin että ei sanotuksi saa...

"Ei töihin mennä viihtymään", sanoo joku. "Sinne mennään tekemään töitä."

Miksei siellä voisi viihtyä samalla - tulisi parempia tuotteita!

Finnairin johtajan öky-asunnosta tehdyt kaupat ja koko Finnairin johdon huikeat palkkabonukset ovat tämän päivän keskustelunaihe. Samoin ammattiyhdistysliike AKT:n päättäjien holtiton rahankäyttö.

Johdon palkkaukset ja henkilöstön palkkojen leikkaukset saavat ihmisten veren kuohumaan - miten voi olla, että johtajien tekemä työ on jopa monta sataa kertaa arvokkaampaa kuin henkilöstön joka siellä yrityksessä töitä tekee? Miten ylipäätään johtajat ja yritysten ja yhteiskunnan korkeimmille paikoille päässeet ovat niin paljon meitä muita paremmassa asemassa, ihan kaikessa? Kun peruspalkansaaja ei saa rahoja riittämään ruuan ja asumisen jälkeen paljon mihinkään muuhun ja johtajat golfaavat ja laskettelevat eri puolilla maailmaa perheineen monta kertaa vuodessa?

Ei mene jakeluun tältä työntekijältä ja äidiltä joka joutuu joka menoerän kanssa miettimään miten tekisi....