Yritysmaailman kauniit ja rikkaat, ahneet ja itsekkäät

Suomalainen yritysjohtaja raikastavassa kylvystä?

Olen lueskellut pinon lehtiä viikonlopun aikana. Suomen kuvalehtiä, Hesareita, Kauppalehtiä, Taloueslämää... lehtiä joita en ole työviikon aikana ehtinyt lukea.

Yksi aihe on ylitse muiden: Finnairin ja muiden suurten yhtiöiden possumaiset bonukset, johdon yli ihmisten käsityskyvyn menevä rahan siirto omille tileille; yritysjohdossa istuvien ihmisten rahankuppaus jopa surkeassa taloudellisessa tilassa olevista yrityksistä joista samaan aikaan johtajien miljoonapalkkioiden kanssa laitetaan taloudellisista syistä ihmisiä pihalle ja vähennetään "perusporukan" palkkoja.

Finnairin johtajien ja johtoryhmän tilannetta on puitu jo pitkään mediassa. Saa nähdä, mihin se johtaa - firman asioiden kuntoon saattamiseen vai vielä nykyistä huonompaan tilanteeseen?

Britti-journalisti Jon Henley kirjoittaa Britanniassa tapahtuvasta samankaltaisesta kurjuudesta, kun katsoo asiaa työntekijöiden kannalta: Sainsbury's ja Tesco ovat suuria yrityksiä joiden toimitusjohtajat nauttivat miljoonine puntien vuosipalkkaa (3,2 ja 6,9 M puntaa/vuosi artikkelin mukaan) mutta ottavat työttö iä nuoria töihin täysin ilman palkkaa - koska näin nuoret saavat arvokasta työkokemusta jonka jälkeen heillä on paremmat mahdollisuudet palkalliseen työhön. Työntekijät elävät toimeentulotuella. Brittiläiset kappaketjut maksavat nälkäpalkkoja 900000 työntekijälle samalla kun johto nostaa käsittämättömiä palkkioita.

Tämänkaltaisia tarinoita nousee nyt vähän joka puolelta länsimaista - johto on omasta mielestään suuriin palkkkoihinsa täysin oikeutettuja - he eivät ole tehneet mitään väärin. Ihmisten oikeudentaju on kovilla näitä tarinoita lukiessa. Samalla huomaa kuitenkin, että keskustelupalstoilla käytetään yhä ikävämpää ja negatiivisempaa kieltä - sinne olen itsekin eksynyt joitakin kertoja kommentoimaan jotakin asiaa ja pahan mielen sieltä vain saa.

Monen kommentoijan mielestä köyhät ja varsinkin työttömät, yksinhuoltajat ym "roskasakki" elää hyvää palkkaa ansaitsevien "rehellisten veronmaksajien" kustannuksella koska suurta palkkaa ansaitsevat maksavat myös suuret verot - ja kas, näillä rahoilla elää myös elätettävien porukka joihin sumeilematta lasketaan myös esimerkiksi lapsiperheet - hehän saavat lapsilisiä ja valtion subventoimia tarhapaikkoja, koulunkäyntiä ym. Työttömät ovat täysin elättejä....

Valtavan kova ja kylmä on on ihmisten maailmankäsitys. Rahasta tuntuu ihan oikeasti tulleen kaiken mitta ja sen määrä määrittelee aivan kaiken.

New York Timesissa viime viikolla julkistettu Goldman Sachsin eronneen työntekijän Greg Smithin kirje liipaisee asiaa myös. Kirjeessä Smith kertoo maineikkaan ex-työnantajansa tavasta toimia vähemmän mairittelevaan sävyyn... Asia on kaikinpuolin mielenkiintoinen; näitä kapitalismia ja rahan ahneuteen liittyviä kriittisesti suhtautuvia stooreja pulpahtelee esiin monista paikoista. Vaikuttaavatko ne  ihinkään onkin kiva nähdä. Lyhyellä tähtäimellä ei varmasti. Ja köyhiä tulee maailmassa aina olemaan - sen sanoi jo eräs herra Palestiinassa pari tuhatta vuotta sitten. Näin se on; jotkut meistä ovat rikkaita ja sen myötä käyttävät valtaa muiden yli, ohi ja ympäri; he tekevät kuten huvittaa. Sitten osa on köyhiä jotka tekevät mitä voivat - eivätkä paljoa voi. Siinä välissä on iso joukko jotka voivat ihan ok - mutta hamuavat lisää. Keskiluokka.

Smithin kirjettä on - tietenkin - jo haukuttu, siinä kun sitä on toki siteerattu myös maailmalla laajasti. Katsotaan, joutuuko jompikumpi suurista pomoista väistymään kritiikin seurauksena. Suurin bonuksin toki, jos näin käy. Perästä kuuluu.

Itse etsin kuumeisesti työtä. Irtisanomispäivä lähenee ja hermo kiristyy. Pelottaa ja hermostuttaa - mutta vielä, ennenkuin totuus kerrotaan, on töitä todella paljon ja pitkät päivät kuluvat toimistolla. Ei oikein uskalla olla tekemättä! Ja toisaalta - miksi olla jos kohta joutuu olemaan tekemättä! Hiihtoloma meni kiville töiden takia, yritän saada ne päivät jotenkin kuitenkin vielä pidettyä - vaikka edessä olisikin pitkä ja kivinen työttömyysaika.

Työn tekemisen kulttuuri, moraali ja toisen ja oman työn arvostaminen, toisten ihmisten arvostaminen ylipäätään ovat paljon ajatuksissa. Voi kun ajatus olisi kirkas ja joku hyvä ajatus tulisi aivoihin, saisi asiat paikoilleen ja kuntoon!

Isot pojat ja herrakerhot, hyvä-veli poppoot ja asunto-osakeyhtiöiden hallitukset

Finnairin johdon suuret mittasuhteet saaneessa palkkaus-kärhämässä ovat asiat johdon omasta mielestä hoidettu aivan pilkulleen oikein, mitään huomauttamista ei pitäisi olla. Näin ainakin kohun alkumetreillä kerrottiin. Juttu leviää leviämistään mediassa. Uusia hämmästyttäviä jaksoja tarinaa ilmestyy tiuhaan, päivittäin kuin tosi-TV-sarjassa ikään.

Tiedetään jo, että Finnairin johdolle maksetaan miljoonabonukset ja toimitusjohtajalle on maksettu "palkkausraha" 180 000 euroa vuonna 2009 ihan vaan sen takia kun hän Finnairille siirtyessään menetti edellisen työpaikan tulospalkan. Tämän lisäksi tiedämme, ja tästähän koko julkisuusjupakka alkoi, toimitusjohtajan luksusasunto-kaupan käänteet: Vehviläisellä oli oma erityisen hulppea asunto Bulevardilla jonka hän myi mahtavalla yli 40 prosentin voitolla vakuutusyhtiö Ilmariselle. Sitten Ilmarinen vuokrasi samaisen asunnon Vehviläisen perheelle jossa he siis yhä asuvat. Kätevää.

Valtavia rahoja liikuttelevat nämä Suomen johtajat niin henkilökohtaisilla tileillään ja elämässään kuin johtamansa yrityksen asioita hoitaessaan, johtivat he sitten kriisiyhtiöitä tai paremmin pärjääviä yrityksiä, valtion tai yksityisiä firmoja. Johtajat tuntevat tietenkin toisensa ja auttavat toisiaan rikastumaan samalla kun maa käpristelee lamaan - ja selittävät sitten, että "kaikki on kunnossa. Juridisesti asi on selvitetty. Ei mitään epäselvää missään." Moraalilla ei ole missään mitään osaa eikä arpaa vaikka Finnairillakin on omat yritysarvonsa, oma eettinen ja moraalinen toimintaohjeensa. Yleensä yritykset velvoittavat henkilöstön ne tuntemaan ja niitä noudattamaan. Miksei sen ohjeistusta ole sovellettu johtajistoon - vai koskevatko arvot ja visiot, käyttäytymissäännöt yms kauniit sanat vain muuta henkilöstöä?

Kaikki tämä mitä nyt kuulemme ja luemme on kuulemma maan tapa ja juridisesti oikein. Joku johtaja loihe eilen lausumaan, että pörssiyhtiön toimitamalli ei ole demokraattinen, eikä se sitä voikaan olla.

Kaikki tuntuu olevan lipevän liukasta - mistään ei saa oikein otetta. Haastatteluissa johtajat - olipa kyseessä yritysjohtaja kuten nyt vaikka Vehviläinen, Taxell tai joku muu tunnettu nimi tai sitetn vaikka ammattiyhdistyspomo Timo Räty - kaikki ovat hillityn asiallisia ja ikäänkuin kovasti avoimena ja parhaansa yrityksen ja yhteisen hyvän eteen tekevinä johtajina - syyttään median pyörityksessä.

Onhan asia niin että johdolla täytyy olla omat kannustimensa. Mutta kun samalla pyydetään yrityksessä pari-kolme tuhatta euroa ansaitseviä työntekijöitä yhteisiin palkkatalkoisiin ja kiristämään vyötä, tinkimään palkan korotuksista ja -edusta ja maksetaan johdolle huimia bonuksia siitä hyvästä, että he suostuvat olemaan yrityksessä töissä eivätkä pakene paremmille apajille - silloin ollaan kyllä oikeasti huonolla tiellä.

Tänään vielä kauniina, vehreänä.
Huomenna  tulevat
moottrisahat ja nosturit. Puu kaatuu.

Joku viisas muuten sanoi jossain keskusteluohjelmassa, että turha nyt on jeesustella- kuka hyvänsä jolle tarjotaan 150  000 euron lisärahaa, ottaa sen vastaan. Turha on kuulemma syyllistää johtajia ahneeksi kun sama raha kelpaisei duunarista ja taksikuskista eläkäiseen, ihan kaikille.

Ahnaudesta on tehty hyve. Itsekkyydestä itsestäänselvä toimintatapa. Oveluus ja pieni kierous on kannustettavaa. Kun itse saa kaiken mita hamuaa ja himoitsee, on se vain oikein ja kohtuullista. Toiset, vähemmälle jääneet saavat syyttä itseään. Ja mitä väliä sillä on jos he eivät pärjää? Opetelkoot pelin säännyt!

Oman elämän isot herrat
Oma pienempi mutta ei yhtään vähemmän ärsyttävä kärhämä käydään tässä omilla nurkilla. Taloyhtiön hallitus teki tiedotteen jossa kertoi talon asukkaille, että parin päivän päästä parkkipaikka ja piha-alue pitäisi pitää tyhjänä koska "suoritamme taloyhtiössä puu kaatoa. Ympäristössä liikkuu autonosturia ja vaihtolavaa - pyydämme anteeksi häiriötä."

Ei kerrottu mitä puita kaadetaan. Tarkemmin asiaa kyseltäessä vastaukseksi tuli, että "puut lähtevät. Hallituksella on oikeus päättää tällaisista asioista asukkaita kuulematta."

Niinpä niin. Puu(t) jo(t)ka kaadetaan ovat vanhoja hienoja kilpikaarnapuita, suuria komeita mäntyjä jotka tkevät pihpiiristä hienon.

Niiden neulaset ja tuulella putoilevat oksat ovat ärsyttäneet muutamaa talon asukasta jo kauan - oksistossa hyppivät ja käpyjä syövät oravat on haluttu taloyhtiössä myrkyttää jo aikaisemmin. Oravat kuulemma voivat mennä lastenvaunuun ja purra lapsia. "Niissä voi olla vaikka mitä bakteereja. Niiden häätämiseen pitää saada myrkytyskeskuksen lupa" kertoi tuohtunut äiti yhdessä kokouksessa ja kertoi oravien seuraavaksi menevän pesimään vinttikerrokseen. Epäilin moista - nainen sanoi kuulleensa sellaisesta.

Oravia ei myrkytetty mutta niiden määrä on vähentynyt. Nyt häviävät pesäpuut joten eiköhän niistä päästä...

Lapset ovat aivan järkyttyneitä uutisesta. Nyt on kuvia otettu talosta puiden kanssa, puusta ja lapsista halaamassa puita.

En ajattele ystävällisesti näitä kaupunkilaisjuntteja jotka eivät neulasia ja puun lejhtiä kestä!  Ärsyttää nyt ihan kamalasti. Puu on vielä pystyssä ja huomenna se on kaadettu - en haluaisi sitä. Pitäisikö kahlita itsensä telaketjuilla runkoon kiinni...?

 Mutta koska taloyhtiön hallitus saa päättää mitä tehdään, heillä on siihen juridinen oikeus, he päättävät että puu menee kaatopaikalle. Siihen ei talon asukkailla ole nokan koputtamista. Varsinkaan ämmillä - hallituksessa on pelkästään miehiä; jos joku nainen hakluaa äänensä kuuluviin, voi aina kertoa omalle miehelleen mitä asiaa haluaa ajettavan. Ja talon haravointi- ja kitkemistalkoot ovat toki naisille aivan vapaat tulla ja vaikuttaa...

Kiesus, kuka auttaisi meitä tällaisilta idiooteilta???

Hullu, hullu maailma. Ja mitään ei voi tehdä.

Kamalia uutisia päivästä päivään

Terapiaa ja paluuta alkukantaisille juurille: neulotaan
lämmikettä perheelle.

Tekisi mieli jättää uutisten seuranta kokonaan - pistää pää pusikkoon tai haudata itsensä hiekkaan. Mennä karkuun maailman kauheuksia...

Millään ei jaksaisi, haluaisi kuulla enää yhtään kamalaa uutista mmaailmalta. Kunpa saisi elää vaikka kuinka valheellisessa turvallishenkisessä elämännurkassaan hetkisen, ajatella että kaikki on hyvin - kun itse elää elämää johon ei väkivalta eikä maailman hirveydet yllä.

Uutisissa harkutellaan AKT:n käsittämättömästä tilanteesta joka päivä uusiin irtisanomisuutisiin ja lasten ja nuorten hyväksikäyttötapauksiin, kerrotaan kamalista ampumavälikohtauksista ja tappamisista Afganistanista Syyriaan. Tänään oli eti aamulla uutisissa ihan kamala auto-onnettomuus Sveitsissä jossa kuoli parikymmentä ihmistä, suurin osa hiihtolomalaisia lapsia. Sydän kääntyy tuskasta ympäri kun ajattelee noiden lasten läheisiä.



Syvennytään neuleen kuvioihin
 ja kuunnellaan musiikkia



Sota on aina kamalaa - paitsi heille jotka sitä haluavat - syistä jotka eivät yllä ymmärryksen tasolle tavallisen pulliaisen päässä eikä mielessä. Sotilas ampuu syyttömiä sänkyihinsä. Sotilaat ampuvat kokonaisia kaupunkeja hajalle, polttavat ihmisiä elävältä, kiduttavat.... Ampuvat journalistit poteroihinsa että sodan hirveyksistä ei kerrottaisi maailmalle.

Suomessa on aloitettu jälleen kaivostoimitaa tavoitteena kaivaa rikkauksia ja rikastuttaa omistajia, työllistää. Annetaan lupia niitä hakeville yrityksille tarkemmin tutkimatta taustoja ja miettimättä seurannaisvaikutuksia. Niinpä nyt kaivetaan kultaa, möyhitään maata ja kaivetaan uraanista lähtien mitä maasta irti lähtee. Maa ja luonto saastuvat, maisema raiskattan ja tuhotaan - mutta mitäs siitä kun näin saadaan parille sadalle ihmiselle töitä ja pari kansanivälistä yritystä saa rahaa jaettavaksi omistajilleen.

Raha on kuningas ja Jumala ja millään muulla ei ole mitään väliä, ei pienintäkään. Poliitikot - huhuu: eikö yhtään kirpaise? Vai olivatko saadut hyödyt niin hyviä että tämäkin piti tehdä? Millä oikeastaan on väliä? Onko meitä ihmisiä vain liikaa ja alamme tuhota itseämme ja maailmaamme kunnes kaikki loppuu?

Suomessa niinkuin muuallakin on meneillään ahneiden ja häikäilemättömien ihmisten valtakausi. Niin poliitikot kuin yritysjohtajat veisaavat samaa taloudellisen kasvun, rahan ja vaurauden ylistystä - muuta ei yksinkertaisesti nähdä.

Maailma on sairas!

Jos ei tämä mitään muuta opeta niin itselleni ainakin sen, että kannattaa olla onnellinen ja iloinen niin kauan kun on elämää ja terveyttä! Kun ei voi suuriin asioihin mitenkään vaikuttaa ja maailman meno on kamalaa katsottavaa . voi käpertyä omaan maailmaansa ja yrittää etsiä onnenhiput pienestä.

Nyt itse ainakin tiedän, että tänään vietän aikaani oman lapseni kanssa, pelataan vaikka tammea ja käydään kävelyllä. Jutellaan eläimistä ja läksyistä, musiikkiesityksestä ja kirjasta joka lainattiin kirjastosta viime viikolla. Tehdään yhdessä miilunpolttajan spagettia ja syödään sitä rauhassa, nautiskellen.

Soitetaan mummille ja jutellaan hänen kanssaan. Ollaan iloisia ja eletään kun olemme kiinni elämässä, vielä.

Elämä on lyhyt ja mitä vain voi tapahtua, milloin vain. Tänään minulla on kolme tervettä lasta ja olen itsekin terve. Meillä on koti ja ulkona on kaunis ilma, talitintti laulaa ikkunan takana puun oksalla. Eikö tämä ole onnea, pientä ja puhdasta? On se. Ei se sen kummempaa ole - tähän ei tarvita rahaa eikä muutakaan suurta tai ihmeellistä. Vain meidän perhe. Koti.

Huomenna kaikki voi olla toisin.

Talitintti ja mustarastas laulavat jo



Kevätesikko ikkunalaudalla. Toukokuussa kaverit kukkivat pihalla! 

Talven lintukaverit ovat saaneet kevätauringon myötä kevättä rintoihin: molemmat laulelevat jo lähipuissa! Talitintit ovat laulelleet jo jonkin aikaa - mustarastaan huilunsoitto osui korvaan jo kerran viime viikolla, tänään toisen kerran. Ihanaa - kevään merkit alkavat näkyä ja kuulua päivä päivältä paremmin
Kevät tulee, lumi sulaa! Tulevat pitkät valoisat päivät ja muuttolinnut tulevat; joku on jo nähnyt lokkeja ja isokoskelokin on jo nähty!

Orkidea puskee uutta versoa!

Kävin viikoloppuna yhdessä mielipaikassani - kukkapuutarhalla naapurikunnan puolella. Sieltä saa edullisesti ihania, tuoreita kukkia - nyt sieltä löytyi esikoita alle eurolla kappale - kaiken värisiä, ihania. Ostin aivan perinteisen "villin" esikon, sellaisen joita piha on täynnänsä kun toukokuun ja kesäkuun päivät koittavat! Laitan tämänkin ruukkukasvin niiden joukkoon sitten kasvamaan; kierrätystä on sekin, että laittaa kotiin ostetut kukat narsisseista ja tulppaaneista hyasintteihin ja esikoihin ulos kasvamaan. Kotona, maalla, on iso kukkapenkki täynnänsä tällaisia kukkia - kirjavan ihana penkki! Kesällä maasta nousevat hyasintit ovat jouluista versiota pienempiä mutta hauskoja maasta noustessaan.

Tänä vuonna aion nauttia kevään tulosta - monena vuonna kevään tulo, kauniit päivät ja kaikki ihana mikä luonnossa tapahtuu on jäänyt työkiireiden alle. Kiireitä on nytkin - mutta eivätköhän ne kohta lopu. Into ja palo työntekoon on hävinnyt jonnekin - ei ole minkäänlaista yhteishenkeä eikä yhteisesti tehtäviä projekteja, ei intoa ja halua tehdä hommia yhteisen hyvän eteen. Yrityksen johtajat ja esimiehet ovat näkymättömissä ja porukka odottaa irtisanomisia. Tehdään mitä pitää, yritetään innostua - mutta into on hävinnyt jonnekin.

Yritän itse saada intoa kodin ja perheen asioiden hoitamisesta - yritän elää niukasti ja vähin rahoin; se on vaikeaa kun näin olemme joutuneet aina tekemään. Palkan putomainen ja elintason lasku on tulossa ja siihen pitää varautua. Ehkä täytyy myydä tavaraa pois jo ennen kesää, laittaa asunto muuttokuntoon ja myydä auto.

Vein jonkin verran tavaraa lauantaina Fidan kirpputorille. Sinne voisi viedä enemmänkin. Jos niitä alkaa itse myydä, täytyy maksaa aika isot kirpputorien pöytämaksut - käteen jää tosi vähän ja harmittaa kun hyvästä tavarasta ei jää käteen kuin korkeintaan kymppi, pari.

Mutta kevät tulee ja uskon että elämä meitä jotenkin kantaa. Jollei, niin sitten on tämä vaellus tullut päätepisteeaseensä; ei se sen radikaalimpaa ole, loppujen lopuksi.

Kävin katsomassa nuoriso-orkesterin harjoituksia. Hässäkkää ja kohellusta oikein kunnolla, kiipeilyä seinillä ja miekkailua ja kaikenlaista tohinaa... Instrumenttikoteloita, pipoja, kenkiä ja takkeja ympäriinsä joka paikassa. Nuottikansioita ja yksittäisiä nuotteja pitkin jumppasalin lattiaa - miten tuosta voi tulla mitään, miten tämä 80 nuoren porukka saadaan puhaltamaan yhteen hiileen, soittamaan samaa säveltä? Orkesterinjohtaja karjaisi pari kertaa, ja sitten oltiinkin alkuasennossa - ja siitä se lähti! Soitto alkoi.

Tämä orkesterinjohtajan taito on kadehdittava - kuinka saisi moisen taidon vaikkapa kotiin lasten "soittamiseksi" tai työpaikalle jossa  porukka pitäisi saada soittamaan samaa melodiaa. Mutta sielläpä johtaja soittaa usein omaa säveltään ja muu porukka yrittää pysyä perässä mutta ei pysty kun johtaja ei osaa heiluttaa tahtipuikkoa niin, että orkesteri ymmärtäisi sitä - tai hyväksyisi sen heilumista vain oman pikkuporukan sävelten soimiseksi, takapenkin muusikoiden soitosta tuon taivaallista välittämättä....

Orkesteri sai kuitenkin sävelet soimaan kauniisti. Hioivat kappaleita kohta pidettävää konserttia varten - siitä tulee hieno!

Janikan matikkasoppa - kuvaneuvokki 9

Matikka eli made on kala joka uiskentelee sekä järvissä että Suomen meren puoleisella rannikolla. Kala on tumma ja aika pelottavan näköinen, kuin mutaan kääriytynyt. Sillä on alaluassa viiksi - sehän kuuluu turskakaloihin, viiksivalluja ovat kaikki!

Kalakauppiaan nylkemä ja paloittelema parikiloinen matikka

Matikkaa on kautta aikan pyydetty sen kutuaikaan alkuvuonna. Se kuuluu siis helmikuun ruokapöytään ja mateen mäti on herkkua jota voi nauttia helmikuussa nautittavien linnien eli blinien kera. Nam että sekin on hyvää!

Viime talvena ei meinannut matikkaa saada oikein mistään; kalatiskeillä kerrottiin, että jäät ovat liian huonot mateen pyyntiin. Viime vuonna ei sitten matikkaa syötykään. Tänä vuonna saimme hankittua kaksi pienehköä järvimatikkaa äidin kanssa kun olin hänen luonaan pari viikkoa sitten. Tänä viikonloppuna onni oli suopea ja sain parikiloisen mateen nyljettynä ja valmiiksi paloiteltuna tehtäväksi sopaksi. Meressä kasvanutta kalaa on tämänpäiväinen viiksivallu.

Vihannekset keittoon

Mateen nylkeminen ei muuten olekaan ihan helppo juttu! Oma  vaarini oli taitava ottamaan niljakkaan liukkaalta mateelta takin pois - itse toivon aina saavani kalan valmiiksi nyljettynä.

Ryhdyin siis toimeen. Matikkakeitosta on useita versioita keittokirjoissa. Keitetäänkö ensin ruodoista ja päästä liemi johon liemeen sitten lisätään perunat ja kalapalat - kuten tein pari viikkoa sitten - vai keitetäänkö kaikki maidossa alusta lähtien kuten teki oma mummi tuvan hellan ääressä aikoinaan?

Tällä kertaa ajattelin laittaa soppaan myös pari porkkanaa - sitä en ennen ole tehnyt. Kannattaa kokeilla; ei se että "aina ennenkin on näin tehty" voi olla ainut ohjenuora vanhojenkaan ruokien kanssa.

Näin tein tänään:

Matikkasoppa:
1 kunnonllisen kokoinen matikka nyljettynä, tai pari pienempää
1 - 1.5 l vettä
n 10 maustepippuria
n 10 valkopippuria
1-2 sipulia
suolaa
maitoa tai kermamaitoa
voita
tilliä ja ruohosipulia

Kuori sipuli, älä paloittele sitä. Nylje kala laita se maksaa lukuunottamatta veteen mausteiden ja kokonaisten sipulien kanssa kypsymään. Laita maksa kylmään veteen odottamaan. Maksa kypsyy nopeasti eikä sitä tarvitse keittää kauaa.



Laitetaan kiehumaan...



Sillä aikaa kuoritaan ja pilkotaan juurekset

Keitä 10-15 minuuttia kunnes kala on kypsä.

Kalan kypsyessä kuori perunat ja porkkanat, paloittele ne sopivan kokoisiksi.

Nosta kalapalat pois vedestä ja laita juurekset kiehumaan veteen. Juuresten kiehuessa irroittele kalasta suurimmat ruodot syömisen helpottamiseksi.

Loppusilausta vailla

Kata pöytä. Ruisleipä ja voi pöytään, juomaksi vesi, maito, piimä ja kotikalja ovat kaikki sopivia.

Kun perunat ja porkkanat ovat kypsiä, poista sipulit keitosta ja kaada kermamaito joukkoon. Lisää myös kalan maksa joukkoon ja anna liemen vielä  kiehahtaa.

Tässä vaiheessa on syytä kertoa, että ruokailijoiden joukossa saattaa olla sipulin ystäviä. Liemessä keitetty sipuli ei ole monenkaan herkku - joukossamme on kuitenkin henkilöitä jotka RAKASTAVAT pehmeäksi keitettyjä sipuleita. Ei kannata siis tehdä samaa virhettä kuin itse tein eli heittää sipuleita roskiin vaan antaa ne sipulin ystävän nautittavaksi.

Jos liemi vaikuttaa laihahkolta, suurusta keittoa vehnäjuholla.

Laita kalapalat joukkoon ja tarkista maku. Ennen tarjoulua, laita joukkoon voikimpale ja reilusti tilliä ja ruohosipulia.

Nauti ruoka hitaasti herkutellen.

Ja sitten syödään, olkaa hyvä ja aloittakaa!

Keittoa on runsaasti. Kukaan ei jää nälkäiseksi.

Jälkiruuaksi keitolle sopii kiisseli kermavaahdolla - tämä perinteinen suomalainen vaihtoehto.

Myös Lidlin herkullinen ja voimakkaasti kahvilta maistuva capuccino-jäätelö sopii jälkiruuaksi tälle sunnuntain keittopäivälliselle.

Hyvää ruokahalua!

Jälkiruoka: erinomaisen herkullinen yllätys: capuccino-jäätelö

Käsitöitä ja villalankaa

Villalankoja pussukoista ja laatikoista. Mitäs tekis näistäkin?

Mistä voi hullaantua hullun lailla? No varmaan vaikka mistä - mutta yksi johon moni meikäläinen on hurahtanut täysillä on lanka ja käsityöt.  Siinä oma heikko kohtani, sokea pisteeni ja himoni: langat, nuo ihanat ja tuoksuvat, värien hehku ja materiaalien taivaallinen ihanuus!

Osa kätköjen langoista järjestettävinä sängyllä

Olen lankahullu; voisin kutoa, neuloa, ommella ja näprätä lankojen kanssa loppumattomasti! Tutkia menneiden naispolvien töitä ja ihastella vanhoja pitsejä, kudoksia ja väriyhdistelmiä - kehitellä uusia ja saada jopa fyysistä nautintoa ihanista, uusista väri- ja kuosiyhdistelmistä!

Lnagat ovat totisesti ihania!

Tänään oli Helsingin Sanomissa koko sivun juttu nimeltä "Paratiisi". Jutussa kerrottiin Tallinnaan tehtävistä käsityömatkoista - varsinkin kaikkien käsityön harrastajien ihanaiseen lanka- ja käsityötukkuun tehtävistä bussimatkoista siinä kerrotiin. Lankaliike nimeltä Karnaluks saa käsityöihmisen aivan humalluksiin! Tietenkin olen siellä käynyt minäkin ja allekirjoitan kaiken mitä HeSan juttu tänään kertoi - hukkuksi siinä kaupassa tulee, tosiaan! Kävin siellä naisporukassa joka neuloi bussimatkan alusta loppuun ja osti hullun lailla lankaa Karnaluksista ja parista muusta virolaisesta ihanasta käsityökaupasta - ja tuli kotiin bussin alaosato lankaa täynnä! Minäkin ostin puikot joissa on valot päissä - mutta eivät ne niin hyvät ole kuin mainostettiin; lähinnä ovat kiva hauska juttu!

Uudelleen sinne haluaisin mennä. Kävin vielä viime vuonna parillakin käsityömatkalla, Venäjänkin puolella mutta rahatilanteen koko ajan huononnuttua, en usko pääseväni sen koommin Tallinnan, Pärnuun enkä Muhun saarelle  - enkä muuallekaan - pitkiin aikoihin.

Nyt on myös niin, että meikäläisellä on kilokaupalla lankaa joita on ihan pakko saada neulottua valmiiksi ennenkuin menen ostamaan yhtä ainokaista kerää tai vyyhtiä, nystaa tai ylipäätään pätkääkään lankaa! Tämä päätös ei kyllä kovinkaan hyivn ole pitänyt - viimeksi pari viikkoa sitten ostin parisataa grammaa mustaa Novitan Huopanen-lankaa joista langoista olen tehnyt viikon aikana kolme paria lapasia ns Lappi-lapasten eli Lovikka-mallin mukaan. Lapsille.



Kaksi paria viime päivien tuotoksia. Kahdelle nuorimmalle tehty, kevätkeleihin

 Kolmansiin pareihin musta lanka loppui ja olen taistellut, todellakin taistellut itseni kanssa siitä, ostanko lisää Huopanen-lankaa että saan kolmannet - ja sen seurauksena vielä tietenkin neljännetkin lapaset samasta langasta. Sain pidettyä itseni kurissa enkä mennyt ostamaan Huopasta Anttilasta tai Prismasta - tein kolmanteen pariin "yläosat" vihreästä samanpaksuisedta langasta jota lankakasastani löysin. Niistä puuttuvat vielä ranteen koristeet - pusaan ne kasaan huomenna ja otan kuvat sitten tänne!

Keskeneräisiä käsitöitä on myös muutama. Kaksi villatakkia ja yksi puuvillapellava-pusero. Yhdet lapaset ja yhdet virkatut (hmm...) sukat. NE täytyy saada valmiiksi ennen uusien töiden aloittamista!!

Huomaan itse kuinka halu käsitöihin lisääntyy kun työolot ja elämä muutoinkin tuntuu hankalalta ja kurjalta. Kai tuo lankojen käsittely tuo jonkinlaista turvallista tunnetta - kuin olisi mummin luona järjestelemässä mummin lankoja kuin lapsena mummin ja vaarin tuvassa jossa oli aina lämmin ja turvallinen tunne - ja iha ia lankoja mummin pärekorissa jonka vaari oli hänelle itse tehnyt.

Nämä keskeneräiset yritän saada pian valmiiksi

Joskus tosi - kun on oikein superkurjaa eikä mikään tunnu hyvältä, ei elämä elämisen arvoiselta - silloin ei tunnu käsitöidenkään teko hyvältä. Kelle niitä silloin haluaa tehdä - pakollako tunkea lapasia jollekin joka mieluummin pitää ostovaatteita? Käsitöiöiden kanssa on usein niin, että niitä on mukava tehdä - mutta kenelle ne antaisi käyttöön? Itse käytän kyllä villasukkia mutta en juurikaan lapasia. Lapaset kädessä ei voi ajaa autoa - ne luistavat ratissa. Ja lapaset eivät ole miinulle vilukissalle tarpeeksi lämpimät; tarvitsen kunnon lammasrukkasia joita käytän aökusyksystä pitkälle kevääseen! Villapipoja ja kaulaliinoja käytän myös - mutta mielelläni annan niitä muillekin, jos vain sukulaiset haluavat! Aikoinaan neuloin puseroita poikaystävälle josta tuli sitten puoliso ja lasten isä - hän käytti niitä hyvinä aikoina ja olin siitä ylpeä! Muistan vieläkin kaikki ne monet kirjoneuleet jotka hänelle tein, kaikki sukat ja kaulaliinat niin ikään. Sitten ne joutuivat roskiin - eron tuoksinassa hän heitti ne sinne. Otin yhden sieltä ylös mutta tuntui niin pahalta, että vein sen takaisin.

Rakkaus sattuu valtavan pahasti. Sitä ei oikein edes villalanka voi parantaa. Ei edes aika. Ei kai mikään. Se vaan on jäänyt sisään asumaan ja sinne sen olen yrittänyt koteloida paksujen kuorien sisään. Osaisinpa neuloa sille oikein kunnollisen kotelon mutta siihen en kykene. Mietin, kuka sen sisuksistani pois leikkaisi? Ettei tulisi aina esiin ja saisi silmän takaosia särkemään niinkuin nytkin kun näitä rivejä kirjoittelin...

Tulevan villatakin pintaa. Pehmeää, hauskaa!

Suomessa ei ole korruptiota - virallisesti

Kahvikupillisen äärellä kuulee kaikenlaista

Törmäsin tuttavaan joka oli metsästämässä 200 litran tynnyriä. Tynnyrillä oli tarkoitus viedä lämmitysöljyä miehelle jolla alkoi olla "mökki kylmänä ja eukko kiukkuisena". "Miksei mies tilaa öljyä Nesteeltä, Teboililta tai joltain muulta lämmitysöljyä myyvältä firmalta?" kysyin naivisti. "No hei - jos tilaa firmalta, se täytyy itse maksaa" selitti tuttu "Jos saa hyvän kaverin tuomaan tavaraa se ei maksa mitään" ja kertoi kuvion josta toki olen kuullut aikaisemminkin.

Näin se menee:

Isoveli verkoston kerrotaan olevan pahin korruption muoto Suomesa. Näin ehkä onkin  - vaikka kuka ja miten sekin on laskettu, olisi kiva tietää. Kyllä täällä ihan tuota perusvoiteluakin on ja paljon onkin, ihan kotinurkilla. Korruptiota kotitarpeiksi piisaa kun katsoo vähän ympärille ja osaa laskea hiukan asioita yhteen. Pienyrittäjä tietää siinä kun isompikin miten kaupat jaetaan; saat diilin jos maksat ensin "voitelua" oikealle henkilölle. Reissu Thaimaahan, lentolippu Rioon ensimmäisessä luokassa, ruohonleikkuri tuotantojohtajan kesämökille, pihan kiveys työmaajohtajan tontille Kirkkonummelle.... Ihan mitä vain; kaveri kertoo hankkineensa mopon mesun pojalle, Tallinnan risteilyn mesun vaimolle ja vaimon naispoppoolle... Mitä muuta tuollainen on kuin korruptiota - voitelua kaupan saamiseksi, voittamiseksi omalle firmalle - eli korruptiota?

Systeemi on hyvin osaksi kokonaisuutta rakennettu vuosien saatossa - jokainen osapuoli tietää kuinka se toimii. Jos tulee uusia tarjouksia osapuolilta joilla ei ole "hyvää tyyppiä" asiota hoitamassa, ensimmäisen urakan jälkeen ei toista tipu.

Homma on alkanut karata käsistä viime aikoina, kertoi tuttu. Ahnaus tulee mukaan tännekin, ihan niinkuin muuallekin yritysten ja kaupunkien hommiin, politiikkaan ja joka paikaan. Ihmiset haluavat joka kerta enemmän ja enemmän. Kun vielä jokin aika sitten urakkatarjousta jättävät saivat rivien välistä lukea mitä tehdä kun heille kerrottiin, että mesu haluaa uudet vanteet mersuunsa tai että työmaajohtajan vaimon synttäreimatka Kreetalle on vielä tilaamatta ja maksamatta, nyt tulee työmaajohtaja itse kertomaan, että "laitat urakkatarjoukseen 2000 euroa ylimääräistä laskutettavaa ja maksat sen Masalle kun tarjous on hyväksytty."

Kauhistelin itse kuinka nämä kaikki voitelut tulevat kaupungin asukkaiden maksettavaksi veroina - mutta näinhän se maailma aina menee. Yksi maksaa, toinen hyötyy ja maailma pysyy radallaan..."

"Mitä eroa sillä on maksaako joku pienurakoitsija kaupungin mesulle pari tonnia cashia jonka se saa laitettua helposti urakkatarjoukseen - jos verrataan johonkin Elopin tai Vehviläisen sikamaisiin palkkioihin? Millä helv...in perusteella joku äijä voi olla monen miljoonan bonusten arvoinen kun toinen, samassa firmassa töitä tekevä ei saa kun muutaman tonnin kuukaudessa ja joutuu ulos talosta helpommin kun leppäkeihäs kun tulos edes vähän laskee? Eikö se tulos ole johtajien päätöksistä riippuvainen eikä sen pienipalkkaisen hemmon syytä joka paiskoo töitä niin maan perkeleesi että saisi omat lainat maksettua?"

Kieltämättä ihmetyttää suomalaistenkin johtajien mielettömät palkat, palkkiot ja bonukset joihin heillä on "kaikki oikeus" - tuttu paasasi UPM:n ja muiden suomalaiste jättiyritysetn johtajapalkkioista - firma joka laittaa porukkaa ulos "tuotannollisista ja taloudellisista syistä ja samalla maksaa satoja tuhansia euroja johdolle bonuksina on meikäläisen silmissä paljon moraalittomampi kun joku pienyrittäjä joka maksaa vähän siitä että saa itselleen ja omalle porukalle töitä."

Vaikea sanoa, meikäläisen. Ihminen joka ei ole koskaan lahjonut kuin omia lapsiaan syömään tai tekemään läksyt karkilla tai DVD:n katselulla (ja sekin on varmasti väärin) eikä ole joutunut lahjottavaksi (voisi olla aika hauska kyllä saada vaikka Tukholman risteily drinkkeineen ja aterioineen...) ei ole oikea ihminen sanomaan mikä on tuossa asiassa oikein ja mikä väärin. Oikeudenmukaisuus ei kuitenkaan voita koskaan - ja sekin taitaa olla eri ihmisille eri asia. Johtajanpalkkiot ovat oikein heidän omasta mielestään - me muut olemme vain kateellisia jos niistä urputamme.

Onko väärin maksaa viinapullo kaupungin lumenauraajalle että se tökkää lumet pois oman pihan ajoväylältä samalla kierroksella kun se auraa pyörätien? Siinähän hyötyvät kaikki osapuolet eikä kukaan kärsi!

"Sä oot niin naivi että et tajuu, että tätä tapahtuu ihan joka paikassa ja jokaiselle". Kuulemma voisin itsekin hyötyä eikä tarvitsisi aina valittaa rahapulaa jos uskaltautuisin edes vähän tekemään pientä laskentaa... "Mutta ei kaikista ole siihen. Jokainen taaplaa tyylillään. Mutta turha on valittaa jos ei uskalla mitään"