Käsitöitä ja villalankaa

Villalankoja pussukoista ja laatikoista. Mitäs tekis näistäkin?

Mistä voi hullaantua hullun lailla? No varmaan vaikka mistä - mutta yksi johon moni meikäläinen on hurahtanut täysillä on lanka ja käsityöt.  Siinä oma heikko kohtani, sokea pisteeni ja himoni: langat, nuo ihanat ja tuoksuvat, värien hehku ja materiaalien taivaallinen ihanuus!

Osa kätköjen langoista järjestettävinä sängyllä

Olen lankahullu; voisin kutoa, neuloa, ommella ja näprätä lankojen kanssa loppumattomasti! Tutkia menneiden naispolvien töitä ja ihastella vanhoja pitsejä, kudoksia ja väriyhdistelmiä - kehitellä uusia ja saada jopa fyysistä nautintoa ihanista, uusista väri- ja kuosiyhdistelmistä!

Lnagat ovat totisesti ihania!

Tänään oli Helsingin Sanomissa koko sivun juttu nimeltä "Paratiisi". Jutussa kerrottiin Tallinnaan tehtävistä käsityömatkoista - varsinkin kaikkien käsityön harrastajien ihanaiseen lanka- ja käsityötukkuun tehtävistä bussimatkoista siinä kerrotiin. Lankaliike nimeltä Karnaluks saa käsityöihmisen aivan humalluksiin! Tietenkin olen siellä käynyt minäkin ja allekirjoitan kaiken mitä HeSan juttu tänään kertoi - hukkuksi siinä kaupassa tulee, tosiaan! Kävin siellä naisporukassa joka neuloi bussimatkan alusta loppuun ja osti hullun lailla lankaa Karnaluksista ja parista muusta virolaisesta ihanasta käsityökaupasta - ja tuli kotiin bussin alaosato lankaa täynnä! Minäkin ostin puikot joissa on valot päissä - mutta eivät ne niin hyvät ole kuin mainostettiin; lähinnä ovat kiva hauska juttu!

Uudelleen sinne haluaisin mennä. Kävin vielä viime vuonna parillakin käsityömatkalla, Venäjänkin puolella mutta rahatilanteen koko ajan huononnuttua, en usko pääseväni sen koommin Tallinnan, Pärnuun enkä Muhun saarelle  - enkä muuallekaan - pitkiin aikoihin.

Nyt on myös niin, että meikäläisellä on kilokaupalla lankaa joita on ihan pakko saada neulottua valmiiksi ennenkuin menen ostamaan yhtä ainokaista kerää tai vyyhtiä, nystaa tai ylipäätään pätkääkään lankaa! Tämä päätös ei kyllä kovinkaan hyivn ole pitänyt - viimeksi pari viikkoa sitten ostin parisataa grammaa mustaa Novitan Huopanen-lankaa joista langoista olen tehnyt viikon aikana kolme paria lapasia ns Lappi-lapasten eli Lovikka-mallin mukaan. Lapsille.



Kaksi paria viime päivien tuotoksia. Kahdelle nuorimmalle tehty, kevätkeleihin

 Kolmansiin pareihin musta lanka loppui ja olen taistellut, todellakin taistellut itseni kanssa siitä, ostanko lisää Huopanen-lankaa että saan kolmannet - ja sen seurauksena vielä tietenkin neljännetkin lapaset samasta langasta. Sain pidettyä itseni kurissa enkä mennyt ostamaan Huopasta Anttilasta tai Prismasta - tein kolmanteen pariin "yläosat" vihreästä samanpaksuisedta langasta jota lankakasastani löysin. Niistä puuttuvat vielä ranteen koristeet - pusaan ne kasaan huomenna ja otan kuvat sitten tänne!

Keskeneräisiä käsitöitä on myös muutama. Kaksi villatakkia ja yksi puuvillapellava-pusero. Yhdet lapaset ja yhdet virkatut (hmm...) sukat. NE täytyy saada valmiiksi ennen uusien töiden aloittamista!!

Huomaan itse kuinka halu käsitöihin lisääntyy kun työolot ja elämä muutoinkin tuntuu hankalalta ja kurjalta. Kai tuo lankojen käsittely tuo jonkinlaista turvallista tunnetta - kuin olisi mummin luona järjestelemässä mummin lankoja kuin lapsena mummin ja vaarin tuvassa jossa oli aina lämmin ja turvallinen tunne - ja iha ia lankoja mummin pärekorissa jonka vaari oli hänelle itse tehnyt.

Nämä keskeneräiset yritän saada pian valmiiksi

Joskus tosi - kun on oikein superkurjaa eikä mikään tunnu hyvältä, ei elämä elämisen arvoiselta - silloin ei tunnu käsitöidenkään teko hyvältä. Kelle niitä silloin haluaa tehdä - pakollako tunkea lapasia jollekin joka mieluummin pitää ostovaatteita? Käsitöiöiden kanssa on usein niin, että niitä on mukava tehdä - mutta kenelle ne antaisi käyttöön? Itse käytän kyllä villasukkia mutta en juurikaan lapasia. Lapaset kädessä ei voi ajaa autoa - ne luistavat ratissa. Ja lapaset eivät ole miinulle vilukissalle tarpeeksi lämpimät; tarvitsen kunnon lammasrukkasia joita käytän aökusyksystä pitkälle kevääseen! Villapipoja ja kaulaliinoja käytän myös - mutta mielelläni annan niitä muillekin, jos vain sukulaiset haluavat! Aikoinaan neuloin puseroita poikaystävälle josta tuli sitten puoliso ja lasten isä - hän käytti niitä hyvinä aikoina ja olin siitä ylpeä! Muistan vieläkin kaikki ne monet kirjoneuleet jotka hänelle tein, kaikki sukat ja kaulaliinat niin ikään. Sitten ne joutuivat roskiin - eron tuoksinassa hän heitti ne sinne. Otin yhden sieltä ylös mutta tuntui niin pahalta, että vein sen takaisin.

Rakkaus sattuu valtavan pahasti. Sitä ei oikein edes villalanka voi parantaa. Ei edes aika. Ei kai mikään. Se vaan on jäänyt sisään asumaan ja sinne sen olen yrittänyt koteloida paksujen kuorien sisään. Osaisinpa neuloa sille oikein kunnollisen kotelon mutta siihen en kykene. Mietin, kuka sen sisuksistani pois leikkaisi? Ettei tulisi aina esiin ja saisi silmän takaosia särkemään niinkuin nytkin kun näitä rivejä kirjoittelin...

Tulevan villatakin pintaa. Pehmeää, hauskaa!