Tiedetään jo, että Finnairin johdolle maksetaan miljoonabonukset ja toimitusjohtajalle on maksettu "palkkausraha" 180 000 euroa vuonna 2009 ihan vaan sen takia kun hän Finnairille siirtyessään menetti edellisen työpaikan tulospalkan. Tämän lisäksi tiedämme, ja tästähän koko julkisuusjupakka alkoi, toimitusjohtajan luksusasunto-kaupan käänteet: Vehviläisellä oli oma erityisen hulppea asunto Bulevardilla jonka hän myi mahtavalla yli 40 prosentin voitolla vakuutusyhtiö Ilmariselle. Sitten Ilmarinen vuokrasi samaisen asunnon Vehviläisen perheelle jossa he siis yhä asuvat. Kätevää.
Valtavia rahoja liikuttelevat nämä Suomen johtajat niin henkilökohtaisilla tileillään ja elämässään kuin johtamansa yrityksen asioita hoitaessaan, johtivat he sitten kriisiyhtiöitä tai paremmin pärjääviä yrityksiä, valtion tai yksityisiä firmoja. Johtajat tuntevat tietenkin toisensa ja auttavat toisiaan rikastumaan samalla kun maa käpristelee lamaan - ja selittävät sitten, että "kaikki on kunnossa. Juridisesti asi on selvitetty. Ei mitään epäselvää missään." Moraalilla ei ole missään mitään osaa eikä arpaa vaikka Finnairillakin on omat yritysarvonsa, oma eettinen ja moraalinen toimintaohjeensa. Yleensä yritykset velvoittavat henkilöstön ne tuntemaan ja niitä noudattamaan. Miksei sen ohjeistusta ole sovellettu johtajistoon - vai koskevatko arvot ja visiot, käyttäytymissäännöt yms kauniit sanat vain muuta henkilöstöä?
Kaikki tämä mitä nyt kuulemme ja luemme on kuulemma maan tapa ja juridisesti oikein. Joku johtaja loihe eilen lausumaan, että pörssiyhtiön toimitamalli ei ole demokraattinen, eikä se sitä voikaan olla.
Kaikki tuntuu olevan lipevän liukasta - mistään ei saa oikein otetta. Haastatteluissa johtajat - olipa kyseessä yritysjohtaja kuten nyt vaikka Vehviläinen, Taxell tai joku muu tunnettu nimi tai sitetn vaikka ammattiyhdistyspomo Timo Räty - kaikki ovat hillityn asiallisia ja ikäänkuin kovasti avoimena ja parhaansa yrityksen ja yhteisen hyvän eteen tekevinä johtajina - syyttään median pyörityksessä.
Onhan asia niin että johdolla täytyy olla omat kannustimensa. Mutta kun samalla pyydetään yrityksessä pari-kolme tuhatta euroa ansaitseviä työntekijöitä yhteisiin palkkatalkoisiin ja kiristämään vyötä, tinkimään palkan korotuksista ja -edusta ja maksetaan johdolle huimia bonuksia siitä hyvästä, että he suostuvat olemaan yrityksessä töissä eivätkä pakene paremmille apajille - silloin ollaan kyllä oikeasti huonolla tiellä.
 |
| Tänään vielä kauniina, vehreänä. Huomenna tulevat moottrisahat ja nosturit. Puu kaatuu. |
Ahnaudesta on tehty hyve. Itsekkyydestä itsestäänselvä toimintatapa. Oveluus ja pieni kierous on kannustettavaa. Kun itse saa kaiken mita hamuaa ja himoitsee, on se vain oikein ja kohtuullista. Toiset, vähemmälle jääneet saavat syyttä itseään. Ja mitä väliä sillä on jos he eivät pärjää? Opetelkoot pelin säännyt!
Oman elämän isot herrat
Oma pienempi mutta ei yhtään vähemmän ärsyttävä kärhämä käydään tässä omilla nurkilla. Taloyhtiön hallitus teki tiedotteen jossa kertoi talon asukkaille, että parin päivän päästä parkkipaikka ja piha-alue pitäisi pitää tyhjänä koska "suoritamme taloyhtiössä puu kaatoa. Ympäristössä liikkuu autonosturia ja vaihtolavaa - pyydämme anteeksi häiriötä."
Ei kerrottu mitä puita kaadetaan. Tarkemmin asiaa kyseltäessä vastaukseksi tuli, että "puut lähtevät. Hallituksella on oikeus päättää tällaisista asioista asukkaita kuulematta."
Niinpä niin. Puu(t) jo(t)ka kaadetaan ovat vanhoja hienoja kilpikaarnapuita, suuria komeita mäntyjä jotka tkevät pihpiiristä hienon.
Niiden neulaset ja tuulella putoilevat oksat ovat ärsyttäneet muutamaa talon asukasta jo kauan - oksistossa hyppivät ja käpyjä syövät oravat on haluttu taloyhtiössä myrkyttää jo aikaisemmin. Oravat kuulemma voivat mennä lastenvaunuun ja purra lapsia. "Niissä voi olla vaikka mitä bakteereja. Niiden häätämiseen pitää saada myrkytyskeskuksen lupa" kertoi tuohtunut äiti yhdessä kokouksessa ja kertoi oravien seuraavaksi menevän pesimään vinttikerrokseen. Epäilin moista - nainen sanoi kuulleensa sellaisesta.
Oravia ei myrkytetty mutta niiden määrä on vähentynyt. Nyt häviävät pesäpuut joten eiköhän niistä päästä...
Lapset ovat aivan järkyttyneitä uutisesta. Nyt on kuvia otettu talosta puiden kanssa, puusta ja lapsista halaamassa puita.
En ajattele ystävällisesti näitä kaupunkilaisjuntteja jotka eivät neulasia ja puun lejhtiä kestä! Ärsyttää nyt ihan kamalasti. Puu on vielä pystyssä ja huomenna se on kaadettu - en haluaisi sitä. Pitäisikö kahlita itsensä telaketjuilla runkoon kiinni...?
Mutta koska taloyhtiön hallitus saa päättää mitä tehdään, heillä on siihen juridinen oikeus, he päättävät että puu menee kaatopaikalle. Siihen ei talon asukkailla ole nokan koputtamista. Varsinkaan ämmillä - hallituksessa on pelkästään miehiä; jos joku nainen hakluaa äänensä kuuluviin, voi aina kertoa omalle miehelleen mitä asiaa haluaa ajettavan. Ja talon haravointi- ja kitkemistalkoot ovat toki naisille aivan vapaat tulla ja vaikuttaa...
Kiesus, kuka auttaisi meitä tällaisilta idiooteilta???
Hullu, hullu maailma. Ja mitään ei voi tehdä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti