Yritysmaailman kauniit ja rikkaat, ahneet ja itsekkäät

Suomalainen yritysjohtaja raikastavassa kylvystä?

Olen lueskellut pinon lehtiä viikonlopun aikana. Suomen kuvalehtiä, Hesareita, Kauppalehtiä, Taloueslämää... lehtiä joita en ole työviikon aikana ehtinyt lukea.

Yksi aihe on ylitse muiden: Finnairin ja muiden suurten yhtiöiden possumaiset bonukset, johdon yli ihmisten käsityskyvyn menevä rahan siirto omille tileille; yritysjohdossa istuvien ihmisten rahankuppaus jopa surkeassa taloudellisessa tilassa olevista yrityksistä joista samaan aikaan johtajien miljoonapalkkioiden kanssa laitetaan taloudellisista syistä ihmisiä pihalle ja vähennetään "perusporukan" palkkoja.

Finnairin johtajien ja johtoryhmän tilannetta on puitu jo pitkään mediassa. Saa nähdä, mihin se johtaa - firman asioiden kuntoon saattamiseen vai vielä nykyistä huonompaan tilanteeseen?

Britti-journalisti Jon Henley kirjoittaa Britanniassa tapahtuvasta samankaltaisesta kurjuudesta, kun katsoo asiaa työntekijöiden kannalta: Sainsbury's ja Tesco ovat suuria yrityksiä joiden toimitusjohtajat nauttivat miljoonine puntien vuosipalkkaa (3,2 ja 6,9 M puntaa/vuosi artikkelin mukaan) mutta ottavat työttö iä nuoria töihin täysin ilman palkkaa - koska näin nuoret saavat arvokasta työkokemusta jonka jälkeen heillä on paremmat mahdollisuudet palkalliseen työhön. Työntekijät elävät toimeentulotuella. Brittiläiset kappaketjut maksavat nälkäpalkkoja 900000 työntekijälle samalla kun johto nostaa käsittämättömiä palkkioita.

Tämänkaltaisia tarinoita nousee nyt vähän joka puolelta länsimaista - johto on omasta mielestään suuriin palkkkoihinsa täysin oikeutettuja - he eivät ole tehneet mitään väärin. Ihmisten oikeudentaju on kovilla näitä tarinoita lukiessa. Samalla huomaa kuitenkin, että keskustelupalstoilla käytetään yhä ikävämpää ja negatiivisempaa kieltä - sinne olen itsekin eksynyt joitakin kertoja kommentoimaan jotakin asiaa ja pahan mielen sieltä vain saa.

Monen kommentoijan mielestä köyhät ja varsinkin työttömät, yksinhuoltajat ym "roskasakki" elää hyvää palkkaa ansaitsevien "rehellisten veronmaksajien" kustannuksella koska suurta palkkaa ansaitsevat maksavat myös suuret verot - ja kas, näillä rahoilla elää myös elätettävien porukka joihin sumeilematta lasketaan myös esimerkiksi lapsiperheet - hehän saavat lapsilisiä ja valtion subventoimia tarhapaikkoja, koulunkäyntiä ym. Työttömät ovat täysin elättejä....

Valtavan kova ja kylmä on on ihmisten maailmankäsitys. Rahasta tuntuu ihan oikeasti tulleen kaiken mitta ja sen määrä määrittelee aivan kaiken.

New York Timesissa viime viikolla julkistettu Goldman Sachsin eronneen työntekijän Greg Smithin kirje liipaisee asiaa myös. Kirjeessä Smith kertoo maineikkaan ex-työnantajansa tavasta toimia vähemmän mairittelevaan sävyyn... Asia on kaikinpuolin mielenkiintoinen; näitä kapitalismia ja rahan ahneuteen liittyviä kriittisesti suhtautuvia stooreja pulpahtelee esiin monista paikoista. Vaikuttaavatko ne  ihinkään onkin kiva nähdä. Lyhyellä tähtäimellä ei varmasti. Ja köyhiä tulee maailmassa aina olemaan - sen sanoi jo eräs herra Palestiinassa pari tuhatta vuotta sitten. Näin se on; jotkut meistä ovat rikkaita ja sen myötä käyttävät valtaa muiden yli, ohi ja ympäri; he tekevät kuten huvittaa. Sitten osa on köyhiä jotka tekevät mitä voivat - eivätkä paljoa voi. Siinä välissä on iso joukko jotka voivat ihan ok - mutta hamuavat lisää. Keskiluokka.

Smithin kirjettä on - tietenkin - jo haukuttu, siinä kun sitä on toki siteerattu myös maailmalla laajasti. Katsotaan, joutuuko jompikumpi suurista pomoista väistymään kritiikin seurauksena. Suurin bonuksin toki, jos näin käy. Perästä kuuluu.

Itse etsin kuumeisesti työtä. Irtisanomispäivä lähenee ja hermo kiristyy. Pelottaa ja hermostuttaa - mutta vielä, ennenkuin totuus kerrotaan, on töitä todella paljon ja pitkät päivät kuluvat toimistolla. Ei oikein uskalla olla tekemättä! Ja toisaalta - miksi olla jos kohta joutuu olemaan tekemättä! Hiihtoloma meni kiville töiden takia, yritän saada ne päivät jotenkin kuitenkin vielä pidettyä - vaikka edessä olisikin pitkä ja kivinen työttömyysaika.

Työn tekemisen kulttuuri, moraali ja toisen ja oman työn arvostaminen, toisten ihmisten arvostaminen ylipäätään ovat paljon ajatuksissa. Voi kun ajatus olisi kirkas ja joku hyvä ajatus tulisi aivoihin, saisi asiat paikoilleen ja kuntoon!